Jokainen haluaa vain yhtä asiaa, tiedosti sen tai ei: onnellisuutta.
Jokainen teko, jokainen ajatus tähtää vain sen löytämiseen. Kukaan ei tee mitään, koskaan, missään, mistään muusta syystä. Toki ihmiset uskottelevat toiminnalleen muitakin motiiveja, mutta ne ovat vain egon aiheuttamaa itsepetosta.
No miten onnellisuuden voi löytää, tai paremminkin mitä se edellyttää. Vain yhtä ainoaa asiaa, ei sen enempää:
Täydellistä läsnäoloa (ilman erillisyyden tunnetta) tässä ikuisesti vierivässä nyt-hetkessä.
PS. Onnellisuudella en tarkoita tässä yhteydessä mielen (egon) tuottamia "onnen väristyksiä" tai muuta vastaavaa hölynpölyä. Ehkä tarkimmin sitä kuvaisi ilmaisu: "täydellinen ja erottamaton toteutuminen olevaisen toteutumisessa".
Jokainen teko, jokainen ajatus tähtää vain sen löytämiseen. Kukaan ei tee mitään, koskaan, missään, mistään muusta syystä. Toki ihmiset uskottelevat toiminnalleen muitakin motiiveja, mutta ne ovat vain egon aiheuttamaa itsepetosta.
No miten onnellisuuden voi löytää, tai paremminkin mitä se edellyttää. Vain yhtä ainoaa asiaa, ei sen enempää:
Täydellistä läsnäoloa (ilman erillisyyden tunnetta) tässä ikuisesti vierivässä nyt-hetkessä.
PS. Onnellisuudella en tarkoita tässä yhteydessä mielen (egon) tuottamia "onnen väristyksiä" tai muuta vastaavaa hölynpölyä. Ehkä tarkimmin sitä kuvaisi ilmaisu: "täydellinen ja erottamaton toteutuminen olevaisen toteutumisessa".
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ehkä paremminkin kohti mielihyvää, poispäin mielipahasta?
Aivan! Yksi näkemys on myös tyytyväisyys ja pois tyytymättömyydestä. En tiedä lopulta, miksi puhutaan aina onnellisuudesta?
"Ehkä paremminkin kohti mielihyvää, poispäin mielipahasta?"
Aivan. Egon tasolla juuri mielihyvän hakemisesta on kysymys.
liikaa mielisairaita,koska hullut jätkät runkkaa liikaa.Heidän tapit pitäisi ympärileikata.
Onnellisuus:
"Täydellistä läsnäoloa tässä ikuisesti vierivässä nyt-hetkessä"
"täydellinen ja erottamaton toteutuminen olevaisen toteutumisessa"
Samoilla linjoilla kuljetaan.
"Aistien kautta saatu tieto on virheetöntä"
"Ihmisen pitää rakentaa elämänsä oikean tiedon varaan,eikä turvautua tuntemattomaan..." (Lainattua tekstiä)
Yksi muoto hakea onnellisuutta on yliluonnolliseen turvautuminen.
Jokainen on vapaa valitsemaan omat linjansa.
Tuon asian vaan sen vuoksi esille tässä,koska filosofiassa on keskusteltu
jumalan/jumalien olemassa olosta.
Onnellisuuden tunne saavutetaan,kun verenkierrossa on tiettyjä aineita.
Näitä aineita jotkut ihmisen toiminnat tuottavat verenkiertoon,jotkut ihmisen toiminnat taas syövät verenkierrosta.
Mielenkiintoinen kysymys onkin,miten joillekin ihmisille "aistien kautta saatu tieto" tuo näitä onnellisuutta tuovia aineita verenkieroon,joillekin taas "turvautuminen yliluonnolliseen" tekee saman.
Ja päin vastoin.Joitakin "arki puuduttaa" ja joillekin "yliluonnollinen"
tuo lähinnä levottomuutta.
Nämä lienee enempi psykologisia kysymyksiä.
Mitä tarkoitat täydellisellä ja erottamattomalla toteutumisella olevaisen toteutumisessa? Millä täydellisellä ja erottamattomalla? Entä mitä tarkoitat olevaisella?
Toisekseen, yrität määritellä onnellisuuden sen kautta, mitä se ei ole. Aika ontuvaa, joten määrittele: MITÄ ONNELLISUUS ON?
Lisäksi tuomitset mielen toiminnot "hölynpölyksi". Noin tehdessäsi tuomitset myös oman mielesi toiminnon hölynpölyksi ja sitä kautta koko avainkirjoituksesi.
"Mitä tarkoitat täydellisellä ja erottamattomalla toteutumisella olevaisen toteutumisessa?"
Olevainen ("se joka on") toteutuu niin kuin se toteutuu. Ihmistulkinnan mukaan olevainen muuttuu joka hetki. Muutos koetaan (ihmisen mielessä) aikana. Tosiasiassa aikaa ei tietenkään ole muuta kuin fysiikan suureena, mutta toteutuminen ON. Se on aina läsnä ja olemassaolevana.
Jos mieli ei luo aikaa, vaan pysyy nyt-hetkessä, niin ihminen toteutuu silloin samoin kuin kaikki olevainen, johon siis ihminenkin erottamattomasti kuuluu. Vain mieli (illuusio) erottaa meidät tuosta toteutumisesta, tosiasiallisesti olemme samaa olevaista kuin kaikki muukin, emmekä muuta voi.
"Millä täydellisellä ja erottamattomalla?"
Jos jokin on täydellisesti jotakin, niin se ei voi olla sitä enempää. Jos jokin on täydellisesti erottamaton, niin se ei voi olla lainkaan erillään.
" Entä mitä tarkoitat olevaisella?"
Olevainen on SE mikä ON. Ei siitä muuta voi sanoa.
"Toisekseen, yrität määritellä onnellisuuden sen kautta, mitä se ei ole"
On asioita, joita ei voi sanallisesti määritellä muutoin kuin kertomalla mitä NE EIVÄT OLE. Toisin sanoen sanat eivät pysty kuvaamaan niitä, korkeintaan viittamaan niihin.
Nämä "ei-sanalliset" asiat ovat kaikki saman perustan eri ilmaisuja, mutta niille annetaan erilaisia nimiä ihmisten välisissä kielipeleissä. Näitä sanomattomia (ainoastaan kokemuksellisia) asioita ovat mm:
onnellisuus, hiljaisuus (en tarkoita äänten puuttumista), tyyneys, rauha, rakkaus, myötätunto...
"Lisäksi tuomitset mielen toiminnot "hölynpölyksi"
Mielen toiminnot (ajatukset, minä-kokemus, tunteet, mielikuvat jne) OVAT hölynpölyä. Myös kaikki sen tuottamat sanat ovat perimmältään hölynpölyä, myös minun mieleni tuottamat sanat.
Älä siis tuijota sanoihini ja eksytä itseäsi niiden hölynpölyyn, katso sinne minne ne osoittavat. Onnellisuus on siellä! Et löydä sitä sanoista, niistä löydät vain hölynpölyn.
Eksyt pahasti kehäpäätelmiin. Miksi väität olevaisen toteutuvan? Jos olevainen kerta jo ON, niin miksi sen pitäisi jotenkin vielä toteutua? Lisäksi väität, että olevaisesta ei voi mitään sanoa. Kuitenkin sanot siitä koko ajan jotain.
"Jos jokin on täydellisesti jotain, niin se ei voi olla sitä enempää. Jos jokin on täydellisesti erottamaton, niin se ei voi olla lainkaan erillään." Tuo väite taas ei tuo mitään uutta esittämääni kysymykseen, vaan kyse on tyhjistä lauseista. Vertaa: "Koulua sanotaan kouluksi, koska se on koulu." Kirjoituksesi on täynnä tuollaisia tyhjiä lauseita.
Jos mielen toiminnot ovat hölynpölyä, niin eikö silloin myös itse mieli ole sitä? Jos näin on, niin mikä silloin "kokee"? Mielihän on nimen omaan "kokija". Asia tullee paremmin ymmärretyksi jos ajattelet, millainen maailma tai mainitsemasi olevainen olisi ilman mieltä. On päivän selvää, että mielellä on omat erikoispiirteensä, joiden kautta se voidaan tunnistaa. Näi ollen mieli on kaikkea muuta kuin hölynpölyä. Tietenkin saat omassa hölynpölymielessäsi kehitellä mitä haluat, mutta tuskin se saa paljonkaan kannatusta osakseen.
Muuten, mitä eroa on sanallisilla määreillä; se mikä on ja se mikä ei ole? Väitätkö todella, että määre "se mikä ei ole" kertoo jotain enemmän kuin määre "se mikä on".
"Jos olevainen kerta jo ON, niin miksi sen pitäisi jotenkin vielä toteutua"
Tuo on jaarittelua. Se ON ja ollessaan toteutuu. Synonyymeja määrätyssä mielessä.
"Lisäksi väität, että olevaisesta ei voi mitään sanoa. Kuitenkin sanot siitä koko ajan jotain."
Mitähän muuta minä siitä sanoin kuin vain että se ON? Voitko sinä sanoa siitä jotain muuta, siis sellaista, että se kuvaisi sitä jotenkin paremmin? Sano ihmeessä.
"Kirjoituksesi on täynnä tuollaisia tyhjiä lauseita."
Tyhjiä sille, joka ne tyhjiksi tulkitsee. Jos jokin on täydellisesti ja erottamattomasti mukana jossakin ja jotakin, niin ehkä sinä pystyt määrittelemään miten muuten se voisi olla, minä en.
"Jos mielen toiminnot ovat hölynpölyä, niin eikö silloin myös itse mieli ole sitä? Jos näin on, niin mikä silloin "kokee"? Mielihän on nimen omaan "kokija"."
Aivan. Mieli on hölynpölyä. Et pääse siitä mihinkään. Kokija on hölynpölyä. Mitä siitä taas seuraa, sen joudut kohdallasi päättelemään.
"Tietenkin saat omassa hölynpölymielessäsi kehitellä mitä haluat, mutta tuskin se saa paljonkaan kannatusta osakseen."
Ei varmasti saa kannatusta, mutta oletko varma, että sellaista odotan? Kannatatko sinä tai jotkut muut jotakin, on minulle täysin yhdentekevää.
"Väitätkö todella, että määre "se mikä ei ole" kertoo jotain enemmän kuin määre "se mikä on"."
Höh. Eikö tuo ole itsestään selvää? Yritä määritellä malliksi vaikkapa "rakkaus" sanallisesti muuten kuin ihmisten välisenä inhimillisenä tuntemuksena. Jos se on kuitenkin jotakin muuta, niin mitä se on?
On paljon asioita, joista voi vain sanoa muuta kuin mitä ne eivät ole - tai ei paljon, vain yksi, mutta sitä nimitellään moneksi.
Eikö olevaisen ominaisuuksista voi sanoa mitään, vai eikö mielestäsi olevaisella ole ominaisuuksia?
Vielä kerran tyhjistä lauseista. "Koulu on koulu, koska se on koulu". Lause on tyhjä lause, koska se ei tuo mitään uutta tuohon lauseeseen. Se on siis analyyttinen, sisällötön toteamus. Sen sijaan lauseessa; "tuo koulu on väriltään keltainen", on sisällöllinen lause, sillä se tuo muodolliseen käsitteeseen "koulu" jotain sisältöä ja myös uutta, mitä aikaisemmassa lauseessa ei ollut. Lähes kaikki kirjoittamasi lauseet ovat juuri tuollaisia sisällöttömiä, muodollisia lauseita. Ne eivät tuo mitään uuttä esittämiisi käsitteisiin.
Kun siis mieli ja kokemus ovat pelkkää hölynpölyä, niin silloinhan myös onnellisuuden ja rakkauden kokemuksetkin ovat sellaisia. Ja koska ne ovat sellaisia, niin miksi jauhat tuota samaa hälynpölyäsi?
Kirjoituksesi osoittaa pitkälle edennyttä mielen lokeroitumista. Se on sikäli ongelmallista, että persoona ei itse huomaa sitä lainkaan. Sun olisi varmaan syytä tehdä sille jotain.
"Eikö olevaisen ominaisuuksista voi sanoa mitään, vai eikö mielestäsi olevaisella ole ominaisuuksia?"
Mitä ominaisuuksia itse siihen liittäisit? Siis sen lisäksi, että se ON...
Jos liität siihen minkä tahansa ominaisuuden, eikö tämä ominaisuuskin OLE. Voiko olemisen jakaa osiin?
Liitetty ominaisuus, jos sen katsotaan olevan totta, on hyväksyttävä ensin OLEVAKSI, vasta sitten ominaisuuden muita eriyispiirteitä ehkä voidaan tarkastella. Eikö tämä ole päivänselvää? Vai eikö sinusta?
Jos kaikkeudesta puhutaan olevaisena, se perustaltaan siis ensin ON. Vasta sitten (olemisen toteuduttua) sitä tietenkin voidaan yrittää selittää miljardeilla sanoilla. Mutta ne sanat eivät lopulta lisää mitään siihen PERUSASIAAN eli olemassa olemiseen. Toki ne ehkä yrittävät selittää sitä, mutta ne eivät lisää siihen mitään, eivätkä OIKEASTI myöskään selitä sitä eli OLEMISTA. Ne yrittävät ehkä selittää, mitä olemisesta seuraa, mutta eivät kykene koskaan selittämään itse perustaa. Se vain ON ensin. Jos oleminen puutuisi, ei olisi niitä miljardeja selitysyrityksiäkään. Jos yrität selittää olevaisuuden OLEMISEN, kysymys on samasta kuin jos yrittäisit katsoa omaa naamaasi ilman heijastavaa pintaa. Se on mahdotonta.
"Vielä kerran tyhjistä lauseista. "Koulu on koulu, koska se on koulu""
Tuo esimerkkisi on tietenikin ihan oma keksintösi. En ole esittänyt ainoaakaan tuohon verrattavaa lausetta. Mutta jos pysyn tuossa "kouluteemassa", niin olen esittänyt, että koulu ON. Jos näet koulun, voit ilmaista, että se ensin ON. Tietoisuutesi on siis havainnut sen.
Sen jälkeen voit yrittää selittää koulua millä tavalla tahansa, täsmentää sen olemassa olon laatua, kuvailla sitä kavereillesi, ihan mitä tahansa, mutta ensimmäinen perushavaintosi pysyy samana: koulu ON. Ja kun se ON, niiin olevainen toteutuu koulun olemassaolossa.
Ymmärrän, että nuokin lauseet tuntuvat sinusta ehkä tyhjiltä, mutta minulle ne ovat täydempiä kuin miljardi koulua kuvaileva selitystä olisi. Ensin ON olemassaolo, sitten tulevat vajavaiset mielen luomat selitysyritykset.
"Kun siis mieli ja kokemus ovat pelkkää hölynpölyä, niin silloinhan myös onnellisuuden ja rakkauden kokemuksetkin ovat sellaisia"
Onnellisuuden ja rakkauden KOKEMUKSET ovat hölynpölyä, onnellisuus ja rakkaus itsessään eivät. Pyri irti kokemuksista, hölynpölystä. OLE onnellisuus ja rakkaus.
"Kirjoituksesi osoittaa pitkälle edennyttä mielen lokeroitumista. Se on sikäli ongelmallista, että persoona ei itse huomaa sitä lainkaan. Sun olisi varmaan syytä tehdä sille jotain."
Juuri noin mieli toimii. Tuo kirjoituksesi kohta kuvaa sitä hyvin. Egosi haluaa julistaa, että se ei ainakaan ole noin lokeroitunut, kuin nimim. "Oikean vastauksen". Se (sinun egosi) kokee julistaessaan oman tärkeytensä ja näin lujittaa itseään. Siksi ymmärrys pysyy poissa.
Väität siis olemista ominaisuudeksi. Erehdyt. Oleminen ei ole ominaisuus.
Väittäessäsi ajatuksia, kokemuksia, jne. hölynpölyksi, myös oleminen on silloin hölynpölyä. Vain ajattelu tuottaa sen, mitä kutsutaan olemiseksi.
Samaa kyytiä saa myös tieto. Väittäessäsi olevaa olevaksi, tuo tietosi on silkkaa hölynpölyä. Päätelmäsi johtaa siihen, että vain hölynpöly ON.
Tiedolla on kaksi runkoa. Tiedon muoto syntyy käsitteiden kautta ymmärryksessä. Puolestaan tiedon sisältö rakentuu kokemuksellisen havainnoinnin kautta aistimuksellisuudessa. Kieltäessäsi kokemuksen, esityksesi on pelkk'ää sisällötöntä muotoa, jos edes sitäkään.
Noille aatoksillesi on olemassa asianmukaisempikin foorumi, jossa ne ehkä otetaan paremmin vastaan. Tuo foorumi on uskonto ja uskomukset.
"Väität siis olemista ominaisuudeksi. Erehdyt. Oleminen ei ole ominaisuus."
Vai niin minä mielestäsi väitän... missähän kohtaa tuollaisen väitteen esitän?
Entäpä jos ainoastaan SINÄ käyt tässä väittelyä? Väittelet egosi sisällä (ja sen ahtaissa rajoissa) kuviteltua vastustajaa vastaan? Entäpä jos vastustajanasi on pelkkä olkiukkojen armeija? Olkiukkojen, jotka luot OMIIN tarpeisiisi.
Se selittäisi sen, ettet näköjään lainkaan halua lukea mitä oikeasti kirjoitan, vaan luot niistä oman versiosi, jota vastaan hyökkäilet.
Ehdotat minulle foorumiksi "uskonto ja uskomukset" palstaa. No, uskovaisten ja skitsofreenikkojen ainoana erona on vain harhojen sisältö. Valmiina (ja totena) annetut _uskomukset_ taas ovat aina olleet maailman syöpä. Niistä aiheutuvat kaikki ihmisten aiheuttamat kauheudet, massamurhat, riisto ja kärsimys. Uskomukset perustuvat AINA ajatteluun ja "tietoon" . Tieto ei siis takaa mitään, ajattelu vielä vähemmän.
Filosofia on melkein yhtä paha kuin uskonnnot. Filosofit siteeraavat ja "filosofoivat" TOISTEN filosofien ajatuksia, kiistelevät niistä ja niiden sisältämien sanojen ja käsitteiden merkityksestä. Filosofia siis perustuu muilta opitun hölynpölyn uudelleen järjestelyyn ja pöyhimiseen, joten lopputulemana on tietenkin vain tuuletettua hölynpölyä.
Esimerkkinä arvostetuista filsofeista, jotka todellisuudessa ovat olleet vain suuria pässinpäitä, tulee etsimättä ensimmäisenä mieleen Descartes, jonka älytön mölähdys "ajattelen, siis olen" säilyi suurena filosofisena "totuutena" vuosisatoja, ja jota jotkut aivonäiviötapaukset ilmeisesti vieläkin pitävät suurena viisautena, vaikka sitä pahemmin ei ko. asiassa voi erehtyä. Se on kaiken olevaista koskevan "tiedon" suurin ja perustavanlaatuisin erehdys.
Jos aiot oivaltaa jotakin, niin hylkää uskomukset, varmuudet, ideologiat, valmiiksi pureskeltu tieto - ja hylkää filosofia. Ja lakkaa väittelemästä olkiukkojen kanssa. Oman mielesi olkiukkoarmeija seisoo sinun ja totuuden välillä.
Aloittajan ("oikea vastaus"-nimimerkillä) kirjoitetut toteamukset ovat omalla laillaan mielenkiintoiset.Jos ne ovat aloittajan omaa ajatus-tuotantoa,pidän niitä kehittyneinä.
Itse löysin toteamuksien sisältä sen,josta jo kirjoitin edellä.
"...läsnäoloa ...ikuisesti vierivässä nyt-hetkessä."
Siis pysytään tässä ja nyt-hetkessä.Ei kuvitella,että elämä alkaa vasta huomenna tai pahimmillaan vasta kuoleman jälkeen.
"...ikuisesti vierivä..."
Siis elämä maapallolla olisi ikuinen.Tämä on tietty ?,koska tiedemiehetkin
ennustavat,että voisi tulla ns.maailmanloppu joskus.
"Täydellinen ja erottamaton toteutuminen olevaisen toteutumisessa"
Nostin esille sanan "olevainen"...siis olemassa oleva,aistein todettava.
Esim.Jumala ei ole aistein todettava.Kuoleman jälkeinen elämä ei ole aistein todettava.
Mutta auringonpaiste on aistein todettava.Lisäksi se on mitä suurin onnellisuutta tuova asia.
Nyt kun täydellisesti pysyy tässä käsitteessä,että "auringonpaiste tuo onnea,ei tarvita muuta" ---erottamaton---siis ei lähde harhaileen pois olevaisesta.
Edelleen tullaan siihen,että kaikki kuvitelmat/uskomukset tuonpuoleisesta on ei-olevaista,ja onnellisuuden hakeminen sieltä on sitten "makuasia"
Nämä aloitttajan toteamukset luen niin,että "Ei ole Jumalaa/Jumalia,ja onnellisuutta tulee hakea kaikista niistä nautinnoista,joita aistein voimme kokea"
Sen,mitä aistein voimme kokea,on suunnaton määrä.
Rakastelu lienee ehdoton ykkönen.Sitten tulee kauneus,hyvä ruoka,viinit...musiikki,tuoksut...
Kun on täydellisesti läsnä näissä hetkissä = pysyy täydellisesti ja erottamattomasti näissä hetkissä,siitä se onneliisuus tulee.
Kysyisinkin vielä aloittajalta,ovatko toteamukset omaa ajattelu-tuotantoa ?
Jos ovat,nostan hattua :)
Takerrun nyt yhteen lauseeseesi -sorry
"Tietoisuutesi on siis havainnut sen" (kirjoitat koulun havaitsemisesta)
Lainattua tekstiä:
"Aistein kautta saatu tieto on virheetöntä.
Havaintoihin perustuva tieto on puutteelista ja epäluotettavaa.
Mielletieto = aistivaikutelmiin ja havaintoihin perustuva mielikuva todellisuudesta.
Mielen tehtävä on jäsentää aistien kautta saatua informaatiota -intressit,halut ja tunteet vaikuttavat siihen tapaan,miten mieli käsittelee informaatiota ja muodostaa käsityksiä maailmasta ja sen asukkaista."
Se,miksi luin toteamuksista "olevaisen" liittyy siihen,että olen saanut kasvatuksen herätysliike-kodissa,jossa onnellisuus haettiin yliluonnollisesta Jumalasta.Mutta kun eteen tuli hyvän ja pahan taistelu,ja se,että Jumala voi olla myös ankara.Löysin kirjoituksia,jossa oli aivan erilainen filosofia ja sanoma.Onnellisuus siis voi löytyä olevaisesta,kuten aiemmin kuvailin.Ei tarvitse tukeutua ei-olevaiseen =yliluonnoliiseen.
Tämä nyt menee "luennoimiseksi/yksin puheluksi" -sorry
Ohjenuorani on:
"Etsi ympäriltä sellaisia asioita,jotka synnyttävät myönteisiä kokemuksia.Iloitse miellyttävästä ruuasta,kauniista kasveista,koruista,musiikista,teatterista,leikeistä ja kaikesta muusta,mistä ´voi nauttia aiheuttamatta lähimmäisilleen haittaa´ ja pysy kohtuuden rajoissa.
Opit ovat:
Luin Juhani Pietarisen kirjaa Ilon filosofia,joka pohjautuu Spinozaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Baruch_Spinoza
En koe, että elämäni tarkoitus tai päämäärä olisi onnellisuus. Toki voi olla, että tiedostamattani pyrin kohti onnellisuutta, koska olen biologinen eliö, joiden taipumuksiin kuuluu pyrkiä onnellisuuteen.
Kuitenkin, pidän ihmisen tietoisuutta ihmisen minänä, joten jos ihminen ei tietoisesti pyri onnellisuuteen, onnellisuus ei voi olla hänen päämääränsä. Tiedostamaton vaikuttaa tietoisuuteen, joten riippuu ihmisestä ja olosuhteista, minkälaiseksi ihmisen näkemys elämän tarkoituksesta muotoutuu.
Mitä sitten on onnellisuus? Minun mielestäni ei ainakaan mielihyvää. Onnellisuus on pitkään jatkunut henkinen olotila, jonka aikana vaikeudet koetaan voitettaviksi ja onnistumisista osataan nauttia. Mielestäni onnellisuus on mielen tasapainoa ja kumpuaa henkisestä vahvuudesta. Henkisesti vahva ihminen osaa ottaa kolhuista opiksi ja nauttia onnistumisistaan täysin siemauksin. Onnistumiset eivät kuitenkaan sumenna aidosti onnellisen ihmisen todellisuudentajua, ja hänen jalkansa pysyvät tukevasti maan pinnalla.
Onnellisuus on tavallaan mielisairauden vastakohta. Kun tapahtuu riittävän monta onnettomuutta, kuka tahansa saadaan ajettua hulluuteen. Onnellinen on kaikkein vaikeinta ajaa hulluuteen.
Tässä kohtaa tullaan siihen, että kannattaako ihmisen olla onnellinen, vai jotain sinne päin? Jos onnellisuutta pidetään mielen tasapainona, se voi estää ihmistä saavuttamasta tavoitteitaan. Pieni epätasapaino voi toimia ihmistä ajavana voimana, jonka avulla hän saa kaikki voimavaransa maksimaalisesti hyödynnettyä. Otetaan esimerkiksi maanis depressiivinen mielialahäiriö, jonka mania-kausina ihminen voi olla hyvinkin luova ja aikaansaava. Monet taiteilijat ovat kärsineet kyseisestä ongelmasta. Liian suuri epätasapaino on usein haitallista, joten onnellisuus on ainakin jollain tasolla tärkeää, ja siten tavoiteltavaa. Tämä näkökulma pohjautuu suorituskyvyn maksimointiin ja sen voi kyseenalaistaa monella tavalla. Ihminen on kuitenkin eläin ja evoluution lakien heiteltävissä. Siksi ihmisen on pyrittävä maksimoimaan suorituskykynsä. On onnekas sattuma, että jonkinlainen onnellisuus tulee siinä kylkiäisenä.
Kiteytettynä: mielihyvää tuottavat kokemukset lujittavat ihmisen itsetuntoa ja tekevät hänestä vahvemman henkisesti ,kuitenkin vain silloin jos kokemukset perustuvat ihmiselle tärkeisiin asioihin.
Uskon, että onnellisuuteen vaikuttaa pitkälti se, miten elämme, mitkä ovat aiemmat kokemuksemme ja keitä me ylipäätään olemme. Ihminen, joka nukkuu riittävästi saa tarvitsemansa määrän lepoa ja jaksaa toimia päivällä tarkoituksen mukaisesti. Tällainen ihminen saa myös enemmän onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat hänen henkistä tasapainoaan. Näin mieleen palautuvista muistoista tulee positiivisia, ja illalla on helpompi saada unta. Sama pätee myös muihin elämäntapoihin. Terveellinen ruoka, liikunta, sosiaaliset suhteet yms. auttavat selviytymään arjesta. Kun perusedellytykset, eli terveys ja ystävät, ovat kohdallaan ihminen selviytyy myös töistään hyvin. Tällöin ihminen pääsee etenemään urallaan ja häntä arvostetaan. Nämä asiat edelleen ruokkivat positiivista kierrettä.
On ikävä tosiasia, että kaikilla ei ole yhtä hyviä lähtökohtia onnellisuuden saavuttamiseen. Jos ihmisellä on paljon kokemuksia alkoholisti-isän suorittamista pahoinpitelyistä lapsena, ja jopa insestistä, hänen voi olla hyvin vaikeaa päästä onnelliseen mielentilaan. Elämäntavat ovat lääke myös ikäviin kokemuksiin. Aivot käsittelevät traumoja tehokkaiten unessa, joten nukkumalla voi lievittää ikävien kokemusten aiheuttamaa ahdistusta. Asioista puhuminen ystävien kanssa sopii joillekin, mutta osalla se vain pahentaa ahdistusta. Ystävät ovat tärkeitä kaikille, mutta suhde heihin on erilainen. Ystävien tärkeys tulee siitä, että ihminen tarvitsee jonkun joka kuuntelee häntä. Muuten ihminen tuntee itsensä turhaksi ja onnistumiset menettävät merkityksensä.
Osa onnellisuudesta on kirjoitettu geeneihin, ja ihmisen luonteen laatu ratkaisee osan onnellisuudesta. Jos ihminen on luonteeltaan ylitunnollinen ja pelokas, hän ei välttämättä osaa nauttia saavutuksistaan eikä myöskään "pienistä asioista", koska mielessä pyörivät vain uhkakuvat. Onneksi osan negatiivisista luonteenpiirteistä voi kompensoida oikeanlaisilla elämäntavoilla. Neuroottisen ihmisen ei kannata katsoa kauhuelokuvia illalla ennen nukkumaanmenoa.
No huh huh, tulipas kiva kompakti paketti taas tehtyä ihmisestä :)
Valtasuhteet...
Olla toisen määrittelemä...
Vallasta muuttaa toinen esineeksi...
Lukekaa Foucaulttia!
Aistit ovat, järki etsii olevaista. Musiikki, taide, rakkaus aistitaan, jos ne järkeistetään ne eivät enää ole läsnä.“Missä sydän –– ei puhu ymmärrystä
lujempaa, missä se pysyy suljettuna ja jättää ymmärrykselle aikaa järkeillä tekojaan, – se sydän ei kelpaa paljoonkaan, rakkaus ei asu siinä” Hegel
Husserlin intentionaalisuuden käsite...
Aito kokemus on onnea:)
Tiedon perusta on Aristoteleen mukaan aistittavassa maailmassa.
Sielussa on ulkoisten aistien lisäksi sisäiset aistit, mielikuvitus ja fantasia.
Johannes
-ymmärrys, tahto, muisti-
Minä olen, minä aistin, onnellisuus on, rakkaus on
Jumalan sielunlaissa onni on jopa kaneli riisipuurossa.