Miten kestän pikkujoulut.

Kutsujasta tämä ei ainosastaan ole kiinni vaan parista muusta ystävästä, joille en yksinkertaisesti enää voi tehdä sitä, etten mene. Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että voisinko järjestää itseni töihin tai johonkin aivan oikeasti pakolliseen menoon, mutta ei ole onnistunut. Oksettamaan alkaa varmaan jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Kai se kuuluu pikkujoulujen tunnelmaan perinteisesti, että ennenpitkää kaikki on täysin poskellaan. Nyt vaan jo alkutekijöissään on fiiliset pois ja tuntuu niin vastenmieliseltä ja ahdistavalta. Olen myös miettinyt äkillistä äänenmenetystä, etten puhu kellekään mitään, etten möläytä jotain liian suoraa siitä mitä ajattelen miettimättä ensin. Kylläkai ihmisillä täytyy olla keinoja sietää edes toisiaan vähän kerran vuodessa, mutta mulla ei tunnu olevan yhtään. Ja tiedän, että mitä enemmän muut ihmiset ovat olleet innoissaan, sitä mustemmaksi mieli on tullut. Auttaako joku stressilelu tai himourheilu? Kun pitäisi vaan purra hammasta ja hymyillä pitkin alahampain. En osaa eikä yksinkertaisesti ole enää paukkuja teeskennellä mitään hauska-tappa-vanha-tuttu-juttuja.

oksettaa kyllä kirjoitti:

Kutsujasta tämä ei ainosastaan ole kiinni vaan parista muusta ystävästä, joille en yksinkertaisesti enää voi tehdä sitä, etten mene. Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että voisinko järjestää itseni töihin tai johonkin aivan oikeasti pakolliseen menoon, mutta ei ole onnistunut. Oksettamaan alkaa varmaan jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Kai se kuuluu pikkujoulujen tunnelmaan perinteisesti, että ennenpitkää kaikki on täysin poskellaan. Nyt vaan jo alkutekijöissään on fiiliset pois ja tuntuu niin vastenmieliseltä ja ahdistavalta. Olen myös miettinyt äkillistä äänenmenetystä, etten puhu kellekään mitään, etten möläytä jotain liian suoraa siitä mitä ajattelen miettimättä ensin. Kylläkai ihmisillä täytyy olla keinoja sietää edes toisiaan vähän kerran vuodessa, mutta mulla ei tunnu olevan yhtään. Ja tiedän, että mitä enemmän muut ihmiset ovat olleet innoissaan, sitä mustemmaksi mieli on tullut. Auttaako joku stressilelu tai himourheilu? Kun pitäisi vaan purra hammasta ja hymyillä pitkin alahampain. En osaa eikä yksinkertaisesti ole enää paukkuja teeskennellä mitään hauska-tappa-vanha-tuttu-juttuja.

Lue lisää

Nyt on kyllä flunssaa liikkeellä. Minullakin oli vähän sellainen huono olo vähän aikaa, mutta se meni ohi. Jos flunssa yllättää niin pakkohan se on silloin jättää pikkujoulut menemättä vaikka muutoin haluisikin mennä.

Väkisin ei kannata kenenkään kanssa yrittää kaveria olla.

oksettaa kyllä kirjoitti:

Kutsujasta tämä ei ainosastaan ole kiinni vaan parista muusta ystävästä, joille en yksinkertaisesti enää voi tehdä sitä, etten mene. Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että voisinko järjestää itseni töihin tai johonkin aivan oikeasti pakolliseen menoon, mutta ei ole onnistunut. Oksettamaan alkaa varmaan jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Kai se kuuluu pikkujoulujen tunnelmaan perinteisesti, että ennenpitkää kaikki on täysin poskellaan. Nyt vaan jo alkutekijöissään on fiiliset pois ja tuntuu niin vastenmieliseltä ja ahdistavalta. Olen myös miettinyt äkillistä äänenmenetystä, etten puhu kellekään mitään, etten möläytä jotain liian suoraa siitä mitä ajattelen miettimättä ensin. Kylläkai ihmisillä täytyy olla keinoja sietää edes toisiaan vähän kerran vuodessa, mutta mulla ei tunnu olevan yhtään. Ja tiedän, että mitä enemmän muut ihmiset ovat olleet innoissaan, sitä mustemmaksi mieli on tullut. Auttaako joku stressilelu tai himourheilu? Kun pitäisi vaan purra hammasta ja hymyillä pitkin alahampain. En osaa eikä yksinkertaisesti ole enää paukkuja teeskennellä mitään hauska-tappa-vanha-tuttu-juttuja.

Lue lisää

Minä sain vuosia sitten ihan tarpeekseni pikkujouluista ja yksinkertaisesti lopetin niissä käymisen. Kollegat ja muut asiaan liittyvät ihmiset olivat ihan kummissaan joka vuosi ja vaatimalla vaativat, että minun olisi pitänyt mennä: "Totta KAI sä tuut!" Ja sitten samat ihmiset pitivät juhlissa kivaa omissa porukoissaan, joihin minä en kuulunut. Joka kerta. Ja aina, kun olin lähdössä melko aikaisin, tuli pari kolme repimään hihasta, etten saisi lähteä. Ja sitten taas omiin porukoihin.

Nykyisin minä vain sanon, että minä ja pikkujoulut emme kuulu yhteen, ja se onkin lopulta uskottu.

Jollei sinun ole mahdollista saada äkkinäistä vatsatautia, onko sinun kuitenkin mahdollista viettää jonkin aikaa jonkun mukavan paikallaolijan kanssa ja poistua sitten väsymykseen, korvasärkyyn tai pahoinvointiin vedoten? Tai toimisiko jokin ulkopuolinen lähestymistapa "hittoakos minä tässä kärsin, puhukaa siinä te vain omianne, niin minä kuuntelen" -tyyliin? Kun sinä joudut menemään paikalle kutsujan ja parin muun ystävän takia, pitää sinun myös pystyä kertomaan heille, että nyt on paha paikka. Ja jo on kummia kavereita sinulla, jolleivät osaa pitää sinua kohtuutyytyväisenä yksien pikkujoulujen ajan.

Stressilelu taskussa rusenneltavana saattaa toki auttaa. Ei se ainakaan tilannetta pahenna.

Vaikea paikka kirjoitti:

Minä sain vuosia sitten ihan tarpeekseni pikkujouluista ja yksinkertaisesti lopetin niissä käymisen. Kollegat ja muut asiaan liittyvät ihmiset olivat ihan kummissaan joka vuosi ja vaatimalla vaativat, että minun olisi pitänyt mennä: "Totta KAI sä tuut!" Ja sitten samat ihmiset pitivät juhlissa kivaa omissa porukoissaan, joihin minä en kuulunut. Joka kerta. Ja aina, kun olin lähdössä melko aikaisin, tuli pari kolme repimään hihasta, etten saisi lähteä. Ja sitten taas omiin porukoihin.

Nykyisin minä vain sanon, että minä ja pikkujoulut emme kuulu yhteen, ja se onkin lopulta uskottu.

Jollei sinun ole mahdollista saada äkkinäistä vatsatautia, onko sinun kuitenkin mahdollista viettää jonkin aikaa jonkun mukavan paikallaolijan kanssa ja poistua sitten väsymykseen, korvasärkyyn tai pahoinvointiin vedoten? Tai toimisiko jokin ulkopuolinen lähestymistapa "hittoakos minä tässä kärsin, puhukaa siinä te vain omianne, niin minä kuuntelen" -tyyliin? Kun sinä joudut menemään paikalle kutsujan ja parin muun ystävän takia, pitää sinun myös pystyä kertomaan heille, että nyt on paha paikka. Ja jo on kummia kavereita sinulla, jolleivät osaa pitää sinua kohtuutyytyväisenä yksien pikkujoulujen ajan.

Stressilelu taskussa rusenneltavana saattaa toki auttaa. Ei se ainakaan tilannetta pahenna.

Lue lisää

Se tuossa minuakin askarruttaa kun joku vähä parempi kaverikin pitäisi paikalla olla. Eikö tämä kaveri sitten yhtään huomaa tilannetta ja tule jotenkin sen verran seuraksi, että ei tule tilannetta jossa aivan yksin joutuu olemaan, kun muut ovat omissa porukoissaan. Tietenkin se voi olla tilanne niin paha että kaverikaan ei uskalla esiintyä epäsuositun kaverina, kun pelkää leimautuvansa epäsuositun myötä itsekkin epäsuositummaksi.

joopas joopassssssss kirjoitti:

Se tuossa minuakin askarruttaa kun joku vähä parempi kaverikin pitäisi paikalla olla. Eikö tämä kaveri sitten yhtään huomaa tilannetta ja tule jotenkin sen verran seuraksi, että ei tule tilannetta jossa aivan yksin joutuu olemaan, kun muut ovat omissa porukoissaan. Tietenkin se voi olla tilanne niin paha että kaverikaan ei uskalla esiintyä epäsuositun kaverina, kun pelkää leimautuvansa epäsuositun myötä itsekkin epäsuositummaksi.

Lue lisää

Eikö ystävä muka huomaa sitä, niin että pitäisikö olla naama norsun''''lla, että joku hoksais että ei suju ja sit olis aivan tunnelmassa mukana? Vaikea uskoa. Ystäville ei voisi vähempää kuulua se, että alkaa ennen jotain kemuja vääntämään rautalangasta, että muuten siellä on ihmisiä, jotka eivät halua tavata mua tai olla missään tekemisissä ja etten kestä sitä tilannetta ja sitä ei kukaan sitäpaitsi uskoisi ja ne joulun kaikki rauhaa ja rakkautta lässytykset kihahtaa niille kuin viina päähän. Ja sehän se vasta tunnelmaa pilaakin, että ensalkuun aletaan murjottamaan, mä en saa tukea vaan riidan aikaseksi sillä. Yritin vähän puhua tilanteesta yhdelle hiukan, mutta kun kaveri ei ymmärrä, vaan on innoissaan, niin ei sekään tietenkään tajunnut, jos ei suoraan sano, että joidenkin mielestä olis tervemenoa ennemmin ****** kuuseen kuin paikalle. Joskus tuntuu, että ihmiset on niin sokeita ja naiiveja toisten lukemiselle, ettei ne tajua vaikka olis toinen pää hakkuupölkyllä, eikä kukaan todellakaan lähde sinne mua tsemppaamaan vaan viihtymään itse ja kyllä mun olis nyt itse muutama tunti tässä elämässä kestettävä jotenkin. Mulla ei varmasti ole mitään paineita sellaisesta olenko epäsuosittu tai epätoivottu ihminen. Niille jolle olen, ei millään ole enää vaikutusta, ja niille jolle en ole, ei samoin mikään sitä muuta. Yksinoloa mä niinkään en pelkää vaan jopa toivoisin, ahdistaa nimenomaan se pakkotoimeentuleminen ja sen sietäminen, että tajuaa, että jotkut muutkin teeskentelee sellaista. Ei mulla ole enää energiaa sellaseen enkä jaksa sitä.

Miten se käytännössä käy, että menet juhliin ja ilmoitat että olet täysin tuttuuntunut ja ahdistunut tilanteeseen? En oikein pysty kuvittelemaan? Ennen vanhaan on tosin esiintynyt joulun jälkeen pahanilkisiä nuuttipukkeja, joten ehkä mä vedän sellaisen roolin sitten, jos oikein pahaks menee.

olisin ihmisiksi kirjoitti:

Eikö ystävä muka huomaa sitä, niin että pitäisikö olla naama norsun''''lla, että joku hoksais että ei suju ja sit olis aivan tunnelmassa mukana? Vaikea uskoa. Ystäville ei voisi vähempää kuulua se, että alkaa ennen jotain kemuja vääntämään rautalangasta, että muuten siellä on ihmisiä, jotka eivät halua tavata mua tai olla missään tekemisissä ja etten kestä sitä tilannetta ja sitä ei kukaan sitäpaitsi uskoisi ja ne joulun kaikki rauhaa ja rakkautta lässytykset kihahtaa niille kuin viina päähän. Ja sehän se vasta tunnelmaa pilaakin, että ensalkuun aletaan murjottamaan, mä en saa tukea vaan riidan aikaseksi sillä. Yritin vähän puhua tilanteesta yhdelle hiukan, mutta kun kaveri ei ymmärrä, vaan on innoissaan, niin ei sekään tietenkään tajunnut, jos ei suoraan sano, että joidenkin mielestä olis tervemenoa ennemmin ****** kuuseen kuin paikalle. Joskus tuntuu, että ihmiset on niin sokeita ja naiiveja toisten lukemiselle, ettei ne tajua vaikka olis toinen pää hakkuupölkyllä, eikä kukaan todellakaan lähde sinne mua tsemppaamaan vaan viihtymään itse ja kyllä mun olis nyt itse muutama tunti tässä elämässä kestettävä jotenkin. Mulla ei varmasti ole mitään paineita sellaisesta olenko epäsuosittu tai epätoivottu ihminen. Niille jolle olen, ei millään ole enää vaikutusta, ja niille jolle en ole, ei samoin mikään sitä muuta. Yksinoloa mä niinkään en pelkää vaan jopa toivoisin, ahdistaa nimenomaan se pakkotoimeentuleminen ja sen sietäminen, että tajuaa, että jotkut muutkin teeskentelee sellaista. Ei mulla ole enää energiaa sellaseen enkä jaksa sitä.

Miten se käytännössä käy, että menet juhliin ja ilmoitat että olet täysin tuttuuntunut ja ahdistunut tilanteeseen? En oikein pysty kuvittelemaan? Ennen vanhaan on tosin esiintynyt joulun jälkeen pahanilkisiä nuuttipukkeja, joten ehkä mä vedän sellaisen roolin sitten, jos oikein pahaks menee.

Lue lisää

Kyllä tuollaisissa tilaisuuksissa pitäisi vaan näytellä, niin suosikkien kuin niidenkin jotka eivät ole suosittuja. Muutoin tilaisuus alkaa vaikuttaa kornilta kuin jossain teinibileissä, missä ei minkäänlaisia käyttäytymistapoja harrasteta vaan jokainen käyttäytyy äärimmäisen itsekkäästi muista mitään piittaamatta.
Ei tuollaiset tilaisuudet niin häävejä olekkaan, eikä niissä pidä olettaakkaan tai edellyttää ihmisiltä sen kummempaa kaveruutta, hyvä käytös vaan on aina paikallaan. Hyvää käytöstä on sen epäsuosioon joutuneen huomioiminen sellaisella tavalla, että tämä ei edes huomaa tulleensa epäsuosittuna noteeratuksi.

näin onnnn kirjoitti:

Kyllä tuollaisissa tilaisuuksissa pitäisi vaan näytellä, niin suosikkien kuin niidenkin jotka eivät ole suosittuja. Muutoin tilaisuus alkaa vaikuttaa kornilta kuin jossain teinibileissä, missä ei minkäänlaisia käyttäytymistapoja harrasteta vaan jokainen käyttäytyy äärimmäisen itsekkäästi muista mitään piittaamatta.
Ei tuollaiset tilaisuudet niin häävejä olekkaan, eikä niissä pidä olettaakkaan tai edellyttää ihmisiltä sen kummempaa kaveruutta, hyvä käytös vaan on aina paikallaan. Hyvää käytöstä on sen epäsuosioon joutuneen huomioiminen sellaisella tavalla, että tämä ei edes huomaa tulleensa epäsuosittuna noteeratuksi.

Lue lisää

juu, kornia se on, et tietää asian.

olisin ihmisiksi kirjoitti:

Eikö ystävä muka huomaa sitä, niin että pitäisikö olla naama norsun''''lla, että joku hoksais että ei suju ja sit olis aivan tunnelmassa mukana? Vaikea uskoa. Ystäville ei voisi vähempää kuulua se, että alkaa ennen jotain kemuja vääntämään rautalangasta, että muuten siellä on ihmisiä, jotka eivät halua tavata mua tai olla missään tekemisissä ja etten kestä sitä tilannetta ja sitä ei kukaan sitäpaitsi uskoisi ja ne joulun kaikki rauhaa ja rakkautta lässytykset kihahtaa niille kuin viina päähän. Ja sehän se vasta tunnelmaa pilaakin, että ensalkuun aletaan murjottamaan, mä en saa tukea vaan riidan aikaseksi sillä. Yritin vähän puhua tilanteesta yhdelle hiukan, mutta kun kaveri ei ymmärrä, vaan on innoissaan, niin ei sekään tietenkään tajunnut, jos ei suoraan sano, että joidenkin mielestä olis tervemenoa ennemmin ****** kuuseen kuin paikalle. Joskus tuntuu, että ihmiset on niin sokeita ja naiiveja toisten lukemiselle, ettei ne tajua vaikka olis toinen pää hakkuupölkyllä, eikä kukaan todellakaan lähde sinne mua tsemppaamaan vaan viihtymään itse ja kyllä mun olis nyt itse muutama tunti tässä elämässä kestettävä jotenkin. Mulla ei varmasti ole mitään paineita sellaisesta olenko epäsuosittu tai epätoivottu ihminen. Niille jolle olen, ei millään ole enää vaikutusta, ja niille jolle en ole, ei samoin mikään sitä muuta. Yksinoloa mä niinkään en pelkää vaan jopa toivoisin, ahdistaa nimenomaan se pakkotoimeentuleminen ja sen sietäminen, että tajuaa, että jotkut muutkin teeskentelee sellaista. Ei mulla ole enää energiaa sellaseen enkä jaksa sitä.

Miten se käytännössä käy, että menet juhliin ja ilmoitat että olet täysin tuttuuntunut ja ahdistunut tilanteeseen? En oikein pysty kuvittelemaan? Ennen vanhaan on tosin esiintynyt joulun jälkeen pahanilkisiä nuuttipukkeja, joten ehkä mä vedän sellaisen roolin sitten, jos oikein pahaks menee.

Lue lisää

Mitäpä jos menet paikalle mutta kerrot heti kättelyssä että sinulla on kova korvasärky etkä viivy kauaa mutta halusit kuitenkin edes piipahtaa hetken ja morjestaa. Sillä tavoin kukaan ei ihmettele mahdollista vaisuutta eikä sitäkään että hermojen kiristyessä teennäiseen tilanteeseen poistut potemaan korvakipuasi kesken illan. Aidot ystävät ilahtuvat kun kuitenkin tahdoit jopa korvakivusta huolimatta heidät nähdä ja osallistua mutta epäaitoja ei tarvitse tuntikausia sietää.

näin onnnn kirjoitti:

Kyllä tuollaisissa tilaisuuksissa pitäisi vaan näytellä, niin suosikkien kuin niidenkin jotka eivät ole suosittuja. Muutoin tilaisuus alkaa vaikuttaa kornilta kuin jossain teinibileissä, missä ei minkäänlaisia käyttäytymistapoja harrasteta vaan jokainen käyttäytyy äärimmäisen itsekkäästi muista mitään piittaamatta.
Ei tuollaiset tilaisuudet niin häävejä olekkaan, eikä niissä pidä olettaakkaan tai edellyttää ihmisiltä sen kummempaa kaveruutta, hyvä käytös vaan on aina paikallaan. Hyvää käytöstä on sen epäsuosioon joutuneen huomioiminen sellaisella tavalla, että tämä ei edes huomaa tulleensa epäsuosittuna noteeratuksi.

Lue lisää

ei nyt niin lapsellista ole, että olis jotkut suositummat tai vähemmän suositummat, kuin teineillä, vaan jotkut ei vaan pidä toisistaan tai halua olla missään tekemisissä, korkeintaan jotain kornia läpinäkyvää teeskentelyä, ja koko ajatus ahdistaa. Vielä enemmän juuri siksi, että se on just sellasta tekomaireeta ystävällisyyttä, kun ensin ei voida olla missään tekemisissä ja saa kiertäen kaartaen monta kertaa tietää et ois parempi, ettei koskaan tavattais, ja sit kerran muka pitäisi vetää se rooli päällle, että joo mikäs tässä hehheh.. Aivan kuin se ei vähemmästäkin ahdistais.

Joo yrjöät ihmisten päälle ja paskannat ruokapöydälle. Siitä se lähtee.