Pakkohan se on.. Itse asiassa asiassa ei ole mitään epäselvää. Kaikki loppuu johonkin mutta mihin?
Tuossa hieman lueskelin alla olevia juttuja mustaa aukko jne.. Kun ajatellaan että täytyyhän kaiken loppua johonkin :) Ei avaruus voi olla loputon? Kaikkihan tuntuu olevan pyöreetä kun on kyse avaruudesta..
Mihin avaruus loppuu? Kaasupalloko tämä on jossa on reikiä ulos (mustat aukot) ja mitähän siellä kaasupallon ulkopuolella on :D
Näitä monetkin varmaan miettii mutta taitaa todisteet jäädä saamatta monestakin asiasta kun avaruus on melko suuri ihmiselle.
Yksi muurahaiskeon duunareista.
Tuossa hieman lueskelin alla olevia juttuja mustaa aukko jne.. Kun ajatellaan että täytyyhän kaiken loppua johonkin :) Ei avaruus voi olla loputon? Kaikkihan tuntuu olevan pyöreetä kun on kyse avaruudesta..
Mihin avaruus loppuu? Kaasupalloko tämä on jossa on reikiä ulos (mustat aukot) ja mitähän siellä kaasupallon ulkopuolella on :D
Näitä monetkin varmaan miettii mutta taitaa todisteet jäädä saamatta monestakin asiasta kun avaruus on melko suuri ihmiselle.
Yksi muurahaiskeon duunareista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ne jossain 3-4 sadantuhannen valovuoden pässä alkuräjähdyksestä kuvia ole jo saaneet?
eli eikun odotellaan..
Jos ajattelemme, että maailmankaikkeus loppuu johonkin, joudumme samantien kysymään, mitä on sen takana. Jos ajattelemme, että aika alkaa alkuräjähdyksestä, joudumme kysymään, mitä oli ennen alkuräjähdystä. Voimme myös väittää, että kvarkki on pienin muoto, mutta emmekö sanoneet näin atomista.
Lopusta puhuttaessa voimme väittää, että maailmankaikkeus pläjähtää lopulta kasaan, tai laajeneminen jatkuu ja tähdet sammuvat lopulta, ja That's it! Mutta joku näsäviisas saattaa kysyä, mitä sen jälkeen?
Itse uskon, että olemme tässä sekä ajallisesti, että paikallisesti suhteettomassa, mutta kuitenkin kausaalisessa kosmoksessa todella läsnä, vaikka kaikki viittaakin siihen, että tämä on todella suuri surrealistinen vitsi.
Yksi teoria:
Koska materia joko laajenee "ikuisesti" tai luhistuu mustaksi aukoksi on jossain pisteessä pakko tulla vastaan tilanne jossa kaikki materia "loppuu". Mustat aukot kuplivat itsensä todella pitkien aikojen kuluessa tyhjiksi kvantti kerrallaan ja sama voi tapahtua lopulta myös vapaalle materialle joka leviää kylmänä maailmankaikkeuteen - ymmärtääkseni kaikkein stabiileimmallakin aineella on loppujen lopuksi rajallinen olemassaoloaikansa vaikka se meidän näkökulmastamme onkin lähes ikuista.
Materia siis loppuu; jäljelle jää vain äärimmäisen harva ja "laaja" kvanttikenttä jossa ei ole enää lainkaan materiaa joka käyttäytyisi meidän tuntemiemme luonnonlakien mukaan. On vain kvanttikiehuntaa.
Tuossa tilassa ei ole enää "paikkaa" tai "aikaa" siinä muodossa kuin me sen tunnemme. Miten kvanttikenttä lopultakin käyttäytyy kun materiaa ei enää ole - ehkäpä se on rajattomien mahdollisuuksien tila joka synnyttää "jotain" joka ei enää riipu suoraan meidän tuntemastamme olemassaolon muodosta.
Ainoa vertaus joka tulee mieleen on Lovecraftin tarustosta; "It's not dead which can eternal lie and with strange aeons even death may die."
Arkipäivän elämässä ihminen elää (ja liikkuu) tilanteissa, joissa jonkin takana on aina jotakin. Tämä "jokin" on raja eri paikkojen välillä eli reuna.
Tällaisesssa ajattelumallissa reunattomuus (rajattomuus) on sama asia kuin ääretömyys.
Todellisuudessa on olemassa myös rajallinen (äärellinen), jossa ei ole minkäänlaisia reunoja. Maailmankaikkeus on tällainen. Myös pallon pinta on voidaan ajatella tällaisena. Siksi sitä käytetään niin usein esimerkkinä avaruudesta ym. puhuttaessa.
Pallon pinta on rajaton, mutta äärellinen. Muurahainen voi kävellä pallon pinnalla äärettömän pitkän matkan, eikä mitään rajaa tule koskaan vastaan. Kävellessä voi kääntyä mihin suuntaan tahansa ja tilanne on aina sama. Silti pallon koko ja pinta-ala ovat äärellisiä ja ne voidaan laskea.
Maailmankaikkeudessa voidaan matkustaa äärettömän pitkän matkan verran, mutta silti mitään rajaa ei koskaan tule vastaan. Kuitenkaan maailmankaikkeus ei ole ääretön ja sen koko voidaan laskea.
Hämmennystä (virheen) tässä aiheuttaa se, että ihminen mieltää maailmankaikkeuden onttona pallona, jonka sisällä kaikki on. Pallon sisällä oleva lentomuurahainen törmää auttamatta pallon seinämään lentäessään suoraan, mihin suuntaan tahansa.
Tämän vuoksi esimerkeissä puhutaan aina pallon pinnasta (pallopinnasta), eikä pallosta, koska pallon pinta kuvaa melko hyvin tässä esiintyvää ongelmaa.
Tasainen levy voidaan vääntää niin, että siitä tulee pallo. Jos palloksi väännetyn levyn pinnalla liikkuu, tilanne erilainen kuin levyn päällä liikuttaessa.
Ontto pallo voidaan mielikuvissa vääntää neliulotteiseksi aika-avaruus-maailmankaikkeudeksi, jossa lentomuurahainen voi lentää mihin suuntaan hyvänsä ja tilanne on sama kuin pallopinnalla kävelevän muurahaisen. Maailmankaikkeus on siis tällainen väännetty ontto pallo.
Aivan oikein! Hyvä tavata joku, joka on todella ymmärtänyt mitä ajetaan takaa!
Vielä pieni täydennys, ennen kuin joku ehtii ihmettelemään palloa,joka pysyy paikoillaan: se laajenee koko ajan.
Jeesatkaa maallikkoa: Laajeneeko maailmankaikkeus siten että kappaleet (muurahaiset, ihmiset, planeetat) pysyvät samankokoisina mutta erkanevat toisistaan ja levittyvät laajemmalle alueelle vai kasvaako myös kappaleiden koko? Eli olemmeko me tämänpäivän ihmiset isompikokoisia kuin esi-isämme?
Maapallomme ei laajene ympäröivään avaruuteen verrattuna. Maailmankaikkeuden laajeneminen havaittiin tarkastelemalla kaukaisia tähtiä, galakseja jne. Ne loitontuivat meistä koko ajan pois päin. Ts. avaruus laajeni, ei aine itse. Jos aine laajenisi, emme havaitsisi maailmankaikkeuden/avaruuden laajenemista ollenkaan! Eli lyhyesti: kappaleiden välimatkat kasvavat koko ajan.
Onko todisteita väitteellesi?
ihminen on tässä suuressa systeemissä vain pieni osanen mustat aukot on vain suuria sulatusuuneja avaruuden kierrätyskeskuksia jotka repivät kaiken hajalle jolloin kaikki alkaa uudelleen alusta vaan täysin eri muodossa kuin uudenvuoden tina joka sulatetaan uudelleen