Mistä voi johtua se, että ihmiset ovat etääntyneet itsestään niin paljon. (tarvitaan personal trainereita ja muita). Kohta ei ihmisestä jää enää mitään jäljelle, kun kaikki on jonkun "ulkopuolisen" saneltavissa.
Miten saataisiin takaisin ihmisen kyky kyynnella itseään, ja luottamus omaan arviointikykyynsä? Miten saataisiin takaisin ihmisen kyky luottaa omaan mieleen ja kehoonsa, ja omaan päätöksentekoonsa näiden kahden suhteen?
MIten saataisiin ihmiset luottamaan itseensä. Ja osaamiseensa.
Miten saataisiin takaisin ihmisen kyky kyynnella itseään, ja luottamus omaan arviointikykyynsä? Miten saataisiin takaisin ihmisen kyky luottaa omaan mieleen ja kehoonsa, ja omaan päätöksentekoonsa näiden kahden suhteen?
MIten saataisiin ihmiset luottamaan itseensä. Ja osaamiseensa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eiköhän se ulkoistaminen ollut jo hyvin kauan sitten pitkällä, esim. kun ajattelee kristinuskoa. Kärsiminen omista teoista on ulkoistettu Jeesukselle, ja vieläpä 2000 v. päähän menneisyyteen.
"ihmiset ovat etääntyneet itsestään niin paljon. (tarvitaan personal trainereita ja muita)"
"Miten saataisiin takaisin ihmisen kyky luottaa omaan mieleen ja kehoonsa, ja omaan päätöksentekoonsa näiden kahden suhteen?"
No ei. Kyllä aina, jo muinaisina aikoina, viisaiden, gurujen, tietäjien neuvojen kuunteleminen oli omaa viisautta. Ne, jotka osasivat ottaa oppia toisten jo tekemistä virheistä (ja onnistumisista) selvisivät parhaiten. Kaikkein parasta on yhdistää edellisten sukupolvien koottu viisaus omaan vertailevaan harkintakykyyn. Siis kuuntele paljon muita, mutta arvosta eniten hyvin perusteltuja ohjeita. Kollektiivinen viisaus on voimaa (ei auktoriteettiusko).
Samaa mieltä Yusan kanssa. Mutta kyllä tämä itsensä ulkoistaminen on kiihtyvä prosessi. Ihmisille on helpompaa harrastaa ns vuorovaikutusta virtuaalimaailmassa kuin todellisuudessa. Koska virtuaalimaailma on jonkun logiikan mukainen, joka on opittavissa (pelit), ei ihmisen todellinen kyky osata ja sietää kanssaihmisten varianssia kehity. Esim puhuminen naamakkain on paljon vaikeampaa kuin chattailu verkossa.
Opetustehtävissä oleva tuttavani Britanniasta kertoi, että lapset eivät osaa enää kävellä maastossa, vaan ovat heti turvallaan, jos ei ole alla päällystetty katu. Taajamajärki loittonee 'valon nopeudella'.
MInäkin olen samaa mieltä siinä, että lapset (ja myös aikuiset) pitää viedä metsiin, pusikoihin, kallioille, vesille (jollakin ei niin ihan helposti hallittavalla aluksella, esim kajakilla) siis kehittämään motoriikkaa, luonnonlakien perusymmärrystä, aistien hienosäätöä, erätaitoja, ongelmanratkaisua ym. On opittava selviämään kaatumisista, plutauksista, mustelmista, pikku murtumista ja haavoista, hiertymistä, nälästä, janosta, hypotermiasta, hypoglykemiasta. Esim pelastautumisharjoitukset kajakin kaatumisen jälkeen ja jäihin putoamisen jälkeen ovat henkistä jalostumista.
Minä puhun tässä ihmisen ja luonnon suhteesta, mutta näitä samojahan käytetään ryhmätyön kehittäjinä: teambuilding.