Okei

No joskus mietityttää pari tapausta et olisko olleet jompi kumpi se oikee. Mut en ollut vapaa enkä vapauttanut itseäni kun ikäeroa oli mun mielestä liikaa

sen lisäksi jotain jotka mun mielestä olis ollu hyviä kimppaan mun kans mut eipä heillä ollu kiinnostusta. eli eipä varmaan olis ollut niin hyvä juttu

Ei ole sitä oikeaa, mutta yhtä virhettä silti kadun. Hän olisi voinut olla yhteensopiva.

Kyllähän se miestä syö. Olen tavannut vain yhden naisen, jonka olisin halunnut, mutta häntä en saanut.

Eipä oo tullut vielä vastaan sitä oikeaa... mut se joko tulee tai ei tule, tulevaisuuteen on hankala nähdä.

itselläni on ollut noin kolme naista elämäniaikana joihin voinut todella rakastua, mutta kiitos pariutumiskuttuurimme, voin syyttä näistä vain itseäni ja perustella ne itselleni vain oman itseni kypsymisen kannalta välttämätämättömiksi kokemuksi vaikkakaan se ei reaalista tilannetta miksikään muuta.

Itse asiassa minulle kävi niin, että rakastuin muutamaan ensimmäiseen naiseeni vasta sen jälkeen, kun muutaman kuukauden seurustelun (tai seurusteluntyngän) jälkeen juttu lopahti ja olimme eronneet. Silloin tajusin mitä olin menettänyt - no, olin vain kypsymätön silloin, joten tätyy hyväksyä etteivät asiat olisi voineet mennäkään toisin.

Mutta edelleen siis kelpuuttaisin nämä kolme naista vaimokseni tältä istumalta - hassua miten välillä tuntuu siltä, että naisille on niin paljon helpompi vain unohtaa mies tuosta noin vaan.

Sitten sain kokea myös miltä tuntuu kun oikeasti saakin naisen, johon on jo vuoden pari ollut ihastunut - ja miltä tuntuu menettää tämä vuosien seurustelun jäkeen kun pahimmat pelot toteutuvat. Mutta se onkin toinen tarina...

Se tuntuu siltä, että kaikki on suloista ja pehmeää, elämä hymyilee vaikkei oikeesti hymyisisikään. Voi olla toisen seurassa tekemättä tai sanomatta mitään, ja se on juhlaa. Ja miten niin en saanut XD

Paskalta. Tuntuu et kaikki on pelkkää sitä itteään. Kurkua kuristaa ja kyyneleet sumentaa näön jos sitä hetkeksikään jää miettimään. Peiton alla hysteerisenä itkee ja yrittää miettiä mitä järkeä tässä elämässä ylipäätään enää on. Vituttaa tietää, että tuolla jossain on niin mahtava tyyppi ja itse ei kelvannut sille.

Kesällä kuulin Adelen Someone like you biisin ekan kerran. Rupesin itkemään keskellä stockaa. "sometimes it lasts in love, but sometimes it hurts instead"

http://youtu.be/NAc83CF8Ejk tässä tämä vielä, vaikkakin nyt jo vähän loppuun kulutettu.

Kaipaan aivan helevetisti. Tuntuu aivan hirveän pahalta, joskus oikein kourasee sisältä kunnolla, kun sattuu ajattelemaan syvällisemmin mennyttä. On ollut se oikea, mutta menetin hänet omaa tyhmyyttäni.

Se on, kun kohtalo jakaa sulle voittokortit käteen ja häviät niillä, niin ei voi kuin syyttää itseään.

Tämä on miesten ketju. Naiset eivät tunne rakkautta. :)

Kaipaan niin... Tapasin miehen, jonka kanssa oli todella ihana olla. Mutta sitten tuhosin itse suhteen omaa epävarmuuttani tai se vaikutti juttuun hyvin kielteisesti.

Kauheeta on, tuntuu että pitää alkaa vihaamaan sitä ihmistä niin olis helpompaa. Vaan siltikin ajatuksissa pyörii ja pyörii....loppuisi edes se.