muorin ja vaarin keinutuoli

Ei mikään enää vedä keskustelijoita jatkosarjoihin , yksikin on liikaa.
Ajatella kuinka paljon olisi tällä avopalstalla keskustelijoita ja niitten aiheita, jos ei jotkut erakoituisi yksien samojen juttuihin.
Ihan kivöjahan ne omatkin keskustelut olisi, mutta toisten joukkoon vain.
Se olisi vähän niinkuin jokaisen arvostusta jos yhdessä juttelisimme, vaikka kahvinkin juonnista.

No, juttelusta puheena ollen olen tänään hikoillut lasten ja lastenlasten vanhojen koulupiirustusten kanssa.
Olen laittanut aikoinaan niitä korjuun ja nyt olen päättänyt poistaa kaikenlaista vanhaa tavaraa ja näitä sitten myös löytyi.
Ihmettelen kuinka paljon piirustuksia ja värityksiä onkaan kouluaikana heille kertynyt.
Nyt valkkaan jokaiselta parhaat vieläkin korjuun heille tulevaisuuteen ehkä.
Ehkä heidän lapsensa joitakin ihan mielellään tykästää taas säilyttää.
Minulla on ollut todella melkoinen työ näissä järjestelyissä.
Tämä oli myöskin melkoinen yllätys kaappeja kolutessani.
Mitähän vielä löydänkään.
Lähetän Pelastusarmeijalle melkoisesti vanhaa hyvää tavaraa.
Siellä varmaan on tarvitsijoitakin.

Vanhojen tarpeettomien tavaroiden kanssa tässä on taas vietetty aikaa.
Välillä soitan jollekin ja tarjoan jotain tänäänkin jalkakylpyallas on sähköinen vesihieronta, en käytä sitä enää.
Ei kukaan halunnut, vien sen Fidan kirpparille, vie vain hyllytilaa komerosta.
Tämä joulun alla heräävä järjestelyinto näyttää olevan toisillakin, ihan hymyilin tuossa edellistä viestiä lukiessa.
Kai se on kotona opittu ja hyvin se on tarttunut ja herää tarvittaessa.

Olenhan se minäkin tänne kirjoitellu, vaikka nykysin vähempi. Nytkin sitä mietin onko tässä nyt mitään järkeä, tässä minun. Minulla kun ei ole pohjia, sitä pohjaa on ollut vaatimuksissa, jos ei aina suoraan ole sanottu, mutta ainaski on siihen suuntaan parodioiden asiaa ilmaistu, melkein rojifisoitu pilkallisesti. Pohjilla en tarko oita tätä viinapohjaa vaan sitä opillista. Joskus on aivan tuntunut, että ihan korkea pitäisi olla se pohja. Siis jos kirjoittaa täne.
Tällä nyt tarkoitin, että iän mukana kaikille tuleva viisaus on lopultakin ollut minulle saavutettavissa ja sen takia nyt olen toiminut näin.

Saako muut lukea noita määrätylle ihmiselle kirjoitettuja?
Heräsi tässä tällainenkin kysymys, jos saman otsikon alle kirjoittaa oman jonkun mielipiteensä ei kai sitä nyt tarvinne soittaa vain yhdelle?

Tämä on kaikille, kysymys?

Totta UM.
Yleinen ketjuhan luetaan, ja luin minäkin sen ennen kuin kirjoitin sulle, tuolla toisessa ketjussa on ;-D joka ilmaisee pienen ilon, että luinpas mutta kysyn kuitenkin.
Olihan jotain kirjoittamista ei jäänyt osuuteni tyhjäksi.
Sormet on hyvä saada täällä heti aamusta liikuteltua sitten on hyvä koko päivän.
Nyt menen laittamaan tallilyhdyt johon pensaaseen saavat valaista varpusille yötä.
Oli muutama vuosi ettei varpusia ollut ollenkaan oli vain tinttejä, nyt on sitten molempia, ja mustarastaspariskunta viihtyy pienessä risukassa, jota viime kesänä hiukan rakensimme lisää, keväisin tuo lintu on ihana viheltäjä kyllä se ilmoittaa kevään tulleen.

Tänään on ollut lehdissä ennustus, että saisimme lämpöisen talven. Voi, se olisikin mainio asia, ainakin minulle kompurajalkaiselle.

Viime talvi oli minulle ihan kärsimys, kun en voinut oikein kunnolla päästä lenkille. Jo lyhytkin matka sai jalat kipeiksi. Vaikka yritin kuinkakin niitä muuten hieroa ja venutella.
Mieliala laski ihan peruslukemiin rämpiessä paksussa lumessa. Oli todella huonoa tämä lumen auraus täällä meillä.

Minäkin tulin tänne kirjoittelemaan, kun noita aivosoluja pitäisi jollain konstilla pyrkiä hoitamaan ja näin tuntuu vielä niissä olevan jotain toimintaa jäljellä.

On mukavaa vain kirjoitella vaikka ei ihan jokahetkistä mielikuvitusta olekaan. Muistan tässä noita kouluajan ainekirjoituksia ja nuoruusajan rakkauskirjeitä. Voi että, niitäkin tuli aikoinaan kirjoiteltua niin, niin rakastuneen tyyliin.

En tiedä onko täällä näitä vaarikirjoittelijoita yleensäkään, mutta mukavaa olisi heidänkin arkipäiväkirjoituksiaan lueskella. Minä tunnen paljon vanhempia miehiä, jotka kirjoittelevat ihan mukaviakin juttuja kuten pilkkimisestä, metsästyksestä, rakennus- ja arkipuuhistaan ym.

En oikein ole vielä tutustunut näihin juttuloihin, mutta tuntuvat jutut luistavan sinne ja tänne pitkin ja poikin. Näin ajattelin minäkin vieraana laittaa korteni kekoon vaikka tyylilläni vain.

Jospa minä laittaisin tähän mummon ja ukin keinutuoliin kauniin maton, olisi vähän erikoisempaa täälläkin
Toiset vaihtaa verhoja ikkunoihin, mutta kyllähän keinutuolikin mattoa kaipaa.
Ostin oikein kaupasta sellaista pehmeän punaista nukkamaista kangasta ja koristelin sen hapsuilla,
Luulisi kelpaavan väsynemmäänkin ahterin siihen mieluusti sen asettavan,
Mitä muuta keksittäisiin, mutta kysynpä ensin kelpaako tämä kaunis matto, Keinutuolihan ei ole minun keksintöni,
Mielikuvitus alkoi vain kolkutella.

Sain tänään tällaisen Sadepäiväkirjan joltain lehdeltä tilauslahjana.
Selatessani sitä mietin, että aika mainio puuhavinkki olisikin, ja varsinkin sellaiselle joka ihan mielellään miettii näitä sääasioita.
Itse annan tämän eräälle lapselleni ja hän saa miehensä kanssa yhteisvoimin puurtaa sitä.
Oletan, että kirja heille sopiikin omassa talossa säähavantoja tehden. Minä moisen asian aivan varmaan unohdan, ja ei jälkikäteen miettiminen koskaan onnistu.

Tämä joulunetu on taas melkoista miettimistä, kun näitä jälkipolvia on jo isosti kertynyt. Katselin erästä vaatetusalan mainoslehteä. Siinä oli kaikki vaatteet, tekstiilit ja tavaratkin punaista, punaista väriä tulvillaan. Aika raskasta olisi sisustaa vain punaisella. Tätä lehteä katsellessani ei oikein osannut erotella mitään, vain punaista vilkkui.

No, jouluajan ihmisiäkin on monenlaisia ja ihan hyvä niin.

Lue tai kirjoita nyt mitään,kun tuossa vasemmassa reunassa kurkkii tuo likan kuva,se soutss js huopaa;(

OK, Hienostihan aloittaja vihjasi, ei punaista, ei missään muodossa,
No, eipähän tullut vielä laitettua mattoa keinutuoliin, joten ei tarvitse poistojakaan tehdä.
Oma keinutuolini (musta ) kaipaa kyllä punaista mattoa, joten sinne vain,
Kyllähän punainen väri olisi mainio ajatus näin joulun aikoihin ja muutenkin se väreistä eniten piristää minun silmääni.

Niin on, nimittäin hieno asia että ihmisiä on monenlaisia ja monenmuotoisiakin. Heips.

Päivällä vihmoi ja satoi joka ilmansuunnasta, sain ilmaisen vesikampauksen mutta en ollut tyytyväinen.
Nyt on aivan tyyntä ja kauniin värinen länsitaivas, nuo mustat alastomat lehtipuut ovat kauniita katseltavaa taivasta vasten,.
Eikös nyt ole verhojenkin drendi tuo oksakuvio, pystyyn ja poikittain kauniita ne onkin.

Nyt on taas sormen aivan kohmeiset, ripustelin noita tallilyhtyjä jo toistamiseen, eikä se homma ota onnistuakseen, kunhan se huominen tulee uuden auringon kanssa jospa se jo kolmannella yrittämällä.

Tasan kuukauden kuluttua odotamme joulupukkia posket hehkuen, kuin silloin ennen, kun kaikki oli oikein hyvin!

Nyt minäkin hieman huilaan, kun tuota tavaraa on nurkissa vähän liiankin kanssa.
En jaksa enää on pidettävä huilausaikaa.
Tuntuu, että pölyä tulee jo korvisat ja nokastakin.
Sanotaan, että aivastelu puhdistaa keuhkoja, mutta on mielestäni liikaakin aivastelua.
Saapa nähdä kuinka tästä urakastani selviän.
Kevääseen riittää ja sitten uusiurakka varastossa.
Sekin on päässyt tavarain kaaokseksi.
Kuinka voikin olla niin, että aina vain tuota romua kertyy.
Nyt lähden kaiken keskeltä livakkoon tuonne sateiseen ulkoilmaan tallustelemaan.
Ehkä mieliala hieman piristyy vaikka sataakin, jestas sentään.

tää kiikkustuoli kahden istuttava, ja saisko jonkun muorin tähän viereen kiikuttelemaan ?

Voi siinä kaksinkin keinutella, ja mikäs sen mukavampaa olisikaan, tuntuu vaan siltä,
että yksin vain näyttävät kaikki kirjoittelijat keinuvan, ja vaareille ei keinutuolijutustelut tuo kiinnostusta, joka olisi oikein mukavaa luettavaa jokapäiväisten puuhailujen kautta.

Ihmettelen, kuinka miehet eivät jaksa kirjoitella ihan tavallisista arkiaskareistaan, he ovat kuitenkin tosi hyviä kaikissa kirjoissa, pakinoissa, henkilökohtaisissa asiakirjoituksissaan

Voi hyvänen aika , kuinka jostain aivojen sopukoista voikin tulla jokin muisto elävästi mieleen ,--vaikka siittä on jo n 69vuotta kulunut.

Niin,. muistan kun olin Sotaapaossa orivedellä , sinne meitä vietiin sellasia jotka emme olleet vielä kouluikäisiäkään .

Siittä talosta oli sodassa poika , joka kaatui sinäaikana kun olimme siellä.

Ja isäntä ja emäntä istuivat isossa keinustuolissa käsikädessä. Se on jäänyt elävästi mieleeni .Voi siittä olla jo seitsemänkymmentäkin vuotta kulunut .

Voi kauheeta kuinka vanha minä jo olen --- Pian 78v ensivuoden helmikuussa --jos elää saan.

Mutta nyt nukkumaan ,huomenna on kiva päivä tiedossa , vietämme isolla porukalla Pikkujoulua --meitä on täällä minulla iso suku.

Minäkin tulin taas kirjoittelemaan, kun löysin tuolta unhoonjääneen lehtinurkan sopukoista Kotilieden vuodelta 1939.
Olen ollut siihenaikaan tosi pieni, ja todella vanhoja ovat nämä jutut.
Siellä on kirjoitus "Kuiva leipä ja sen kehitys" , samassa kysymys "Kuka on keksinyt reikäleivän?"
Ensin on leipä laitettu kuivumaan parittain orteen leivän reunaan tehdyn reijän kautta pipustain raittiiseen ilmaan kuivumaan pakettinarulla.
Tämä tapa oli tilaavievä, ja sitten eräs nerokas emäntä oli keksinyt tehdä vartaalle sopivan suuren reijän leivän keskelle ja niin leipiä mahtui pitkään vartaaseen katonrajaan enemmän ja vartaitakin.
No, itsekin muistan lapsena näitä varrasleipiä syöneeni ja nuo vartaatkin.
Tästä asiasta on pitkä, tiivistä pränttiä oleva kirjoitus.
Siis, kaikki kirjoitukset lehdessä ovat pitkän, pitkää, tiivistä pränttiä.
Pitkiä kirjailijoiden jatko kirjoituksia.
Kirjoituksia on hatuista, kukista, aikuisista lapsista, ompeluksista ja pääsiäisherkuista.
Sitten kysymyspalsta ja loppukannessa "Kieku ja kaiku" sarjakuva.
Voi tuotakin aikaa, kotitalousasioita on neuvottu ihan yksityiskohtaisin kuvin.
Näissä merkeissä päivä kuluu ettei huomaakkaan.

Minäkin tulin tänne kirjoittelemaan, vaikka minulla onkin näitä omia ajatuksia ja mietteitä, niinkuin tänäänkin, kun olin saunassa ja tuntuu jo siltä, että tavallinen saunavuoro ei oikein meinaa riittää enää vaan aikaa menee aika paljon enemmä vaikka samat "pesurituaalit" kuin ennenkin teen, ja väsymys meinaa tulla väkisin.
Pakko oli mennä loikomaan heti saunasta tulon jälkeen, vaikka aikaisemmin saunakahvit olen jaksanut heti juoda.
Näin se vaan on.

Sitten tuli tuosta kompukkarotan kirjoituksesta mieleeni se Majesteetti-margariini lapsuudessa. Hyvältä sekin maistui.

Kuuntelin kerran radiosta -Kotikiusatut- ohjelmaa.
Sieltä tuli kaksi hyvää vitsikysymystä: "Mikä ero on Kelan lääkärillä ja valelääkärillä?.
Valelääkäri näkee potilaansa".

Ja "Mikä yhtäläisyys on Kanervalla ja valelääkärillä? Molemmilla on puhdas omatunto".

Taas täällä, ja ei paljon toisia riitä tänne, mutta minä vain pidän kirjoittelusta ja sama se laitanko eri sivuille kuin samallekin sivulle näitä omia kirjoituksiani.
Tämä sivustohan on yleisesti kait tarkoitettukin yli 70 vuotaille ilman mitään kummempia rajoituksia, joka on aivan mukava asia jutusteluun.

Kuuntelin tänään taas radiota, koska se on minulla melkein aina auki. Sitä kuunnellessa voi samalla puuhailla kotoisia askareita, ja musiikki on kaiken a ja o.
Niin, tänään tuli radiosta Hanna Pakarisen laulama - Miehet - kappale. Mielestäni on upeaa, että hän on tehnyt tällaisen laulun miehistä. Itse olen aina sanonut, mitä me olisimme ilman noita vahvoja, toimivia miehiä.
Tuossa laulussa kerrotaan hienosti miesten toimista ja kaikessa työssä mukana olosta.

Nyt nuoret miehet ovat siirtyneet perhetöidenkin piiriin, joka on ihailtava asia, että he perheen toiminnoissa ovat naisten apuna työnsäkin lomassa. On vain niin, että mies on mies ja se vahvempi osapuoli ja ihan hyvä niin.

Kaunis päivä on ollut kylmä puuskainen tuuli riepottaa rajusti aukeilla paikoilla.

Pyykit pitänee kerätä pois eivät ne ulkona enää kuiva, saavat kyllä hyvän tuoksun,
pakkasellakin vien ainakin lakanat ulos muutamaksi tunnissa.

Minä kävin aamulla saunassa, olen opetellut sitä aamusaunaa, pitää vain sitten olla sisällä sen jälkeen ennen kuin lähtee lenkille.

Joskus kestää löylyäkin enemmän, joskus riittä yhdet kunnon löylyt.
Noitä löylytuoksuja en siedä en vähääkään, kevätkesästä kun saa uuden vihdan ja hautoo sen voi mitkä ihanat saunatuoksut.

Jouluksi olen laittanut männyn ja katajan oksia tuulettimen päälle niistä saa ihana yhdistelmän, ja sitten löylynhenkeen vettä suhisemaan.

Kaikkea 'roinaa' sitä ihminen keksii saunomiseenkin!

Kiva kun joku on nostanut tämän ketjun taasen ylös . Tykkään kun tässä on ihan tavallista jokapäivästä rupattelua.

On mentävä kohta pyykkitupaankin ,sain pyykit sinne kuivaushuoneeseen .

Täälä on jo pilkkopimeetä ,käytiin Jerryn kanssa aamupäivällä kaupassa ,kun maito ja jugurtti oli loppu , aina sitä kuitenkin tarttuu sitä tavaraa enemmänkun oli ajatellut. Nyt en paljoa tarvitse kun on huomenillalla se Suomen risteily . Saa taas Jouluruokia syödä ,on sitä valinnan varaa.
Olen kyllä sellainen pikkuruokainen ollut ikäni , Tai oikeastaan Herkuttelia.

Ja huomenna on se tavallinen eläkeläisten kerhokin, aion mennä sinne aamupäivällä , siellä on kuulemma lihasoppaa ,jaksaa sitten odottaa sitä keskiviikkoista joulupöytää.

Juu sinne pesutupaan nyt. Heippa vaan --- ja jatketaan näitä keinutuoli juttuja.!

On se silleen, että minulta ei vain ota järjestyäkseen nää vanhat tavarat ja korjuun laitetut paperit, laskutositteitakin on vaikka kuinka paljon ajalta, kun nekin piti korjuun laittaa, niitä on liiankin kanssa nyt setvittävänä, kun en osaa pois heittää ilman syynäämistä.
Oli sekin aikaa, kun näitä papereita talletettiin, ja sekin aika, kun lehtiä laitoin korjuun jonkin hyvän ruokareseptin, ompelumallin tai vaatemallin vuoksi. Toisaalta olisi niihin nytkin kiva tarkemmin perehtyä niin hauskoja ja nättejä nuo mallit ovat, mutta kun ei jaksa ja ehkä paljon jäisi taaskin nurkkiin tarkastelussa, pois vain on paras ratkaisu.

Aikoinaan niistä, virkkasin ja kudoin melkoisen paljon ja melkoisia määriä, nykyisin ei ihan itselleen enää niitä ommella viitsi ja ei oikein jaksakaan ommella, kun silmät eivät kestä. Se on sitten vain repimisen ja poisheiton aika monillekin papereille.

Täytyy tavarajärjestelyjen lomassa kirjoittaa, kun pakko vähän pölyjäkin tuuletella, ihmeesti sitä on noille papereillekin laskeutunut,
löysin tänään vanhoja kangaspuutavaroita, niitäkin olen näin säilönyt kutomisen toivossa varnaan, mutta siitä puuhasta ei enää voi uneksiakaan, ja eipä se kummemmin kiinnostakaan.
Minulla on nyt olohuone täynnä levällään olevia papereita ja jo kyllästyttää, mutta läpi on käytävä, kun sain kokemusneuvoja naapurilta, joka oli vuosia sitten käynyt läpi setänsä papereita ja löytänyt sieltä setänsä testamentin.

Ei minulla sellaisia salaisuuksia ole, mutta mukavia vanhoja kirjeitä olen löytänyt ja mielenkiinnolla niitä lukenut, saaden tietoon vanhojen kirjeenvaihtokavereiden silloisia kuulumisia, ja ihan unohduksissa olleita tapahtumia ja paikkoja.
En ole muistanut, että aikoinaan olen ollut kirjeenvaihdossa kauempanakin maailmalla eläneiden kanssa, siihen aikaan, kun kieliä opiskelin.
Näin ne asiat joskus unohtuvat.

Miksi uusia ketjukokonaisuuksia? Voihan tehdä aina uusia aloituksia mieleen nousevista asioista.
Mikäpä estää meitä kulkemasta rinnakkain ihan vain 70 palstaa pitkin!

Kaikkien aloituksiin ei vastata, se on se yksi syy, sitten joku jolle pitää olla mielin kielin, ketju rönsyilee aloituksesta ei tietoakaan muutaman vastauksen jälkeen.

Sama mitä kirjoittaa ja mihin kunhan kirjoittaa!

Olen aika monta aloitusta tehnyt, ei suinkaan kaikki ihmisiä kiinnosta. Minä en kehtaa kauhea usein niitä tehtailla, olen ajatellut jotta niille tulee inflatorinen arvo (vitsi!). Jos kiinnostaa niin voi viestejä kertyä ihan kymmeniä. Ei haittaa jos kaikki aloituikset eivät saa tuulta siipiensä alle, sinnehän ne vaipuu alareunaan nopeasti pois silmistä.
Kiitän samalla kiinnostavien aloitusten tekijöitä, sillä heitä palstalla on monta.

Iltapäivää ,täältä minultakin.

Katsoin ulos ja aattelin uskaltaako sinne ollenkaan mennä, Olisi Jerryn aika päästä pihalle, muttakun siellä on aikamoinen myteri.

Onneksi meinun laivareissullani ei ollut noin kovaa tuulta,vai eikö sitä huomaa siellä sisällä laivassa .
Pikkuisen keinutti siinä avomerellä. Mutta matka meni oikein hyvin.

Joulukuukin on jo ,ja ,toivottavasti menee pian ohi, ja tulee kunnon talvi saadaa auringonkin taas näkyviin.
Sellanen lahjojen antaminen kyllästyttää, Lapsillekkaan ei osaa enää laittaa mitään ,ovat minusta nykyään niin vaativia tai enkö osaa huomata heidän tarpeitaan.

Tulipahan käytyä saunassakin tänään, olin myös pihaa järjestelemässä pakkasta varten, joka kuitenkin vielä kauemminkin viipyisi jossain tuolla kylmemmissä ilmakerroksissa, minä en erikoisemmin sitä toivo liukkauden vuoksi.
Muistan nuo viimekertaiseet liukkaat, kun pitkän ajan sain piikkilisikkeitä kiinnitellä kenkiin, eikä niiden kanssa kävely ole ollenkaan mukavaa, ja jalalle tulee ihan väärä kävelyasento, mutta minkäs sille talvelle voi, on vain kestettävä vaikka onhan silloin valoisampaa, siis hyväkin puoli.

Minulla on perunoita porisemassa kattilassa, ovat nuo täältä kaupasta ostetut perunat todella rupisia, ovat kait jostain erilaisesta paikasta tuotuja, kun yleensä tässä kaupassa on ollut oikeinkin hyviä perunoita, tuntuu nyt vain siltä, että näitä rupiperunoita on jatkuvasti, ainakin tässä kaupassa.
Maitojakin katselin kaupassa pitkästä aikaa ja hämmästyin kuinka monen sorttista maitoa on, uusi maito minulle on tämä Valion maitojuoma, ajattelinkin kokeilla sitä heti, kun se on laktoositonta,,,,,että tälleen

iltaa mietemuorillekkin täältä kaukaa ulkomailta.

Niin eihän ne liukkaat kelit olekkaan mitään mukavia . Minunkin on koiran takia mentävä säännöllisesti jokapäivä on sitten keli mikä tahansa .

Olen ollut tekemässä vammasille kenkiä ja tiedän niisstä aika paljon ,

.. Suosittelen , että käytätkin varmaankin matala korkoisia -- ja laitat sellaiset vaan korkoon tarkoitetin piikkiesteet , se on muuten helppo laittaa ja minä en ota siä pois jalkineistani välillä ollenkaan , jollen sitten muuta toisia jalkineita käyttöön.
Mutta ihminenhän on kanta astuja ja se jarrukin on siellä kannassa tärkeeämpi -
Minä olen ostanut sellaiset Apteekista.

Kaikesta muusta minäkin voin luopua ,mutta ruoka on oltava kunnollista .
Kun vaan säilyis terveys ,että saa laittaa itse sapuskansa , näkee ainakin mistä se on tehty.

Ai,ai ja kellokin on jo varmaankin vaikka mitä , Otin taasen hyvät päivänokoset ,niin että tässä ei huomaa että yö yllättää.
Hyvää yötä toivottelee ulla-mummu!

Tulin reissusta minäkin, mutta piipahdin muutaman päivän "hengähdystauolla" tuolla keski-Suomessa, täytyi lähteä vähän nuuhkimaan toisenlaistakin ilmaa, kun tuntuu, että näissä kaupungin ilmoissa on kuitenkin jotain keuhkoja rasittavaa raskautta johtuukohan noista raskasmetalipäästöistä---empä tiedä.
Mikä siinä kuitenkin on, ainakin minun mielestäni, että maalla ilma on kevyempää henkittää ja muutenkin kuin mielikin olisi kevyempi siellä ollessa.

Nyt kuitenkin souvaillen taas täällä etelämmässä ja tietysti odottelen, koska saamme lunta, jota itse en kummemmin toivo ainakaan massottain, täällä onkin vielä nurmikko vihreänä ja yritti tuo aurinkokin pilvien lomasta tirkistää, mutta sateeksi veti taas, mutta kun on lämmintä vielä niin sadekaan ei niin harmita.
Tuulta on riittänyt tänä syksynä ihan liiankin kanssa.

Olin vielä illalla korjailemassa pihalta tuulen katkomia oksia, ja siihen tuli naapuri ja sanoi, että oli talossa vuokralaisena yksi vihreä nainen, joka ei kummemmin välittänyt pihaa siivoilla vaan sanoi, että kauneus on katsojan silmissä.
Näinhän voi vedota mihin vain, mutta on mukavaa ajatella myös toisten kauneusnäkemyksiä ja siisteysarvojakin eikä vain omiaan.
Itselleni kuitenkin tuli hyvä mieli siivoamisesta.

Onpahan taas Itsenäisyys muistettu ja juhlat juhlittu, en kummemmin katsellut juhlia, mutta tänään katsoin muutamia ilmaislehtiä ja sitten täältä netistä.
Kauniita olivat ihmiset ja iltapuvut todellakin upeita, minulla on kansallispuku, joka oli nuorena useinkin itsenäisyysjuhlissa päällä, mutta nyt se on vain kaapissa roikkumassa ilman käyttömahdollisuutta, ja näinhän se on, moni asia ja pukukin on siellä kaapissa henkarissa----hääpukukin, jonka nuorena värjäytin toivossa, että voisin sitä vielä käyttää.

Sellaisia juhlia ei minulle enää ole tullut vaan vain pienten ja isompienkin lasten ja lastenlasten juhlia liiankin kanssa, mutta hyvä näin.
Nyt tuli tuollainen lumen tuhauskin, ja jo taas suli pois, monena syystalvenahan näin on ennenkin käynyt, kun lapset odottivat jouluksi lunta, sitä tuli, mutta hetken päästä suli pois, ja joulu oli melkein lumeton, viime jouluna sitä oli liiankin kanssa

Voi ,mietemuori minulla on kanssa Eteläpohjanmaan kansallispuku

Olen Tanssinut kansantanssia sillä , Ja monet Kansantanssi Festarit käynut eri Pohjoismaissakin.

Olen Pitänyt sitä pukua laheisteni häissä ja joskun olen Jouluna ja Juhannuksenakin sen pukenut .

Täytyyhän se aina tuulettaakin välillä , Viimeisissä Siskonpojan häissä kengistä irtos pohjat.
Enkä edes tanssinutkaan --mutta ne on sellaiset kipprakärkiset joilla olen esiintynyt , oli pohja materiaali mennyt huonoksi . tuli kallis korjaus ,kun halusin ne vielä kuntoon --kaiken varalta.

Nyt tuntuu että kello olisi jo enemmän . Kuu paistaa ikkunastani , taitaakin olla ihan täysikuun aika nyt.
Päivä on muuten ollut hyvä , olen jaksanut tehdä yhtä sun toista .
Mutta kirjoitellaan taas .

Minäkin taas pääsin piipahtamaan tänne, kun mielelläni kirjoittelen näitä sinne tänne ajatuksiani vain aivojani treenatakseni.
Olen tällainen mattimyöhäinen kirjoittaja, mutta monet paremmatkin kirjoittajat kertovat kirjoittelevansa jopa yöllä.
Mikäpä tässä, saa ihan rauhassa miettiä...niin miettiä näitä kirjoituksiaan, vaikka itse olen sellainen extempore kirjoittaja.
Olen minä edelleen näissä asuntoni järjestelyhommissa ja en paljoa ole aikaiseksi saanut, kun aina on jotain muuta puuhaa ja menemistäkin.
Joulu on jo minulle aika helppo, kun kierrän vain lasteni luona eri joulun kerralla ja kotona laitan vain vähän jouluista tunnelmaa ja kynttilöitä ilman muuta.
Tuo lumikin tulla tupsahti, ehkä pysyykin joulun, haettava on taas nuo "piikkarit" kenkiin.

Tulinpa taas tännekin, kun on ollut näitä joulukiireen alkuja ja vähän olen yrittänyt siivoilla minäkin ja kun pidän tästä kirjoittelusta päätin piristää sillä väsynyttä olemustani tässä myöhäisessä illassa. Pimeää on ja jouluvalojakaan en ole vielä laittanut, kun niitä on ympäristössä ihan riittämiin.
Ihan joulua ennen laitan, kun saan aivan ikkunatani niitä sitten katsella, ja antavat ne valoa sisällekin. Tämä on tätä joulun etua, kun kaikkialla on porukkaa, kaupoissa nyt jo kova hyörinä. Monet ihmettelevät, kuinka se joulu kuitenkin taas yllättää. Näin aina tapahtuukin jostain kumman syystä.
Monilla onkin lisänä melkoinen lahjojen kanssa kiertäminen jokaiseen tuttuun perheeseen. Se lisää kiirettä.

Me tässä mietemuosin kanssa vain kirjoittelemme, mutta eipä tuo mitään, kun itsekin pidän arkisista askareista ja tapahtumista kirjoittamisesta.
Olen nyt tänne löytänyt ja eksynytkin, kun kotona on nykyisin aikaa olla niin mikäpä kirjoitella vähän omiaankin.
Kun ei oikein ole vanhemmille ihmisille sopivia nettiohjelmia toisiakaan.
Vaikka on noita .fi ohjelmia pilvin pimein, mutta onhan näitäkin ihan ikäskaalalla olevia.
Tietämäni mukaan netti on yleinen kirjoitteluareena, joten tulin minäkin tänne, en vain ole niin ahkera täällä käviä.
Näin ollen en jaksa kaikkiin kirjoitusalotteisiin perehtyä, vastatakseni niihin.
Tulin tänäänkin tänne näin myöhään, kun kauppareissu vei todella paljon aikaa kaikkine ostamisineen ja yritin taas siivota näitä kompukoitani.
Löysinkin paksuun pahviin kiinnitettyjä lankanappeja, jotka on tavallisesta rullalangasta tehtyjä.
Olen nuorena näitäkin talteen laittanut ja jätänkin talteen nuoremmille, jos heitä vanhat asiat joskus vaikka kiinnostaisi.

Minäkin istahdan mielelläni keinutuoliin hetkeksi. On ollut visiittejä ja kyläilyä parin päivän aikana, joten ihanaa on olla omissa oloissaan taas ens' kertaan maanantaina.

Juhlimme silloin sairaanhoitotyttösen valmistujaisia, toki on lämmittävää nämä tapaamiset, mutta kodin rauha on välillä tarpeen.

Nuo joulunpyhät on niin lyhyet tänä vuonna, niin näitä käyntejä tehdään jo ennen joulua.

Nautin kyllä eilen, kun kotoa haetaan valmiiseen ruokapöytään, jäi vain presidenttikisa näkemättä. Mutta ehtiihän vielä!

Ihanaa on olla kotona omassa rauhassaankin.

Tänään taas ehdin tännekin, kun alkavat nämä joulun siivoustouhut olemaan paremmalla puolella. Ehkä viikonloppu jo sujuu normaaliin malliin. Minulla on tällainen vanhanajan keinutuoli, ja siinä on mummoni kutoma ryijymatto, sanotaan keinutuolin matto ihan vanhaan malliin sidottuna punotuilla nyöreillä paikoileen, ettei matto luista keinuessa pois persuksen alta. Jalakset ovat aika kaarevat, ja olen monesti mennyt kuperkeikkaa, kun en ole muistanut ettei saa liikaa keinua.
En malta luopua tästä keinustani, vaikka nykyisin on monenlaisia keinuja myynneissä. Ehkä vanhemmiten on pakko luopua turvallisemmin keinuviin tai ihan nojatuoli malliin. Minulla pitää olla jonkinlainen keinu, illallakin keinuminen rauhoittaa, ja unikin tulee silloin helpommin, ainakin minulle keinu on hyvä asia.
Olihan kehto ennen lapselle hyvä nukuttaja ja nukkumapaikka. Nykyisin nekin ovat jääneet unhoon. Olisi varmaan hyvä asia nukuttaa lasta keinussa. Ajattelisin, että parempi kuin rattaissa tökkiä.
Saa sen parvekkeelle, ja äiti voi samalla jalallaan keinuttaa ja kutoa tai lukea siinä lastaan nukuttaessaan. Näin äidit ennenkin tekivät.

Minä olen aina näin mattimyöhäinen täällä, mutta ei tänne ole ajanvuoksi tultu.
Minä kirjoittelen mielelläni näin ilatayön puhteina.
Alan vähän kyllästymään näihin kompukoitteni koluamiseen, mutta ei auta.
Jos jätän nyt kesken, en saa aikaiseksi varmaan aikoihin niiden siivoamista.
Toisaalta on ihan mukavaakin koluta vanhoja tavaroita ja nähdä uusin silmin tavarain ja vaatteiden tyylin.
Toisaalta tekee ihan hyvää, kun huomaa, että tuollainenkin vaate on minulle sopinut.
Ovat vaatteet todella pieniä, että aika laiha olen nuorena ollut, mikä kumma saa vanhemmiten tämän lihan kertymään vaikka ei pahemmin syö ja liikkuu todella paljon.
En vain tajua moista.

Juupa juu, minä piipahdan taas täällä vaikka näitä joulukiireitä onkin, tänäänkin on jälki polvia käynyt tervehtimässä kukkien ja lahjojen kanssa, vaikka olen sanonut etten pahemmin lahjoja kaipaa, suurin lahja on aina vain kun tulevat käymään, mutta ei heille se kelpaa aina kuitenkin pitää tuoda jotain. Minä itse olen huono lahjojen ostelija, kun en oikein tiedä mitä heille ostaisin, kun kaikkea heillä kuitenkin on. Joskus on käynyt niin, että olen vienyt jonkun lahjan ja huomannut, että se on viety kirppikselle.
Kaikki eivät osaa sanoa, mitä haluavat, ja sitten kun saavat eivät osaa pitää arvossa.
Toiset lahjansaajat ovat aika tarkkoja lahjan säilymisestä ihan tunnearvonakin.
Kukat ovat mielestäni varmin ja melkein kaikille mieluinen lahja, vaikka kukissakin on huonona puolena allergia vaara, minäkään en aina muista sitä.

On vähän kulunut siitä , kun viimeksi tätä sivua avasin.
Luulisi, että näin vanhempana ihmisenä ollessa aikaakin olisi näihin kirjoitteluihin, mutta eipä vain niin olekaan ainakaan minun kohdallani.
Nyt sitten tulin näin myöhään vielä tännekin.
On ihan mukavaa näin kirjoitella aivan jokapäiväisistä asioista ja puuhistakin.
Kauhiasti olen paketoinut joululahjapaketteja.
Siinä on niin nuorille kuin vanhemmillekin jälkeläisille paketti poikineen menossa perheittensä pukin konttiin.
On mukavaa antaa niillekin joilla tänä jouluna on ollut vähän piukemmalla rahat monestakin syystä.
Olen minä jatkanut paikkojen putsaamista ja pakkaamista pelastusarmeijalle.
Löysin kuin löysinkin vanhoja joulu- ja Pääsiäiskorttejakin.
Osa korteista on aika pieniä, ja on niissä todella paljon kuvapoikkeamia nykyisiin korttikuviin.

Tulin piipahtamaan taas, kun joulukiireet alkavat olla paremmalla puolella ja ainakin nuo lahjapaperitouhut, jotka vie paljon aikaa vanhalta rouvalta, mukavaa on lahjoja laittaa, mutta liika on aina liikaa ja rasittaa, olisi joulu ilman lahjoja jo paikallaan minulle, maittavaa ruokaa vain ja mukavaa seuraa olisi parasta,
mutta totumukset ovat niin painavia ettei malta sellaisia lopettaakkaan. Nyt on kuitenkin kaikki mallillaan, tontut ovat jo kierrelleet lahjoja jakaen, vain aatojuhla on vain mukavana asiana ja lasten iloiset ilmeet ovat kiitos kaikesta.
Nyt vain joulun viettoon lasten luokse matkaamme kera iloisen mielen.

Uni on epävakaata, heräsin taas kello 4, aikani keppuroin sängyssä, sittepä nousin ylös ajattelin vilkasta onko ketään huonounista palstoilla, eipä näy, kaikilla näyttää olevan hyvät unen lahjat,
Tänään ajattelin mennä uimaan, se pitää vanhan ihmisen elossa, käyn vielä kaupassa, jotain viimetingan ostoksia tekemässä.
Tämä vanhuus tekee ihmisestä hittaan, asiat käy aina vaan vaikeammiksi selviytyä, missähän vaihiheessa ulkopuoliset huomaa, ettei toi vanhus enään oikein selviydy,
kehun kuitenkin itseä, selviydyn vielä mutta hidasta kaikki on verrattuna nuorempaan elämän vaiheeseen.
Meempä tästä jorisemasta, mukavaa päivän jatkoa teille, kirjoitellaan taas.

Löysin vielä tälle sivulle ja näin kirjoittelen taas omia kirjoituksiani, kun aika harva kirjoittelee tänne ihan vain omilla jutuilla.
Minä olen ollut oikein tosi motissa tämän joululomani ajan, kun satuin menemään juuri tuolle myrskyisimmälle paikalle vaikka en tiedä vaikka samaa vaikeusaluetta on aika monilla ja on edelleenkin, niin minunkin joulunviettopaikassani on edelleen, mutta itse pääsin sieltä ihan ihmeen kaupalla pois. Lapseni huomasivat melkoisen nopeasti pahan tilanteen ja osasivat miettiä asiain menevän vain pahemmaksi. Lähtivät sitten minua hakemaan.
Heille hakumatka, samoin kuin sitten meidän paluumatkammekin, oli todella vaivalloinen, kun mökkini pihalle kaatui muutama puu, onneksi ei taloon, mutta pitkin tien vartta moniakin oli poikittain tai toisten puiden kenolla. Koko ajan sai pelkää toisten puiden kaatumista, kun tuuli niin maan mahottomasti.

Mökistäni en tiedä, onko lisää puita kaatunut, kun emme pahemmin jääneet sinne odottelemaan. Saa nähdä mitä keväämmällä näemme, kun sinne taas jonkun kanssa menen. Nuoret lähtivät pois jo joulupäivänä, mutta minä halusin jäädä kauemmaksi ja lyhyeen se oleminen sitten jäi.
Ikävää tällainen on, ja paljon on näillä alueilla ihan asumassa olevia ihmisiä, voin kuvitella heidän kurjuutensa

On se ollut kovat myrskyt teillä siellä Suomessa --kyllä sitä on ollut meillä täällä tukholman seudullakin --mutta ei sentään ole ollut sähköt poikki eikä liikenne topissa. Suomessa on metsiä ja ne ovat havupuita , niihin tuuli pääsee enemmän kiinni . On tääläkin puita , mutta ne on tammia ,ne on kovaa tekoo ei kaadu , jos ei ole jo vanhuuttaankin laho. Satoja vuosia vanha puu on ihan ikkunani edessä.
Nyt odotellaan Uuttavuotta 2012 ja toivottelen hyvää alkavaa vuotta kaikille 70 kirjoittajille ja Lukioille.

Jäivät minultakin aika pitkäksi aikaa nämä kotoiset puuhat, kun myöskin lähdin joulunviettoon ystävieni luokse maalle.
Tämä on ollut todellinen ruljanssi Tapanin päivä jälkeinen aika.
Sattuipa tuo myrsky myöskin ystävättäreni kotitalolle, ja kaateli melkoisesti juuri noita kuusipuita ympäri talon.
Onneksi olivat kauempana olevassa metsässä, mutta sähköt lähtivät ja vesi niiden mukana.
Pihalle on onneksi jätetty pumppukaivo ja sinne pääsimme hyvin, ilman kaatuneita kuusia.
Talossa on lämmittävä takka ja siinä leivinuuni, joka nyt oli todella tarpeen.
Muuta hätää ei meillä ollut kuin vain jääkaapin tyhjennys harmi.
Taas tuli mieleen lapsuusajan toimet ja muistot, kuinka uunin edessä lämmittelimme aamukylmäämme.
Ei silloin ollut vettä kuin pihakaivossa ja sauna oli pihanperällä, joka sitten lämpisi melkein joka päivä.
Saunapadassa piti olla aina lämmintä vettä pesuja varten ja tiskiin.
Kaikki tuo oli ihan normaalia kotielämää

Nyt on sitten uudenvuoden juhlatkin vietetty ja vanhavuosi taakse jätetty.
Minäkin olin juhlimassa nuorten kanssa, kun hakivat minut katsomaam rakettiammuntaa.
Oli se taas räiskettä ja suhinaa niin, että korvat soivat vielä pitkän aikaa kotona, ja niin harmillisesti soivat, että ainainen tinnitus on pientä sen rinnalla.
Oli ihan helpotus päästä palautumaan oman ikuisen korvasoimisen pariin.

Jo aikaisempina vuosina päätin etten koskaan mene noihin rakettijuhliin, mutta niin se nyt vain unohtui ja tosi upeita paukkuja siellä olikin.
On aika paljon tullut uusia väriyhdistelmiä ja kiemuroita entisestä.
Enää ei onneksi kukaan ammuskele niitä kauheita tykinjysyjä, ei ainakaan kuulunut.
Ne särkevät korvakuulot, ja niitä minäkin nyt pelkäsin, mutta onneksi ei kuulunut.
Ovat nämä mekastusjuhlat minulle taakse jääneet.
Niitä on tullut ihan tarpeeksi juhlittua aikoinaan, mukavaa oli kuitenkin vähän verestää muistia tässäkin menossa

Onnistuneen Uuden Vuoden juhlinnan jälkeen, on mukava olla kotona ja sanoa: Tervetuloa arki !

Nyt odottelen vain mateen ilmestymistä kalatiskeille, että saan lupaamani madekeiton tarjottua vierailleni.

Poikani on vaimonsa kanssa lähdössä Filippiineille 16.1 tytärtään katsomaan, samoin poikapuoleni vaimoineen olisi tulossa madekeitolle samalla.

Joudun ehkä muuttamaan meny'tä jos ei madetta saa kun jäätä ei ole vielä. Täytyypä heti arkena tiedustella saatavuutta.

Saaristossa poikani poimi kanttarellejä keskiviikkona aivan priimoja vielä, on sääolosuhteet poikkeukselliset, mustat torvisienet ymmärrän kyllä, siellä Turun saaristossa kun
merivesi lämmittää syksyllä pitkään, mutta harvinaista on uudeksi vuodeksi poimia kanttarellejä:D

Hyvää alkanutta vuotta itsekullekin!

Me tyydyimme vieraittemme kanssa katselemaan ikkunasta tuota komeaa ilotulitusta. On niin mukavasti, että ei tarvitse itse ostaa raketteja, hyvin näyttää riittävän ympäristön asukkailla ammuskella klo 18.00-2.00 tulituskamaa ilmaan.
Ajattelen vain, että voi mitä tuhlausta se onkaan ja kaiken lisäksi sattuu noita ikäviä onnettomuuksia joka vuosi.

Näin alkoi taas uusi vuosi ja presidentin puhekin käsitteli EU:a ja yhteispeliä sen kanssa. Me emme hänen mielestään pärjää enää yksin vaan yhteispelillä se sujuu.
Mitenkähän nyt suun panevat nuo pääministerin mollaajat? Ei mennyt oikein yksiin
presidentin puhe noitten haukkujien kanssa.

Oikeistoa on parjattu ja vasemmistolainen presidentti onkin samaa mieltä kuin
kuin hallitus. Se oli presidentiltä rehtiä puhetta.

Mukavaa, että arki koittaa ja päästään elämään normaalia elämää.

No nyt minulta lipsahti taas tuolle politiikan puolelle, mutta onhan se niin ajankohtainen asia, kun nuo presidentin vaalitkin ovat tulossa.

Tulihan se lumikin tänne taas kuitenkin.
Tänään olikin tosi pimeää koko päivän, ihan kaipasin jo valoisampaa, kun ihan mientilakin latistui moisesta.
Olen yrittänyt joka päivä käydä lenkillä, mutta tänään en vain saanut aikaiseksi.
Olin harmissani, kun hain ja hain piikkipohjia kenkiini enkä mistään ole löytänyt niitä.
Minä en uskalla mennä tuonne lumeen ilman sellaisia, kun en halua kaatua ja loukata paikkojani.
Eri kurjaa olisi olla lonkka tai jalkasairaana pitkät ajat, parree on varoa taas.

Siis, mukavaa, että tuli lunta ja valoisampaa mutta, mutta harminsa on silläkin.

Minä olin neljänseinänsisällä , koko uudenvuoden aatton ja vielä seuraavanakin päivänä ei Jerryä saanut ulos, mutta kannoin ja ,taisi siinä pari jalan nostoo kotiopäin juostessa tulla.

Jouluaattona silloin valvoin klo 3 yöllä ..
Pelasimme korttia .ja nautimme herkuista , ja juomisiakin taisi olla --kun alkoi se meidän naisten nauru ,se onkin meillä sellasta --kun on väsynyt , niin siittä nauramisesta ei meinaa tulla loppua.
Kai ne miehet aattelikin , että nyt ne sai jonkun hepulikohtauksen jokaikinen .
Onneksi juhlittiin samassa talossa , asun tyttären tyttären kanssa samassa talossa hän vain kaksikerrosta ylempänä minua.

Ja taas alkoi joku paukutteleen ilotulituksia ---kyllä se nyt sais jo loppua . Ihmisethän on jo työssä ja aamulla on noustava monenkin työhön . Tuollaisia en oikein ymmärrä. Onhan sellaiseenkin säännöt --mutta näissä isoissa kaupungeissa kaikilla tuntuu olevan omat säännöt.

Lumesta puheen ollen, taas se on poissa.
Minä viimein löysin piikkaritkin kenkiini ja pääsinkin vielä niitä uusimaan, että ovatko piikit vielä pitäviä.
Olivathan ne ihan hyvin toimivia ja hyvin pääsinkin kävelemään.
Nyt piti piikkarikengät sitten heivata, ja ottaa toiset kengät käyttöön tuonne lumettomaan katuun kun piikkarit eivät nyt sitten käy.
Hyvä on kuitenkin, kun piikkilisikkeitä saa kenkiin.

Loppiaista sitten vietämme jälleen pimeänä, todella pimeää on.
Ei kuitenkaan surra, nyt on taas vähän vapaata työssäkäyvillä.
Eiköhän se tästä valoisammaksikin muutu, vaikka toivottomalta näyttääkin.
Taas vain sataa ja sataa, paljon olisi lunta tällä pitkän ajan sademäärällä, jos olisi pakkasta.
Minuakin on alkanut laiskottamaan niin etten ole komerosiivoamisiinkaan jaksanut ryhtyä.
Toivottavasti viitsin jossainvaiheessa sitäkin jatkaa.

Minäkin tulin taas tänne, kun on todella mukavaa välillä kirjoitella näistä arjen menneistä miettimisistä ja tapauksista. Minä palasin vielä tuonne mökille ystävieni kanssa, kun heille tuli lisä myrskyn aiheuttamia hankaluuksia. Siellä oli kuitenkin, sen jälkeen, kun kauhulla lähdimme sieltä pois, tullut näitä puiden kaatumisia. Oli nyt helpompi mennä uudestaan paikan päälle, kun jo vähän tiesimme kuinka valtavaa tuollainen myrsky voikin olla.
Koko metkan saimme katsella ettei sähkölankoja ole tiemme varrella ja hurjasti oli lisäpuita kaatunut joka puolelle. Siellä sitten rämmimme puurunkojen ja oksien seassa, ja oli todella hyvä, kun ei ollut lunta peittämässä puita ja oksia, joita olisi silloin vaikeampaa nähdä.
On tällainen luonnon mellastus vaikeaa korjailla ja todella vaarallista. Puuhassa meilläkin meni tämä loppiaisen etuviikko kokonaan, että saimme pihan liikkumiskuntoon ja tien raivattua autolle. Onneksi olimme nyt osanneet varautua ammattimiehen ja moottorisahan turvin, vaikka hankalaa se oli sittenkin ja paljon jäi vielä tekemättä

Jälleen olen päässyt kirjoittelemaan näistä kerhotoiminnoistani, joita olen nyt alkanut harrastamaan vähän enemmänkin, ja niissä on todella mukavaa käydä, vähän nuo matkat ovat pitkiä ja maksaviakin. Kuitenkin on todella hauska nähdä kerholaisia ja päästä heidän kanssaan juttusille varsinkin, kun on useamman kerhon kanssa.

Minä olen käynyt kutomassa tässä lähellä olevassa palvelukeskuksessa, kun mietin jo ensi joulua ja haluan valmistaa erilaisia lahjoja ja ehkä halvemmallakin. Siitä saan myöskin ajtuksille vaihtelua, kun saan miettiä mitä teen, millä materiaallilla ja millä tyylillä, siis kudonko vai virkkaanko tai ehkä ommellenkin, ajattelin sillä saavani vaikka patalappuja erilaisina, kokkiesiliinoja ym. tilkkutäkki on minulle liian rasittava koitos, koska en jaksa keskittyä niin suureen työhön.

Kuorossa käynti on minulle pitkäaikainen harrastus ja nyt olen aloitellut myös maalaus ja piirustusaloitusta, nuorempana siitä pidin kovasti.

Aika ihmeellistä on, ettei tännekään ole tullut mieskeinujia eikä kummemmin naisiakaan, kun olettaisin, että tämänlaatuista harrastuskertomistakin olisi, eikä vain ainaisia politiikkaarvosteluja, niille asioille emme me mitään tällä palstalla voi.
Pitää mennä tuonne poliittiselle foorumille niin ehkä siellä jotain hyötyäkin olisi ajatuksista.
Olettaisin, että meidän ikäisillä on paljonkin elämänvarren miettimisiä ja koettuja hauskojakin asioita ja tapahtumia.

Minäkin kömmin vaihteeksi pois tuolta ullakkotavaroistani, kun tuli niin kylmä olla siellä tavaroita penkomassa.
Tuntuu, että se touhu saa jäädä lähemmäksi kevättä ja lämpimämpiä ilmoja.
Ei oikein huvita tällainen nuha ja aivastelu enää, kun nuhaa tuli kylmästä ja aivasteluja varmaan tuosta pölystä.

Lähdin päivällä tavanomaiselle lenkilleni ja surkeasti väsyin tuohon lumessa tarpomiseen, kun jalka lipui kävellessä melkei saman verran taaksepäin tuossa lumessa.
Yritin minä nostella jalkojani reilusti, mutta eipä se auttanut lumen liikkuessa kenkäni alla.
Painavat talvikengät, joissa piikkaritossut, painoivat melkoisesti.
Näin se vain on, että kengätkin tuntuvat jo painavammilta, ei voi mitään, mutta ei surra :))), tämä on tätä taas talvella.

Olen yrittänyt hakea itselleni mieluista aikakausilehteä, ja aina ole perunut, kun tulee tunne vain nuorille kohdennettuja juttuja, vatteita ja meikkejä niissä vain on.
Nyt olen lueskellut tätä ET-lehteä vähän kauemmin. Siinä ei ole ollut vielä näitä kalliita vaatteita ja kenkiä vaan ihan tavallisiakin. Siellä oli mukavia lastensuusta viisauksia, joista sitten arvotaan yllätyspalkinnonkin saaja.

Tässä pari mainiota: 3vuotias isoveli kuunteli vuodenikäisen siskon "juttelua" ja kysäisi hädissään "Äiti, eihän meille ole tullut vahingossa englantilainen vauva?"

Toinen mainio: Lapsenlapseni oli meillä kylässä ja mieheni leikki hänen kanssaan. Tovin kuluttua lapsi alkoi katsella pappaansa tarkemmin ja kysyi: "Pappa, oletko naimisissa?" Pappa tokaisi:" Olenhan mummon kanssa. Lapsi siihen: "Onneksi, kun kukaan muu ei sinua huoli, olet niin ruma!"
Lasten suusta saa usein kuulla totuuksia.

On niin valtavasti tällä kirjoitusten alueella näitä poliittisia kannanottoja ja vaalimainosten kirjoittajia, että ajattelin pistää joukkoon tällaisen vähän jokapäiväisemmän kirjoitukseni,
Minä en kummemmin vaalijuttuja kaipaa, kun on sen verran ikää, että sen aikana olen liiankin kanssa seuraillut näitä monien vuosien tapahtumia, ja ovat vielä muistissakin.
Niiden perusteella mietin ketä äänestän, koska aika antaa monipuolisemman kuvan päättäjistäkin.

On tänään ollut todella talvista pakkasta, siellä jo lumi narskuu kenkien alla.
Ennustavat, että helmikuussa tulee taas pidempi pakkasaika kovalla pakkasella.

Olisi niin mukavaa kulkea sillä vanhanmallisella potkukelkalla, mutta missä, kun tiet ja kadut ovat hiekotettuja, ja jalankulkuteitä pitkin kulkevat nykyisin hiihtäjät.
Heiltä saa kovat huudot, jos joku toinen siellä liikkuu ja saa pian "turpiinsa" muu liikkuja.
Minun mielestäni se on väärin, koska ladun voi laittaa sivuun tai muuallekin.
Koko tie on nykyisin vain hiihtäjille.

Onkin kulunut aikaa, kun viimeksi kävin. Näitä kerhokiireitä on ollut taas vuoden alusta asti. Todella kiva on käydä niissä ahkerastikin ennenkuin kevään muut asiat tulevat. Ilma kylmeni tosi paljon, joten se vähän haittaa minua, kun kasvoni ovat todella arat pakkaselle. Olen kasvot palelluttanut nuorempana ja nyt pitää varoa tosi kylmiä pakkasilmoja.
Minulla kukkii komeasti uudestaan tyttäreltäni jouluna saama amaryllis, siinä on toisen kerran tulossa viisi kukkaa. Yksi kukka on jo täysin puhjennut ja se on upean kaunis. Ihmettelen kuinka kukka voikaan olla noin yksinkertaisen kaunis ja iso.
Vain katselen, katselen ja ihailen sitä kuin hakien itsellenikin jotain siitä. Ovat kukat useinkin tosi kauniita, mutta nyt tämä on mielestäni niin suurta kauneutta.
Tämä on ensimmäinen amaryllis jonka olen saanut. En ole aikaisemmin oikein välittänyt niistä ja en ole saanutkaan.

Kovalla tohinalla ja väsyneenä tulin vielä tänne, on niin mukavaa piipahtaa omien mietteittensä maailmaan täällä, kun ei ketään toista ole niitä kuulemassa. On kuin jostain luin jonkun sanoneen, että yksikseen on mukavaa jutella, kun on aina joku joka kuuntelee. Ehkä näin on itsellänikin, mutta vain kirjoituksen kautta, että kunhan kirjoittelen omiani.
Tietysti toivon, että vähän samanlaisia on toisiakin, jotka vain kirjoittelevat omaksi ja toistenkin luettavaksi, koska usein on samoja asioita myös moni itse miettinyt. Minä olen aikoinani paljon lukenut romaaneja ym., mutta nykyisin on niin, että meinaan heti nukahtaa tai alkaa torkkumaan lukiessa.
En varsinaisesti ole väsynyt, mutta lukeminen on vain nukuttavaa. Ehkä siihenkin on tyrtynyt ajanmittaan ja nyt haluaa vain itse tuumailla asioita sinne ja tänne.

Olen alkanut minäkin noita lukemattomia kirjoja tutkimaan, minulla sama vika tuo torkkuminen iltaluennassa, on luettava päivällä silloin silmät pysyy auki.
Eilen ihmettelin tuota kirjahyllyä, miksi siihen kasaantuu jos minkälaista tavaraa, kirjoista olen tehnyt moneen kertaan valintoja ja vienyt kirpputoreille.
Olen aivan kevyen lukemisen harrastaja nykyisin eikä niitä kirjoja viitsi jättää tänne kotihyllyyn, kirpparilla on menekkiä.
Nyt kun talven pimein aika on ohitettu ja päivällä on jo siedettävän valoisaa on alettava keittiön kaappien järjestelyt.
Työintokin paranee valon myötä, no mitenkähän on kohdallani, löytyykö intoa.

minun kevät alkaa keittiön rempalla --tai oikeastaa ( Stampyyt --) Vesijohtoja uusitaan --talo on rakennettu joskus 50 luvulla . Onneksi kylpyhuoneet on jo saaneet uudet johdot.
On vaan alistuttava --tai sitten muutettava joksikin aikaa jonnekkin sukulaisiin. Jo koirankin tähden koska se meteli on tosi kauhee. . On kokemusta kun tähän taloon tehtiin jo osaan remontti .
Ensikuun alussa on startti --ja se kestää monta kuukautta.

Samaa oli täälläkin jokin aika sitten ja meidän remontti kesti kahtena osana noin vuoden, saimme vähän aikaa levähtää, mutta sitten se alkoi ja pitkitty ja pitkitty, työntekijöillä oli niin kiirus etteivät ehtineet koko aikaa meidän talossa olla.
Ei remontti ole koskaan mukavaa, mutta vesien puute, rytinä ja pöly on todella kurjaa, ja kun koko talossa on jyskettä.
Minä olin sukulaisten riesana koko ajan, vaihtelin toisen luota toisen luokse, mutta pakkohan remontti oli tehdä, ja nyt on kaikki reilassa. On tosi rasittavaa, hankalaa pakkokierrellä sukulaisissa, mutta on vain kestettävä. Minäkin herpaannuin välillä, mutta sitten taas mietin, että ohihan tämäkin on jossain vaiheessa.
Jaksoivat nuo sukulaisetkin minua kuitenkin, heille olen todella kiitollinen.
Jälkipöly on ollut ikävää, kun sitä tulee vielä seinistä ja katosta ja myös lattiasta vaikka heti siivosinkin, sitä vain tulee.

Jokapuolella on vain kirjoituksia noista vaaliasioista ja etupäässä morkaamisia jos jostakin ehdokkaasta, aivan kuin täällä olisi koko joukko ehdokkaitten vaaliasiamiehiä vain toimimassa.
On kait pakko kirjoittelua oletuksella, että täältä se vaalivoitto tai häviö tulee sille tai tälle ehdokkaalle.
Harmi vain, että sama ruljassi jatkuu seuraavallakin kierroksella.
Onneksi niihin kirjoituksiin ei ole kenenkään pakko otella kantojaan, ei ainakaan minun.

Tulin siksi taas kirjoittelemaan vähän tavalisempien asiain pariin.
Mukavaa ja valoisaa on tuo lumentulo viimeinkin, ja lapsetkin pääsevät lumeen meuhkaamaan.
Niin, missä sitten pääsevät, kun aina on odotettavissa jotain jätettä lumessa.
Harvat vanhemmatkaan antavat lastensa muutenkaan meuhkaa lumessa, kun pelkäävät heidän vaatteittensa kastuvan.

Muistin laulun: "Ratiriti rallaa, tuli talvihalla, kuuraparta, tuiskutukka, lumiviitta, harmaasukka. Ratiriti rallaa, sellainen on halla ...."
Laulellaankohan näitä lauluja enää kouluissa.
Tuntuu, että koulut ovat ottaneet aivan uusia lauluja ohjelmistoihinsa, ainakin tarhan lauluja kuunnellessa.

Hyvää lumisateista Huomenta Kanssaeläjät!
Aamu on tässä kahvikupin parissa ollut miellyttävää, puuro hautumassa ja nyt on kirjoitettava jotain että saa tämän hyvän ketjun nostettua framille.
Tuolla alkupäässä joku mainitsi palstan yksipuolisuuden ja suurin osa niistäkin varmaan jotain toistoa vailla mielenkiintoa
Useimmissa tapauksissa kirjoittaja saa kuraa ja otsikkoon viitaten täysin asiatonta tekstiä.
Tulihan sanottua.

Kauan piti lunta odottaa ja nyt sitä tulee jo yli odotusten jotain 30 cm tullut parissa vuorokaudessa, meilläkin aurataan kaksi kertaa päivässä, muuten ei autoa saa ruutuun tuossa pehmoisessa lumessa.
Vahinkoja ja kolareita onkin sattunut aivan liian paljon, liikenteen valvojat ovet sitä mieltä että tilanteisiin nähden liian kova vauhti ja turvavälin puute, niinhän se on että toisessa kiinni ajaminen auttaa matka sujuu tai sitten ei!
Onhan se tavallaan suomalaista rulettia.
Eiköhän se puuro ole jo syötävässä mallissa, kokeilen ainakin...

Minä olen huimaustautinen, kun kummasti saan huimausta, kun vähänkin hartioita ja päätä liikuttelen, oletan tuon johtuvan hartioiden jäykkyydestä, mutta korkea varenpainekin voi huimausta saada aikaan, joten kait tästä on käväistävä terveyskeskuksessa viikon alussa.
Siivoilin viikolla kattoja ja seiniä joten siitä varmaan sain niskalihakset jumiin, olin pää kenossa niin paljon.
Minä en päässyt tuonne äänestämäänkään, mutta kyllä sinne valitaan kannattamani ahdokas toiseksi, ja siinä tapauksessa uusitaan äänestys, ja toivon toiselle kierokselle pääseväni äänestämään. Kovasti on ollut tuota samaa ehdokasjauhamista siellä sun täällä, todella ihan kyllästymiseen asti, ja jokainen kirjoittelija ja puhuja on yrittänyt taklaa tyylillään, jaksavatkohan vielä jatkossakin, se nähdään.

Katselin minäkin tässä "Viva- lehteä" ja siellä oli kirjoitus vanhoista aviopareista, jotka ovat toinen toistensa omaishoitajia. On sattunut onnettomuuksia, ja silloin toinen on joutunut toisen omaisoitajaksi tai sitten molemmat hoitelevat toisiaan. Todella hieno asia, mutta toisinaan kumppanikin väsyy, ja jopa jättää toisen. Varmaan aika ikävää, kun näin sattuu. Me olemme vain ihmisiä ja reakoimme erilailla vastoinkäymisiinkin

On vähän aikaa, kun olin kirjoittelemassa, mutta tänään tulin kuitenkin vaikkakin näin myöhään.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja unikin tulee paremmin vähän aivojaan tuuletettua touhujen ja töiden jälkeen.

Minäkin sen verran puutun tuohon presidenttipeliin, kun tapasin erään vanhan Turkulaisen kaverin, joka oli ollut nuorena rakennustyömaalla Niinistön kanssa.
Molemmat siellä työmisten haalarihousuissa olivat töitä tehneet pölyisinä ja kuraisina.
Paljoa ei näistä Niinistön nuoruusajoista puhuta, joten oli mukavaa kuulla tästä ujonpuoleisesta nuorestamiehestä, joka ei paljoa itseään kehuskellut.
Kovia on Niinistö nuoruudessaan kokenut.
Ensimmäiseen omaan kotiin on vaimovainajansa kanssa muuttanut vuokra- asunnosta tyynyt vain ainoina muuttotavaroina.
Näin ovat monet näistä elämässään eteenpäin nousseista joutuneet kokemaan monenlaista.
Aivan samoin kuin me tavalliset pulliaiset.
Eivät kaikki synny kultalusikka suussa.
Me tavalliset kansalaiset niin vähän tiedämme näistä ja vain jauhamme usein vain arvostelujamme, kun hyvä on rannalla huutaa neuvoja, kun merellä on vaikeuksia.
Näin se usein on tietämättömillä ja muistamattomilla.
Olis hyvä ottaa vähän selvää asioiden oikeasta kulusta ja päätösvaikeuksistakin.

Oli todella minullekin valaisevaa kuultavaa tämä tutun kertominen Niinistön nuoruusajasta.
Samaa tietä nuoret usein kulkevat elämässään edetessään.

Hyvä kun kirjoittelit kompurarotta, vähän on tietoa yleensä nuoruus- ja opiskeluvuosilta näistä poliitikoista.
Tavallisia ihmisiä ovat kaikki vain se elämäntyö ja 'kutsumus' kuka millekin alalle sitten hakeutuu, kyllä tuo eduskuntatyö ja siihen liittyvät sanonko lisähommat tutkimukset ovat tärkeitä
En usko että monikaan edustajista on syntynyt kulta lusikka suussa, tarvitaan koulutusta ja tietoa monelta alalta, onhan eduskunnassakin suurin osa akateemisia, no ainakin puolet loppututkinnon suorittaneita ja aivan eri alalta.
Ihan tavallisiakin perheen elättäjiä, tulee mieleeni yksi ylitse muiden Poutiainen tuolta itärajan tuntumasta, oli kansan mies Vennamon joukoissa, avarakatseinen ja hyvä puhuja milloin puhetta tarvittiin.
Jonkun porukanhan on oltava ohjaksissa, kinatkoon ja sopikoon meidän eteen töitä joutuvat tekemään, eikä se varmasti ole helppoa aina, on perehdyttävä todella moneen asiaan.
Työn lisäksi on kotimatkat jotka monellekin ovat satoja km kyllä siinä kysytään luonnetta ja kuntoa.

Joskus on lehdissä siitä miten moni on ollut poissa istunnoista
tai montako alustusta tai esitystä on tehnyt istunnoissa, kyllä siellä iso joukko tuppisuuna.
Herää monia kysymyksiä miksi näitä äänestetään kaudesta toiseen?
Nyt on mentävä laittamaan 'siipikarjalleni' pähkinöitä ja jyviä, eilen ilmestyi keltasirkkujakin pihapiiriin.

Niin, niin usein vaikeuksien kautta kulkee ihmisen tie ja kiva jos lopussa kiitos olisi. Näin on minulle ainakin käynyt elämässäni, että tiedän kokeneena tämänkin.
Nyt olen ollut tämän huimauksen vuoksi aika paikoilla oleva ja minulle se on todella surkeaa, kun pidän puuhailusta ja liikkumisesta ja tällähetkellä liikun vain aina varuillani ollen ja lähellä huonekaluja, että saan heti kiinni huimauksen alettua. Ei mitenkään mukavaa olemista, mutta pahemminkin voisi olla joten olempa vain iisisti ja odottelen tasapainon normalisoitumista, ja verenkierron paranemista niskassa.

Tuosta vaaliasiasta minäkin mietin monesti, kun seuraan kiihkeiden kannanottojen kirjoituksia, että moniko todella tietää asioista kuin vain poliittisen puolueen kautta seuraten. Presidentinhän kuuluu olla puolueeton, jonka asian Halonen on aika hyvin hoitanut.
Minä en kummemmin ole enää seurannut asioita, vain yleisluontoisesti kuunnellen, joka on itselleni riittänyt, vähän pitää luopua tästäkin alueesta, kun on niin paljon ihan sosiaalisiakin asioita nykyaikana, jotka nykyisin minua kiinnostavat.

Minulla oli leikkauksen jälkeen aivan kamalaa huimausta, joskus sitä oli jopa kolmekin päivää peräkkäin sitten huippuhetkinä kun piti nousta kävelemään vaikka muutama askel oli oksennus palkkana.
Moneen kertaan odotin että menisi edes taju, koko kroppa oli aivan kuin holtiton ja olo aivan voimaton, leikkaushaavaa piti vielä varoa, suorastaan odotin kuolemaa, muutamina hetkinä.
Sitten sain soitettua eräälle ruoka-aine terapeutille ja sain neuvoksi että muutama rae suolaa suoraan kielelle aamiaisen yhteydessä, en tiedä tepsikö se mutta alkoi helpottamaan.
En suosittele sitä sinulle, kerroin omakohtaisen pelastumisen tuosta painajaismaisesta olotilasta.

En sinulle ala politiikasta paasaamaan mutta kerron yhden tämän päivän uroteon ;-D.

Tein pienellä lumilapiolla tuohon pihaani lyhtysyvennyksiä se oli kyllä hankalaa kun on niin 'puuterilunta', kokeilen polttaa niissä illalla Venetsia lyhtyjä.
Toivottavasti palaa edes että saan kuvan niistä, nyt voisi jäädyttää jäälyhtyjäkin, niitä tein viime talvena ja illalla kun laitoin kynttilät palamaan tuprutti yön aikana lunta kuopat täyteen, sinne jäi komeudet.

En tajua tätä huimaustani, kun soitin terveyskeskukseen siellä miettivät olisiko huimaus verenpaineesta johtuva, jos paine nousee sekin voi tehdä huimausta, mutta sanoin kokeneeni verenpaineen nousun kerran, ja silloin en saanut mentyä nukkumaan, siis päätä alaspäin. Tämä ei ole sellaista, en tiedä sitten kuinka on jos paine laskee.
En ole uskaltanut lähteä terveyskeskukseen huimauksen vuoksi, ja tuohon lumessa rämpimiseen. Menen sinne jossain vaiheessa, ja kokeilen sitä suolaakin.

Loppuisivat nämä lumentulot, niin tulisivat paremmin auratuiksi nämä meidänkin alueen kadut, ja helpommiksi kävellä. Itselläni on luistoestot kengissä, mutta lumella on raskasta kulkea ja hidasta, melkei askel eteenpäin ja sama taaksepäin.
Toivon kuitenkin pakkasta, vaikka liika sitäkin on ikävää.

Tänään on ollut niin aurinkoinen päivä, että ihan mielialakin nousi.
Minä jopa sain taas tiskatuksikin, kun eilen oli ruokavieraita, ja tiskiä tuki vähän enemmän kuin tavallista.
Olen nykyisin aika laiska aloittamaan puuhailuja, mutta sitten jatkan työtä vaikka kuinka pitkään.
Aloitus on työlästä ihan melkein joka hommassa.
Tosi harmittavaista on moinen.
Tein pitkän lenkinkin aurinkoisen ajan aikana, todella piristi.
Ilmakin oli raikasta, ja kuului sieltä jostain jonkun linnunkin talvinen liverrys.
Lupaavat kuitenkin pakkasta, ja liikaa sitä ei ole hyvä.
Muutenkin tämä talvinen pukeutuminen ei ole oikein mukavaa, kun pukeutuessa tulee kuuma.

Minä en vain meinaa päästä tästä huimauksesta, mutta kävin eilen kaupassa, ja siitä varmaan huimaus vain paheni, kun kannoin aika painavaa kassia selällä. Eihän minun pitänyt paljoa ostaa tavaraa, mutta nykyisin pienempikin määrä on painavaa. Otin asperiinin ja kaulalihakset vähän pehmenivät. Tuli sitten helpompi olo.
Istuskelen nyt vain tässä keinutuolissani ja keinuttelen, kun muutakaan en voi tehdä.

Keinutuoli on mainio rauhoittaja. Usein ihan nukahtaa siihen. Nuorena keinussa keinuin pienten lasteni kanssa ja isommille luin siinä satuja. Entisaikaan oli niitä kehtoja, jotka olisivat varmaan nykyaikanakin hyviä. Siinä äiti voi keinuttaessaan kutoa ja lukeakin, ja siten saada itselleenkin lepotauon.
Ennen lasta lullattiin kattokeinussakin.
Minä olen ollut lapsena ja nuorena kova keinumaan. Kylällä oli niitä isoja "juhannuskeinuja" nuorisolle. Niissä mentii ympäri ja huudettiin riemusta että kylä kaikui.
Se oli sitä aikaa.

Päivä oli kaunis, meri on auki ja sieltä tulevaa kosteutta oli sopivassa määrin ilmassa, puut ja heinänkorretkin sokerihuurrettuja ainakin sen näköisiä.
Marketit ovat keskipäivällä hiljaisia työtätekevä kansa uurastaa näillä härkäviikoilla.
Lintulauta on suuressa käytössä tänään oli pikkutikkakin siemen aterialla, ei taida hyväkuuloinen tikka saada nyt toukkia tutkaansa, hyvin viihtyi ruokailemassa,
Kumpaakohan syytän lumeen ilmestyneistä rei´istä lumikkoa vai hiiriä, epäilen kyllä viimeksi mainittuja, kyllä sieltä pienelle metsähiirelle herkkuja löytyy paremmin kuin lumen alta.
Nyt vain enää iltatee ja sitten voin mennä hyvällä mielellä ja lämpimällä ololla aloittamaan unimaailman, tosin unia en muista.
Toivottelen nyt Hyvää Yötä täällä liikkuville!

Voi, on tänään ollut todella mukava päivä, en voi muuta kuin olla tosi kiitollinen taas, kun huimaukseni on viimeinkin vähän helpottanut. Eilen hermostuin siihen niin, että otin illalla asperiinin, ja se varmaan laukaisi lihasjännitystä ja yökin meni hyvin.
Oli todella hurjaa tunnetta, kun päätä heitti, ja kroppaa vietiin kovaa menoa sivulle.
Aina sai olla valmiina ottamaan kiinni jostain, ja siinäkin oli heittomenon tunne.
Tänään uskalsin mennä ulos kävelemään ilman huimauspelkoa.

Tänään on paistanut kivasti aurinko kylmän päivän piristeeksi. Kevät kai keikkuen tulevi taaskin. Kaupungilla näkyi olevan talojen katoilta lumia poistavia miehiä, useitakin oli isommissa taloissa. Onhan tuota lunta jo tullutkin melkoisesti, ja ajoissa ovat taloyhtiöt urakan alkaneet. On tuo lumenluonti katolta aika hurjan näköistä homma ihan matalissakin taloissa saatika noissa tosi korkeissa.

Tulin minäkin tänne vähän leppuuttamaan aivojani omilla ajatuksillani.
On tänään ollut aurinkoinen päivä ihan iltalaskuun asti.
Mukavaa oli kiertää kävelylenkki, kun ei loppujen lopuksi kylmäkään pahemmin haitannut.
Tuuli lisää kylmää, mutta nyt ei tuulikaan ollut pahempi.
Minä yritin touhuta tuolla komerossani, mutta siellä oli niin kylmää, että täytyi tulla pois.
Sen verran olin, että kävin kouluaikaisen vihkolaatikkoni kimppuun ja löysin ainevihkojani.
Aika mukavaa oli niitä selata ja lukea.
En enää muistanut siltä ajalta oikein mitään ja mitä muistan on aika erilaista.
Nyt vihkoja lukiessani sen huomaan.
Oli yllättävää lukea, kuinka isäni oli opettanut minua luistelemaan.
Hänestä kerroin myöskin, että hän oli kuulustellut minua läksyissä, ikävä kyllä todennut, että minulla on huono muisti.
Muistiani olen harmitellut pitkän ikäni ja nyt sille sain varmuuden.
Isäni oli miettinyt, että kait asia oli niin, kun olin lapsena loukannut pääni aika pahasti.
Olin ollut aika vilkas ja rämäpäinen.
Mennyttä aikaa aina löytyy jostain.

Olipa ohjelmoimaton yö, heräsin pirteänä ja aloin kahvin valmistukseen, aamupala tarvikkeet esillä ja tuli mieleeni vilkaista ulkomittaria, -14.1 ja aika 03.06 helmikuu ekapäivä.
Siinä piti vilkaista uusiksi, olin herännyt klo 3 eipä ole vielä aamukahvin aika, siirtelin itseäni takaisin vaaka-asentoon ja uni oli tullut koska 7 maissa heräsin sitten oikeaan aamuun.
Silloin kolmelta satoi lunta kauniisti isoilla hattaroilla, eipä sitä ollut paljon tullut muistin äsken vilkaista autojen kattoja.
Toivottavasti nyt päivälläkin tulee uusia ahaa elämyksiä ja miellyttäviä, joku tuttu voisi tulla vastaan, yllätystapaamiset ovat aina mukavia.
Jospa sitten iltapäiväällä tulisi lisää kertomisen aihetta.

Kävin tänään tutkimuksissa, ja bussia tuli ajamaan pieni vanhempi nainen. Mietin kuinka hän mahtaa bussia ajaa, kun menomatkalla oli nuorempi kuljettaja ajamassa. Häneltä pysäkille meno meni aina aika pitkäksi, ja matkustajat joutuivat rämpimään ihan lumialueelle.
Nyt olin todella yllättynyt tämän naiskuskin ajosta, niin hienosti hän ajoi ja aina pysäkille tullessaan osasi kaasulla hiljentää niin, ettei liukumisia tullut ollenkaan, ja bussi pysähtyi mallikkaasti pysäkille. Hän osasi hyvin ennakoida ajonsa eikä jarrutuksia joutunut tekemään. On usein, että miehillä jalat ovat vahvemmat ja silloin kaikkeen ajamiseen tulee voimaakin, ja jarrutukset kuin kaasunkäyttökin on vahvenpaa.
Tällä kerralla tuli roima ero naisen ja miehen tyyliin ajaa bussia. Ei tullut kovia jarrutuksia eikä tasapaino vaikeuksia. Sää ja katu oli molemmilla samanlainen.
Onhan tietysti mallikkaita ja hyviä miesajajiakin, mutta kuitenkin.

Päivä on ollut tänäänkin kaunis ja todella kylmä. Lämpimästi piti pukea, kun tuonne pysäkille lähti odottelemaan. Minä vain en millän pidä siitä, että pitää olla vaatetta paljon päällä. Bussissa ei nyt ollut kovin lämmin olla, joskus on tosi kuumaa.

Huimaus helpottaa ja tuntuu tosi mukavalta voida taas kävellä ja touhuta kunnolla eikä tarvitse koko ajan olla skarppina että saa jostain kiinni. Olen miettinyt, että kuinka humalaiset jaksavat jatkuvasti olla tuollaisessa kroppaa heittävässä olotilassa.
Ehkä siihenkin tottuu ajan ollen. Itse olen aina varonut moista paljon juomista ihan kaatumispelosta.

Tänään olen vain laiskotellut ja levännyt, kun on näin valtavan kylmää tuolla ulkona. Eihän sinne uskalla lähteä tällainen, joka saa näitä hengityshinkumisia.
Niitä ei parane pahaksi päästää, ja niissä ei auta oikein suojaaminen kaulahuivilla. Heti ovelta on palattava takaisin sisälle jos tuntee eräänlaisen pakkasilman. Tosi mukavaa on kuitenkin, kun aurinko paistaa ja on valoisaa.
Nyt jaksaa olla sisälläkin jonkin aikaa, ja kotityötkin sujuvat taas, vaikka tänään laiskottelinkin ihan tarhoituksella.

Vähän tuntuu oudolta tämä sisällä oleminen,kun aina on ollut lenkillä ainakin kerran päivässä. Näin se on vain nykyisin joka ikinen talvi joko pakkasen vuoksi tai sitten tuon lumipaljouden vuoksi. Kävivät ennen kovaa lumisadetta auraamassa, mutta nyt lunta on taas liiankin kanssa. Ei lumi niin paljoa haittaa, mutta tuo liukkaus lumen alla, ja sitä ei osaa edes varoa.
Tänään sain tiskattua ja pölyjäkin pyyhiskelin. Lapset sanovat, että eihän sinulla niin paljoa siivoamista ole, kun yksin askelet, mutta kyllä sitä vain on. Joskus itsekin ihmettelen moista, joku kerran sanoi, että seinistä ja katosta sitä tulee näissä kivitaloissa, ehkä niin onkin, pitää kait osittain uskoa.

Tänäänkin on lunta tullut koko ajan, ja eilen oli monille autoilijoille todella ikävä päivä, varsinkin niille jotka eivät kolarisyyllisiä olleet vaan joutuivat toisten huolimattomuuksien uhreiksi. Kolari ei ole mikään mukava asia, ja kumma ettei sitä tajuta ennen kuin tapahtuu ja ei toiset senkään jälkeen, kun heillä voi olla maksajia täysvastuuvakutuksista ym.
Kaikille kuitenkin useimmiten tulee myös omia kolhuja.
On todella surkeaa, että vilkkuja, välimatkoja ja nopeuksia ei sitten millään osata.
Kauhulla katselen, kun satasessakin mennään kuin kaupunkijonossa, vaikka aina muistutetaan noista vioista.

Olen ollut taas käymässä pohjoisemmassa.
Tulin tänään, kun kuulin radiosta, että täällä etelämmässä on tosi kaaos liikenteessä, niin en eilen lähtenyt.
Sitä se on, kun ei sitten millään toisilla mene kalloon, että välimatkat on pidettävä pitkinä.
Huonolla kelillä oikein pitkinä, ja nopeutta on alennettava.
Täällä etelämmässä liikenne on jo talvellakin aika moista, kun autot ovat sääkestävämpiä.
Ennen huonommat autot jäivät usein tralliin, nyt on toisin.
Tänne on tullut lunta tosi paljon.
Maalla lumi laajenee laajemmalle alueelle, täällä jää paikkapaikottaiseksi massaksi.
Pakkanenkin on maalla kuin lauhempaa.
Pakkanen on jotenkin niin kylmän kovaa täällä.
En tiedä tuntuuko niin vain minusta.
Pohjoisessa käyntini oli taas todella piristävää.

Ei muiden ketlujen huonouteen pidä vedota avauksessa

Onpas kovat pakkaset meillä täällä pohjosessa . Olenkin odottanut kunnon talvea ,tykkään kun on lunta ,ei Jerryn tassutkaan ole aina niin kurassa ja sitä tiesuolaakin on pestävä joka kerran jälkeen
.
On tämä hyvä Linkki ,mukava lukea kun vaan pitää itsensä ajantasalla --eikä tarvitse koko rimpsua joka kerta lukea.

Olin puhunut siittä kansallispuvun käytöstä, ja nyt tulee käyttöä.
Onneksi kerkisin korjauttaan ne kengät. Vaikka tuli kyllä kallimmaksi kun ajattelin.

Tyttären tytär (lapsenlapseni) vihitään Ensi uutdenvuodenpäivänä
. .Ei hänen tarvinnut edes itse kosia ,Kun on se karkausvuosi tänävuonna.;=) sulhanen meni polvilleen viimejouluna ja pyysi vaimokseen ,ja Nina lupas.

Pukekaa lämpimästi , ja ulkoilkaa ,kyllä talvi on mukavaa,
Tykkää Ulla-mummu.
Nyt sitten on Ulla-mummulla taas häät tiedossa.

Sorry, ei tarkoituksena ole ollut vetoaminen huonouteen, ja muuten vain, monethan siellä morkkailevat toisten aloituksia, mutta kait tämä maininta oman lukemiseni jaksamisesta jollekin sattui.
Olen nyt enemmän kirjoitellessani huomannut, kuinka nopeasti näitä pitkiä kirjoituksia tulee, vaikka yrittääkin supistella.
Mutta toisaalta, eihän täällä ole paljon kieltoja, vaan voi jopa nimitelläkin toisia,
ja tietämäni mukaan EN PUUTTUNUT SISÄLTÖÖN MORKATEN vaan vain pituuksiin yleensä, mutta olen nyt huomannut, että itsekin saan helposti pituutta aikaan.

Nyt teiltä sain ihan morketta

Niin saa, ja ihan on mukavaa, kun tämä äänestämisen tohina taas lakkaa vähäksi aikaa, kyllä minä kävin äänestämässä vaikka omaa ehdokasta ei ollutkaan tarjolla.
Pitää vain hoitaa kansalaisvelvollisuutensa kuitenkin, ja pakkasesta huolimatta menin ja ilokseni huomasin, ettei ilma niin kovin kylmä ollutkaan, tuota tuulta ei liiemmin ollut ilmaa kylmentämässä, vähän oli vain porukkaa äänestyspaikalla.

Tein melkoisen lenkin vielä oikein tyytyväisenä, kun pitkästä aikaa taas pääsi ulos, muuten olinpa unohtanut tuon karkausvuoden, pitääpä vielä kunnostautua, jos saisi vaikka uuden hameen, tässä on sentään vuosi aikaa hakea kohdetta eli "uhria" ja tuolla niitä sinkku-ukkoja kerhotiloissa on, täytyy vain varoa, ettei astu toisten apajille ja saa pahaa aikaiseksi, kun siitä minä en pidä, että hamuilisin toisen omaa.

Mukavaa oli taas, kun aurinkokin näyttäytyi piristämään.

Pitipä taas tulla tännekin kirjoittelemaan, kun täällä ei niin kovin ruljanssia ole kuin toisissa ohjelmissa kirjoittajat vaihtuvat tiheään. On oikein mukavaa kirjoitella ihan rauhassa omia ajatuksiaan, ja mitään vastaamistarvetta ei ole. Sehän keinutuoli tapaan kuuluu, vain keinutella omaan tahtiin.

Kävin minä lenkinkin tavalliseen tapaan, ja kyllä se aurinkokin vähän pilkisteli pilvien lomasta. Pyykinkin jaksoin jo käydä pesemässä, meillä pyykkituvassa on pesukone, ja pyykkitupaan on noita rappusia aika paljon. On se niin kummaa näiden jalkojen kanssa, jos on vähänkin enemmän kantamusta, saa rapuissa olla varovainen, että ottaa rapun huolella. Minulla toinen polvi on niin kankea.

Olen miettinyt, että olisiko polven kankeus jotenkin tullut tuosta monen kymmenen vuoden jokapäiväisestä autoon noususta, kun siinä on sama jalka aina ensin nostettava ja samalta puolelta aina sisälle mentävä.
Empä oikein tiedä, mutta tuntuu oudolta, kun toinen polvi on ihan hyvä, voi olla, että kuluma on tästä tullut vain toiseen polveen.

Olen ollut edelleenkin näissä tavarain karsimishommissa ja huomasin, aika kuluu tässä touhussa aivan nopeasti, kun tulee katseltua joka ikinen paperi ja kuva.
Nyt olen laitellut ja repinytkin näitä vanhoja valokuviani.
Olen aina ollut kova ottamaan kuvia, ja niitä on tullut melkoinen määrä lapsista.
Olen valkkaillut pois sellaisia joita olen ottanut useampia.
En oikein tiedä pitäisikö jättää vain yksi kuva samasta tapauksesta vai jättäisinkö useampia.
Lapsista en tiedä kuinka moni haluaa useampia kuvia.
Aika vaikea on tämä homma.
Kaiken lisäksi en millään haluaisi luopua toisista kuvista ja miettiä sitten mistä luovun.
Yritän kuitenkin supistaa melkoisesti tätä kuvarunsautta.
Olen huomannut, että vanhemmasta lapsestani, joka silloin vielä oli ainoa, olen ottanut kuvia tosi paljon.
Seuraavista on jo vähemmän ja viimeisestä tosi vähän.
En tiedä mistä johtuu, ei ainakaan pitämisestä sillä hän oli pienin ja kuopus.
On ollut vain kiirettä monen kanssa, ja kuvaaminen on jäänyt taka-alalle.

Tämä 'osasto' tuntuu houkuttavan eniten, mukavia kertomuksia joka päiväisitä asioista, siksi tulinkin jatkamaan omaa tarinaani.
Eilinen aamu alkoi hyvin miellyttävässä merkissä pakkanen oli kadonnut ja 20 astetta mittarista tipotiessään.
Iltapäivällä tippui jo räystäistä vesi ja puolella reilusti asteet, aurinko paistoi puhtaille hangille, keväältä tuntui reilusti, eikä se oikea lumien sulaminen enää ole kaukana.
Kuuntelin tuota lähirisukkoa muttei vielä kevään merkit sieltä korviini kantautuneet, hiljaista oli oksistoissa.
Lintulauta on ollut varpushaukan tarkkailussa jo viikkoja, toivottavasti luonto pysyy tasapainossa ja kaikki saavat ruokansa.
Tänään on tavallaan juhlapäivä valtiopäivien avajaiset, eduskunnan työt alkaa ja juhla Jumalanpalvelus Suurkirkossa televisioidaan.
Tarja Haloselle ne ovat viimeiset viralliset avajaiset, uskoisin hänen olevan tyytyväinen työhönsä presidenttinä, kovasti aikoinaan halusi linnaan, Marakin väistyi, antoi tilaa omien puheitten mukaan.
Elämä jatkuu ja talvikin, lumisade lähestyy jo vauhdilla.

Tämä kirjoitustila on niin matala, olisi edes kuin entinen että voi avartaa!

Minä olen tänään aikani kuluksi parsinut sukkia, onkohan enää sukkiaan ja perheen sukkia parsivia ollenkaan, ei ainakaan kukaan ole näyttänyt sellaista tekevän,
minä olen aina parsinut, niin lasten sukat aikoinaan, ja kyllä ukkokin sai silloin tyytyä myös parsittuihin sukkiin. Olen aina laskenutkin kuinka paljon markkoja aikoinaan ja nyt euroja olen tienannut, tuleehan siitä vähän lisää perheen budjettiin.
Kuitenkin tärkein syy parsimisessa on ollut se, että siinä saa rauhassa keskittyä pujottamaan lankaa, ja se ihan rauhoittaa miettimään vaikka aika keskittynyt siinä saa olla, että ihan kevyemmät miettimiset käyvät.
Olen ihmetellyt, kuinka nykyiset sukat ovat niin kestättömiä kantapäästä, ennen kantapäähän tehtii sellainen kantakiila, mutta nykyisin ei vahvistuksia ole.
Minä olen sellainen kanta-astuja, että kantapää menee todella nopeasti rikki.

Olin aamupäivällä lenkillä, ja ilma oli todella lauhan mukavaa, aurinkoa ei tänään näkynyt, oli sen verran pilvistä, ja kun olen saanut tuollaisen aurinkolampun niin tänään otin valohoitoa sen kautta. Siksi varmaan olen ollut aika pirteä koko talviajan, vaikka tuota huimaustakin oli en masentunut.

On se vain niin, että ei tuonne pakkasilmaan tee yhtään mieli, kasvoihin pakkanen käy todella kylmästi, aina noita vaatteita saa päälleen lämpöä pitämään, mutta kasvot ovat aika vaikeat peittää. Tänään oli todella kylmää ja tuulesikin vielä kylmästi, aurinko mukavasti välillä paistoi, ja mieli olisi tehnyt ulos, mutta ei.
Kyllä noita lämpimiäkin aikoja taas tulee. Sisällä ollessani mieleeni tuli nuorempana, kun oli niin kuumaa, että piti lakanat kastella nukkuessa. Nyt onkin näitä tuulettimia, jotka puhaltavat kylmää, ja viime kesänä en tarvinnut niitäkään. Minun mielestäni oli ihan siedettävä kesä.
Näin kotona ollessa tulee tehtyä noita työrästejä, ja tänään minä olen oikein urakalla mankeloinut lakanoita ja tyynyliinoja. Olen niitä viikaillut kaappiin suoraan kuivuttuaan, ja kesällä pesin enemmänkin kaikkia ulos kuivumaan, mutta mankeloiminen jäi.
Tänään olen saanut sileitä lakanoita kaappiin, ja mieli on tosi tyytyväinen

Tein jotain siivoushommia ja aurinko antoi niin kutsuvia säteitä että uskalsin lähteä lenkkimielessä köröttelemään kohti mäntykankaita.
Niinpä toivossa saada nähdä pilkkijöiden kalansaaliita astelin pontevasti muutaman sata metriä rannasta, lämmin ja kirkas aurinko valkoinen hanki mitään ei puuttunut talvipäivän ihmeistä.
Pulskat ahvenet tönkköjäässä ja nämä kalastajat paljaskäsin siinä vaihtoivat surviaisen toukkaa koukkuun.
Siinä paikoillaan seisten ja selkä viimansuuntaan ei ollut mitään hätää, no tuntemukset tuli kun paluumatka alkoi, ilkeän kylmä viima sivalsi kasvoihin, sormen päät alkoivat palella, silmät vuoti vettä ja nenäkin.
Voi sitä autuutta kun pääsin ajoneuvolleni, sain hoidettua silmät ja nenän ja istua lämpenevään autoon.
Oli sen verran raikas kokemus että huomiselle päivälle varaan termokseen jotain lämmittävää, ulkoilut tulee jatkumaan tuossa suunnassa niin kauan kun jäät kestää ja sitten pian avataankin jo rantapaikka ulkoilijoille.
Kaiken pimeyden ja pyryjen jälkeen maailmakin hymyilee pienille vastatuulille.

Tätä en muista aikaisemmilta pakkaskausilta että silmät "jäätyy". Vuotavat vettä ja näkö hämärtyy. Ei taida olla suojalaseja tähän vaivaan.
Kun pukeutuu aivan muumioksi niin että silmien edessä on vain pieni näkymä, niin pärjäilee.
Toista asiaa ihmettelin. Forecan sääsivuilta näin ilmankosteudeksi mitatut 100%. Ilmankos tuntuu nii raa'alta iholla vähäinenkin tuulenvire.

Vuotavat silmät kylmässä ja pakkasessa, usko tai älä on kuivien silmien oire,
Silmälääkärini on sen kertonut ja mitkään tipat eivät auta, pitäisiköhän hankkia sukeltajan lasit niihin ei viima käy.

On nyt sellaista pakkasta, että kasvot ovat hätää kärsimässä ainakin minulla. Muistan joskus olleen ihan tuolla ulkona kulkijoilla sellaisia huppupäähineitä, joissa oli vain silmänreijät, olivat ihan rosvopäähineitä, että siksi varmaan niitä ei enää ole näkynyt, mietin silloin , että miksi ei voisi laittaa samaan malliin valkoisia tai harmaita tai ihan maun mukaan olevia huppuja, ne eivät niin viittaisi johonkin pankkirosvonaamioon.
Itsekin sellaisen voisi kutoa, jos taitoa on ja myydä näillä kirpputoreilla samaan tyyliin kuin lapasia ja pipoja ym.
Minä ainakin olisin todella halukas sellaisen ostamaan.
Olen tänäänkin ollut vain kotona ja hieman jo alkaa tympimään, kun ei ole ulkoilmaan voinut mennä. Onhan täällä kotona aina jotain puuhaa, mutta kun on tottunut jokapäiväiseen lenkkiin niin sitä kaipaa.
Lupaavat ainakin lauantaiksi lunta niin silloin lauhtuu toivottavasti, silloi heti ulos ja lenkille.

En osaa kovin kauaa olla poissa kirjoittelemasta.
Olen aina ollut kova kirjoittamaan.
Nuorempanakin kirjoittelin kaikkialle ja otin kirjoituksin kantaakin.
Silloin ei ollut minulla konetta joten käsin kirjoittelu sujui hyvin.
Silloin oli myös kalkeripaperi monistukseen.
Niin ja minulla on valtavasti noita päiväkirjojakin.
Nuorena kirjoittelin niihin monenlaisia harmeja, mutta myöskin iloisia asioita niissä on.
Nyt olen päiväkirjojanikin löytänyt tätä varastosiivousta tehdessäni.
Aika nukavaa on niitäkin lukea, moni asia on kertakaikkisesti unohtunut.
On taas niin myöhään mennyt tänäänkin kaikessa touhussa ja puuhailussa, että pitää painua nopeasti pehkuihin.
Sekin on varmaan vanhaa sanontaa, kun ennehän patjoissa oli olkitäyte.

Sain idean ,kun minullakin silmät vuotaa kylmässä .
Menenkin urhrilukauppaan ja ostan sieltä sellaiset lasit joita hiihtäjätkin käyttää,--taitaa olla kyllä aika kalliita , no katson kuitenkin.

Tänään oli sellainen ilma, että minäkin uskalsin taas pitkästä aikaa lähteä lenkille. On niin hidasta tämä minun kävelyni, että sekin tekee kylmällä pahaa, kun kauan on hidasta kävelyä. Kävelen sauvojen kanssa, kun saan niistä tukea jos liukastun ja muutenkin ryhti pysyy vähän suorassa. Todella hyvää teki lenkki jaloillekin ja mielellekin. Sanotaan, että jos alkaa mielen paineita olemaan, niin pitää mennä ulos ja se rauhoittaa.
Minulle lääkärikin aikoinaan neuvoi tämän, kun oli kotiasioista todella paineessa, otin neuvosta vaarin, ja todella rauhoituin aina ulkona käydessäni ja mietin asioita taas vähän kevyemmin.
Minä olen aina ollut paineessa kerrosasumisen vuoksi, kun aina pitää pukea mallikkaammin ja ulkoasuun. Kotipihalle voi piipahtaa ihan kotiasussa ja kylmälläkin ihan vain villatakkiin pukeutuneena, jos ei kauemmin ole ulkona.
Kerrostalo jotenkin orjuuttaa, ainakin minua, ja siksi painelen usein kesäikaan jonnekin maalle, kuin vapauteen.

Tänään oli pitkästä aikaa päivä kun tapasin sukulaisia, kyllä on ihanaa nähdä miten pirteitä vanhoja naisia ovatkaan.
Oli 92 vuosijuhlat, yksi vieraista 98v paljon oli vieraita, juhlakalu jaksoi olla kaiken aikaa esillä ja jutteli lapsuudesta, lotta ajasta, ja kuuntelimme hiiren hiljaa,
Tuollainen ihminen joka on ollut monessa mukana ja muisti pelaa olisi paikallaan että me kaikki saisimme omat äänitteet, tuosta haastattelusta.
Miehet ovat matkan varrella muuttaneet kalmistoon ja nämä pitkäikäiset naiset iloiset ja puuhakkaat, voi miten ihailin heidän avoimmuutta ja voimia.
Harvoin on niin että kolme ja neljä sukupolvea kaikki aikuisia samoissa juhlissa.
Nyt tuli moneksi päivää miettimistä näistä tapaamisista, on onni nukahtaa ajatellen äitini suvun tehonaisia, kahvi kirvoitti taas unet voihan tässä nyt istuakin ja lukea kaikki kirjoitukset.

Niin minullakin taas tänään oli vieraita tuvan täydeltä.
Minulla oli nuorisoa ja noita pieniä tyttöjä ja poikia, jotka saivat koko huushollin perusteelliseen omaan käyttöön.
Siinä leikittiin nukkeleikit, satuleikit, pyssyleikit, palloleikit ja kaiken huippuna autoratoja oli lattian täydeltä.
Oli niin mukavaa katsella vain sivusta tuota touhua ja tohinaa.
Pojat ovat aivan erilaisia kaikissa leikeissään kuin tytöt.
Pojat ovat paljon raisumpia jo pienestä pitäen.
Tuli siinä pientä nahisteluakin pojille kilpailussa.

Olen monesti harmitellut, kun en nuorena osannut laittaa ylös isävainajani kertomuksia.
Myös mummollani olisi varmaan ollut mielenkiintoisia juttuja tapahtumista kylällä.
Nuoret ovat nuoria, niin se vain on, ajasta aikaan.
Ei heillä ole yleisesti kiinnostusta vanhempiin polviin eikä aikaakaa miettiä vanhempien asioita.
Vanhemmilla pitäisi olla halua ja taitoakin muistiinpanoihin kaikissa polvissa.

Meillä on ollut koulussakin aikoinaan päiväkirjainnostus.
Niistä löytyisi vanhempienkin polvien muistiinpanoja, mutta minusta tuntuu, ettei ennen ollut sellaista innostusta kirjoittaa päiväkirjaa.
Siihen maailman aikaa oli se mustekirjoitus, ja ehkä se rajoitti kirjoittelua.
Olen nyt löytänyt isäni siskon kouluaikaisen muistokirjan, jossa koulukaverit ovat kirjoitelleet muistoja, mutta niissä ei ole päivän tapahtumia päiväkirjan tyyliin.

Nyt on talitintit huomanneet kevään olevan lähellä tuolla ranpusikossa harjoitukset käynnissä, tityy on alkua, kyllä se laulu tulee kokonaan kun pälvet ilmestyy aurinkoisimmille paikoille.
Huomasin tuon harjoittelun tässä kotipiahassanikin aamulla kun siemeniä vein lintusilleni, kyllä se oli hienoa musiikkia, talven valtaa voitettu, sovitaan niin.
Paljon oli pilkkijöitä jäällä siellä ne lumisateessa urhoollisesti hykivät saaliita jäälle.
Tuuli on tänään tuntuvaa ei ollut hyvä olla aukealla jäällä, oli parempi siirtyä auratulle jälkäkäytävälle, metsänsuojassa ainakin paikka paikoin oli aivan tyyntä.

Kouluaikaiset muistokirjat oli runoja ja opittuja pieniä kuten,"Kolme sanaa sinulle ole ystävä minulle", enkelikiiltokuva tai oma piirros vielä ja muisto oli valmis, niitä vaihdeltiin, useita muistovihkoja täyttyi kansakouluaikoina.
Pojan tyttäreltäni kysyin tuota vanhempien ihmisten oman nuoruuden kertomisesta ja halusta kuunnella niitä, oli pieni olan kohautus, uskoisin etteivät he vielä edes ymmärrä tuota juttua.
Sitten kun aloin kertoilemaan omista leluistani, astioiden palasista, kangastilkuista ja mielikuvituksesta alkoi mielenkiinto heräillä.
15v poika oli ihmeissään kun oli vain hiekkateitä ja kaupungeissa kivipäällysteitä, uskoin jo kylväneeni siemenen itämään asioista.

Tälläkertaa taidan lopettaa, jatkan taas sitten seuraavalla kerralla.

Hirmuisen mukavaa, kun vielä osataan kiinnostua ihan tavallisesta arkisesta elämästä ja lisätä mukaan noita aivosopukoille tärkeitä muistoja. Tutkijat ovat kertoneet, että ei se vanhojen muistelu ole dementtiaa, vaan aina höystettä aivoille ja tärkeä osa aivojen elintoiminnon säilymisestä. Olen kyllä samaa mieltä, vaikka se on erotus, että nuorempana ei haluaakkaan muistella oikein vanhoja asioita. Niin minullakin on käynyt, kun luulin ihan unohtaneeni vanhemmat asiat kaiken touhun keskellä. Näyttävät nuo aivot kuiten niitä säilyttäneen.
On niinkin, että vanhat muistot jäävät mieleen, kun niitä joku on aikoinaan kertonut. Minulle on käynyt niin, etten lapsuuden aikaisemmista muistoista muista mitään, kun ei ole ollut sellaista läheistä ihmistä, joka niitä olisi kertonut minulle.
Kouluaikani on myöskin melkoisesti unohtunut, ja ehkä siksi, että olen joutunut muuttelemaan monet koulut isäni työn aina siirtyessä.

Eipä silti surua puseroon, nyt vain eletään kevään tulon merkeissä tyytyväisenä, että suhkoht on kaikki reilassa. Olen myöskin huomannut, että aina vain enemmän ja enemmän alkaa pihapiirissä näkymään talitiaisia. Varpuset ovat olleet viimevuodesta asti vähenemässä. Ennen orapihlaja-aidassa oli sellainen liverrys, että tuli oikein hyvä mieli, ja kävelijän ohi mennessä tuli ihan hiljaista, ja sitten taas liverrys alkoi kulkijan häivyttyä.
Leppoisaa on tulla tänne edelleen kirjoittelemaan

Minuu kiukuttaa suunnattomasti talitinttien sabotööri-duuni lintujen ruokintapaikalla.
Nämä veijarit lemppaavat auringonkukansiemenet syöttö'mökin' luukusta ulos. Näin niitä joutuu metalliverkolla peittelemään yöksi jyrsijöiden takia.

Tämä kaupasta ostettu lintulauta on niit isoi 20x25 kokoisia, johon mahtuisi useammankin päivän sapuskat linnuille, mut ei, ulos nämä ne mättää sivutöitään.

Myöhäiseksi meni taas tämäkin ilta, mutta piipahdan täällä kuitenkin.
Olen järjestellyt tavaroita tuon pikkuväen käynnin jälkeen.
Tiskattavaakin tuli melkoisesti tuosta jäätelön syömisestä.
Jäätelö on todella hyvä vierasvara, sitä voivat syödä aikuiset ja lapset.
Jäätelö säilyykin pakkasessa aika pitkään.
Olisi minulla ollut apulaisiakin, mutta tykkään vain, että kaikilla on mukavaa ja ei mitään keittiöaskareita.
Minä ehdin jälkiä vähitellenkin järjestelemään.
Todella mukavaa, kun aina silloin tällöin käyvät.

Minä en enää ole yrittänytkään ruokkia lintuja.
Kun aiemmin ruokin, niin kävi samoin.
Laittaessani talipallojakin niin oravat veivät ne, vaikka kuinka yritin laittaa pallot jopa pitkän rautalangan päähän kauaksi oksista ja maasta.
Niin vain ottivat talipallon irti ja veivät tuonne kauaksi kalliolle.
Varikset sitten ne aina löysivät.

Minullakin oli ihan paha mieli, ku siivoojatytöt oli laittanut siemenpussin eteisestä paikkaan josta en löytänyt sitä, vai olisinko itse laittanut, en tiedä varmaan, hain monta päivää, ja sitten löysin kun se oli lattialla eteisessä, voi olla että itse sen laitoin pois tieltä, eikä linnut tulleet ollenkaan ensin, mutta nyt taas käyvät onneksi, ne kun on riippuvaisia ruuasta pakkasella.
Täällä on kyllä monia jotka ruokkivat niitä, mutta silti kaipasin niiden sirkutusta, kun ne pyytävät aikaisin aamulla einestä pikkuiset.

Kaipa ne taas luottavat, että niillä on ruokaa täälläkin :)

Minä tuskastuin pikkulintuihin, kun laitoin aikoja sitten niille ruokaa ja talia tuonne ikkunalaudalle, sitten niitä tuli niin paljon tähän lentelemään, ja kun parvekkeeni oli siinä lähellä satuin laittamaan vuodevaatteita tuulettumaan. Olipa melkoinen yllätys, kun nuo pienet linnut olivat sitten vähän käyneet istuskelemassa vaatteiden päällä.
Ja ei se mitään jos olisivatkin vain istuskelleet, mutta siinä oli sitten vähän ruiskauteltukin.
Linnun ulostus on usein niin vahvaa, että pahimmassa tapuksessa oli vietävä vaate roskiin. En ole enää niitä reppanoita ruokkinut, ja asuntoni on niin alhaalla, että katselen vain niiden puuhia pihalla. Harmina on joskus, kun lokit tulevat pyykkinarujen läheisyyteen, ne ovat kovia ruiskimaan, ja niiden jätös ei lähde autonkaan katolta jälkeä jättämättä.
Mukavaa pieniä lintusia olisi ruokkiakin, mutta kerrostalossa se on vähän hankalaa, ja kaikki asukkaat eivät siitä pidä.

Kiellettyä sen pitääkin olla; kerrostalon pihan lintujen syöttäminen. Lintujen ulosteissa on salmonellaa, joten kielto on paikallaan.

Niin on kiellettyä ja ihan hyvä niin, joskus tuo minulle sattui, mutta nyt on tullut ihan kieltoja yleensäkin. Joskus olen ollut harmissani, kun oravat ovat tulleet ihan parvekepöydältä nappaamaan ruokaa. Empä enää jätäkään sinne valvomatta kahvipöytää. Ihmettelen, kun aina on ollut ja kaikkialla on lintuja ja muitakin eläimiä, mutta en muista, että ennen on ollut näin monenmoista kohua niiden ruokinnan vuoksi. Nykyisin eläimet ovat tosi röyhkeitäkin eivätkä paljoa pelkää ihmistäkään.
Kerran kesällä vein parvekkeelle sellaisen pehmeän villamaton ja eikös vain nuo pienet linnut tulleet siitä kai pesäänsä nokkimaan pehmusteita, kun oli pesäntekoaika.
Olen aina sanonut, että mikä ihmeen vetovoima meille päin on näillä toisillakin eläimillä.
Siili teki kerran pesänsä saunan rallin alle, kerran hiiret olivat tehneet pesänsä automme konepellin alle, ja auto oli ihan tavallinen henkilöauto.

Kohta on laskiainenkin, nopeasti tuo aikakin kulkee.
Kaikille sivulla kävijöille hyvää Ystävänpäivä iltaa.

Kiitos.
Olen lähetellyt monille Ystävänpäivätoivotuksia.
Vastaanotto on olluty vaihtelevaa, kun toiset ovat ottaneet toivotukset ihan ilolla vastaan, mutta toiset vain kuin olankohautuksella.
Meitä on niin moneksi.
Toiset sanovat, että se nyt on vain sitä Ameriikantyylistä myyntitouhua.
Mutta, sanotaanhan vanhassa sananparressa, että yksi tykkää tyttärestä toinen äidistä, yksi vanhemmasta toinen nuoremmasta.

Minä olen tänään aikani kuluksi leikkaillut matonkuteita, kun ajattelin, että voin niitä viedä kerhoihi, joissa kutovat räsymattoja.
Tuolla kompukoitani siivoillessa siihen sopivia vaatteita on löytynyt.
On ollut tänään vähän sumunharmaa päivä.
Käväisin kuitenkin pikkulenkillä.

Tuli muutaman päivän paussikin kirjoitteluuni, kun tuota touhua on ollut kaiket päivät. On ollut mukavia ilmoja pidemmälle kävelylenkillekin, ja pikkuhiljaa lenkkiä olenkin kiertänyt, eilen oli ihan nautinto olla ulkona, mutta tänään on ollut sitten jo pakkastakin enemmä vaikka aurinkokin paisteli. Niinhän aina on, kun on kaunista, on pakkasta.
Minun kävelemiseni on vähän hidasta, ja siksi aina pyrin lenkille lauhemmassa ilmassa.

Tänään talitiaiset laulelivat kevättalven virityksiää, ja kuului siellä varpustenkin viserrys.
On mukavaa taas, kun kevät on hiljalleen tulossa. Varmaan lunta saamme vielä melkoisestikin. Se kuuluu kevääseen, mutta odotettavissa on kuitenkin kevät.
Hiihtoloma-aika taas alkoi, ja olivat nuo penkkariajelutkin tänään.
Oli mukavaa katsella nuorten hauskaa iloa.

Aamulla en löytänyt tätä ja hyvä niin, nyt onkin ollut taas kerrassaan mukava päivä.
Sisärengas kokoontui ja sieltä sitten erään ystävätttäreni hänen poikansa Kaj'n nimipäiville leipomon kautta.
Olen tämän miehen kummi joka on järkestyksessä kolmas vai onko toinen, viidestä kummilapsesta, hädin tuskin muistan enää mikä on järjestys, tuskin se maailmaani kaataa.
Lunta satoi koko armaan päivän, pakkanen oli jo aamusta nöyrtynyt, mutta liukasta oli kyläteillä.
Tämä kuu on ollut puhtaan lumen kuukausi, joka päivä on tullut uutta puhdasta lunta kerros, ja huominenkaan ei tee poikkeusta, lunta luvassa.
Aurinko poistoi keskipäivällä ja lumisade jatkui taas.
Olen huolestunut kun tuossa lintulaudan alla hyppelehtii metsähiiret, toivottavasti ne menee metsään lumien sulamisen myötä, kauniita pieniä ovat mutta onneksi ovat ulkona ja ovet lukossa huh!
Niin ensiviikolla onkin sitten leipojia apulaisena, pakkaset täytetään leivonnaisilla.
Kaikki tarpeelliset asiat tuli aivan järjestyksessä.

Minä olen tänään käynyt pyykkituvassa, ja siellä ollessani mietin, että aina vain tätä pyykkiä riittää. Nuorena lasten kanssa olin ihan helisemässä pyykin kanssa, varsinkin silloin, kun lapset alkoivat olla isoja ja koko vaatteissakin suureni. Silloin ajattelin monesti, koska jää tämä ainainen pyykinpesu. Se vain jatkuu ja jatkuu, kun nyt vanhempanakin yksin ollen pyykkiä vain piisaa.
Näin talvella, minulla ainakin, vaatteet ovat niin paksuja ja isojakin, että ei pyykin pesu vain lopu.
Ennenvanhaan pyykit pestiin usein kaksi kertaa vuodessa, mutta kyllä niitä pitkiä naruja olikin sitten pihan narukuivaus täynnä. Vaatteita kuivui maallakin pensaiden päällä ja puiden oksilla.
Kylmissä vesissä viruteltiin, ja vanhemmille ihmisille tulikin käsiin reumaa. Muistan naapurin mummonkin, jolla sormet olivat reuman vuoksi ihan koukistuneet.
Minä sentään saan pyykin pestyä koneella, mutta ainoa harmi on nyt, etteivät voimat meinaa jaksaa kantamiseen, ja siksi useamman kerran kantaminen on taas jaloille ikävää.
Vanhuus ei tule yksin, hyvää kuitenkin on, että vielä pystyn pyykkini pesemään. Hyvä on myöskin touhuta voimiensa mukaan.

Ajattelin lähteä tänään tuonne maalle päin, kun nyt on alkanut tämä hiihtoloma ja siellä on toisiakin lomailemassa ja seurana.
Minä jätin kuitenkin menemisen vähän myöhemmäksi, kun olen aina tällainen matkapelkuri jos sattuu jotain.
On luvassa niin huonoa ilmaa, että parasta on siirtää matkaansa.
Eikä tuosta kenellekään kummempaa haittaa tule, kun yksin olen matkalla.
Minä pidän siitä, että matkustelen yksikseni niin silloin ei ole riippuvainen kenestäkään.
Ei tarvitse miettiä, että ehdinkö ajoissa, ettei toisten tarvitsisi odotella ja pähkäillä.
On kuin pieni pojanpojanpoikani, joka söi isoa tuuttijäätelöä, ja tuumi yksin on hyvä syödä.
Tulee varmaan isomummiinsa.
Tänään ei ole oikein mukava ilmakaan ole ollut lenkkeillä, kun tuota lumituiskua on ollut koko päivän.

Usein olen keväällä nähnyt myyrien tekemiä multakasoja koloreikiensä päällä, ja pyykin kuivauspaikka on niiden käytäväpaikkana. Keväisin olen sotkenut ne piukasti umpeen, kun kuulin, etteivät ne silloin saa ilmaa ja muuttavat.
Niin kävikin sitten seuraavana keväänä ei kasoja ilmestynyt. Tiedä en minne muuttivat.
Talvella en ole käynyt katsomassa näkyisikö jotain, mutta lumen alla ne kulkevat, jos siis lumen talloo piukkaan niin niiden kulku estyy, toivottavasti varmaan.
On kerrottu, että nurmikko kannattaa leikata lyhyeksi ennen lumen tuloa ja sitenkin estää myyrien ja rottien kulkua.
Minulla ei kummemmin noista huolta ole, kun asun kerrostalossa, ja pihakin on talon hoteissa. Aina joskus tulee vain kiinnittäneeksi huomiota.
Ja ihan yleiseti vain seurailen pihaa ja ympäristöä.

Minä en oikein osaa tai tykästäkään touhuta mullan kanssa kotona. On minulla muutama kukka, mutta se mullan vaihtaminen on aina vähän ikävää hommaa.
Menen joskus vaihtamaan sitä parvekkeelle, mutta en tiedä miksi mullan käsittely sisätilassa ja parvekkeellakin on niin vaikeaa. Ulkona pihalla touhuilen mielellänikin kukkamaiden laitossa ym. Sisällä tuntuu multa niin sotkevalta vaikka en mikään siisteysintoilija olekaan.
On mukavaa, kun on keksitty näitä multatiivisteitä, jotka ovat siistempiä. Itse en niitäkään ole käyttänyt. Pitäisi joskus kokeilla, ehkä innostuisinkin sisäkukkien hoitoon.
Eilen sain tyttäreni perheeltä ison kimpun erivärisiä tulppaaneja, kyllä ne ovat kauniita ja silmää piristäviä. Leikkokukista pidän sisällä.

Tänään on ollut todella lumimyrskyinen päivä. Lunta on tullut taas niin paljon, että auraajilla on tosi työ poistamisien kanssa. Ajattelin jo syksyllä, että jos samaan tahtiin tulee lunta kuin tuli vettä syksyllä niin lunta riittää. Ompa tuota taas riittänyt liiankin kanssa. On tosi kunnon lumitalvi.

Tulin tänne kirjoittelemaan, kun en vielä lähtenytkään maille päin.
On vain pitänyt nin huonoa ilmaa etten ole halunut lähteä souvailemaan.
Kurjaa olisi jäädä matkalle jonkin harmin vuoksi.
Minulla ei mitään paineita ole menolleni, kun perillä on jo porukkaa.
Ikävintä kuitenkin on tällainen odotteleminen ja kaikkien kotitouhujen jättäminen vaikka voisi tehdäkin niitä, mutta en osaa ryhtyä toimeen menon vuoksi.
Toivottavasti jo huomenna alkaa ilma selviämään ainakin taas vähäksi aikaa.
Ovat tosi vaihtelevia olleet nämä talven ilmat, että saapas nähdä kuinka käy takaisin tulon kanssa.
Kävin tuossa pyryssä lenkillä.
Oli niin lämmintä pyryä, että oli ihan mukavaa kävellä.
Minä pidän tämän tyylisestä pyrystä, mutta lunta oli tosi paljon.
Minulla nilkat eivät oikein kestä lumessa rämpimistä.
Olen suunnitellut ostaa pidempivartiset saapikkaat, mutta vielä ei niitä ole.
Ne varmaan antavat tukea nilkoille.

Minä täällä käyn aina vain kirjoitusajatuksiani purkamassa. Kun olen tällainen aika pitkään kirjoittelija, niin onhan näitäkin olemassa. Mielelläni kirjoitan pitkään erilaisista puuhista ja päivän tapahtumista. Mukavaa on, kun välillä käy toisiakin piipahtelijoita ajatuksiaan kirjoittelemassa.
Minä en halua ottaa kummempaa kantaa kirjoituksiin, vaan tykkään, että jokainen voi taklaa ja kirjoitella tyylillään ja aikansa puitteissa. Kävin eilen putsaamassa ison määrän lunta parvekkeeltani, mutta oli sitä taas tänään tullut melkoisesti. Kai parvekkeeni on sellaisella puolella, että lunta sinne tulee enemmänkin. Onhan tässä aikaa lapioimiseen. Toisaalta ihan mukavaakin talven pientä puuhaa on ulkoilla parvekelumen lapioimisessa ja sitten katsella ulkoista touhua ja kuunnella keväisten lintujen viserrystä.
Tänään on aurinkokin vähän paistellut pilvien lomasta. On vähän taas katukin tallaantunut, että pääsi siellä hiljakseen kävelemäänkin.

Meillä on todella paljon lunta kasattu jos jonnekin. Ei juuri ole pois viety vaan aurat nostavat sitä aina vain ylemmäksi ja ylemmäksi korkeuksiin. Katoilta roikkuu aikamoisia lumikasautumia alas pihoille. Taloyhtiöt eivät varmaan saa näitä lumenpoiston osaajia, kun ovat niin työlistettyjä.
Tänäänkin on tullut lunta vähäsen, mutta lupaavat sääennusteissa vain lisää. On mielestäni ollut aivan mainio talvi, kun en autostakaan enää harmittele. Ihmettelen vain, että kuinka vaikeaa on lapion käyttö nykyisin, vaikka onhan se vilkunkin nosto niin monille raskasta hommaa. On olemassa aika näppäriä ja kevyitä lapioita, etteivät ne paljoa paina ja isoon mustaan muovipussiin voi lapion laittaa, jos pelkää sen kastelevan autoa.
Tänään olivat auranneet ajotiet, että niitä pitkin oli ihan mukavaa kävellä. Kukaan ei näin lumenkeskellä tule keskisormeakaan näyttämään, kun tajuavat miksi kävellään, mutta varovainen on oltava.
Varpusilla oli orapihlaja-aitauksessa niin kovaa sirkutusta, että tuli ihan hyvä mieli.
Viime kesänä niitä vähän kaipailin, kun oli vain muutamia yksilöitä näkösällä.

Minä taas täällä, vähän näyttää yleensäkin olevan näitä ihan tavallisia menneen päivänsä tapahtumista kirjoittajia tai muistakaan normaaleista touhuista ja tapahtumista kertojia. Onko niin, että tunnetaan ne tavallisen päivän omat tapahtumat niin mitään sanomattomiksi , että mitäs nyt niistä tyyliin.

Empä tiedä, mutta itse tykkään kirjoittaa juuri niistä, koska ne ovat niin tuttuja juttuja kirjoitella ihan vain kuin löpinä mielessä.
Eihän tässä niin erikoisia asioita tapahdukkaan, mutta aina kuitenkin jotain, niin kuin tänäänkin, kun olin käymässä kaupassa, ja katu oli aika hankalaa kävellä, sain nilkat taas tosi kipeiksi. Nyt olen kuitenkin keksinyt, että otan heti asperiinin niin ei tunnu kipu niin kovalta jäsenissäkään, kun tuota raskasta kauppakärryä perässäni vedin.
Näin unohdan kivun, ja sanotaanhan, jos paikat tulevat kipeiksi, niin paras lääke on vain jatkaa touhua niin paikat eivät pääse jumittumaan. Asperiini on aika hyvä lääke jäsenten pehmenemiseen, ainakin minä olen sen huomannut.
Olen maallakin touhutessa huomannut pitkän talven jälkeen, kun paikat ovat kipeytyneet outoudesta, niin jatkan sisukkaasti entistä enemmän touhua jolloin paikkojen kipukin laantuu.
Olisipa vain jonkinlainen mahdollisuus vielä tässäkin iässä pitää touhua yllä, ehkä parempi kuntokin pysyisi. Minä en tykkää käydä missään kuntosalijumpassa, joka on ehkä kerran viikossa ja kaukana.
Jos ruumiillista touhua olisikin kaiket ajat, jäsenkipuilu varmaan pysyisi aisoissa, tietysti liika on liikaa, ja jos on sairaat paikat on eri asia.
Tällaista tämä on, keksin vaikka tyhjästä jotain ja joskus pitkäänkin, yritän rajoittaa pituutta, mutta aina ei osaa.

Monet ovat tällä viikolla hiihtolomilla, ja täällä etelässäkin on liikenne vähempää. Ne jotka eivät ole lähteneet lomille laskettelevat ja luistelevat täällä etelämmässäkin mukavasti. Tänäänkin katselin tuolla hiljakseen kävellessäni, kuinka riemua oli lapsilla laskiessaa tuota mäkikumpua alas. Tänään on ollut vähän märkää tuo lumi, mutta sitä kovemman vauhdin saa pulkka.

Eilen olikin lumi vähän pehmeämpää ja siellä lumessa kuperkeikkailivat ja mönkivät oikein pienetkin lapset vanhempiensa mukana. Nuori isäkin siellä lasketteli pienen poikansa kanssa, ja lapsella oli riemu ylimmillään. Muistui tuosta mieleen omien lasteni riemunkiljahdukset hurjassa laskuvauhdissa.

Itsekin silloin mukana tykkäsin laskea, olen aina pitänyt laskettelusta, ja isot mäet olivat mieleisiäni suksilla laskemispaikkoja. En enää ole kokeillutkaan.
Silloin ennen lapsena laskettelimme sellaisella maitoreellä, jolla maitotonkkia vietiin meijeriin. Ei silloin ollut pulkkia, usein vain paksu pahvikin laskemiseen.
Oi niitä aikoja

Tulin pistäytymään tännekin, kun tulin kotiin pieneltä mökkivierailulta, siis niinkuin sukuloimasta. Oli todella mukavaa käydä pitkästä aikaa mökkisaunassa, sai suoraan saunasta mennä saunaverannolle useitakin kertoja kuuman löylyn jälkeen, mikäs sen nautinnollisempaa.
Olen aina ollut kova saunoja, en erikoisemmin pidä vain suihkussa käymisestä. Nuorempana oli omakin sauna niin, että pääsi suoraan saunasta ulos, ja oikein lumisina talvina kävin lumessa "uimassa", se oli kuin avannossa olisi käynyt, hauskaa se oli myöskin pienistä lapsistani, kun saivat saunasta lumessa pyöriä.
Isäntä sen aikoinaan keksi, kun ensimmäisenä talvena uuden kodin saunasta lähti lumiuinnille. Sinä talvena oli myös todella paljon lunta.

Tänään ihmettelin, kun availin verhoja niin sellainen pitkänomainen, musta ja aika iso lintu lehahti lentoon tuosta ikkunani alta. Oli varmaan ollut siinä seinän reunalla lämmittelemässä tai sitten jotain siemeniä hakemassa. Se oli mielestäni mustarastasta isompi. Varis se ei myöskään ollut, koska sen kyllä tunnistan.
Mustarastaita on kuulemma jo nähty. Harmitti vähän, kun en varovaisemmin availlut verhoja, jolloin olisin ehkä nähnyt linnun tarkemmin.
Kevään tuntua oli tänäänkin ilmassa, kun aurinko lämmitti niin kovasti vaikka olikin aika kylmä tuuli.
Siellä saa jo kauniin rusketuksen kasvoihinsa, tuolla bussia odotellessani ihan tuntui lämpö poskilla.
Liukasta oli paikkapaikoin sitten illemmalla, kun auringon sulattama lumi taas vähän jäätyi. Varovainen pitää olla liikkuessaan.

Täällä ollaan taas hiihtolomanreissun jälkeen kirjoittelemassa.
Viimein viimeviikon alussa uskalsin lähteä maalle sukulaisten luokse, jotka olivat jo aikaisemmin sinne menneet.
Oli mukavaa mennä, kun talo oli täynnä tuttua porukkaa.
Paikat olivat kunnossa ja lämpiminä.
Täällä ei kovin monta kirjoittajaa ole käynyt, mutta kirjoituskertoja on kuitenkin kertynyt jo yli sadan.
Minäkin pidän pidemmästä kirjoittamisesta enkä lyhyihin kirjoituksiin osaa vastailla.
En osaa vastata ainakaan lyhyeen.
Tässä on ollut ihan mukavaa piipahtaa ilman mitään paineita tai muodollisuuksia.
Vain oman tyylin ja mielen mukaan on saanut kirjoittaa.
Täällä on tullut lunta entisestään ja katoilta on lumia luotu poiskin.
Keväinen päivä oli täälläkin tänään.

Niin onhan tätä pituutta tullut vaikka ei moni kirjoittele näin jokapäiväisistä asioista, mutta joku kirjoittelee mielelläänkin niistä, ja saa sitä olla näinkin kirjoitettua tekstiä. Tänäänkin aikani meni, kun kävin isossa marketissa ja siellähän voi oleilla omaa aikaansa. Voi syödä päiväsyömisensä ja juoda kahvit jopa marketissa vastaan tulleen tutunkin kanssa. Aika kuluu todella nopeasti kierrellessä ja katsellessa tavarapaljouksia. Jalat vain eivät oikein jaksa kierroksia, vaan on aina välillä vähän istahdettava niitä leputtamaan.
Onhan tässä aikaa kierrellä, istuskella ja nauttia ruuastakin. Taas tuli nähtyä uusia myyntivaatteitakin ja kenkiä. Joskus on tällainenkin kierros mukavaa ajankulua.
Kyllä minä sieltä löysin "sattumiakin".

Tänään on sitten todella tullut lunta, vähän liiankin kanssa.
Kaupatkin olivat aika tyhjinä, kun moni ei varmaan halunnutkaan lähteä ulkoliikkumiseen.
Minä ihan sattumalta kävin eilen kauppareissussa ja ostin enemmänkin ostoksia.
Ei olisi huvittanut tuolla ilmalla nokkaa ulos pistää.
Huomenna lupaavat taas selkeämpää ilmaa.
Eivät ole linnutkaan tänään laulelleet, eikä niitä paljoa ole näkynytkään.
Tällainen päivä on sopiva päivä pyykki- ja siivouspäiväksi.
Kevättuiskut tuiskuttavat kylmät pois pilvistä, kommentoi mummo meille lapsena.
Lunta voi näin keväällä tulla paljonkin, vaikka aina vain odottaa keväästä parempaa.
Lapioimista on sitten huomenna taas näistä lumista.

No jopa on venynyt ketju pitkäksi. Kolme kuukautta jo täynnä. Mikäs siinä, aina tännekin tulee joka ilta kurkattua. Onkohan kompukkarotta ja mietemuori yks ja sama muori :-)
hyvää yötä, kauniita unia ja oman kullan kuvia.

Minä niin rakastan tuota lunta luoda. Tänäänkin olen kolmen asukkaan etupihan puhtaaksi luonut 3 kertaa. Aina tullen mennen olen sipaissut lapiolla ja luudalla, joten ei ehtinyt kinokset isoksi kasvaa.

Naapurit ovat lomalla, joten olen talonmiehenä toiminut. Kävin asioilla keskustassa ja olihan siinä kävelemistä melkei umpihangessa. Tulipahan liikuntaa harrastettua.

Taisin eksyä eka kerran tähän ketjuun. Olenkohan nyt 148.s kirjoittaja?

Huomenna lähtee Tarja Halonen ja torstaina sitten uusi presidenttipari astuu palvelemaan Suomen kansaa.

Elämme taas historiallisia aikoja.

Kivaa, kun näkyy toisiakin kirjoittajia täällä muilla mailla vierahilla. Pitkäksi on tämä jutustelu venunut, mutta palkki tuo nopeasti perille kuin pendoliino. Minulle tuli eilen oikein mojovasti onnea, kun niinhän sanotaa monesta lasinsirpaleesta. Minä pudotin, joka on aika harvinaista minulle, ison jomalasin, ja se hajosi tuhansiksi aivan pieneksi lasisirpalemössöksi, enkä ole eläissäni moista kokenut siis ihan tuusan nuuskaksi ja pienee kasa-alueeseen.
Taisi olla lasissa jotain kosteutta vielä, kun niin kasassa piti palaset. Sitten imuroin ja samalla imuroin koko asunnon, kun kerran työhön aloin. Eivät nuo lasinsirut sitä olisi kaivanneet, mutta kunhan imuroin.
Tänään sitten on aurinko paistellut aivan pilvettömältä taivaalta ja laskuunsa asti. Ovat talitiaiset oikein moninaisesti laulelleet, eivät parvekkeelleni ole oikein ehtineet, se on niiden mieleinen paikka, köynnöksissä on aina jotain nokittavaa.
Meni tämä Karkauspäiväkin ja ei mitään kosittavaa ilmaantunut, sellaista jota olisin halunnut kosia.
Sanoin mun siskolle, että kositaan useampia, niin saadaan useat kankaat, mutta ei sisu vaan riittänyt siihen, kun vähän ajatellutti jos kuitenkin kosittu vastaa myöntävästi niin mitäs sitten, jaa jaa olisiko sitten ostettava kositulle jotain.

Katsoin tänään presidentin virkaanastumista, en ole aikaisempien presidenttien virkaanastumisia päässytkään katsomaan joten vertailla en voi. Mielestäni oli outoa, kun koko eduskunta oli niin arvokkaasti paikoillaan ja hiljaa, todella hienolta vaikutti.
Ei mielestäni hassunpaa, kun Suomessakin osataan olla arvokkaita, arvokkaan tilaisuuden aikana. Ihan tuli hyvä mieli katsellessa. Halosella oli se tavannomainen kasassa pysyvä puhetyylinsä, ja oli hienoa kuulla Heinäluomankin hyvä puhemmiespuhe, presidentti Niinistö antoi omalla puheellaan vaihtelevan leiman, hänkin on noita puhumaan tottuneita puhujia.
Tässä sitten televisiota katsellessa päivä kuluikin.
Katselin aamusella, kuinka linnut ja oravat olivat jo niin kovassa kilpailu- ja kevät touhuissaan.
Tänään olikin aika mukava ilma vaikka aurinkoa ei näkynytkään, mutta ei tullut luntakaan. Näin kesää kohden pikkuhiljaa mennään.

Minä myöhäinen taas eikö niin.
Piti kuitenkin tulla päivän touhuannostani purkamaan, kun olen jälleen kolunnut noita vanhoja tavaroitani sieltä ja täältä.

Olen nyt löytänyt näitä poikain vanhoja treenikamppeita ja muitakin sen ajan, kun olivat pieniä, takkeja ja housuja.
Pitää kysellä heiltä, että haluavatko niitä itselleen säilytettäviksi omille lapsilleen.
Löysin myöskin tällaiset omat leveäpulttiset, kuin purjeet ovat lahkeet ja toiset ihan kokonaan tosileveälahkeiset pitkät housut.

Sitten siellä oli tällaiset paksupuhjaiset ja korkoiset vanhat kenkäni.
Näin tänään mainoksia uusista kevään kengistä, ja niissä on sama tyyli kuin näissä minun vanhoissa kengissäni.
Mikään ei ole uutta auringon alla, vain vähän muunneltua vain.

En tänään ehtinyt edes ulos, näistä touhuistani.
On ollut onneksi niin kylmää ja kovaa tuulta ettei sinne niin olisi kaivannutkaan.

Täällä ei ainakaan tule riitaa. kun sama ihminen parilla kolmella nikillä seurustelee itsensä kanssa.....

Eipäs juupas, vähän tänään veikkasin kuitenkin, kun ei lotossa kummempaa pottia ole, mutta aina olisi se pienikin summa tarpeen.
Tänään oli melkoisen hankala keli, kun tuota sulaneen lumen vettä oli valunut kadulle ja jäätynyt tosi liukkaaksi. Minä lähdin kauppaan vähän liian myöhään, joten oli vähän vaikeaa nähdä liukkaista hämärissä.
Eilen tuli niin kovasti siivoiltua, että koko päivä meni siihen, olisikohan sekin jokin kevään merkki, kun aina on kevääksi pyrkinyt siivouksia ja verhoin muuttoja tekeään.
Vielä kevällä pyrkii samaan tyyliin vanhempanakin.
Kivaa kun ei riitoja harrasteta :)

Niin, jokainen kirjoittaa tyylillään.
Luin netin uutistiedotteista, että keinuminen nopeuttaa nukahtamista.
Ennenvanhaan pieniä lapsia "lullattiin" keinuttamalla joko kehdossa tai sitten oli sellaisia katosta riippuvia nukkumiskeinuja.
Nyt tämän tyylinen lapsen keinuttaminen on jäänyt, toiset lykkivät lasta nukkumaan vaunuilla.
Monille vaunut eivät kuulu sisätilaan ja ovathan ne ulkokäyttöisinä likaaviakin.
Pihakeinujakaan ei enää ole paljoa.
Harvassa pihassa on niitä nelinistuttavia puutarhakeinuja.
Muistan lapsena, kuinka suosittu olikaan tätini luona käydessämme tädin pihakeinu.
Siinä keinutettiin myös nuket, joiden kanssa silloin kovasti leikimme.
Tänään oli taas todella aurinkoinen päivä, oli vähän kylmempääkin.
Siellä saa kasvoihinsa hyvän värin näin lumen heijastuksen myötä.

Lapset kävelivät hankikannolla tyytyväisinä. Sinne menivät vanhemmatkin mukana, mutta metsäisellä kalliolla on aika syviäkin kohtia lumen pettäessä.
Näitä kohtia ei lumen päällä huomaa.

Voi että, tänään on ollut hieno päivä kaikin puolin, aurinko on paistanut jo todella lämpimästi ja tuulikin on ollut leutoa. Liukasta on, mutta nyt osaan olla menemättä illalla ulos, koska silloin on taas luvassa kylmenevää. Lukenut olen minäkin noita päivän uutisjuttuja, mutta mielelläni en niitä kummemmin kommentoi, koska usein on, että uutiset ovat ei perusteeliisesti kirjoitettuja, ja monesti asiat ovat aivan toisenlaisia myöhemmissä tutkimuksissa. Uutisissa pitää vain heti tuoda esille sen hetkiset tietämykset ja monenlaiset luulotkin.

Olen aina miettinyt, että ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.
Jokainenhan kuitenkin taklaa tyylillään lehdissäkin. On jo tässä iässä mieleistä päästää vähemmän tärkeitä asioita kommentoimatta, koska on näitä kommentoijia ihan pilvin pimein nykyaikana muutenkin.
Seuraan kyllä ahkerastikin tärkeimpiä asioita radiostakin ja netistä.
Tässä tätä omaa purkaustani tuli taas tällekin päivälle.
Todella mukavaa on kuitenkin, kun kesää kohti mennään.

Kävin poikani perheen luona, ja siellä on kaksi kissaa, ja voi herranen aika kun ne meuhkasivat ja juoksivat pitkin huushollia. Siinä saivat kyytiä kirjahyllyn pikkutavarat, ja eivät ihmisetkään helpolla pääseet niiden ryntäiilyissä. Kissat ovat niin kovin sukkelia ja notkeita menemään melkein minne vain. Jos lamput olisivat olleet niiden kiipeilylle sopivia, olisivat nekin saaneet tuta moisen menon. Nyt vain heiluivat kovassa kissatohinassa.
Pitkin pöytää ne liukuivat liinojen kanssa, kevätkö tämän tekee niillekin. Minä en eläimiä morkkaa, mutta itse en moisia kuitenkaan ota, en koiriakaan ole halukas ottamaan.
Mukavia ne olisivat toisaalta, mutta en jaksaisi aina hoidella. Minullakin on nuorempana ollut, mutta tuli niin suuri suru, kun koirani kuoli eten enää haluaa kokea moista, sitten oli vaikeuksia sen hautaamisessa, kun ei ollut oikein paikkaa.
Polttohautasin sen sitten, ja oli se kallis lysti.
Nämä pojankin kissat ovat todella söpöjä ja juonikkaita osaavat olla. Kissahan ei suvaitse komentamista, se on niin "itsenäinen".

Ihan on huvittavaa, miten ne käyttävätkin tilaisuutta riehua, mutta kyllä oppii kissakin kun ei sille anna periksi. Itsellänikin oli maatilalla kissa, jhan hiirien vuoksi, mutta kyllä sekin talvella yritti juoksuttaa yöllä päästämään ulos kevättalvella. Sitten taas sisälle kun ei sulhasia ollut tienoilla ja eräänä yönä en enää heltynyt avamaan ikkunaa ties monettako kertaa ! Kyllä se rynkytti ikkunaa varttitunnin verran, hyvä ettei hajonnut, mutta en noussut!
Menihän matami navettaan nukkumaan eikä enää sitä temppua tehnyt uudelleen öisin.
Osaa ne viehkot vaatia huomiota palvelijoiltaan! Kyllä se meidän rouva *Ylönenkin* silti rakasti minua, ja joka yö tuli polvitaipeisiin peiton päälle nukkumaan, ihan kodikkaasti:) mutta vielä ylempänä olin minä!

Niin, minäkin meidän kissasta, se oli myöskin aikamoisen itsenäinen.
Sillä oli vaatimuksena ensin alussa tulla meidän sänkyyn nukkumaan.
Se meni niinniin kapeana patjojen väliin, aina kun olimme jo nukkumassa, ettemme vain huomaisi.
Minä kuitenkin vaistosin heti ja olin rankka ja ajoin pois.
En pitänyt siitä, että tulee sänkyyn, kun en halunnut niitä karvoja aina siivota.
Kyllä sekin kissa oppi sen ettei tullut vaan katseli vain makkarin oven edessä vähän aikaa ja meni pois.
Sama kissa oli niin kräntty myös toisille vieraille, että meni ja räiskäsi kuset niiden kenkille joista ei pitänyt.
Saimmekin aina nostella kengät ylös hyllylle varmuuden vuoksi.
Osaavat ne hävittömät olla kränttyjäkin.
Aika mukavaa on sekin, että nykyisin perheessä on koiria ja kissoja ihan täydessä sovussa.
Muistan vain, kun ennen sanottiin, että ne olisivat vihoissa keskenään.
Olen kuitenkin nähnyt niiden olevan ihan kavereitakin.

Laitoin tänään siskonmakkarakeittoa pitkästä aikaa, ja kyllä se maistui hyvältä.
Parhaan ruuan saa jos vain itse jaksaa ja voi laittaa, kyllä se niin on.

On taas mennyt yksi kevään aurinkoinen päivä mailleen. Kylmää oli, ainakin minun mielestäni, kun mittarissani oli -10 astetta, joka tuntui kylmältä näin taas. Tuulta ei ollut kuin nimeksi, ja se ei lisää kylmentänyt ilmaa. On joka keväisen takuuvarma asia, että lämpimämmän päivän jälkeen kylmempi päivä tuntuu tosi kylmältä ---tänäänkin. Samaa tuntuu linnuistakin, eivät ne tänään olleet yhtään niin visertäviä kuin eilen olivat.

Minä olen taas tänään vain laiskotellut, kun ei oikein huvittanut mihinkään puuhaankaan alkaa. Tulee aina välillä sellaisiakin päiviä ja ehkä hyväkin.
Kuuntelin radiosta ohjelmia, ja sieltä tuli lasten koulupäivän aloituksista, on ehdoteltu koulun alkua siirrettäväksi myöhäisemmäksi, että lapset ehtisivät rauhassa syömään aamupalansa ja nukkumaankin pidempään.

Montaa oltiin mieltä tästäkin asiasta. Toiset kertoivat, että illat menevät lapsilta myöhäiseen tietokoneen äärellä. Mielestäni tietokoneen veisi aikaa myöhemmäksi, vaikka aamuaikaa kuinkakin muutettaisiin. Valvonta on tässäkin asiassa perheen asia. Moninaista nykyaikana on perheiden elämä, pitää olla sitä ja tätä, mennä sinne ja tänne, ja kaiken lisäksi ehtiä pitää lepäämäänkin.

Tänään sitten oli Kansainvälinen naistenpäivä.
Muistan aikoinaan, kun vielä olin töissä, niin satuin työmatkalle aamubussiin, jossa kuljettajalta sain ruusun.
Myös muistan vuoden jolloin sain kadulla ihan kolmelta mieheltä ruusun.
Kai toiset antoivat lisäruusun, kun olin jo yhden saanut.
Herttaisesti kaikki kolme toivottivat minulle hyvää naistenpäivää, yksi lisäsi vielä "kauniille rouvalle".
Ovat ne olleet aikoja, ja jälkeenpäin muistellen monia hyviä tapahtumiakin ihan vieraidenkin ihmisten kanssa on ollut.

Tätä naistenpäivääni vietin jälkeläisteni kanssa lettupäivänä.
Olen ainakin kerran vuodessa pyrkinyt pitämään lettukestit kaikille jälkeläisilleni.
Itse pidän kovasti letuista, ja letuista pitäminen on siirtynyt toisiinkin.
Silloin ei mietitä linjoja vaan nautitaan kunnon letuista hillon ja kermavaahdon kera.
Huomenna sitten vaikka vähemmin syödään ja mennään vaikka kävellen töihin, että lettuvaikutus vähenee.
Päiväkin on tänään ollut taas aurinkoinen.
Saadaan niitä lumiakin vielä, onhan sanontakin, että uusi lumi vanhan surma.

Noita lettuja jäi vielä minullekin täksi päiväksi ja oli ihan hyvä asia, kun olen tällainen letuista pitävä.
Minä niin mielelläni leipoisin pullaa, kun sekin on aina ollut "herkkuani", mutta olen leipomisista ihan pakosta luopunut .
En osaa olla syömättä, ja jos jääkaapissa on niin syön heti kaikki.
On kuitenkin tässä iässä pakko rajoittaa niin pullaa kuin muitakin lihottavampia ruokalajeja.
Minä olenkin ajat harrastanut tätä "pienen lautasen" systeemiä.
Painoni on pysynyt normaalina.
Herkuttelenkin joskus mutta sitten teen pidemmän kävelylenkin tai tiskaan aika ison tiskin kuten tänään, kun eilen tulikin tiskiä melkoisesti.
Nyt olenkin tosi poikki, joten painunkin pehkuihin.

Minäkin katselin noita kirkkaita tähtiä, kun ihan hämmästyin niiden kirkkautta ja radiosta sitten kuulin, että tähdet ovat nyt näkyviä ja kirkkaita myös tähden lentoja on paljon.
Joskus lapsena ihan makasin nurmikolla selälteen ja katselin tähtiä ja pilviä, mietin silloin, että vaikka tähtitieteilijäksi alkaisin, mutta se haave unohtui aika nopeasti, enkä enää tähdistä niin kiinnostunut ollutkaan. Lapsena ja nuorena tekee näitä tulevaisuuden ammattihaaveita vähän väliä. Minäkin aina tavatessani jonkun työntekijän ajattelin siihen ja tähän hommaan ryhtyväni.
Lapsena leikin kavereiden kanssa kauppaa, opettajaa, lastenhoitajaa, junankuljettajaa ja melkein kaikki ammatit leikittiin. Silloin ei ollut meillä vielä televisiota, niin aikaa riitti moniin puuhiin.
Nyt ovat monet leikin lapsilta jääneet. Meilläkin leikkivät barbileikkejä ja niitä tavaroita ja vaatteita oli sitten melkoisesti.

Luin ET-lehdestä kuinka paljon unohdetaan tavaroita.
Tavarakasa oli lehden kuvassa melkoinen.
Lehden mukaan junista ja asemilta löytyy kuukausittain 3000 löytötavaraa ja mitä ihmeellisimpiä tavaroita.
Siinä kirjoitettiin, ettei VR:asiakaspalvelu voi millään jäljittää laukkujen matkaa.
Unohtuneista tavaroista pitää ilmoittaa yksityiselle löytötavaratoimistolle.
Minä unohdin kamerani bussiin ja soittelin siitä hetken perästä.
Liikennelaitoksen löytötavaroista hakivat sitä, mutta eivät löytäneet.
Ajattelin, tämän lehtijutun perusteella, että menempä katsomaan yksityisestä löytötavaratoimistosta.
On vain hankalaa, koska toimistoja on useampia.
On niitä huutokauppojakin, mutta ei niistä oikein tiedä koska.
Voi toisaalta olla, että hyvä kamera on joutunut parempiin käsiinkin.
Nykyisin jokaisessa tavarassa pitäisi olla naru, joka suojaa tavarat putoamiselta ja jäämiseltä.
Hyvän tavaran hukkaaminen ei ole mukavaa.

Minä lopetan tämän jokapäiväisestä elämästä kertovan sarjan.
Aina voi avata uusia, ja ehkä erilaisella tarkoituksellakin, pitkään jaksoimme kirjoitella ja ihan mukavaan tyyliin omia mietteitä miettien.
Olisihan näitä päivään sopivia asioita pilvin pimein, mutta jäädään katsomaan ja uutta hakien.
Hämmästykseni on ollut, että ei ole ilmaantunut tarinaa kertovia miehiä olenkaan vaikka kirjailijoissa on paljon miehiä.
Alkuperäinen tatkoitushan oli, että kuin keinutuolissa jutustellen ja kirjoitellen lepposasti.

ettsi sallrakasta 44-49v mistä 06- allue [email protected]