Mistä eläväinen, iloinen, positiivinen mies?

Menin jo, eikä ole tarvis vaihtaa. Mutta toivottavasti en kuitenkaan täysin poikkeuksellinen tapaus ole?

Yhden toisen naisen kanssa tässä tuli juuri esille sellainen ilmiö että tuntuu miesten kanssa vähän siltä että jos yhdenkin sanan sanoo väärin, niin heti se on hei hei ja hyvästi. En tiedä sitten olenko itsekin yhtä herkkänahkaiseksi käynyt, mutta jos mies alkaa jotenkin vekslaamaan ja pelleilemään että häipyy aina välillä postista ja sitten palailee kuin ei mitään olisi tapahtunut eikä vähimmässäkään määrin mitenkään viittaa poissaoloonsa, niin en minä jaksa sitä ja totean sitten helposti että jos on noin kiirettä niin ehkä parempi että annetaan olla...

Luulin kuitenkin että ilmeinen välinpitämättömyys tai jopa penseys tutustumista/naista kohtaan on lähinnä nelikymppisten miesten ongelma (siis ikäisteni). Mutta ilmeisesti tuo plääh-ilmiö alkaa jo aiemmin. Ehkäpä nettideiteissä moni sitten kyllästyy niin täysin että on jo valmiiksi suorastaan aggressiivinen toisia ihmisiä kohtaan, kun haluaa suojella itseään enemmiltä pettymyksiltä ja omaksuu kyynisen näkemyksen koko touhuun.

Itse oletan että olen löytänyt Sen Sopivan sitten kun huomaan että miehen kanssa voi puhua ihan mistä vaan. Aiemmat kumppanini ovat olleet sellaisia, ja en pysty mitään muutakaan suhdetta kuvittelemaan kuin sellaisen missä saa olla avoin. Jos mies menee ihan lukkoon jo siitä kun sanon että on tässä tullut aika tosissaan haettua kumppania (mikä ei tarkoita sitä että huoraan missä sattuu, vaan että pidän ilmoituksia netissä esillä, muokkaan niitä tuon tuostakin ja myös luen miesten ilmoituksia ja otan heihin yhteyttä) ja haukkuu minut katkeraksi kuten eräs tässä taannoin teki, niin tulee sellainen olo ettei tuollaisella miehellä ole kapasiteettia yhtään mihinkään. Tietenkään seuranhaku ei välttämättä ole paras aihe puhuttavaksi sen kanssa jolta ehkä sitä seuraa kaipaat, mutta kyllä sillä jonkin verran pystyy testaamaan ihmisen myönteisyyttä ja ns. normaalisuutta että ottaa esille sen kuinka hankalaa tämä hakeminen on ollut ja miten outoja tapauksia on vastaan tullut. Jos toinen tuntuu oikein suuttuvan että edes sivutaan koko aihetta, niin heräähän siinä epäilys että hän on itse outo ja hankala tapaus, että automaattisesti asettuu hakemisen kummallisuudesta mainitsevaa naista vastaan.

Sitten kun tutustutaan lähemmin ja kiinnostutaan toisesta, voi varmasti tulla esille sellaisia keskusteluaiheita missä suljetaan ulkopuolelle kaikki epäsopivat ehdokkaat ja unohdetaan jo koko hemmetin nettideittihaku. Tai näin ainakin toivoisin. Mutta tapahtuuko niin, kun tälläkin palstalla on puhuttu jostain "nettisuhteesta" vaikka on oltu jo iät ajat yhdessä. Ihan kuin olisi erikseen olemassa "oikeat suhteet" ja "nettisuhteet" sen mukaan missä on tavattu ja miten tutustuttu? Voisiko sitten olla niin että joillain miehilläkin on joku omituinen asenne tätä netin kautta hakemista kohtaan, ja he siksi käyttäytyvät ihan miten sattuu? Tässä juuri yksi taannoin paljasti että on valehdellut ikänsä ja syntymäaikansa "jotteivat kaverit huomaa että hakee seuraa". Kuitenkin miehellä oli profiilissa kuva. En jaksanut kysyä oliko sekin väärennetty.

Ne jotka ovat jo vuosia kupanneet useammalla keskustelufoorumilla (ilmeisesti koska ovat alunperinkin epäsosiaalisia) kuvittelevat että s-postissa ja muussa kahden kesken tapahtuvassa viestittelyssä voi käyttäytyä ihan yhtä pisteliäästi ja ylimielisesti kuin tapaavat käyttäytyä foorumeillakin. Sitten ihmetellään kun jäädään yksin.

Nettideiteissä pitäisi esiintyä TÄSMÄLLEEN samalla tavalla kuin esiintyisi normaalissa elämässä ihmisten kesken face to face, mutta tietysti jos sellaisessa ei ole kertynyt kokemusta muutenkaan, niin ei sitä hokkuspokkus osata yhtäkkiä yllättäen sitten kun deittejä aletaan harrastaa.

Ehkä miehistä sitten tullut nettimaailmassa kyynisiä...

Ainakin vaativaisia. :) Itse olen iloinen ja ihan nätti ja tyytyväinen ulkonäkööni - mutta en mikään mallimimmi. Ja monet, ihan tavallisen näköiset miehet, tuntuu hakevan sitä mallia.

Mutta katkeraa ja kyynistä tässä ei oltukaan hakusessa vaan iloista ja reipasta!

Kielten alan tutkinto...

...mitä se tähän vaikuttaa?

Jos sosiaalista statusta haet, niin tulen taloudellisesti hyvin toimeen. Velaton koti, pari autoa, jne.

Minä haen mukavaa miestä, en miehen tilinauhaa.

Minkälaisesta ikähaarukasta se mukava mies olisi kiva löytää? :)

Ikähaarukka saisi olla /- 5 vuotta omasta iästäni, joka on siis 36v.

Mielellään ei vielä lapsilaumaa elätettävänä ja huolehdittavana...

Sitä minäkin harmittelen. Suurin osa miehistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat myönteisiä ja älykkäitä, mutta sitten tulee aina joku surkimus, joka tuntee oikeudekseen tuottaa pahaa mieltä vieraalle ihmiselle. Aletaan esimerkiksi syytellä, toisessa viestissä, että ilmeisesti en ole se, mikä sanon, koska olen niin outoihin aikoihin kirjautuneena - vaikka hän ei edes tiedä päivärytmistäni ja vaikka aikavyöhykkeitä on maailmassa 23 muuta kuin se, jossa hän sattuu asumaan.

Jostakin syystä aika moni noista kurjakkeista on ollut muita kuin suomenkielisiä. Ei millään pahalla. Sanon profiilissani selvästi, että etsin suomalaisia. Muita kriteerejä ei sitten kovin monta olekaan. Jotkut eivät osaa lukea, mutta osaavat olla paranoidisia. Ja tietysti joku poistattaa tämän 'rasistisen' kommentin.

Täällä Turussa olis yks tommonen tarjolla. Mutta kun se on niin ihku sitä pitää koko ajan jakaa muiden naisten kanssa mikä joskus kaihertaa (varsinkin jos satunnaisena tyttöystävänä on joku psykoottinen vauhko joka ei ymmärrä olevansa vain väliasema).
Viime aikoina olen tosin itsekin ryhtynyt hankkimaan suhteita muihin miehiin ja hekin ovat iloisia ja ulospäinsuuntautuneita ja lähtevät kenen tahansa naisen matkaan joka arvostaa heidän reippauttaan ja positiivisuuttaan jne. Eli, piiri pieni pyörii.
Möröt ovat yksinään, iloiset vaihtavat iloisina vastaparia kunnes saavat kunnolla siipeen kun rakastuvat väärään tyyppiin.
Kaikkea ei voi saada.

Ensiksi kun luin aloituksen, tuli mieleen että ehkä nettideittailusivustoilla on yhtenä suurempana ryppäänä edustettuna sellaiset parin haussa ja aiemmissa suhteissa katkeroituneet...
...sitten jatkoin lukemista ja päädyin lopputulokseen: surkeita sattumuksia.

Kuinka monen miehen kanssa on tullut (huom!) mainittavan arvoisesti esille nuo negatiivisyyden tuntomerkit?
Minkä ikäisiä he ovat olleet?

Päivän päätteeksi on vain helpompaa olla edes hitusen kyyninen kuin sokeasti uskoa tulevaisuuteen/ihmiskuntaan/luontoon/yms.
Ja jos se sellainen pessimismi ottaa ja jää luonteeseen kiinni, niin silloin ei oikein voi mitään. Vähän sama kuin alkoholistien kanssa toimiessa ,)

Löysin - tosin en netistä - mutta onkohan liiankin puhelias...? :) . Ja entäs abstraktiotaso - kohtaako (itsellä akateeminen tutkinto, miehellä ei)? Mutta ihanan reilu sekä henkisesti vireä tyyppi!