Luin tätä palstaa ja olen niin kovin pahoillani kaikkien teidän puolesta joita vanhemmat ovat kohdelleet väärin ja alistavasti! Oma kohtaloni on olla äiti, joka kokee saaneensa osakseen "kiittämättömät" lapset. Lapseni ovat jo lentäneet pesästä, täysin aikuisia siis. Vanhemman kanssa oli kovin vaikeaa koko kouluikä(jälkikäteen ajatellen hyvin todennäköinen adhd). Otettiin välillä yhteen rajusti huutaen mutta fyysistä väkivaltaa meillä ei koskaan ole käytetty. Joskus olin niin väsynyt että vain itkin. Vaan, kunhan lapseni joutui väärinkohdelluksi esim. koulun puolelta, äiti-leijona heräsi minussa jälleen ja puolustin häntä aina viimeiseen saakka. Toinen lapseni taas oli kiltti ja "helppo". Hoiti koulunsa mallikkaasti ja suhteemme oli alusta saakka hyvin lämmin. Murrosiässä hän hakeutui täysin vääriin ja itselleen "vahingollisiin" piireihin. Huumeista ei onneksi ollut kyse mutta muutoin hän ihaili kaikkea radikaalia ja heitti mm. siihen saakka hienosti hoitamansa opinnot täysin yli laidan. Tuohon aikaan otimme hänenkin kanssaan rajusti sanallisesti yhteen. Toisaalta myös pakotin itseni järkeviin ja rauhallisiin keskusteluihin joissa vetosin lapsen älyyn ja tunteisiin. Turhaan. Koen, että lapseni ovat saaneet kasvaa turvallisessa ja tavallisessa perheessä. Rahassa ei ole kylvetty mutta kaikki tarpeellinen on ollut. Ja jokainen perheenjäsen on osallistunut arjen pyöritykseen osaltaan, eikä rahaa siis ole jaettu avokäsin. Nyt lasten asuessa omillaan, he eivät välitä meistä vanhemmista lainkaan. Ei soittoja, ei kyläilyjä. Aina on kiire ja selitykset valmiina miksi ei ehdi. Jos joskus harvoin tulee puhelu, tietää jo etukäteen että sen tarkoituksena on pyyntö, usein taloudellinen. Meitä vanhempia ei muisteta syntymäpäivinä tai jouluina mutta omat lahjatoiveet muistetaan toki esittää. Lähetetyistä lahjoista tai korteista emme koskaan saa kiitosta. Jollemme itse kysy: "tuliko paketti perille", emme sitä edes tietäisi. Lapsemme ovat kuitenkin nähneet kuinka me muistamme toisiamme sekä omia vanhempiamme, ainakin pienin elein, koska ajatus on mielestämme ollut se tärkein. Vaikka vanhemmuus ei olekaan ura, josta pitäisi saada palkka tai kunniakirja, koen olevani ikään kuin hyväksikäytetty ja tarpeettomana hylätty. Antaisin henkeni lasteni puolesta mutta itse en saa edes kiitosta.....
Kiittämättömät lapset
46
7201
Vastaukset
- ML
Vaikea tietenkään tarkemmin ottaa kantaa, koska ei tiedä tarkemmin taustoja. Esim. ovatko lapset lähteneet kotoa omille teilleen ovet paukkuen, kiitellen sitä, että pääsevät vihdoin muuttamaan pois kotoa. Lapsilla ja vanhemmilla voi olla hyvinkin erilainen käsitys siitä, että minkä he ovat kokeneet hyvänä.
Meillä on sisarusten kanssa tapana ainakin lähettää kortti äitien/isäinpäivänä tai ostaa sitten yhdessä lahja syntymäpäivänä/jouluna. Mutta mieheni taasen ei ole ostanut vanhemmilleen lahjoja sen jälkeen, kun kotoaan muutti pois. Tiedän, että yhtenä jouluna hän on vanhemmilleen lahjan ostanut, kun kotona asui. Äitien/isäinpäivä kortit hän laittaa, kun huomaa minun ostavan omilleni eli siinä samalla sitten.
Minä olen käsittänyt mieheni puheista, että hän ei koe olevansa kovinkaan läheinen vanhempiensa kanssa. Hän on saanut vanhemmiltaan kaikki perustarpeet mitä lapsi voi tarvita, mutta ilmeisesti joku on jäänyt kuitenkin puuttumaan. Mieheni isä on nyt hoitanut mieheni mummon asioita ja näistä meillä on tullut puheeksi omien vanhempien hoitaminen heidän ollessa vanhoja. Mieheni on sanonut, että hän ei halua hoitaa omaa äitiään samalla tavalla, kun hänen isänsä hoitaa mummoa. Tosin sen mitä tiedän mieheni äidistä, niin en toisaalta ihmettele mieheni kantaa tähän asiaan. Mieheni ei myöskään koskaan soita äidilleen vapaaehtoisesti, tosin tämäkin voi johtua siitä, että mieheni äiti on erittäin suulas(puhuu samat asiat ja kaikki naapurien asiat) ja puhelut saattaa venyä tuntien mittaisiksi.
Ehkä siis lapsesi eivät kuitenkaan koe teitä kovinkaan läheisiksi?Minusta teidän ei tarvitse ostaa lapsillenne lahjoja, jos ette halua. Sain jotenkin sellaisen kuvan tekstistäsi, että lapsesi pyytävät lahjoja kysymättä.- Anonyymi
"Minusta teidän ei tarvitse ostaa lapsillenne lahjoja, jos ette halua. Sain jotenkin sellaisen kuvan tekstistäsi, että lapsesi pyytävät lahjoja kysymättä."
Materialistisilla asioilla pelaaminen perhesuhteissa kuuluu varsinkin suurten ikäluokkien ja niiden sukupolvien syyllistysrepertuaariin jotka pääsivät nauttimaan suomen nousukauden tuomista mahdollisuuksista. Kouluttautumatonkin pääsi tehtaaseen hyväliksaiseen duuniin eikä tarvinnut pelätä irtisanomisia. He ovat yleensä taloudellisesti turvatussa asemassa nyt kun ovat päässeet seniori- ikään. Heidän lapsensa ja nuoremmat sukupolvet ovat taloudellisesti pääsääntöisesti huonommassa asemassa kuin vanhempansa. Tämä näiltä kiittämättömiä aikuisia lapsiaan ruikuttavilta vanhemmilta jää aina ottamatta huomioon.
Nuoremmat sukupolvet ovat massoittain työttöminä, ja tekevät orjapalkalla pätkätöitä. Jospa niillä paskoilla lapsilla ei ole varaa ostaa lahjoja kun ei rahat riitä edes ruokaan...? Ja toisaalta jos vanhemmat itse oma- aloitteisesti tyrkyttävät omia lahjojaan sieltä mukavasta turvatusta elämästään käsin, lapsille voi ymmärrettävästi tulla houkutus tiukassa tilanteessa ottaa sitten lahja vastaan. Silläkin hinnalla, että lahjan vastaanottamisesta saa tyhmän, huonon, kiittämättömän, ahneen, paskan aikuisen lapsen leiman otsaansa. Nöyryyttävän leiman jonka nämä vanhemmat niin kernaasti aikuisten lastensa otsaan haluavat pistää. Samalla kun sujuvasti asettelevat sädekehää oman orjantappuraisen päänsä päälle.
Ja toisaalta, mikä parku siitä sitten tulisi jos lapset kieltäytysivät lahjan vastaanottamisesta?
Jos lapset ovat vanhemmiltaan oppineet jo varhain olevansa kiittämättömiä, taakoittavia olentoja vanhempiensa elämässä, ei ole ihme jos he ovat integroineet tämän roolin identiteetikseen eivätkä enää jaksa välittää siitä että heillä on paskan lapsen rooli. Koska marttyyrivanhempien lapset ovat jokatapauksessa paskoja, tekivät he mitä tahansa.
Tyypillistä marttyyrivanhemmille on myös se että he tulevat mieluummin itkemään yleisölle jonnekin s24.fi palstoille riipaisevaa tilannettaan lastensa selän takana, sen sijaan että ottaisivat asian rehellisesti puheeksi aikuisten lastensa kanssa naamatusten. Tuon verran tämänkin aloituksen tehnyt äiti kunnioittaa lapsiaan. Tuohan todistaa etteivät tällaiset vanhemmat suhtaudu vakavasti lapsiinsa eivätkä kunnioita heitä lainkaan. He eivät välitä miltä heidän käytöksensä lapsista tuntuu. Se on toisarvoista. Tärkeintä narsistivanhemmille on heidän omat loukatut tunteensa. Vain vanhempien omilla yliherkillä tunteilla on väliä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Minusta teidän ei tarvitse ostaa lapsillenne lahjoja, jos ette halua. Sain jotenkin sellaisen kuvan tekstistäsi, että lapsesi pyytävät lahjoja kysymättä."
Materialistisilla asioilla pelaaminen perhesuhteissa kuuluu varsinkin suurten ikäluokkien ja niiden sukupolvien syyllistysrepertuaariin jotka pääsivät nauttimaan suomen nousukauden tuomista mahdollisuuksista. Kouluttautumatonkin pääsi tehtaaseen hyväliksaiseen duuniin eikä tarvinnut pelätä irtisanomisia. He ovat yleensä taloudellisesti turvatussa asemassa nyt kun ovat päässeet seniori- ikään. Heidän lapsensa ja nuoremmat sukupolvet ovat taloudellisesti pääsääntöisesti huonommassa asemassa kuin vanhempansa. Tämä näiltä kiittämättömiä aikuisia lapsiaan ruikuttavilta vanhemmilta jää aina ottamatta huomioon.
Nuoremmat sukupolvet ovat massoittain työttöminä, ja tekevät orjapalkalla pätkätöitä. Jospa niillä paskoilla lapsilla ei ole varaa ostaa lahjoja kun ei rahat riitä edes ruokaan...? Ja toisaalta jos vanhemmat itse oma- aloitteisesti tyrkyttävät omia lahjojaan sieltä mukavasta turvatusta elämästään käsin, lapsille voi ymmärrettävästi tulla houkutus tiukassa tilanteessa ottaa sitten lahja vastaan. Silläkin hinnalla, että lahjan vastaanottamisesta saa tyhmän, huonon, kiittämättömän, ahneen, paskan aikuisen lapsen leiman otsaansa. Nöyryyttävän leiman jonka nämä vanhemmat niin kernaasti aikuisten lastensa otsaan haluavat pistää. Samalla kun sujuvasti asettelevat sädekehää oman orjantappuraisen päänsä päälle.
Ja toisaalta, mikä parku siitä sitten tulisi jos lapset kieltäytysivät lahjan vastaanottamisesta?
Jos lapset ovat vanhemmiltaan oppineet jo varhain olevansa kiittämättömiä, taakoittavia olentoja vanhempiensa elämässä, ei ole ihme jos he ovat integroineet tämän roolin identiteetikseen eivätkä enää jaksa välittää siitä että heillä on paskan lapsen rooli. Koska marttyyrivanhempien lapset ovat jokatapauksessa paskoja, tekivät he mitä tahansa.
Tyypillistä marttyyrivanhemmille on myös se että he tulevat mieluummin itkemään yleisölle jonnekin s24.fi palstoille riipaisevaa tilannettaan lastensa selän takana, sen sijaan että ottaisivat asian rehellisesti puheeksi aikuisten lastensa kanssa naamatusten. Tuon verran tämänkin aloituksen tehnyt äiti kunnioittaa lapsiaan. Tuohan todistaa etteivät tällaiset vanhemmat suhtaudu vakavasti lapsiinsa eivätkä kunnioita heitä lainkaan. He eivät välitä miltä heidän käytöksensä lapsista tuntuu. Se on toisarvoista. Tärkeintä narsistivanhemmille on heidän omat loukatut tunteensa. Vain vanhempien omilla yliherkillä tunteilla on väliä.Mä oon työtön nelikymppinen nainen ja ihan sama jos yrittää joku halveksua,mulle kelpaa vanhempieni apu ja autan myös heitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä oon työtön nelikymppinen nainen ja ihan sama jos yrittää joku halveksua,mulle kelpaa vanhempieni apu ja autan myös heitä.
Miten tuo liittyi aiheeseen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Minusta teidän ei tarvitse ostaa lapsillenne lahjoja, jos ette halua. Sain jotenkin sellaisen kuvan tekstistäsi, että lapsesi pyytävät lahjoja kysymättä."
Materialistisilla asioilla pelaaminen perhesuhteissa kuuluu varsinkin suurten ikäluokkien ja niiden sukupolvien syyllistysrepertuaariin jotka pääsivät nauttimaan suomen nousukauden tuomista mahdollisuuksista. Kouluttautumatonkin pääsi tehtaaseen hyväliksaiseen duuniin eikä tarvinnut pelätä irtisanomisia. He ovat yleensä taloudellisesti turvatussa asemassa nyt kun ovat päässeet seniori- ikään. Heidän lapsensa ja nuoremmat sukupolvet ovat taloudellisesti pääsääntöisesti huonommassa asemassa kuin vanhempansa. Tämä näiltä kiittämättömiä aikuisia lapsiaan ruikuttavilta vanhemmilta jää aina ottamatta huomioon.
Nuoremmat sukupolvet ovat massoittain työttöminä, ja tekevät orjapalkalla pätkätöitä. Jospa niillä paskoilla lapsilla ei ole varaa ostaa lahjoja kun ei rahat riitä edes ruokaan...? Ja toisaalta jos vanhemmat itse oma- aloitteisesti tyrkyttävät omia lahjojaan sieltä mukavasta turvatusta elämästään käsin, lapsille voi ymmärrettävästi tulla houkutus tiukassa tilanteessa ottaa sitten lahja vastaan. Silläkin hinnalla, että lahjan vastaanottamisesta saa tyhmän, huonon, kiittämättömän, ahneen, paskan aikuisen lapsen leiman otsaansa. Nöyryyttävän leiman jonka nämä vanhemmat niin kernaasti aikuisten lastensa otsaan haluavat pistää. Samalla kun sujuvasti asettelevat sädekehää oman orjantappuraisen päänsä päälle.
Ja toisaalta, mikä parku siitä sitten tulisi jos lapset kieltäytysivät lahjan vastaanottamisesta?
Jos lapset ovat vanhemmiltaan oppineet jo varhain olevansa kiittämättömiä, taakoittavia olentoja vanhempiensa elämässä, ei ole ihme jos he ovat integroineet tämän roolin identiteetikseen eivätkä enää jaksa välittää siitä että heillä on paskan lapsen rooli. Koska marttyyrivanhempien lapset ovat jokatapauksessa paskoja, tekivät he mitä tahansa.
Tyypillistä marttyyrivanhemmille on myös se että he tulevat mieluummin itkemään yleisölle jonnekin s24.fi palstoille riipaisevaa tilannettaan lastensa selän takana, sen sijaan että ottaisivat asian rehellisesti puheeksi aikuisten lastensa kanssa naamatusten. Tuon verran tämänkin aloituksen tehnyt äiti kunnioittaa lapsiaan. Tuohan todistaa etteivät tällaiset vanhemmat suhtaudu vakavasti lapsiinsa eivätkä kunnioita heitä lainkaan. He eivät välitä miltä heidän käytöksensä lapsista tuntuu. Se on toisarvoista. Tärkeintä narsistivanhemmille on heidän omat loukatut tunteensa. Vain vanhempien omilla yliherkillä tunteilla on väliä.Oletko joku palstan ammattivastaaja : ) : ), Jonka pitää aina ilkeästi vastata mm. haukkumalla marttyyriksi ja kysyjälle, että miksi tulet tänne julkisesti kertomaan!!!Eikö tämä palsta ole pahvi juuri sitä varten!!!
- älä lyö
vaikea se on tietää miksi käy miten käy. itselläni otti aikaa ennen kuin opin arvostamaan vanhempiani enemmän. muttta auttanut olen aina kun olen pystynyt. nykyisin kyllä tuntuu että monet perheet riitelee ja eivät välitä... vastaan otetaan mutta mitään ei anneta takaisin. olen monelta eläkeläiseltä näitä juttuja kuullut. luulen että ette todellakaan ole yksin .
kyllä se varmaan useammalle vanhemalle on katkera pala jos huomaa että lapset ei muista, eikö todella ole kunnioitusta samanlain kuin ennen ? onhan kaikki heille monesti helpompaa vaaditaan ja saadaan, luullaan että mammona tuo onnen.
vai voiko sitä kasvaa aikuiseksi että omat vanhemmat ei merkitse mitään ?
jospa vain annat lastesi olla, elä lähetä mitään eläkä anna mitään. uskalltko kokeilla mitä tapahtuu ? - enjoy life
Ota rennosti,
anna niiden olla ja anna itsesikin olla,
harrasta, matkustele, sisältöä elämään, elämä on elämistä varten ja lastesi nuoreen aikuisuuteen kuuluu kiireet.
Kun on oma olo hyvä niin ei ehdi kiinnittää kakkiin muodollisuuksiinkaan niin paljon huomiota.
Nämä perhe asiat on parempi antaa olla ja tulla luonnollisesti, kun et odota mitään niin lapsesi alkavat huomioimaan sinua luontevasti enemmän kun kokevat olonsa "ei ahdistetuiksi".
Elämä on lyhyt. - äidin palkka
Kiitos ajatuksistanne. Olen paljon miettinyt mistä moinen käytös voisi johtua mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä. Toki tiedän tehneeni virheitä vanhempana, kuten kai kaikki meistä mutta rakkaudettomaksi kotiamme en mitenkään voi määrittää ja siitä kai läheisyys ihmisten välille kuitenkin lopulta syntyy.... En oikein koe olevani kovin ahdistelevaa/asioihin puuttuvaakaan tyyppiä mutta ajoittaisilla yhteydenotoilla haluamme ilmaista välittämisemme sekä sen, että lapset ovat ajatuksissamme. Itse koen omien vanhempieni puhelut iloisina asioina. En kaipaa lahjoja lapsilta "vastapalveluksiksi" ja annan niitä antamisen ilosta mutta jos lahjatoiveiden esittäminen on lähes ainoa syy olla yhteydessä vanhempiin, jokin on pielessä.... Olemme työssä käyviä, harrastavia ja toistemme kanssa onnellisia ihmisiä, joten elämäni ei onneksi kulu pelkkään harmitteluun. Silti koen sydämeni ajoittain murskaantuvan kun esim. ystäväperheissämme lapset käyttäytyvät täysin toisin vaikka vanhemmat eivät sitä ehkä olisi niin "ansainneetkaan". Myös sisareni perheessä lapset ovat joutuneet vuosien varrella kestämään yhtä ja toista mutta he kyllä muistavat vanhempiaan vieraillen myös muulloin kuin äitienpäivänä. Joskus olen miettinyt sitäkin, jätetäänköhän meidät ulkopuolelle myös mahdollisten lastenlastemme elämästä vai sittenkö taas kelvataan kun hoitoapua tarvitaan? Sitä, että lapseni uhraisi elämänsä hoitamalla minua mikäli sairastun, en missään tapauksessa edes toivo!
- Duulia
Huvittaa kun itse on juuri siinä iässä, että oletetaan viimeistään nyt tulevan lapsia. Ja kun kerron, etten niitä halua, on vastaus: "kuka sinusta sitten huolehtii kun olet vanha". Todistit juuri yhdellä tarinalla, että mikään kasvatus ei takaa välittäviä, huolehtivia lapsia.
Soitan itse viikottain, välillä parikin kertaa äitini kanssa ja vanhempia on nähtävä vähintään kerta kahteen kuukauteen, muuten tulee ikävä molemmin puolin. Passaan ja autan mielelläni vanhempiani, ja erityisesti äidilleni katson olevan hyvässä mielessä kiitollisuuden velassa, hän kun hyväsydämisenä, pienituloisena tuki minua taloudellisesti opiskeluaikanani.
Olemme olleet aina läsnä toisillemme ja mitä vanhemmaksi olemme siskoni kanssa tulleet, sen läheisemmät välit vanhempiimme tuntuu olevan.
Mutta.... muistan myös ajan kun olimme noin 2-kymppisiä. Yhteydenotot olivat selvästi harvemmassa. Tämän ikäisenä kun viimeistään tapahtuu ihan luonnollinen irroittautuminen, itsenäistyminen. Vanhemmat ei tunnu niin läheisiltä. Heillä kun ei useinkaan ole enää samaa kokeilevaa, hapuilevaa elämäntapaa. Muistan hyvin kun isäni täytti 50. Lähin mielummin festareille kun otin osaa kalkkisten kemuihin. Nuoruus, ylpeys, rehvakkuus ja itseuho, voi onneksi tuo on jäännyttä aikaa jo.
Paluu tiiviimmin perheen luo käy useilla 3-kympin hujakoilla tai sitten kun aletaan tehdä lapsia ja kaivataan neuvoja kokeneilta vanhemmilta. Ja niin ikävää kuin se on, mutta toisaalta osa elämän kiertoa, vanhempiin tukeudutaan myös lasten hoidossa.
Näin elo etenee... - Anonyymi
"Olen paljon miettinyt mistä moinen käytös voisi johtua mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä."
Ei tullut mieleen kysyä? Sen sijaan tulet arvailemaan tänne nettipalstoille mistä kenkä puristaa. - Anonyymi
Olette varmasti olleet hyvät vanhemmat. Kumpa minullakin olisi ollut kaltaisenne vanhemmat. Itselläni vähän samantapaista käytöstä aikuisten lasten taholta. Soitellaan vaan jos jotain tarvitsee tai jotain muuta hyötyä itselle.Olen ajatellut, ettei heillä ole henkisesti kaikki kunnossa niinkuin ei olekkaan. Varmaan joku narsistinen persoonallisuushäiriö. Tsemppiä ja voimia teille. Teistä tulee ihanat isovanhemmat.😊❤
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Olen paljon miettinyt mistä moinen käytös voisi johtua mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä."
Ei tullut mieleen kysyä? Sen sijaan tulet arvailemaan tänne nettipalstoille mistä kenkä puristaa.Onko pakko olla noin ilkeä? Ihan puistattaa!
- mk
Lapsesi ovat kypsyneet teininö sinun määräilyyn ja muuhunkin kontrolliin ja eivät halua aikuisena pitää yhteyttä jos eivät tule toimeen sinun kanssasi ja kun sukset ovat menneet ristiin niin ne menvät. Itse isänä en voisi kuvitellakkaan että kyttäisin ja vahtisin 17v tytärtäni samalla lailla kun äitini vahti ja ne välit ovat aikoinaan menneet mutta kyllä minä 2-5 kertaa käyn äisilläni poikkeamassa mutta kun välimatkaa 160 km ei ihan iltaisin viitti lähteä mutta ei vieläkään äitini pysty määrätyistä asioista keskustelemaa kun e iole koskaan sitä oppinut. Aikuisena voi valita kenen kanssa on ja kenen ei.
- JJ
V AI NIIN
- ei sukurakkautta
Minäkään en ole tavannut äitiäni 3 vuoteen. Sitä ennen oli 4 vuoden väli ja sitä ennen 8. Joka kerran kun siellä näyttäytyy joutuu kuuntelemaan arvostelua ja takana päin panettelee siskolleni tyyliin että kyllä sillä Sirpallakin on iso läskimaha. Naurettavaa käytöstä. Eikä siellä voi edes nukkua, kun hän herättää viimeistään aamu kuudelta ja hölisee aamuyölläkin jo kolmen aikaan. Nyt toivon ettei tarvitse mennä ennen hautajaisia. Hän on kohdellut lapsiaan sikamaisesti ja pahoinpidellyt pienenä jatkuvasti. Nyt sitten vanhempana pitäisi hempeillä. Nuorena ajattelin välien katkaisua kokonaan ja nyt harmittaa etten sitä tehnyt. Monelta mielipahalta olisi säästynyt.
- Hoitajatartäällä
Oijoi, olettepa ilkeitä ja katkeria. Oikein pahaa tekee sivullisellekin. Opetelkaa elämään ihmisiksi.
- Anonyymi
Tutun kuuloinen tarina,,,,
- Anonyymi
Ikävää että lapsenne ovat niin vähän tekemisissä kanssanne.
Olisi hyvin, hyvin aiheellista ja oikeaa kieltäytyä hedä kerjuupyynnöistâän. Heidän soittaessa, juttele niitä näitä ja sitten “ valitettavasti minun tâytyy nyt mennä” ja lopetat puhelun ennenkuin ennättävät kerjätä.
Onhyvä olla kohtelias puhelimessa ja kerjäyksen kuulemisen esto on osa kohteliaisuutta.- Anonyymi
Jäi epäselväksi mistä lasten pitäisi olla kiitollisia vanhemmilleen.
Äidin omasta hyvyydestäkö?
Aloitus kuulostaa lähinnä vanhempien omalta narsimilta. Itse en äitinä ikinä toivoisi lasteni käyvän kylässä siksi koska kokevat jääneensä jostakin kiitollisuudenvelkoihin.
Kun aikuinen ihminen päättää perustaa perheen ja tehdä lapsia, siihen pakettiin itsestään selvästi kuuluu lasten tarpeista huolehtiminen heidän aikuisikäänsä asti. Kukaan ei ole kiitollisuudenveloissa siitä että vanhemmat ovat suorittaneet vanhemmuuteen kuuluvat velvoitteensa edes jos siihen on sisältynyt vaikeita aikoja.
Perheen perustamispäätökseen kuuluu siihen varautuminen että mutkia tulee aina matkaan. Aikuisen pitää tietää perhettä perustaessaan että elämä ei ole täydellistä, lapset eivät ole täydellisiä, ongelmia tulee taatusti jossakin muodossa matkan varrelle. Siihenkään pakettiin ei sisälly velvoitetta että lasten pitäisi jäädä kiitollisuudenvelkoihin jos vanhemmat sitten pyrkivät auttamaan hankaluuksiin joutuneita lapsiaan.
Vanhemmat, myös äiti, on jo iso tyttö, aikuinen ihminen ja itse vastuussa valinnoistaan. Aikuisen lapsen auttaminen on oma valinta. Joillekin aikuisen lapsen auttaminen on halveksunnan osoitus sitä aikuista lasta kohtaan. Suomeksi sanottuna siis v*uilua. Kuten tässä tapauksessa vaikuttaisi olevan.
En ihmettele jos aikuiset lapset ovat päätyneet käyttämään sitten tilannetta hyväksi ja ottamaan edes hyödyn irti, jos tilanne on se että vanhemmat antavat esimerkiksi synttärilahjoja vain alleviivatakseen omaa hyvyyttään ja uhrautuvuuttaan. Mikä lahja sellainen on? Miltä sellainen lahja tuntuu vastaanottaa jonka ainoa tarkoitus on osoittaa lahjan antajan omaa jaloutta ja vastaanottajan paskuutta?
Aika tyypillistä ettei aloituksen omaan kärsimykseensä rakastunut narsistiäiti tule edes ajatelleeksi, että aikuisten lasten poissaolo vanhempiensa elämästä voisi johtua siitä, etteivät he halua olla enempää taakkana jo valmiiksi taakoitetuille vanhemmilleen. Olettehan te vanhemmat jo omien sanojenne mukaan kärsineet niin kovin vaikeita aikoja lastenne vuoksi. Ehkäpä ne lapset ovat ajatelleet säästää vanhempiaan lisäkärsimykseltä pysyttelemällä poissa.
Että saatte tilaa eheytymiselle ja toipumiselle lastenne aiheuttamista traumoista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jäi epäselväksi mistä lasten pitäisi olla kiitollisia vanhemmilleen.
Äidin omasta hyvyydestäkö?
Aloitus kuulostaa lähinnä vanhempien omalta narsimilta. Itse en äitinä ikinä toivoisi lasteni käyvän kylässä siksi koska kokevat jääneensä jostakin kiitollisuudenvelkoihin.
Kun aikuinen ihminen päättää perustaa perheen ja tehdä lapsia, siihen pakettiin itsestään selvästi kuuluu lasten tarpeista huolehtiminen heidän aikuisikäänsä asti. Kukaan ei ole kiitollisuudenveloissa siitä että vanhemmat ovat suorittaneet vanhemmuuteen kuuluvat velvoitteensa edes jos siihen on sisältynyt vaikeita aikoja.
Perheen perustamispäätökseen kuuluu siihen varautuminen että mutkia tulee aina matkaan. Aikuisen pitää tietää perhettä perustaessaan että elämä ei ole täydellistä, lapset eivät ole täydellisiä, ongelmia tulee taatusti jossakin muodossa matkan varrelle. Siihenkään pakettiin ei sisälly velvoitetta että lasten pitäisi jäädä kiitollisuudenvelkoihin jos vanhemmat sitten pyrkivät auttamaan hankaluuksiin joutuneita lapsiaan.
Vanhemmat, myös äiti, on jo iso tyttö, aikuinen ihminen ja itse vastuussa valinnoistaan. Aikuisen lapsen auttaminen on oma valinta. Joillekin aikuisen lapsen auttaminen on halveksunnan osoitus sitä aikuista lasta kohtaan. Suomeksi sanottuna siis v*uilua. Kuten tässä tapauksessa vaikuttaisi olevan.
En ihmettele jos aikuiset lapset ovat päätyneet käyttämään sitten tilannetta hyväksi ja ottamaan edes hyödyn irti, jos tilanne on se että vanhemmat antavat esimerkiksi synttärilahjoja vain alleviivatakseen omaa hyvyyttään ja uhrautuvuuttaan. Mikä lahja sellainen on? Miltä sellainen lahja tuntuu vastaanottaa jonka ainoa tarkoitus on osoittaa lahjan antajan omaa jaloutta ja vastaanottajan paskuutta?
Aika tyypillistä ettei aloituksen omaan kärsimykseensä rakastunut narsistiäiti tule edes ajatelleeksi, että aikuisten lasten poissaolo vanhempiensa elämästä voisi johtua siitä, etteivät he halua olla enempää taakkana jo valmiiksi taakoitetuille vanhemmilleen. Olettehan te vanhemmat jo omien sanojenne mukaan kärsineet niin kovin vaikeita aikoja lastenne vuoksi. Ehkäpä ne lapset ovat ajatelleet säästää vanhempiaan lisäkärsimykseltä pysyttelemällä poissa.
Että saatte tilaa eheytymiselle ja toipumiselle lastenne aiheuttamista traumoista.Voi hyvänen aika. Olisiko sinunkin aika miettiä mitä suustasi päästät? Loukkauksia loukkausten perään.
Huh, huh. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jäi epäselväksi mistä lasten pitäisi olla kiitollisia vanhemmilleen.
Äidin omasta hyvyydestäkö?
Aloitus kuulostaa lähinnä vanhempien omalta narsimilta. Itse en äitinä ikinä toivoisi lasteni käyvän kylässä siksi koska kokevat jääneensä jostakin kiitollisuudenvelkoihin.
Kun aikuinen ihminen päättää perustaa perheen ja tehdä lapsia, siihen pakettiin itsestään selvästi kuuluu lasten tarpeista huolehtiminen heidän aikuisikäänsä asti. Kukaan ei ole kiitollisuudenveloissa siitä että vanhemmat ovat suorittaneet vanhemmuuteen kuuluvat velvoitteensa edes jos siihen on sisältynyt vaikeita aikoja.
Perheen perustamispäätökseen kuuluu siihen varautuminen että mutkia tulee aina matkaan. Aikuisen pitää tietää perhettä perustaessaan että elämä ei ole täydellistä, lapset eivät ole täydellisiä, ongelmia tulee taatusti jossakin muodossa matkan varrelle. Siihenkään pakettiin ei sisälly velvoitetta että lasten pitäisi jäädä kiitollisuudenvelkoihin jos vanhemmat sitten pyrkivät auttamaan hankaluuksiin joutuneita lapsiaan.
Vanhemmat, myös äiti, on jo iso tyttö, aikuinen ihminen ja itse vastuussa valinnoistaan. Aikuisen lapsen auttaminen on oma valinta. Joillekin aikuisen lapsen auttaminen on halveksunnan osoitus sitä aikuista lasta kohtaan. Suomeksi sanottuna siis v*uilua. Kuten tässä tapauksessa vaikuttaisi olevan.
En ihmettele jos aikuiset lapset ovat päätyneet käyttämään sitten tilannetta hyväksi ja ottamaan edes hyödyn irti, jos tilanne on se että vanhemmat antavat esimerkiksi synttärilahjoja vain alleviivatakseen omaa hyvyyttään ja uhrautuvuuttaan. Mikä lahja sellainen on? Miltä sellainen lahja tuntuu vastaanottaa jonka ainoa tarkoitus on osoittaa lahjan antajan omaa jaloutta ja vastaanottajan paskuutta?
Aika tyypillistä ettei aloituksen omaan kärsimykseensä rakastunut narsistiäiti tule edes ajatelleeksi, että aikuisten lasten poissaolo vanhempiensa elämästä voisi johtua siitä, etteivät he halua olla enempää taakkana jo valmiiksi taakoitetuille vanhemmilleen. Olettehan te vanhemmat jo omien sanojenne mukaan kärsineet niin kovin vaikeita aikoja lastenne vuoksi. Ehkäpä ne lapset ovat ajatelleet säästää vanhempiaan lisäkärsimykseltä pysyttelemällä poissa.
Että saatte tilaa eheytymiselle ja toipumiselle lastenne aiheuttamista traumoista.Omituinen olet
- Anonyymi
aikuinen tyttäremme valitti autonsa huonosta kunnosta. Sanoi ostavansa uuden (oli jo käyttänyt kaksi meidän ostamaamme loppuun - aiheutetusti tyo- ja koulumatkoihin).
Vastasimme vai niin. Ei muuta.
Hän kertoi kolmisen viikkoa ostavansa uuden auton.
Meidän vastaus aina oli Vai niin. Ei muuta.
Neljännellä viikolla hän ilmoitti vievänsä autonsa korjamoon " se on paljon halvempaa kun saa muutaman lisävuoden ajo-aikaa parilla tonnilla"
Meidän vastaus, niin on . hyvä päätos.
Hän itse maksoi korjauksen.
Me: vai niin. oikein teit.- Anonyymi
Ymmärrän aloittajaa.
Parhaasi olet yrittänyt.
Ja ymmärrän niin hyvin, että haluat kertoa ja toivot lohduttavaa sanomista.
Minulta saat, uskon tietäväni että katkeralta tuntuu joskus.
Mutta eipä näille asioille mitään mahda. Nykyaika on se mikä tarttuu lapsiin.
Vasta sitten kun omalle kohdalleen tulee, niin rupeevat hoksaamaan.
Voisithan joskus ottaa asian puheeksi ja kertoa.
Ehkä ymmärtävät ja osoittavat enemmän välittämistä sitten.
Muuten anna olla.
Sinä tiedät itse että olet parhaasi tehnyt!
Eihän meistä kukaan ole täydellinen äiti eikä isä.
Kuitenkin rakastamme lapsiamme ja toivomme heille parasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa.
Parhaasi olet yrittänyt.
Ja ymmärrän niin hyvin, että haluat kertoa ja toivot lohduttavaa sanomista.
Minulta saat, uskon tietäväni että katkeralta tuntuu joskus.
Mutta eipä näille asioille mitään mahda. Nykyaika on se mikä tarttuu lapsiin.
Vasta sitten kun omalle kohdalleen tulee, niin rupeevat hoksaamaan.
Voisithan joskus ottaa asian puheeksi ja kertoa.
Ehkä ymmärtävät ja osoittavat enemmän välittämistä sitten.
Muuten anna olla.
Sinä tiedät itse että olet parhaasi tehnyt!
Eihän meistä kukaan ole täydellinen äiti eikä isä.
Kuitenkin rakastamme lapsiamme ja toivomme heille parasta.Kyllä se niin on että kun omalle kohdalle tulee niin rupeevat hoksaamaan. Omien vanhempien harjoittaman väkivallan tajuaa yleensä vasta kun lapsi on itse tarpeeksi vanha tajutakseen. Viimeistään silloin kun lapsella on omia lapsia.
Joskus ei silloinkaan.
Varsinkin sellaisen väkivallan joka on naamioitu huolenpidoksi, rakkaudeksi, uhrautuvuudeksi, tajuaa vasta kun itse on tarpeeksi iäkäs nähdäkseen tilanteen aikuisen näkökulmasta. Tai silloin kun on itse vanhemman asemassa ja sovittaa omia kokemuksia vanhemman näkökulmasta omiin lapsiin.
Vanhempien lapsiinsa kohdistama narsistinen väkivalta on roolipeliä, josta puuttuu ne elementit joista väkivalta olisi helpompi tunnistaa väkivallaksi. Vanhempi on se joka määrää perhesuhteiden roolit. Lapsen rooli on olla taakka, huolta ja murhetta äidin ja isin vereslihalla olevalle pyhälle sydämelle aiheuttava ongelma. Vanhempien rooli on olla ongelmaisten lastensa traagisia uhreja. Vanhemmat ovat uhrautuvia auttajia jotka viimeisillä voimillaankin olisivat valmiita antamaan henkensäkin aikuisten paskojen lastensa puolesta koska ovat itse niin kertakaikkisen jaloja ihmisiä.
Narsistivanhempien kohdalla kaikessa on kyse vanhempien omasta hyvyydestä. Kaikki ongelmat palaavat aina lapsiin. "Kyllä mekin virheitä olemme tehneet. Emme mekään täydelllisiä ole" on sanahelinää jonka tarkoitus on jälleen kerran korostaa vanhempien omaa nöyryyttä ja puhtoisuutta. Eiväthän täydelliset vanhemmat voi sanoa olevansa täydellisiä. He tunnustavat auliisti ja suurieleisesti omat vikansa jotta maailma huomaa miten nöyriäkin he ovat.
Kaikki hyvän ihmisen persoonallisuudenpiirteet on omittu vanhemmille. Kaikki huonon ihmisen persoonallisuudenpiirteet on sijoitettu lapsiin.
Ja mitään ei koskaan sanota suoraan. Narsistivanhempi harvoin sanoo suoraan että minulla on paskat lapset. Viesti tulee selväksi rivien välistä kuten tässäkin aloituksessa tulee ilmi. Narsistivanhempi voi puhua lapsistaan erityisen kauniisti ja lempeästi, ja samaan aikaan tekee selväksi että ne lapset ovat paskoja.
Ku on niin kauheesti huolta ja murhetta. Sydänverellä on kirjoitettu joulukortteja ja kyynelein kuorrutettuja lahjapaketteja lähetelty postissa. Lahjan antamisestahan se hyvä mieli tulee yleensä antajalle, ei vastaanottajalle. Varsinkin silloin kun vastaanottajalla itsellään ei ole esimerkiksi varaa ostaa lahjoja eikä näin ollen mahdollisuutta saada itselleen hyvää mieltä lahjojen jakelemisesta.
Juuri tuollaista perseilyä on omaan hyvyyteensä rakastuneiden narsistivanhempien leikkikaluna eläminen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa.
Parhaasi olet yrittänyt.
Ja ymmärrän niin hyvin, että haluat kertoa ja toivot lohduttavaa sanomista.
Minulta saat, uskon tietäväni että katkeralta tuntuu joskus.
Mutta eipä näille asioille mitään mahda. Nykyaika on se mikä tarttuu lapsiin.
Vasta sitten kun omalle kohdalleen tulee, niin rupeevat hoksaamaan.
Voisithan joskus ottaa asian puheeksi ja kertoa.
Ehkä ymmärtävät ja osoittavat enemmän välittämistä sitten.
Muuten anna olla.
Sinä tiedät itse että olet parhaasi tehnyt!
Eihän meistä kukaan ole täydellinen äiti eikä isä.
Kuitenkin rakastamme lapsiamme ja toivomme heille parasta."Kuitenkin rakastamme lapsiamme ja toivomme heille parasta."
Narsistivanhempi rakastaa tasan tarkkaan omaa äitiyttään tai isyyttään. Hän on rakastunut omaan rakkauteensa, omaan kärsimykseensä ja omaan hyvyyteensä. Siihen kuvaan ei mahdu lasten rakastaminen. Narsistivanhemman lapset ovat alusta asti pelkkiä välineitä, jotka ovat olemassa _vanhemman omia_ emotionaalisia, ja joskus muitakin tarpeita varten.
Hän ei toivo lapsilleen parasta, koska hän ei kykene minkäänlaiseen empatiaan omia lapsiaan kohtaan. Lapsi on omasta hyvyydestään ylpistyneen nöyristelijvanhemman objekti. Ei mitään muuta.
Se miten paljon narsistivanhempi itse velloo ja piehtaroi omissa tunteissaan ei ole mitään tekemistä niiden lasten kanssa joihin hän projisoi omia tunneonanointejaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kuitenkin rakastamme lapsiamme ja toivomme heille parasta."
Narsistivanhempi rakastaa tasan tarkkaan omaa äitiyttään tai isyyttään. Hän on rakastunut omaan rakkauteensa, omaan kärsimykseensä ja omaan hyvyyteensä. Siihen kuvaan ei mahdu lasten rakastaminen. Narsistivanhemman lapset ovat alusta asti pelkkiä välineitä, jotka ovat olemassa _vanhemman omia_ emotionaalisia, ja joskus muitakin tarpeita varten.
Hän ei toivo lapsilleen parasta, koska hän ei kykene minkäänlaiseen empatiaan omia lapsiaan kohtaan. Lapsi on omasta hyvyydestään ylpistyneen nöyristelijvanhemman objekti. Ei mitään muuta.
Se miten paljon narsistivanhempi itse velloo ja piehtaroi omissa tunteissaan ei ole mitään tekemistä niiden lasten kanssa joihin hän projisoi omia tunneonanointejaan.Ai tää edellinen kirjoittaja on "koulutettu psykologi".
Kub latelee täällä "tietoviisaasti viisauksiaan".
Jos nyt et sattuisikaan olemaan koulutettu psykologi, niin kannattaisi pitää pienempää ääntä.
En oo minäkään psykologi, mutta maatiasjärjellä diagnisoin että sinulla edellinen on tosiaan omia ongelmia joita nyt purat ihan tavalliseen äitiin, jonka tunteet muut tavalliset äidit jakavat.
Mitenkäs monta omaa lasta sinulla onkaan?
Jos sinulla itselläsi on ollut narsistivanhempi, niin ei se tarkoita automaattisesti sitä että kaikki muut vanhemmat ovat myös narsistivanhempia.
Joo, joo, tiedänpä mitä nyt on tulossa...
Nyt lataat minutkin ja kaikki muut jotka eivät yhdy "sinun teorioihisi" myös "narsistivanhemmiksi ja narsistivanhempien puolustajiksi".
Joo, joo, siis montakymmentä riviä on tekstiä tulossa taas. Tiedätkös: jos on niin kauhea PAKKO, niin se on varma merkki, että sinun on itsesi paras ottaa yhteyttä ja kertoa omat ongelmasi psykologille, käykää siellä läpi SINUN OMIA narsistivanhemmuusongelmiasi.
Eli jäädäänpä tässä odottelemaan taas sinun monikymmenrivisiä "koulutetun psykologin teorioita".
Hyvää koronaa silti! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai tää edellinen kirjoittaja on "koulutettu psykologi".
Kub latelee täällä "tietoviisaasti viisauksiaan".
Jos nyt et sattuisikaan olemaan koulutettu psykologi, niin kannattaisi pitää pienempää ääntä.
En oo minäkään psykologi, mutta maatiasjärjellä diagnisoin että sinulla edellinen on tosiaan omia ongelmia joita nyt purat ihan tavalliseen äitiin, jonka tunteet muut tavalliset äidit jakavat.
Mitenkäs monta omaa lasta sinulla onkaan?
Jos sinulla itselläsi on ollut narsistivanhempi, niin ei se tarkoita automaattisesti sitä että kaikki muut vanhemmat ovat myös narsistivanhempia.
Joo, joo, tiedänpä mitä nyt on tulossa...
Nyt lataat minutkin ja kaikki muut jotka eivät yhdy "sinun teorioihisi" myös "narsistivanhemmiksi ja narsistivanhempien puolustajiksi".
Joo, joo, siis montakymmentä riviä on tekstiä tulossa taas. Tiedätkös: jos on niin kauhea PAKKO, niin se on varma merkki, että sinun on itsesi paras ottaa yhteyttä ja kertoa omat ongelmasi psykologille, käykää siellä läpi SINUN OMIA narsistivanhemmuusongelmiasi.
Eli jäädäänpä tässä odottelemaan taas sinun monikymmenrivisiä "koulutetun psykologin teorioita".
Hyvää koronaa silti!Kommenttisi on pelkkää henkilökohtaisuutta. Et sanonut sanaakaan itse aiheesta, eli vanhempien ja aikuisten lasten välisestä dynamiikasta. Se paljastaa että johonkin herkkään hermoon osuin. Kuten kuvaan kuuluu sen sijaan että miettisit asiasisältöjä itse aiheesta, kuittaat koko asian minun "henkilökohtaisilla ongelmillani joita puran muihin".
"En oo minäkään psykologi, mutta maatiasjärjellä diagnisoin että sinulla edellinen on tosiaan omia ongelmia joita nyt purat ihan tavalliseen äitiin, jonka tunteet muut tavalliset äidit jakavat."
Aloittaja on tosiaan aika tavallinen suomalainen äiti. Monta muutakin variaatiota on siitä miten vanhempien narsismi suhteessa omiin lapsiin ilmenee. Vanhempien narsismi on normi. Terminä narsismi on pilattu sen väärinkäytön vuoksi ja koska koko termi on mystifioitu joksikin tavanomaisesta poikkeavaksi häiriöksi. Varsinkin julkkisterapeutit ovat kunnostautuneet narsimsin ja varsinkin "narsistisen persoonallisuushäiriön" mystifioinnissa.
"Jos sinulla itselläsi on ollut narsistivanhempi, niin ei se tarkoita automaattisesti sitä että kaikki muut vanhemmat ovat myös narsistivanhempia.
Joo, joo, tiedänpä mitä nyt on tulossa...
Nyt lataat minutkin ja kaikki muut jotka eivät yhdy "sinun teorioihisi" myös "narsistivanhemmiksi ja narsistivanhempien puolustajiksi"."
Kovasti laitat sanoja suuhuni. Mutta niinhän sinä selvästi teet koko ajan; puolustat aloituksen tehnyttä äitiä. Et edes yritä katsoa asiaa lasten kannalta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se niin on että kun omalle kohdalle tulee niin rupeevat hoksaamaan. Omien vanhempien harjoittaman väkivallan tajuaa yleensä vasta kun lapsi on itse tarpeeksi vanha tajutakseen. Viimeistään silloin kun lapsella on omia lapsia.
Joskus ei silloinkaan.
Varsinkin sellaisen väkivallan joka on naamioitu huolenpidoksi, rakkaudeksi, uhrautuvuudeksi, tajuaa vasta kun itse on tarpeeksi iäkäs nähdäkseen tilanteen aikuisen näkökulmasta. Tai silloin kun on itse vanhemman asemassa ja sovittaa omia kokemuksia vanhemman näkökulmasta omiin lapsiin.
Vanhempien lapsiinsa kohdistama narsistinen väkivalta on roolipeliä, josta puuttuu ne elementit joista väkivalta olisi helpompi tunnistaa väkivallaksi. Vanhempi on se joka määrää perhesuhteiden roolit. Lapsen rooli on olla taakka, huolta ja murhetta äidin ja isin vereslihalla olevalle pyhälle sydämelle aiheuttava ongelma. Vanhempien rooli on olla ongelmaisten lastensa traagisia uhreja. Vanhemmat ovat uhrautuvia auttajia jotka viimeisillä voimillaankin olisivat valmiita antamaan henkensäkin aikuisten paskojen lastensa puolesta koska ovat itse niin kertakaikkisen jaloja ihmisiä.
Narsistivanhempien kohdalla kaikessa on kyse vanhempien omasta hyvyydestä. Kaikki ongelmat palaavat aina lapsiin. "Kyllä mekin virheitä olemme tehneet. Emme mekään täydelllisiä ole" on sanahelinää jonka tarkoitus on jälleen kerran korostaa vanhempien omaa nöyryyttä ja puhtoisuutta. Eiväthän täydelliset vanhemmat voi sanoa olevansa täydellisiä. He tunnustavat auliisti ja suurieleisesti omat vikansa jotta maailma huomaa miten nöyriäkin he ovat.
Kaikki hyvän ihmisen persoonallisuudenpiirteet on omittu vanhemmille. Kaikki huonon ihmisen persoonallisuudenpiirteet on sijoitettu lapsiin.
Ja mitään ei koskaan sanota suoraan. Narsistivanhempi harvoin sanoo suoraan että minulla on paskat lapset. Viesti tulee selväksi rivien välistä kuten tässäkin aloituksessa tulee ilmi. Narsistivanhempi voi puhua lapsistaan erityisen kauniisti ja lempeästi, ja samaan aikaan tekee selväksi että ne lapset ovat paskoja.
Ku on niin kauheesti huolta ja murhetta. Sydänverellä on kirjoitettu joulukortteja ja kyynelein kuorrutettuja lahjapaketteja lähetelty postissa. Lahjan antamisestahan se hyvä mieli tulee yleensä antajalle, ei vastaanottajalle. Varsinkin silloin kun vastaanottajalla itsellään ei ole esimerkiksi varaa ostaa lahjoja eikä näin ollen mahdollisuutta saada itselleen hyvää mieltä lahjojen jakelemisesta.
Juuri tuollaista perseilyä on omaan hyvyyteensä rakastuneiden narsistivanhempien leikkikaluna eläminen.Mun äiti liikuttuu kyyneliin asti kun hän puhuu omasta hyvyydestään.
Samanlainen kuin aloittaja.
- Anonyymi
Ap teet kärpäsestä härkäsen.
Sinulla pitäisi olla elämässäsi muutakin sisältöä kuin vain lapset ja lastenlapset.
Toivot lastesi olevan ajatustesi lukijoita ja kun kersat eivät pidäkään yhteyttä niin usein kuin haluat, alat mököttämään ja kuvittelemaan vaikka mitä.
Olisi aika rankkaa jos lapset joutuisivat koko aikuiselämänsä huomioimaan vanhempiaan jatkuvasti.
Koita tajuta, että sun lapsilla on omat kiireensä ja velvoitteensa. Sinä et ole heidän prioriteeteissaan ykkösenä ja olisit siitä onnellinen. Sekin aika tulee kun sinä olet vanha ja raihnainen etkä pärjää yksin ja jälkikasvu joutuu kantamaan päivittäin huolta sinusta.
Lapsesi pitävät sinua tasavertaisenaan. Jos he haluavat jotain sinulta pyytävät sitä suoraan, eivät kiertele ja kaartele. Olisit tästäkin onnellinen. Eivät jää mököttämään ja selkäsi taakse keskenään kitisemään, etteikö se äiti ymmärrä mitä haluan.
Jos haluat lahjoja lapsiltasi, ota sinäkin käytäntöön suora puhe, esitä sinäkin toiveesi. Suoraan puhumalla, mutta ei syyllistämällä, kaikki asiat hoituu. - Anonyymi
Hyvä äiti, Aivan turhaan suret lastesi käyttäytymistä..
Vain anna heidän olla omissa oloissaan. Heillä on perheisiin ja ammatteihin liittyvät kiireensä. Ne menevät kaiken muun edelle. Onhan täysi tyo pitää päänsä vedenpinnan yläpuolella!
Hanki itsellesi tekemistä, harrastuksi. Internetin kautta voit vaikka mitä: alkaa opiskelemaan utta kieltä, rakentamaan sitä sun tätä, kokkaamaan.... Aivan mikä tahaansa sinua kiinnostaa. Mene muiden ihmisten seuraan, auvustajaksi vapaaehtoisesti ja osallistumaan mikä sinua kiinnostaa!
Tyhjä aika on kaiken pahan alku ja juuri! (vanha kiinalainen sananlasku)
Kyllä lapsesi ottavat sinuun yhteyttä kun tarve vaatii. Rahan ja tavaran pyyntoihin tietenkin vastaat kieltävästi!
Lahjoja on tarpeetonta lähettää heille, eivät he niitä kuitenkaan arvosta.
Tekstiviesti " Onnea syntymäpäiväsankarille! ja Hyvää joulua! jne. Mummo/äiti" -on enemmän kuin tarpeeksi!- Anonyymi
Ja kannattaa olla yhteydessä vanhempien auttavaan puhelimeen. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä ja työkaluja eteenpäin menemiseen. Olen itse 40 ja yhden lapsen äiti. Ei se helppoa aina ole vaikka kuinka yrittää kasvattaa lapsesta oikein käyttäytyvän. Tuo kiittämättömyys taitaa olla tämän aikakauden vitsaus? Muistan ainakin itse olleeni tosi onnellinen vaikka uusita talvikengistä nuorempana ja niitä pidin tosi hyvänä, ettei mene huonoksi.
- Anonyymi
Tosi vanha aloitus, mutta kerron silti lapsuuteni tarinan.
Minä ja sisarukset kasvoimme maalaisympäristössä. Vanhemmillamme oli kädet täynnä töitä, liikaakin, mutta huolia ei meidän lasten niskaan kaadettu. Lapsuutemme oli ilon ja vapauden täyttämä.
Meillä oli määrätyt pienet kotityöt, petien petaamiset, aamupalan siivoaminen pois pöydästä, illalla iltapalan tiskit. Aamuaskareet tehtiin pikapikavauhtia alta pois ja sen jälkeen saimme painella kaikki päivät kesät talvet pitkin metsiä, peltoja, karja-aitauksia ja lammen rantoja vapaana kuin ellun kanat. Ruokakello kilkatti aina kun lämmintä ruokaa oli pöydässä. Jos ei kellon ääntä kuullut, ei hätää, äiti tai isä lämmitti ruuan kun sisälle tultiin. Kouluaikana läksyt tehtiin heti koulusta tultua, sen jälkeen olimme täysin vapaita. Kesäisin tehtiin heinätöitä, muttei ne työltä tuntuneet, hypittiin heinäkuorman päällä, hypittiin heinäladossa, käytiin 10 kertaa päivässä uimassa.
Kotitöitä tehtiin aina vähän enemmän sitä mukaa kuin ikää karttui, muttei koskaan niin että niistä olisi mitään haittaa ollut. Torstaisin leivottiin leivät ja piirakat. Lauantaisin äiti ja me lapset siivottiin yhdessä ja paistettiin pullaa.
Kun tuli aika mennä keskikouluun tai ammattikouluun toiselle paikkakunnalle, se oli vanhemmillemme kallista lystiä, mutta karjasta ja metsästä nekin rahat saatiin.
Kun valmistuimme, muutimme kuka minnekin päin Suomea omillemme.
Silti isä ja äiti ovat meitä muistaneet joka vuosi kaikenlaisin lahjoin.
Kaikilla meillä on ollut asuntolainaa, joskus on tullut muutama satanen - tai tonni pyytämättä esim silloin kun isä on myynyt metsää. Eivät kiitosta halua eivätkä vastalahjoja. Me viemme aina mennessämme jotain, mutta eivät he niitä oikeasti halua, sanovat vain aina, että älä turhaan osta, jää kaappiin pölyttymään.
Heillä on omasta mielestään kaikki ja niin onkin. Jos jotain tarvitsevat, ostavat itse silloin kun tarvitsevat.
Päätimme sisarusten kanssa antaa vanhemmillemme tavaroiden sijasta vain omaa ja lastemme aikaa. Rakensimme yhteisen talviasuttavan asunnon jota käytämme siellä ollessamme. Emme ole isän ja äidin jaloissa vaan he saavat omaa rauhaa.
Joka kuukausi meistä joku on mökillä viikon verran. Teemme ruuat ja siivoukset äidin kanssa yhdessä lapsuuskodissamme, pelaamme iltaisin korttia ja lautapelejä, katsomme yhdessä televisiota isä ja äidin kanssa. Miesväki tekee pieniä kunnostustöitä isän kanssa. Kesäisin käymme kalassa ja uimassa ihan kuin lapsena muinoin.
Äiti sanoo että hän nauttii kun on koko ajan elämää ympärillä. On puhetta ja naurua niin kuin oli silloin kun olimme lapsia. Isä kertoo kalajuttujaan pienille, kulkee lasten kanssa käsi kädessä kalustosuojissa katsomassa traktoria ja muita koneita, kiertää pellonpientareita, tekevät lumitöitä ja lämmittävät saunaa, nauttivat elämästä.
Olemme huomanneet että paras lahja vanhemmillemme on läsnäolomme, lapsenlapset, iloisuus, onnellisuus, kun meillä lapsilla ja lastenlapsilla kaikki on hyvin, silloin heilläkin kaikki on hyvin.
Koettakaa tekin elää sovussa, ilman katkeruutta. Tämä elämä on ainutkertainen asia, ei sitä kannata tuhlata katkeruuteen.- Anonyymi
Tuolla on Suku on paras- niminen palsta. Mene sinne hehkuttamaan ihanaa perhetaustaasi.
Tämän palstan nimi on Suku on pahin. Siitä että itselläsi elämä oli lapsesta asti ilon ja vapauden täyttämää ei seuraa että kaikilla muillakin oli.
Saatanan empatiakykyvammainen mulkku. - Anonyymi
Mikä saa tuollaisen ihmisen hakeutumaan tällaiselle palstalle tuomaan itseään esiin? Kaikki on siis sinulla ollut loistavasti mitä tulee perhe- elämään ja sukuun, lapsuuteen ja aikuiselämään. Mitä helvettiä teet täällä? Luuletko olevasi jotenkin esimerkillinen? Jos kaikki on hyvin luulisi että ei kauheasti tekisi mieli hengailla palstalla jossa keskustellaan kusipäisistä perhesuhteista. Mene elämään sitä ihanaa elämääsi kun sinulla sellainen on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuolla on Suku on paras- niminen palsta. Mene sinne hehkuttamaan ihanaa perhetaustaasi.
Tämän palstan nimi on Suku on pahin. Siitä että itselläsi elämä oli lapsesta asti ilon ja vapauden täyttämää ei seuraa että kaikilla muillakin oli.
Saatanan empatiakykyvammainen mulkku.Sori, osui näköjään sulla pahaan paikkaan mun lapsuusmuistot.
Mutta totta toinen puoli,
Sun vanhemmat oli paskoja, mutta oletko sinä itse ollut paska isä tai äiti sun omille kakaroille?
Jos olet hyvä vanhempi sun kersoille, niin ole tyytyväinen, ei ole kirous siirtynyt sukupolvelta toiselle sun tapauksessa.
Jos sun lapset ovat paskoja ja ikäviä sulle, niin se ei ainakaan mun vika ole.
Mulkut vanhemmat ja mulkut lapset voivat muuttua iän myötä.
Ainakin mun miehen vanhemmat ovat muuttuneet, täysalkkiksista selvinpäin oleviksi. Ovat pyytäneet anteeksi lapsiltaan juomistaan, ovat maksaneet velkansa pois, elävät normaalia ja tavallista elämää nykyään. Kaikki on mahdollista.
Tämän ketjun aloittajan lapset on olleet haastavia pienestä pitäen. Nyt ne kersat ovat aikuisia ja ottavat yhteyttä vain silloin kun haluu rahaa tai tavaraa.
Oikeesti, kun aloittaja on perhanan hyvä ja sovitteleva äiti ollut lapsilleen, niin kyllä ne aikuiset ihmiset tajuu, etenkin jos ap niille suoraan sanoo, että pitäis vanhempia huomioida muulloinkin kuin vain silloin kun haluu ittelleen jotain.
Koitin tuoda sitä puolta esille, ettei se tavara ole aina se kaikkein tärkein asia, vaan aika.
Annetaan aikaa läheisille ja yritetään viettää se yhteinen aika riitelemättä.
Etsitään yhteistä mukavaa tekemistä ja koetetaan elää sovussa ja tehdä hyviä muistoja jatkossa. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voi.
Sun asenne ei ole paras mahdollinen sovussa ja hyvissä väleissä muiden kanssa elämiseen. Sinä ja sun läheiset tuosta sun vihamielisyydestä kärsii enemmän kuin minä.
Mietipä sitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sori, osui näköjään sulla pahaan paikkaan mun lapsuusmuistot.
Mutta totta toinen puoli,
Sun vanhemmat oli paskoja, mutta oletko sinä itse ollut paska isä tai äiti sun omille kakaroille?
Jos olet hyvä vanhempi sun kersoille, niin ole tyytyväinen, ei ole kirous siirtynyt sukupolvelta toiselle sun tapauksessa.
Jos sun lapset ovat paskoja ja ikäviä sulle, niin se ei ainakaan mun vika ole.
Mulkut vanhemmat ja mulkut lapset voivat muuttua iän myötä.
Ainakin mun miehen vanhemmat ovat muuttuneet, täysalkkiksista selvinpäin oleviksi. Ovat pyytäneet anteeksi lapsiltaan juomistaan, ovat maksaneet velkansa pois, elävät normaalia ja tavallista elämää nykyään. Kaikki on mahdollista.
Tämän ketjun aloittajan lapset on olleet haastavia pienestä pitäen. Nyt ne kersat ovat aikuisia ja ottavat yhteyttä vain silloin kun haluu rahaa tai tavaraa.
Oikeesti, kun aloittaja on perhanan hyvä ja sovitteleva äiti ollut lapsilleen, niin kyllä ne aikuiset ihmiset tajuu, etenkin jos ap niille suoraan sanoo, että pitäis vanhempia huomioida muulloinkin kuin vain silloin kun haluu ittelleen jotain.
Koitin tuoda sitä puolta esille, ettei se tavara ole aina se kaikkein tärkein asia, vaan aika.
Annetaan aikaa läheisille ja yritetään viettää se yhteinen aika riitelemättä.
Etsitään yhteistä mukavaa tekemistä ja koetetaan elää sovussa ja tehdä hyviä muistoja jatkossa. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voi.
Sun asenne ei ole paras mahdollinen sovussa ja hyvissä väleissä muiden kanssa elämiseen. Sinä ja sun läheiset tuosta sun vihamielisyydestä kärsii enemmän kuin minä.
Mietipä sitä.Ei ihan kaikki taida olla ed. kommentoijalla niin täydellistä kuin antaa ymmärtää kun vieläkin pitää kuluttaa aikaa tällaisella palstalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sori, osui näköjään sulla pahaan paikkaan mun lapsuusmuistot.
Mutta totta toinen puoli,
Sun vanhemmat oli paskoja, mutta oletko sinä itse ollut paska isä tai äiti sun omille kakaroille?
Jos olet hyvä vanhempi sun kersoille, niin ole tyytyväinen, ei ole kirous siirtynyt sukupolvelta toiselle sun tapauksessa.
Jos sun lapset ovat paskoja ja ikäviä sulle, niin se ei ainakaan mun vika ole.
Mulkut vanhemmat ja mulkut lapset voivat muuttua iän myötä.
Ainakin mun miehen vanhemmat ovat muuttuneet, täysalkkiksista selvinpäin oleviksi. Ovat pyytäneet anteeksi lapsiltaan juomistaan, ovat maksaneet velkansa pois, elävät normaalia ja tavallista elämää nykyään. Kaikki on mahdollista.
Tämän ketjun aloittajan lapset on olleet haastavia pienestä pitäen. Nyt ne kersat ovat aikuisia ja ottavat yhteyttä vain silloin kun haluu rahaa tai tavaraa.
Oikeesti, kun aloittaja on perhanan hyvä ja sovitteleva äiti ollut lapsilleen, niin kyllä ne aikuiset ihmiset tajuu, etenkin jos ap niille suoraan sanoo, että pitäis vanhempia huomioida muulloinkin kuin vain silloin kun haluu ittelleen jotain.
Koitin tuoda sitä puolta esille, ettei se tavara ole aina se kaikkein tärkein asia, vaan aika.
Annetaan aikaa läheisille ja yritetään viettää se yhteinen aika riitelemättä.
Etsitään yhteistä mukavaa tekemistä ja koetetaan elää sovussa ja tehdä hyviä muistoja jatkossa. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voi.
Sun asenne ei ole paras mahdollinen sovussa ja hyvissä väleissä muiden kanssa elämiseen. Sinä ja sun läheiset tuosta sun vihamielisyydestä kärsii enemmän kuin minä.
Mietipä sitä.Huono provo.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ihan kaikki taida olla ed. kommentoijalla niin täydellistä kuin antaa ymmärtää kun vieläkin pitää kuluttaa aikaa tällaisella palstalla.
Kai sitä ihmiset saavat ja voivat erilaisilla palstoissa käydä vaikkei heillä itsellään ole ongelmia.
- Anonyymi
AP:n lapsella on ollut ylivilkkautta ja adhd diagnoosiakin ilmeisesti väläytelty.
Mahdollisesti tämä "syntymästä saakka ollut persoonallisuushäiriö" vaikuttaa ko. ihmisessä niin, ettei hän osaa ottaa huomioon äitinsä tarpeita aikuisenakaan.
Ehkä hänellä äiti ja/tai isä ovat olleet aina tukena, auttavat ja tarvittaessa antavat myös taloudellista apua. Ihmisiä joihin tämä adhd ja muut lapsenne voivat aina luottaa.
Adhd lapsi on kuitenkin päässyt omille jaloilleen ja tulee kai pääsääntöisesti omillaan toimeen. Olisiko mahdollista negatiivisuuden sijaan miettiä mitä hyviä puolia lapsistasi löytyy ja keskittyä niihin?
Kun ap sinulla on seuraavan kerran syntymäpäivä, tai äitienpäivänä, olisiko mahdollista jos kertoisit lahjatoiveesi lapsillesi. - Anonyymi
Te isä ja äiti olette terveitä, taloudellisesti toimeen tulevia, velattomia, ilman hoitovastuita, vapaita menemään ja tulemaan, ostamaan mitä haluatte ilman, että täytyy joka senttiä laskea.
Aikuinen lapsi on tänä päivänä yleensä pahasti asuntovelkainen, "työuupumus pienet lapset perhehelvetissä" päivästä toiseen tarpova. Tämän päivän työ ei ole enää pelkästään virka-aikana tapahtuvaa. Monet joutuvat tekemään töitä vapaa-ajallaankin. Sähköposteihin ja puhelimeen on pakko vastata myös illalla.
Teillä vanhemmilla ei ole mitään hätää, teidän aikuisilla lapsilla on vähemmän murehdittavana ja muistettavana. Ei sille aikuiselle lapselle tule pieneen mieleenkään miettiä vanhempiensa tunteita tai turhia yhteydenottoja tyyliin mitä sulle kuuluu. Hyvä kun hän selviää päivästä toiseen ehjänä muista paineista.
Lapsesi uskaltavat ottaa vanhempiinsa yhteyttä jos apua tarvitsevat. Eivät ota pikavippejä, eivät velkaannu yli varojensa. Se on hyvä piirre heissä.
On myös sanatonta kiitollisuutta. Se näkyy kyllä eleissä ja ilmeissä kun sitä osaa etsiä.- Anonyymi
Ai jaa.
Jää käteen eläkkeestä alle 900 euroa.
Lapsilla kuukausipalkat siinä 3000 euroa.
Itellä terveys remppaa, lapsilla ei. Ja on työ ym kavereita.
Ja seuraa lapsista ja aviopuolisoista, hyvät asunnot ja autot ja veneet.
Niinpä.
- Anonyymi
Itsellä 19, pian 20v poika, koulu ja työt ei kiinnosta, rahaa sillä säästössä jonkun verran, olen ollut yh lähtien kun hän oli 1v, asuu tällä hetkelläkin mulla, ei maksa mitään, ei siivoa, ei vie roskia, aina kun puhe aiheesta vetoaa kun joskus juon vapaana ja ja kyräile siitä, olen sitä mieltä että 54 vuotiaan ei tarvi tommosta sietää, vuosi sitten kärysi kannabiksen poltosta, siitä päästy eroon, olen kehoitellut muuttamaan omaan asuntoon, isänsä tarjonnut ennakkoperintö älä maatilaa tai osaketta, ei lähde omilleen. Miten menettelisi tommosen pojan kanssa, mun hermot ei kestä enää
- Anonyymi
Turha ruikuttaa tässä vaiheessa ja esittää uhria. Sinulla on ollut 20 pitkää vuotta aikaa antaa pojallesi eväät elämään jotta hän voi luottaa kykyihinsä ja lentää pesästä kun aika tulee. 20- vuotiaana on nöyryyttävää olla riippuvainen omasta äidistä. On täysin luonnotonta jos aikuinen poika ei itse halua itsenäistyä ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Eikö tullut mieleen että pitäisi opettaa pojalle elämän taitoja? Vai oliko tarkoituskin laiminlyödä kasvatus jotta voit nyt esittää uhria ja huomiohuorata kaikkialla kun sinulle tipahti taivaalta tuollainen nolo taakka elämääsi? Että pääset leikkimään marttyyria koska ei sinulla ole äitinä mitään tekemistä ollut minkään kanssa. Täysin viaton sivullinen olet koko hela paskassa.
Miten sinä toimit poikasi kasvuiässä jotta hänelle kehittyisi itseluottamusta ja terve itsetunto? Mitä elämän taitoja sinä hänelle opetit? Opetitko vastuuta itsestä, itsestä huolehtimista ja positiivista minäkuvaa? Vai opetitko hänelle tätä samaa paskaa kuin mitä täällä itket. Ihmettelit äitinä passiivisena vieressä kun sulla on tommonen poika joka ei tee mitään. EI tullut mieleen että se oli sinun vastuullasi pistää hänet tekemänä asioita? Ei pälkähtänyt päähän sellainen ajatus?
- Anonyymi
Hirveitä juttuja syyllistetään, ihan tavallisia hyviä äitejä haukutaan. Kuinka joku voi olla noin katkera jollekkin. Kuitenkaan kukaan ei tiedä kaikkien asioita.
Älkää pahastuko näistä kirjoituksista turhaan.
Onhan se totta, että moni lapsi ei hirmusesti äitiään kaipaa, kun asuu erillään ja on poikakaveri ym.
Se että pyydetään lahjoja, muttei käydä kotona on kyllä outoa.
Ja tuo että moni teini heittäytyy mahdottomaksi, elelee holtittomasti vanhempien kustannuksilla, muttei opiskele on kyllä sietämätöntä.
Monella ihan hyvät vanhemmat mutta niitä ei kunnioiteta.
Itselläni ollut myös hyvät vanhemmat ja olen ollut läheinen heidän loppuunsa asti. Ihan luonnollista on olla sopivasti tekemisssä.
Tietysti kaipaan jo edesmenneitä vanhempiani.
Itsellä omat parikymppiset lapset ja välit aoka mutkattomat ja yhteyksissä ollaan.- Anonyymi
Niin on kauheaa luettavaa. Itselläni on 20v nuori, joka ei myöskään arvosta meitä vanhempia. Olemme normaaleja välittäviä ja niin ei-suosiossa ihan muuten vaan.
Liekkö netti ja some, joka aivopesee nuoria. Ei varmaan kaikkia.
Tsemppiä kaikille vanhemmille ja itsenäistyville nuorille.
- Anonyymi
Alistettu ihminen tekee sen että jättäytyy yksin ja mainitsee asian kiertoilmaisuin niille jotka saivat ns oikeuden oikeaan elämään. Kun sisaruksilla on perhejuhlia, niin muistetaan poissaololla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän201303Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71272- 51186
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21184Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11163Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11161Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421157Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21154Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31129Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21120