Tulit "vahingossa" raskaaksi reilut 40 vuotta sitten ja kävit synnyttämässä minut sairaalassa, jonne jätit minut. Olit harkinnut aborttia, mutta oma äitisi sai muutettua mielesi. Synnytyssairaalasta minut siirrettiin silloiseen ns. "lastenkotiin" kolmeksi vuodeksi (toki kävit minua joskus katsomassa siellä), jonka jälkeen minut sijoitettiin perheeseen, jossa oli paljon muitakin sijoituslapsia. Perheen olot olivat surkeat ja muistan edelleen kolmivuotiaana tapahtuneita ikäviä asioita tästä puolen vuoden ajasta, jonka perheessä vietin. Kiitos oman äitisi, että minut haettiin sieltä pois.
Otit minut asumaan sinun ja äitisi (mummoni) luokse ja asuimme jonkin aikaa kolmistaan kunnes löysit oman asunnon ja muutimme yhdessä siihen. Ensimmäiset muistikuvani läheisyydestäsi sijoittuvat 4-5 vuoden ikääni, koska läheisyys tarkoitti fyysistä ja henkistä väkivaltaa, joka alkoi tuolloin.
Tätä fyysistä ja henkistä läheisyyttä kesti siihen asti kunnes pakenin luotasi 17 vanhana. Perustelit tämän läheisyystavan sillä, että olen vaikea ja tottelematon lapsi, johon ei muu auta ja että hänen pitää näyttää ulkopuolisille ihmisille kuinka äpärälapsestakin kasvaa kunnollinen ja menestyvä lapsi.
Menestyinkin kiitettävästi koulussa, kiitos monien fyysisten ja henkisten ohjausten. En ole poikennut koskaan kaidalta tieltä, vaikka niin aina epäilit ja ohjasit tässäkin asiassa varmuuden vuoksi fyysisellä läheisyydellä. Minusta kasvoi kunnollinen, työnsä hoitava, veronsa maksava ja jopa menestyvä ihminen, vaikka...
..."rakas" äiti, kehossani on merkkejä fyysisestä läheisyydestäsi ja kasvatuksestasi niin ulkoisesti ja etenkin sisäisesti, henkisen läheisyytesi vuoksi. En murtunut, enkä luhistunut vaan päätin selvitä ja sen sinäkin tiedät.
Ja nyt, kun olen tottelemattomana ja kurittomana tyttärenä tehnyt vielä pahimman virheen mitä koskaan voi tapahtua niin olen sinulle huora, kiero- manipuloiva-valehtelija sekä petturi. Koska olin alkanut suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa, jonka vaimolla oli ollut uusi mies jo vuosia ja eron vireillepano oli vain papereita vaille. Sinun mielestäsi eroamassa olevien kanssa ei saa olla missään tekemisissä ennen kuin ero on laillinen ja siitä on kulunut tarpeeksi aikaa. Mutta äiti, rakkaus ei aina katso aikaa eikä paikkaa.
"Rakas" äiti, joudun eroamaan sinusta, koska olen lupautunut elämään tämän kunniattoman ja naimisissa olleen miehen kanssa "kunnes kuolema meidät erottaa" ja olet ilmaissut, että et tule koskaan hyväksymään, etkä tapaamaan tätä ihmistä, joka antaa minulle sitä rakkautta, läheisyyttä, lämpöä, turvaa ja lohtua jota ilman olen jäänyt ja joka ei minua satuta.
Olet pyytänyt minulta monesti anteeksi fyysistä ja henkistä läheisyyden toteuttamistapaasi, mutta olen kykenemätön siihen. En ole edelleenkään se täydellinen lapsi, jota minusta yritit muovata fyysisellä ja henkisellä läheisyydelläsi ja siksi en kykene antamaan anteeksi enkä unohtamaan koskaan.
Ja koska olen kuriton ja huono lapsi, niin sinä et kykene hyväksymään sitä, että olen löytänyt rinnalleni puolison, mutta joka valitettavasti ei täytä kriteerejäsi. Loistavasti yritit henkisellä läheisyydelläsi opastaa minua luopumaan tulevasta puolisostani ja teit siinä parhaasi kaikin keinoin...
mutta "RASKAS" äiti, olen jo iso tyttö enkä pelkää sinua enää.
"Rakas" äiti!
15
574
Vastaukset
- Hatunnosto!
"mutta "RASKAS" äiti, olen jo iso tyttö enkä pelkää sinua enää."
Tarkoitat kai "rakas" äiti? mutta hienoa! Hienoa että selviydyit!
Itselläni myös tuollainen "rakas" äiti, tosin kuollut ja kuopattu. Ikävää en tunne. - Terveisin tytär
"RASKAS" äiti on juuri sitä mitä se tarkoittaa. Raskasta olla tämän äidin tytär.
- Näin vaan on
Tässä äidin elämä on ollut alusta saakka jotenkin vinossa, lapsi on todella kärsinyt.
Lapsi elää elämää, jossa tavallaan kostaa äidilleen asioita, mutta kaikkein eniten sillä haavoittaa itseään.
Tässä voi hyvin nähdä, mitä saa aikaan lapsen hankinta harkitsemattomasti.
Tässä totutuu käsky Isien pahanteot jatkuu kolmanteen ja neljänteen polveen saakka.
Monet esim. luulevat että katekismus on jotain ufo asiaa, se on ihan tätä meidän elämää ja antaisi monta ohjetta elämään jos ihmiset lukisivat ajatuksella ja eläisivät ohjeiden mukaan. Sästyisi moni ikäviltä asioilta.- Kumman virhe ?
Paitsi että "lapsi" on jo 40 vuotta vanha. Pitäisi siis olla jo aikuinen, aikuisen aatokset, tieto, taito ja käsityskyky. Se tarkoittaa, että vaikka lapsena on kärsinyt, niin aikuisena voi asennoitua aiheeseen terveemmin, kun on kerran selvinnyt; "... kunnollinen, työnsä hoitava, veronsa maksava, menetyvä ihminen ...".
Vanhempien virheet, rakkaudettomuus, asenne- ja kasvatusongelmat ... ovat heidän omia ongelmiaan. Aikuiseksi kasvanut, menestynyt ihminen ei ole yhtään sen kummallisempi ja parempi laatuaan, jos ei osaa, pysty, kykene ... menemään asiasta yli, antamaan anteeksi ja jatkamaan omaa elämäänsä ymmärtäen, että kaikki olemme oman historiamme ja elämänkokemuksemme summia, myös vanhempamme.
Lapsuudella ja vanhemmuudella on jotain väliä tiettyyn rajaan asti, sen jälkeen olet vastuussa itse omasta mielenmaisemastasi. Ja sama koskee myös sellaisia, jotka ottavat elämän ohjeensa katekismuksista yms. opuksista kykenemättä näkemään elämän hyviä ja huonoja puolia ihan vain elämään kuuluviksi jutuiksi, ei pahanteoiksi, joista seuraa rangaistus. - Terveisin tytär
Kumman virhe ? kirjoitti:
Paitsi että "lapsi" on jo 40 vuotta vanha. Pitäisi siis olla jo aikuinen, aikuisen aatokset, tieto, taito ja käsityskyky. Se tarkoittaa, että vaikka lapsena on kärsinyt, niin aikuisena voi asennoitua aiheeseen terveemmin, kun on kerran selvinnyt; "... kunnollinen, työnsä hoitava, veronsa maksava, menetyvä ihminen ...".
Vanhempien virheet, rakkaudettomuus, asenne- ja kasvatusongelmat ... ovat heidän omia ongelmiaan. Aikuiseksi kasvanut, menestynyt ihminen ei ole yhtään sen kummallisempi ja parempi laatuaan, jos ei osaa, pysty, kykene ... menemään asiasta yli, antamaan anteeksi ja jatkamaan omaa elämäänsä ymmärtäen, että kaikki olemme oman historiamme ja elämänkokemuksemme summia, myös vanhempamme.
Lapsuudella ja vanhemmuudella on jotain väliä tiettyyn rajaan asti, sen jälkeen olet vastuussa itse omasta mielenmaisemastasi. Ja sama koskee myös sellaisia, jotka ottavat elämän ohjeensa katekismuksista yms. opuksista kykenemättä näkemään elämän hyviä ja huonoja puolia ihan vain elämään kuuluviksi jutuiksi, ei pahanteoiksi, joista seuraa rangaistus.Mielenkiintoinen näkemys.
"aikuisena voi asennoitua aiheeseen terveemmin, kun on kerran selvinnyt"... niin siis on selvinnyt hengissä ja terveenä (muutamia arpia lukuun ottamatta) aikuiseksi äidin teräaseilla sohimisesta, kuristusyrityksistä ja pään hakkaamisesta ilman aivovammoja eikä ole lopulta riistänytkään itseltään elämää suunnitelmista huolimatta.
En tunne olevani, enkä olekaan yhtään sen kummempi enkä parempi ihminen kuin muutkaan, mutta täytyy myöntää, että minun on hyvin vaikeaa antaa henkeäni uhanneelle äidilleni anteeksi hänen tekojaan. Joka päivä menen eteenpäin, mutta en siltikään ymmärrä enkä aio ymmärtääkään, miksi oma vanhempi tekee lapselleen pahaa. Lapsesta voi aina luopua, jos sitä ei halua ja inhoaa niin paljon, ettäse pitää yrittää tuhota.
Ajatuksesi mukaan siis, jos lasta pahoinpidellään raa'asti, käytetään seksuaalisesti hyväksi tai muuta sellaista niin aikuisena pitäisi osata asiaan suhtautua terveesti, jos siitä on kerran selvinnyt ja jatkaa anteeksi antaen vain eteenpäin hymyssä suin sekä ottaa vastuu mielenmaisemastaan, vaikka asia palaa joskus mieleen öisinä painajaisina tai muina muistoina. Hieno ajatus, kunhan joku kertoisi miten muistin saa nollattua.
"Vanhempien virheet, rakkaudettomuus, asenne- ja kasvatusongelmat ... ovat heidän omia ongelmiaan"...jotka ikävä kyllä siirtyvät heidän lastensa ongelmiksi ensimmäisestä hylkäämisestä ja pahoinpitelystä lähtien. Näin ollen, kun olen kohdannut näitä ongelmia ja jos toistaisin näitä omien lasteni kohdalla niin ongelma olisi vain minulla (historiaani vedoten), mutta ei lainkaan lapsillani, joiden henkeä uhkaisin raa'alla väkivallalla. Tätä näkemystä en ymmärrä lainkaan, vaikka minun pitäisi olla jo tämän ikäisenä aikuinen, aikuisen aatoksilla, tiedoilla, taidoilla ja käsityskyvyllä varustettu.
Minun virheeni oli päästä syntymään tähän maailmaan ja sen käsitin jo pienenä lapsena, äitini näkökulmasta tarkastellen. - toinen selvinnyt
Terveisin tytär kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkemys.
"aikuisena voi asennoitua aiheeseen terveemmin, kun on kerran selvinnyt"... niin siis on selvinnyt hengissä ja terveenä (muutamia arpia lukuun ottamatta) aikuiseksi äidin teräaseilla sohimisesta, kuristusyrityksistä ja pään hakkaamisesta ilman aivovammoja eikä ole lopulta riistänytkään itseltään elämää suunnitelmista huolimatta.
En tunne olevani, enkä olekaan yhtään sen kummempi enkä parempi ihminen kuin muutkaan, mutta täytyy myöntää, että minun on hyvin vaikeaa antaa henkeäni uhanneelle äidilleni anteeksi hänen tekojaan. Joka päivä menen eteenpäin, mutta en siltikään ymmärrä enkä aio ymmärtääkään, miksi oma vanhempi tekee lapselleen pahaa. Lapsesta voi aina luopua, jos sitä ei halua ja inhoaa niin paljon, ettäse pitää yrittää tuhota.
Ajatuksesi mukaan siis, jos lasta pahoinpidellään raa'asti, käytetään seksuaalisesti hyväksi tai muuta sellaista niin aikuisena pitäisi osata asiaan suhtautua terveesti, jos siitä on kerran selvinnyt ja jatkaa anteeksi antaen vain eteenpäin hymyssä suin sekä ottaa vastuu mielenmaisemastaan, vaikka asia palaa joskus mieleen öisinä painajaisina tai muina muistoina. Hieno ajatus, kunhan joku kertoisi miten muistin saa nollattua.
"Vanhempien virheet, rakkaudettomuus, asenne- ja kasvatusongelmat ... ovat heidän omia ongelmiaan"...jotka ikävä kyllä siirtyvät heidän lastensa ongelmiksi ensimmäisestä hylkäämisestä ja pahoinpitelystä lähtien. Näin ollen, kun olen kohdannut näitä ongelmia ja jos toistaisin näitä omien lasteni kohdalla niin ongelma olisi vain minulla (historiaani vedoten), mutta ei lainkaan lapsillani, joiden henkeä uhkaisin raa'alla väkivallalla. Tätä näkemystä en ymmärrä lainkaan, vaikka minun pitäisi olla jo tämän ikäisenä aikuinen, aikuisen aatoksilla, tiedoilla, taidoilla ja käsityskyvyllä varustettu.
Minun virheeni oli päästä syntymään tähän maailmaan ja sen käsitin jo pienenä lapsena, äitini näkökulmasta tarkastellen.Yhdyn joka sanaasi. Kirjoitat todella hyvin ja osaat pukea sanoiksi asiasi tavalla, joka koskettaa. Olen kokenut paljolti samaa (lastenkotia ja sijoitusta lukuun ottamatta) kuin sinä, olen saman ikäinen kuin sinä ja tajuan tarkalleen mistä puhut.
Se, joka ehdotti anteeksiantamista ja eteenpäin menemistä, ei todennäköisesti ole kokenut vastaavia kauhuja lapsena. Ja hyvä niin. Olkoon hän siitä ikuisesti kiitollinen. Jotkut kokemukset ovat niin raskaita, ettei niitä voi edes kuvitella, ellei ole itse käynyt läpi vastaavaa.
Voimia sinulle ja hienoa, että olet selvinnyt. Ole onnellinen uudesta ihmissuhteestasi, joka on sinulle kaikin puolin hyväksi. Äitisi ei tule sitä koskaan hyväksymään, koska on tosiasiassa kateellinen suhteestasi jollaista hänellä ei ole ollut. - Vapauta itsesi
Terveisin tytär kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkemys.
"aikuisena voi asennoitua aiheeseen terveemmin, kun on kerran selvinnyt"... niin siis on selvinnyt hengissä ja terveenä (muutamia arpia lukuun ottamatta) aikuiseksi äidin teräaseilla sohimisesta, kuristusyrityksistä ja pään hakkaamisesta ilman aivovammoja eikä ole lopulta riistänytkään itseltään elämää suunnitelmista huolimatta.
En tunne olevani, enkä olekaan yhtään sen kummempi enkä parempi ihminen kuin muutkaan, mutta täytyy myöntää, että minun on hyvin vaikeaa antaa henkeäni uhanneelle äidilleni anteeksi hänen tekojaan. Joka päivä menen eteenpäin, mutta en siltikään ymmärrä enkä aio ymmärtääkään, miksi oma vanhempi tekee lapselleen pahaa. Lapsesta voi aina luopua, jos sitä ei halua ja inhoaa niin paljon, ettäse pitää yrittää tuhota.
Ajatuksesi mukaan siis, jos lasta pahoinpidellään raa'asti, käytetään seksuaalisesti hyväksi tai muuta sellaista niin aikuisena pitäisi osata asiaan suhtautua terveesti, jos siitä on kerran selvinnyt ja jatkaa anteeksi antaen vain eteenpäin hymyssä suin sekä ottaa vastuu mielenmaisemastaan, vaikka asia palaa joskus mieleen öisinä painajaisina tai muina muistoina. Hieno ajatus, kunhan joku kertoisi miten muistin saa nollattua.
"Vanhempien virheet, rakkaudettomuus, asenne- ja kasvatusongelmat ... ovat heidän omia ongelmiaan"...jotka ikävä kyllä siirtyvät heidän lastensa ongelmiksi ensimmäisestä hylkäämisestä ja pahoinpitelystä lähtien. Näin ollen, kun olen kohdannut näitä ongelmia ja jos toistaisin näitä omien lasteni kohdalla niin ongelma olisi vain minulla (historiaani vedoten), mutta ei lainkaan lapsillani, joiden henkeä uhkaisin raa'alla väkivallalla. Tätä näkemystä en ymmärrä lainkaan, vaikka minun pitäisi olla jo tämän ikäisenä aikuinen, aikuisen aatoksilla, tiedoilla, taidoilla ja käsityskyvyllä varustettu.
Minun virheeni oli päästä syntymään tähän maailmaan ja sen käsitin jo pienenä lapsena, äitini näkökulmasta tarkastellen.Pahoittelen, jos anteeksiantoajatukset loukkasivat ja koetan ymmärtääkin tuollaisten kokemusten jälkeen. Se on surullista ja valitettavan totta, että me aikuiset, vanhemmiksi tulleet, lastaamme omia taakkojamme lastemme kannettaviksi - tietäen tai tietämättämme. Vaikka kaikki taakat eivät ole fyysistä väkivaltaa, niin muillakin konsteilla saadaan yhtä pahaa jälkeä aikaiseksi, henkisellä väkivallalla joskus jopa vielä pahempia.
Mutta: en tiedä osaanko selittää sulle, mikä tässä ajatuksenjuoksussa meikäläistä häiritsee, vaivaa ja miksi kommentoin tavallani. Ok, ehkä siksi, että omat kokemukset eivät ole noin rankkoja, mutta kaikilla meillä on omamme ja 'jokainen saa kannettavakseen vain sen verran kuin jaksaa ja kestää'.
Itsekin olen 'taistellut' omia vanhempiani vastaan kuin herhiläinen - kaikessa ja kauan, vielä ns. aikuisenakin. Heidän mielipiteitään, elämänasenteitaan, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään vastaan, olin aina eri mieltä ja oikeassa, totta kai.
Sitten kerran koitti päivä, kun kyläillessä kahvipöydässä istuessa jäin katselemaan heitä. Katsoin kauan ja niin kuin en olisi vielä koskaan ennen nähnyt kumpaakaan. Tajusin yht'äkkiä, että ei h-i, ne on jo vanhoja ja kohta niitä ei enää ole ollenkaan. Katselin heidän elämäänsä siitä vinkkelistä kuin itse tiesin ja tunsin ja ymmärsin, että mikä minä olen sanomaan siitä mitään. En ole koskaan pystynyt enkä mahtanut mitään millekään sellaiselle asialle, joka on tehnyt heidän elämästään sellaisen kuin se on ollut. Minä olen siihen syytön, mulla ei ole osaa eikä arpaa eikä mun myöskään kuulu syyttää heitä, eikä ketään, siitä, miten he ovat oman leiviskänsä hoitaneet. Se tehtävä kuuluu jolle kulle muulle.
Se päivä on ollut elämäni onnekkaimpia, se helpotti, vapautti, herätti ... Siitä huolimatta, että he edelleen olivat omat vanhempani, menneisyyden painolasti oli karistettu harteilta pois, mulla oli lupa jatkaa muistelematta, pyytelemättä, kyselemättä lupia ja mielipiteitä tai yhtään mitään. Anteeksi antaminen on tietysti helppoa, kun asiat eivät ole haudanvakavia, vaikka silloin luulikin niin.
Mutta jos ei voi antaa anteeksi, voi ainakin kasvattaa itsensä ymmärtämään mistä oli kyse ja kenties jopa miksi, kun on kerran oikea aikuinen ja ihan menestynytkin sellainen. Siihen on syy, miksi äiti, tai isä, käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, niin sinun äitisi kuin minunkin äitini. Ja minäkin olen äiti, joka omasta mielestään ei ole tehnyt ainakaan isoja virheitä, mutta kysypä asiaa tyttäreltäni ... - kaiken kokenut
Vapauta itsesi kirjoitti:
Pahoittelen, jos anteeksiantoajatukset loukkasivat ja koetan ymmärtääkin tuollaisten kokemusten jälkeen. Se on surullista ja valitettavan totta, että me aikuiset, vanhemmiksi tulleet, lastaamme omia taakkojamme lastemme kannettaviksi - tietäen tai tietämättämme. Vaikka kaikki taakat eivät ole fyysistä väkivaltaa, niin muillakin konsteilla saadaan yhtä pahaa jälkeä aikaiseksi, henkisellä väkivallalla joskus jopa vielä pahempia.
Mutta: en tiedä osaanko selittää sulle, mikä tässä ajatuksenjuoksussa meikäläistä häiritsee, vaivaa ja miksi kommentoin tavallani. Ok, ehkä siksi, että omat kokemukset eivät ole noin rankkoja, mutta kaikilla meillä on omamme ja 'jokainen saa kannettavakseen vain sen verran kuin jaksaa ja kestää'.
Itsekin olen 'taistellut' omia vanhempiani vastaan kuin herhiläinen - kaikessa ja kauan, vielä ns. aikuisenakin. Heidän mielipiteitään, elämänasenteitaan, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään vastaan, olin aina eri mieltä ja oikeassa, totta kai.
Sitten kerran koitti päivä, kun kyläillessä kahvipöydässä istuessa jäin katselemaan heitä. Katsoin kauan ja niin kuin en olisi vielä koskaan ennen nähnyt kumpaakaan. Tajusin yht'äkkiä, että ei h-i, ne on jo vanhoja ja kohta niitä ei enää ole ollenkaan. Katselin heidän elämäänsä siitä vinkkelistä kuin itse tiesin ja tunsin ja ymmärsin, että mikä minä olen sanomaan siitä mitään. En ole koskaan pystynyt enkä mahtanut mitään millekään sellaiselle asialle, joka on tehnyt heidän elämästään sellaisen kuin se on ollut. Minä olen siihen syytön, mulla ei ole osaa eikä arpaa eikä mun myöskään kuulu syyttää heitä, eikä ketään, siitä, miten he ovat oman leiviskänsä hoitaneet. Se tehtävä kuuluu jolle kulle muulle.
Se päivä on ollut elämäni onnekkaimpia, se helpotti, vapautti, herätti ... Siitä huolimatta, että he edelleen olivat omat vanhempani, menneisyyden painolasti oli karistettu harteilta pois, mulla oli lupa jatkaa muistelematta, pyytelemättä, kyselemättä lupia ja mielipiteitä tai yhtään mitään. Anteeksi antaminen on tietysti helppoa, kun asiat eivät ole haudanvakavia, vaikka silloin luulikin niin.
Mutta jos ei voi antaa anteeksi, voi ainakin kasvattaa itsensä ymmärtämään mistä oli kyse ja kenties jopa miksi, kun on kerran oikea aikuinen ja ihan menestynytkin sellainen. Siihen on syy, miksi äiti, tai isä, käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, niin sinun äitisi kuin minunkin äitini. Ja minäkin olen äiti, joka omasta mielestään ei ole tehnyt ainakaan isoja virheitä, mutta kysypä asiaa tyttäreltäni ...@Vapauta itsesi
Mieti nyt hei vähän mitä suustas päästät. Vaikutat hirveän kokemattomalta ja ymmärtämättömältä.
"'jokainen saa kannettavakseen vain sen verran kuin jaksaa ja kestää'. "
Bullshittiä! Uskovaiset pruukaa tuolla tavoin kuitata lähes mitä tahansa. Jos tuo olisi totta, niin kukaan ei koskaan tekisi itsemurhaa, lapset eivät joutuisi pedofiilien hyväksikäyttämiksi / murhaamiksi yms. - Revi siitä
kaiken kokenut kirjoitti:
@Vapauta itsesi
Mieti nyt hei vähän mitä suustas päästät. Vaikutat hirveän kokemattomalta ja ymmärtämättömältä.
"'jokainen saa kannettavakseen vain sen verran kuin jaksaa ja kestää'. "
Bullshittiä! Uskovaiset pruukaa tuolla tavoin kuitata lähes mitä tahansa. Jos tuo olisi totta, niin kukaan ei koskaan tekisi itsemurhaa, lapset eivät joutuisi pedofiilien hyväksikäyttämiksi / murhaamiksi yms.Olen samaa mieltä: vaikutat ihan h-n "kokemattomalta ja ymmärtämättömältä", suoraan sanottuna tyhmältä. Jos se on sinusta "bullshittiä", niin ongelma on sinun ihan samalla lailla kuin itsaristin ja pedonkin.
Terve immeinen kantaa 'ristinsä', suicidaalinen ja lapsia hyväksi käyttävä ei ole terve, eikä kanna yhtään mitään.
- VOIMIA AP!
Oliko lapsen hankinta harkitsematon, eikös hän halunnut aborttia ihan alunalkaen ja tämän "raskaan" äidin äiti sai puhuttua ympäri.
Silti en vähättele aloittajan tarinaa yhtään, sillä olen samanlaisen äidin uhri minäkin, vaikka ikää jo 45v.- Kasva ja valaistu
Paitsi että tuon ikäisen äiti alkaa olla jo se uhri.
- Terveisin tytär
Kasva ja valaistu kirjoitti:
Paitsi että tuon ikäisen äiti alkaa olla jo se uhri.
Kenen uhri? Itsensä?
- 4512
Eikö pitäisi syyttää mummoa, joka pakotti lapsensa tekemään lapsen, vaikka lapsi halusi abortin?
Äitisi tiesi ettei ollut valmis äidiksi, silti sinut teki. Asiat menivät huonosti, tottakai, kun ei lasta alunperin halunnutkaan. - Terveisin tytär
Mummoakin voi toki syyttää, vaikka hän ei estänytkään aikuista tytärtään tekemästä aborttia vaan ehdotti, että minut annetaan adoptoitavaksi tutulle pariskunnalle, joka ei saanut lapsia. Niin piti käydäkin kunnes adoptio peruuntui...äitini toimesta, ei mummoni.
- Kierteessä
Asia on jäänyt puolitiehen äitisi ja mummosi välilä.
Jos mummo puuttui asiaan päättäväisesti, olisi hänen sitten pitänyt kaikin keinoin tukea tytärtään lapsen hoidossa. Mutta ilmeisesti mummo katsoi tehneensä velvollisuutensa. Loppu jäi äidille, joka ei jaksanut ottaa äitiyttä vastaan.
Lapsen synnyttäminen ei anna uusia voimia kaikille äideille, vaan jotkut tuntevat olevansa ansassa ja kostavat sen lapselleen, jolla ei muuta turvaa ole kuin vanhempansa. Mummosi olisi pitänyt tämä huomata sinä aikana, jonka vietitte yhteisessä kodissa.
Luultavasti äitisikin suhtautui omaan äitiinsä vihalla. Luultavasti hän syytti äitiään tilanteestaan, mutta purki vihansa sinuun. Mummon olisi pitänyt se ymmärtää ja auttaa sinua.
Aikuisten ongelmat jäävät niin usein lasten kannettavaksi. Ajatellaan, että he eivät muista eivätkä ymmärrä. Kasvatuksen nimissä voidaan sitten kohdella lasta miten tahansa ja syy on aina lapsessa.
Jos sinulla on lapsia, olet varmaan jaksanut ottaa huomioon tämän ja kohtaat lkapsesi eri asenteella kuin edelliset sukupolvet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1041740Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2081730Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1051650Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2541418Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341376Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii477951Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50941Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115898Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai298877Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347826