Kuinka suureksi taajuuden voi käytännössä nostaa ?
Entä teoriassa?
Kuinka pitkillä aalloilla voidaan vielä informaatiota lähettää käytännössä?
Kuinka pitkä aalto voi teoriassa olla?
Olen yrittänyt hakea näille kysymyksille vastausta, mutta kielipuolena on
aika vaikeaa, kun pitää pysytellä lähinnä suomenkielisillä sivuilla.
Voiko ns.HESEN TEORIAAN luottaa, onko se pelkää huuhaata, vaikka näyt-
tääkin pitävän paikkansa paremmin kuin vanhat Einsteinit sun muut.
Vastatkaa minulle te viisaammat.
Entä teoriassa?
Kuinka pitkillä aalloilla voidaan vielä informaatiota lähettää käytännössä?
Kuinka pitkä aalto voi teoriassa olla?
Olen yrittänyt hakea näille kysymyksille vastausta, mutta kielipuolena on
aika vaikeaa, kun pitää pysytellä lähinnä suomenkielisillä sivuilla.
Voiko ns.HESEN TEORIAAN luottaa, onko se pelkää huuhaata, vaikka näyt-
tääkin pitävän paikkansa paremmin kuin vanhat Einsteinit sun muut.
Vastatkaa minulle te viisaammat.
Vastaukset 24
Vanhimmat
HESE:n teoria on täyttä fuulaa. Näitä mahtuu kolmetoista tusinaan ja maailmalla tällaisia pyörii monta tusinaa. Kukaan ammattilainen ei korvaansa lotkauta.
Mikä taajuus? Yläraja lienee fysiikan nopeimman mahdollisen toistettavan tilamuutoksen määräämä. Ennen se taisi olla suprajohtavassa tilassa tapahtuva Josephson efekti.
Muutamaa hersiä voitanee käyttää taajuutena, jolloin puhutaan kymmenien tuhansien kilometrien aallonpituudesta, mutta siirto on silloin erittäin hidasta. Ei liene mitään järkeä.
Kilohersiluokkaa sukellusveneyhteyksillä. Aallonpituus on tällöin satoja kilometrejä suuruusluokaltaan. Näillä saadaan tuhansia kilometrejä pitkiä yhteysvälejä pinta-aaltona.
Aika-avaruus on diskreetti ja valolla tai siis sähkömagneettisilla aalloilla on maksimitaajuus ja minimiaallonpituus. Planckin pituus on väärä kokoluokka.
"Kuinka suureksi taajuuden voi käytännössä nostaa ?
Entä teoriassa?"
Teoriassa jonkinlaisena äärimmäisenä ylärajana voisi pitää aaltoa, jonka jaksonaika olisi Planckin ajan suuruinen eli 5,39 kertaa 10 potenssiin -44 sekuntia. Sellaisen taajuus olisi tämän käänteisarvo eli noin 1,855 kertaa 10 potenssiin 43 hertsiä. Tosin läheskään näin suuritaajuista säteilyä ei tiettävästi ole olemassa.
Jos kuitenkin tarkoitat nimenomaan RADIOaaltoja, niin niille taajuuden ylärajan asettaa se, että jos tietty raja ylittyy, niitä ei sanota enää radio. tai edes miikroaalloiksi vaan - taajuuden kasvaessa - ensin infrapunasäteilyksi, sitten valoksi, sitten ultravioletti-, röntgen- ja lopulta gammasäteilyksi. Perusluonteeltaan nämä kaikki kuitenkin ovat samanlaisia sähkömagneettisia aaltoja, vain taajuus- ja sen mukaisesti myös energiakvantin suuruus - erottaa ne toisistaan ja antaa niille monessa suhteessa toisistaan poikkeavia ominaisuuksia. Radioaalloiksi niitä sanotaan, jos taajuus on 3 hertsin ja 300 gigahertsin (eli kolmensadan miljardin hertsin) välillä. Joskus tosin radioaallot käsitetään suppeammin niin että mikroaaltoja (joiden taajuus on yli 0,3 GHz), ei lueta radioaaltoihin. Mutta radioaktiivisista aineista lähtevän gammasäteilyn taajuus on tyypillisesti luokkaa 10 potenssiin 20 hertsiä. Vielä suuritaajuisempaa säteilyä ei käytännössä liene olemassa.
"Kuinka pitkillä aalloilla voidaan vielä informaatiota lähettää käytännössä?
Kuinka pitkä aalto voi teoriassa olla?"
Teoriassa ei liene rajoitusta sille, kuinka pitkäaaltoista eli pienitaajuista sähkömagneettista säteilyä voi olla olemassa. Mutta jos radioaaltoja aiotaan käyttää vaikkapa ääniohjelmien siirtoon, on selvää, että niiden taajuuden tulee olla vähintäänkin sama kuin itse äänen taajuus - tai itse asiassa suurempikin, koska radiotekniikassa aallot moduloidaan, eli niiden amplitudi tai (ULA-aalloilla) taajuus vaihtelee tietyn verran siten, että amplitudin tai taajuuden vaihtelu vastaa muodoltaan sitä ääniaaltoa, joka on tarkoitus välittää. Korkeimpien kuultavien äänten taajuus on luokkaa 20000 Hz. Pisimmät aallot, joita yleisradiotoiminnassa käytetään (AM-asemilla), ovatkin taajuudeltaan hieman tätä suurempia, noin 30000 Hz. Niiden aallonpituus taas saadaan jakamalla valonnopeus taajuudella ja on noin kilometri. Joihinkin teknisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin kyllä käytetään vielä pidempiä eli pienitaajuisempiakin radioaaltoja.
Lisätietoa löytyy täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Radioaallot
Tuo modulaatio pätee vain vanhoille analoogisille modulaatioille. Esimerkiksi I/Q modulaatioista kehitetyillä modulaatiotavoilla voidaan signaalia pakata hyvinkin kapeaan kaistaan.
Tarkoitatko mitattavissa oleva taajuus?
Ennustaako sitten jokin teoria mittaamattomissa olevia "Taajuuksiaaa"" ?
painovoima???
matemaattisesti taajuus voi lähestyä ääretöntä rajattomasti. Käytännön sovelluksissa päädytään aina kussakin taajuuslajissa omiin ääriarvoihin.
AHAHAHAHA!!!!!!!!
Mitä se tähän kuuluu? Vai puhutaanko nyt lehmien lypsykaluston teknillistymisestå?
AHA!
Onko lypsykalustosså jotain ominaisuuksia mitkä eivät ole mitattavissa?
Sellaiset ominaisuudet eivät kiinostakaan tutkijaa?
mitattavissa olevia taajuuksia suurempia taajuuksia varmaan on ja luulen, että sen yläräjä on jossakin puhtaan energian paikkeilla. Minkä saattaa vielä ihminen käsittää....
Hajanaisista kohteista on havaittu 10 potenssiin 30 Hz .
Rapusumu 10 potenssiin 27 Hz. (Tyypin II supernova).
Luoja meidät säästäköön Ttyypin I Supernovilta ainakin lähialueilla........
Kvasaari voisi olla vähänkään lähempää mitattuna mielenkiintoinen.
Ja tappava.
Järkevästi ajatellen taajuudella on pakko olla yläraja. Onhan sillä alarajakin. Valon nopeudellakin on rajansa.
Taajuuden ylärajoilla alkaa esiintyä tieteelle toistaiseksi tuntemattomia ilmiöitä ja ne lukitsevat max.taajuuden jollekin tietylle tasolle.
Ei ole pakko. Alarajahan on nolla, mutta miksi ihmeessä olisi pakko olla yläraja. Käytännössä ei tietenkään äärettömän korkeita taajuuksia ole, mutta tuskin mikään luonnonlaki määrittää ylärajaa. Onhan lämpötilallakin absoluuttinen nolla, mutta ei absoluuttista maksimia.
Ei ole pakko olla ylärajaa.
Onhan lämpötilallakin alaraja , mutta ei ylärajaa. Samoin paineissa paine nolla ja ylärajaa ei. Ja tajuus nolla ja yläraja.. miksi siellä olisi yläraja? Esim. tehdään särmiö jossa on tuhat erilaista tasoa. Se laitetaan pyörimään niin nopeasti kuin voi.. valo vilkkuu eri peileista 1000x pyörimisnpopeus.. siinä taajuus joka voidaan ylittää helposti kun lisätään hökötykseen yksi peili, tai kierros lisää nopeutta..
Miksi te aina luulette että jossakin olisi joku raja? Ei maailma ole muotti.. missä teidän terve maalaisjärki. Jos saatte päähän pinttymän, miettikää toisin päin mikä estäisi ..... Muukin kuin oma osaamisenne!!!
Lämpötilan teoreettinen yläraja lienee Planckin lämpötila eli noin 1,417 x 10^32 K. Taajuuden yläraja puolestaan on 1/Planckin aika eli noin 1,85 x 10^43 Hz
Tuon lämpötilan on arveltu olleen sillä hetkellä kun maailma posahti.. mutta jos olisi ollut kilokin lisää materiaa olisi ollut lampötila hitusen kovempi.. eikö??
siis ei se silti ole raja. Sitä ei esiinny tunnetussa maailmassa, mutta ei sille ole estettä.
Eikä tuokaan aika ole sen kummempi tapaus.. aina ajasta voidaan ottaa pois.
Asiaa sivuten kun tekevät noita uusia alkuaineita törmäyttämällä neutriinoja kohtioihin. Millainen puuro mahtaa syntyä kun supernova räjähtää. Siellä esiintynee hetken aikaa kaikenlaisia uusia alkuaineita mutta ne ovat lyhytikäisiä. Vai onko Ihminen ainoa joka tekee kokonaan uusia alkuaineita?
no koska lämpötilalla tarkoitetaan sitä kuinka nopeasti hiukkaset liikkuvat toisiinsa nähden, voitaisiin saivarrella että lämpötilan yläraja on verrannollinen hiukkasten liikkumisnopeuden ylärajaan eli valon nopeuteen.
"no koska lämpötilalla tarkoitetaan sitä kuinka nopeasti hiukkaset liikkuvat toisiinsa nähden, voitaisiin saivarrella että lämpötilan yläraja on verrannollinen hiukkasten liikkumisnopeuden ylärajaan eli valon nopeuteen. "
Ainakin ideaalikaasun tapauksessa lämpötila on suoraan verrannollinen kaasumolekyylien keskimääräiseen liike-energiaan, ei nopeuteen. Lämpötilan ja molekyylin liike-energian suhde voidaan ilmaista ns. Boltzmannin vakion avulla.
Toisin kuin nopeudella, liike-energialla ei ole suhteellisuusteoriasta johtuvaa ylärajaa. Se voi olla kuinka suuri tahansa, jos niiden nopeus on vain aivan hieman valon nopeuden alapuolella. Tosin voidaan laskea, että, jos esimerkiksi vetymolekyylin nopeus olisi vaikkapa vain 1/10 valonnopeudesta, sen liike-energia olisi jo noin 15 kertaa 10 potenssiin -9 joulea, mikä vastaisi yli kymmenen miljardin kelvinin lämpötilaa. Niinpä käytännössä termodynamiikassa ei suhteellisuusteoriaa juuri tarvitse ottaa huomioon.
Mutta toisin perustein, jotka liittyvät osittain myös kvanttifysiikkaan, on päätelty, että korkein teoriassa mahdollinen lämpötila olisi niin sanottu Planckin lämpötila, joka voidaan laskea Planckin vakion, valonnopeuden, gravitaatiovakion ja Boltzmannin vakion avulla. Se on yli 10 potenssiin 32 kelviniä.
Tosin ei ole mielekästä puhua korkeista taajuuksista silloin kun on kyseessä niitä aiheuttavat ilmiöt....energiasisältö on tärkeämpi ja havainnollisempi.
Rapusumu 30 keV.
Näkyvä valo n.2 eV
hmm ... ???
Taajuuden ylärajasta puheen ollen:
Sähkömagneettisten aaltojen eri lajithan eroavat käytännössä toisistaan, paitsi taajuutensa, myös syntytapansa osalta. Vain radioaallot tuotetaan sähköisten värähtelypiirien avulla, joissa on käämi, kondensaattori ja lähetysantenni. Valo syntyy sekä hehku- että loistelampuissa aivan toisin, eikä lämpösäteilykään, joka on pääasiassa infrapunaa, synny värähtelypiireissä.
Tähän liittyen voisi kysyä: mikä on suurin taajuus, joka on aikaansaatavissa radioteknisin keinoin, värähtelypiirien avulla? Onko sille olemassa jokin teoreettinenkin, esimerkiksi kvanttifysikaalisista syistä johtuva yläraja? Piirin taajuudellehan on olemassa kaavakin: mitä pienempi on piirin induktanssi ja kondensaattorin kapasitanssi, sitä suurempitaajuisia aaltoja saadaan. Jos kapasitanssi ja induktanssi voitaisiin saada tarpeeksi pieniksi, voitaisiinko tällaisen piirin avulla tuottaa valoakin? Vai edellyttäisikö se jo, että piirin komponenttien olisi oltava atomiakin pienempiä, mikä tietysti on mahdotonta? Vai olisiko tämä kyllä periaatteessa mahdollista, mutta sillä saataisiin auttamattomasti vain niin heikkoa valoa, että sitä tuskin edes huomaisi? Onko asiaa kenties kokeiltukin?
Valon nopeus antaa taajudelle ylärajan.
E=hf
p=h/lambda=E/c=> h/lamda xc=E =>f=c/lambda
Jos lambda lähenee nollaa niin f lähenee ääretöntä c:n puitteissa ja jos lambda lähenee ääretöntä niin f on käytännössä 0.
Eli mitä pienempi aallonpituus sitä suurempi taajuus.
Matemaattisesti tietenkin aallonpituus voi olla kuinka lyhyt tahansa, mutta nykyfysiikan mukaan Planckin pituus 1.6 × 10−35 m on fysikaalisesti pienin mahdollinen aallonpituus, joten suurin mahd. taajuus on c/ planckin pituus.
Mistä planckin pituus sitten on laskettu?
Tässä kai se ongelma piilekin. Jotkut väittävät, että voisi olla planckin pituutta lyhyempiä aallonpituuksia, mutta toistaiseksi ne väitteet kuuluvat filosofian eli metafysiikan eli roskan piiriin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Planck_length