Atlantis...

Ehkä enemmän kuin tiedepohjalta minäkin, mutta sillä erolla, että uskon löytäneeni johtolangat sen sijainnin laskemista varten. Ensimmäiseksi vihje sanaksi annan Mahabharatan, sekä tarinan egyptiläisestä haaksirikkoisesta keskimmäisen valtakunnan (2100-1750 eKr) ajalta...katsotaanpa löytääkö joku toinenkin jäljille jo näiden vihjeiden avulla -teoriani on perusteiltaan yksinkertainen ja perustuu todellisiin faktoihin!
Ratkaisua en paljasta vielä, sillä ..no sitten näette!

Rahikka kirjoitti:

Ehkä enemmän kuin tiedepohjalta minäkin, mutta sillä erolla, että uskon löytäneeni johtolangat sen sijainnin laskemista varten. Ensimmäiseksi vihje sanaksi annan Mahabharatan, sekä tarinan egyptiläisestä haaksirikkoisesta keskimmäisen valtakunnan (2100-1750 eKr) ajalta...katsotaanpa löytääkö joku toinenkin jäljille jo näiden vihjeiden avulla -teoriani on perusteiltaan yksinkertainen ja perustuu todellisiin faktoihin!
Ratkaisua en paljasta vielä, sillä ..no sitten näette!

Lue lisää

Kirjalliset lähteet:
Platonin dialogi Kritias, jossa Platon kertoo Kritiaan kertomuksen Atlantiksesta. Kritiaan isoisä kuuli tarinan omalta isältään, Dropideelta, joka oli kuullut sen runoilija-valtiomies Solonilta, joka oli kuullut sen egyptiläisiltä papeilta, jotka kertoivat Atlantiksen ja Ateenan välisestä sodasta 8000 vuotta ennen Solonin aikaa.

Monissa vanhoissa kertomuksissa on mainintoja vedenpaisumuksesta, joka hukutti vielä muinaisempia kulttuureja.

Luonnontieteellisiä faktoja:
Jääkausiajan viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen huippu oli noin 18 000 vuotta sitten, jolloin valtamerien pinnat olivat 100-125 metriä nykyisiä merenpintoja alhaisemmalla tasolla mannerjäätiköihin sitoutuneen veden vuoksi.

Jääkauden jälkeisen lämpökauden huippu on suunnilleen 8000 vuotta sitten ja merien pinnat ovat saavuttaneet huippukorkeutensa (n. 5500 eaa) joitakin metrejä nykyisen vedenpinnan yläpuolella. Toisesta merien huippukorkeudesta on viitteitä ajalta 3000-2000 eaa.

Johtopäätöksiä:
Kirjallisten kertomuksien taustalla on todellisia kokemuksia havaituista ilmiöistä, yksittäisten henkilöiden tai kansojen koottuja kertomuksia silloisten elämisympyröiden kokoluokkien tapahtumista. Kertomuksia on kerrottu lukemattomien sukupolvien ajan. Aikamääreet, sukupolvet ja muut yksityiskohdat ovat saattaneet muuttua. Platon toimittajan vapaudella on todennäköisesti dramatiikan lisäämiseksi sullonut mukaan Santorinin rähähdyksen aivan eri kaudelta ja poliittisia ideologioitaan.

Merenpintojen kohoamisen tarkemmat ykstyiskohdat tarkentuvat tutkimuksien edistyessä.

Kuvitteelisen Atlantiksen mahdollisia luonnollisia olinpaikkoja löytynee suuria määriä sopivalla ohjelmalla, jolla poimitaan erilleen maapallon topografiasta alueet väliltä -100m - 5m.

Sopivimpien ehdokkaiden poimimiseksi voi yrittää sovitella kohteisiin kerronnallisia yksityiskohtia, maapallon ilmastojärjestelmiä , muuta tunnettua historiaa ja luonnollista maatiaislogiikkaa.

puitteet kirjoitti:

Kirjalliset lähteet:
Platonin dialogi Kritias, jossa Platon kertoo Kritiaan kertomuksen Atlantiksesta. Kritiaan isoisä kuuli tarinan omalta isältään, Dropideelta, joka oli kuullut sen runoilija-valtiomies Solonilta, joka oli kuullut sen egyptiläisiltä papeilta, jotka kertoivat Atlantiksen ja Ateenan välisestä sodasta 8000 vuotta ennen Solonin aikaa.

Monissa vanhoissa kertomuksissa on mainintoja vedenpaisumuksesta, joka hukutti vielä muinaisempia kulttuureja.

Luonnontieteellisiä faktoja:
Jääkausiajan viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen huippu oli noin 18 000 vuotta sitten, jolloin valtamerien pinnat olivat 100-125 metriä nykyisiä merenpintoja alhaisemmalla tasolla mannerjäätiköihin sitoutuneen veden vuoksi.

Jääkauden jälkeisen lämpökauden huippu on suunnilleen 8000 vuotta sitten ja merien pinnat ovat saavuttaneet huippukorkeutensa (n. 5500 eaa) joitakin metrejä nykyisen vedenpinnan yläpuolella. Toisesta merien huippukorkeudesta on viitteitä ajalta 3000-2000 eaa.

Johtopäätöksiä:
Kirjallisten kertomuksien taustalla on todellisia kokemuksia havaituista ilmiöistä, yksittäisten henkilöiden tai kansojen koottuja kertomuksia silloisten elämisympyröiden kokoluokkien tapahtumista. Kertomuksia on kerrottu lukemattomien sukupolvien ajan. Aikamääreet, sukupolvet ja muut yksityiskohdat ovat saattaneet muuttua. Platon toimittajan vapaudella on todennäköisesti dramatiikan lisäämiseksi sullonut mukaan Santorinin rähähdyksen aivan eri kaudelta ja poliittisia ideologioitaan.

Merenpintojen kohoamisen tarkemmat ykstyiskohdat tarkentuvat tutkimuksien edistyessä.

Kuvitteelisen Atlantiksen mahdollisia luonnollisia olinpaikkoja löytynee suuria määriä sopivalla ohjelmalla, jolla poimitaan erilleen maapallon topografiasta alueet väliltä -100m - 5m.

Sopivimpien ehdokkaiden poimimiseksi voi yrittää sovitella kohteisiin kerronnallisia yksityiskohtia, maapallon ilmastojärjestelmiä , muuta tunnettua historiaa ja luonnollista maatiaislogiikkaa.

Lue lisää

Platon on nuorin Atlantiksen tarinan kertojista, sekä vielä Solonkin. Tässä mielessä he ovat varsin epäluotettavia kertojia, ainakin Platon. Mutta kiitos hänelle, tunnemme ainakin ilmiön nimen.. Vedenpaisumuksista jos joku haluaa lueskella, suosittelen lämpimästi etsimään Gilgamesh -runoelman. Tämä lienee tunnetun historian vanhin vedenpaisumustarina.

>sokeripalan näköisiä, joissa vain pikkuriikkisiä neliön muotoisia ikkunoita

Olen nähnyt vision smaragdinvihreästä rinteestä, jossa tököttää juuri tuontapaisia rakennuksia. (Sopii tietysti vaikka minne...)

Niille jotka ovat kiinnostuneita lukemaan hyvän teorian Atlantiksesta, suosittelen Otto Muck -nimisen insinöörin kirjaa "Atlantis, kadonnut manner".

Vastaajan jutut kyllä, mutta ei silloin, kun ollaan etsimässä myytin todellista alkulähdettä. Troijakin, kuten muistat, oli alkujaan pelkkää satua, kunnes Heinrich Schliemann löysi sen Turkista. Atlantiksen tarina on paisunut kautta aikojen, mutta sen alkulähde on löydettävissä -ja kiitos geologien, myös laskettavissa.

Rahikka kirjoitti:

Vastaajan jutut kyllä, mutta ei silloin, kun ollaan etsimässä myytin todellista alkulähdettä. Troijakin, kuten muistat, oli alkujaan pelkkää satua, kunnes Heinrich Schliemann löysi sen Turkista. Atlantiksen tarina on paisunut kautta aikojen, mutta sen alkulähde on löydettävissä -ja kiitos geologien, myös laskettavissa.

Lue lisää

Valitettavasti vain kuvitteellisenkin Atlantiksen esiinkaivaminen on äärimmäisen vaikeaa. Ensinnäkin mahdollisia paikkoja on paljon. Toisekseen se on kymmeniä metrejä meren pinnan alla. Kolmanneksi se on vuosituhantisten (siis monimetristen) merisedimenttien hautaama. Neljänneksi yksi todennäköisimmistä paikoista on sellaisen valtion alueella, mikä ei paljoa salli arkeologisia kaivauksia.

Teoriassa löytäminen voisi olla helppoa isolla rahalla, jos unohdettaisiin politiikka. Vaikkapa viisikymmenmetrisiä porausnäytteitä todenäköisimmiltä alueilta. Yhtäkin mahdollista aluetta on ehkä muutama satatuhatta neliökilometriä (puolen Suomen alue) ja sieltä pitäisi löytää kivikautinen kaupunki, joka on rakennettu vesiliukoisesta kalkkikivestä kalkkikiviperustukselle.

Asia helpottunee huomattavasti, jos maltamme odottaa seuraavaan jääkauteen asti mikä saattaisi ehkä alkaa jo parinkymmenen tuhannen vuoden kuluttua (normaalisti interglasiaalikaudet ovat noin kymmenen tuhannen vuoden mittaisia, mutta 400 000 vuoden takainen oli 28 000 vuotta pitkä ja nykyiset Milankovitchin syklit ovat sitä vastaavia), ellei ihmiskunnan keksimä kasvihuoneilmiön voimistaminen sotke systeemejä. Silloin muinaiset Atlantikset nousevat jälleen merestä (kuten New Agelaisuuden atlantisopit opettavat) ja jälkeläisemme (sikäli kuin heitä sattuu silloin vielä olemaan) pääsevät kaivelemaan kuivia saaria. (Ei tietenkään heti jääkauden alussa, mutta ehkä sitten 50 000 vuotta kestäneen jääkauden vaiheessa.)

...ajoituksensa mukaan liian nuori -vain yksi monista, vaan ei vanhin. Yhdistämällä alkuperäiset tarut uponneesta saaresta voidaan päästä lähemmäksi totuutta. aikaväli 2100-1875 eKr. olisi tarkempi (Egyptiläisten ja intialaisten tarujen mukaan)