Todellisuus koostuu kahdesta "asiasta", jotka ovat
materia ja tietoisuus. Todellisuus on vain ja
ainoastaan niiden vuorovaikutusta, eikä kumpaan
niistä ole olemassa ilman toista.
Materian kaikki ymmärtää. Se on sitä mitä mm.
nähdään. Siitä syntyi alkuräjähdys ja alkuräjähdys
tuotti sitä.
Tietoisuus on elämä. Tietoisuus syntyy materiasta,
mutta myöskään materiaa ei voi olla ilman
tietoisuutta. Miten voisi olla sellaista, jota ei
voi mikään asia edes ajatella tai aavistaa,
vaikuttaa siihen mitenkään? Sellaista ei ole
tarkoituksenmukaista ajatella olemassaolevaksi
asiaksi. Joten ei ole materiaa, johon tietoisuus
ei vaikuttaisi.
Pointti onkin siinä, että tietoisuus voidaan
mieltää ikäänkuin energiaksi, asioihin
vaikuttavaksi asiaksi. Esimerkiksi painovoimaa
voitaisiin pitää "tietoisuutena" siinä mielessä,
että materia vaikuttaa ympäristöönsä ja ympäristö
siihen. Materialla on siis tietoisuus
ympäristöstään, joskin täysin erilainen kuin mitä
tietoisuudella normaalissa puheessa tarkoitetaan.
Kaikki olemassaoleva on näiden kahden
vuorovaikutusta, tarkemmin niiden vuorovaikuTUS.
Niin materiaa kuin tietoisuttakin on eri tasoja.
Materiaa yksinkertaisimmillaan on hiukkaset,
monimutkaisimmillaan (tietääkseni) eliöt.
Tietoisuutta yksinkertaisimmillaan on
"automaattisesti" toisiinsa vaikuttavat voimat,
kuten painovoima ja lämpö &c, ja
monimutkaisemmalla aina bakteerista ja kasvista
ihmiseen. Kun tietoisuus muuttuu kehittyneemmäksi,
niin myös siihen liittyvä materia muuttuu
kehittyneemmäksi, ja toisinpäin (tästä johtuu
evoluutio).
Miksi näitä "luonnonvoimia" kuten painovoima
voidaan ajatella tietoisuutena? Siksi, että ei käy
kiistäminen että tietoisuus olisi olemassa. Meillä
jokaisella on sellainen, ja voimme nähdä että
eläimillä on tietoisuus ympäristöstään, samoin
kasveilla on selvästi jonkinlainen "tietoisuus"
ympäristöstään. Miten materia voisi yhtäkkiä
muuttua sellaiseksi, että se muodostaa jonkin
täysin erilaisen kuin se itse, eli tietoisuuden,
ellei tätä tietoisuutta olisi olemassa? Tietoisuus
on selvästi havaittavissa ihan eri asiaksi kuin
materia.
Tämä selitykseni selittää Jumalan, tieteen,
jumalat, alkuräjähdyksen, elämän ja kaikki
(vaatimattomana :). Se mitä Jumala-käsitteellä on
alunperin tarkoitettu on tämä materia-tietoisuus
-yhteistyö (ja se tunnetaan itämailla mm. nimellä
Tao). Tiede tutkii käytännössä vain materiaa, ja
hakee syitä lähes pelkästään siitä. Selityksiä ja
monenlaisia keinoja manipuloida (varsinkin)
materialistista todellisuutta on löydetty.
Tietoisuus, henkinen maailma on jäänyt varsinkin
nykymaailmassa vähemmälle. (Mistä tämä
perimmiltään johtuu, on kysymys johon en nyt
mene.)
Mistä elämä siis johtuu? Tietoisuudella on tarve
tuntea olevansa olemassa, sillä oikeasti sehän ei
ole (vaan on materia & tietoisuus, ei jompikumpi,
niitä ei oikeasti voi erottaa, ihminen vain
määrittelee ne erikseen). Kehittyneempi tietoisuus
kokee olemassaolon yhä intensiivisemmin, ja haluaa
olla olemassa. Tämän puolesta puhuu kaikki
hengissä säilymisrefleksit kaikenmaailman olioilla
ja eläimillä ja ihmisellä.
Kerta tietoisuus ei synny tyhjästä, vaan
edellisten tietoisuuden "hahmojen" jäänteistä,
tietoisuus ei myöskään katoa. Ihmisen tietoisuus
kyllä katoaa, mutta se mitä tietoisuus
pohjimmiltaan on, ei häviä. Siihen kuitenkin
vaikuttaa kausaliteetti, eli kaikki mitä
tietoisuus tekee aiheuttaa jonkin asian. Mitä
enemmän tietoisuus pyristelee ja kuvittelee
olevansa jokin erillinen entiteetti, jolla on oma
itsenäinen olemassaolo, sitä enemmän se kärsii.
Halu olla olemassa pakottaa tietoisuuden syntymään
yhä uudelleen. Uskontojen perustana on alunperin
juuri tämä, eli todellisuuden kokeminen
sellaisenaan. Siksi puhutaan paratiiseista yms.
Paratiisissä ei enää kärsi elämisestä. Sitä vaan
on.
Moni varmasti kaipaisi syitä miksi tällainen
kokonaisuus on olemassa, ja miksi elämä tahtoo
tuntea olevansa olemassa. Minulla ei ole
vastauksia. Se ei tarkoita etteikö niitä olisi.
Mutta se ei myöskään tarkoita, että vastaukset
olisivat tieteellisesti esitettävissä jonkun
väitöskirjassa.
Toivottavasti tämä yritykseni kuvata maailmaa
kuten minä sen voisin kuvitella onnistui
kiinnostamaan jota kuta. (Siksi "voisin
kuvitella" että kieli on aina epätäydellistä, eikä
ajattelu ole kieltä, ajattelu vain käyttää
kieltä.)
materia ja tietoisuus. Todellisuus on vain ja
ainoastaan niiden vuorovaikutusta, eikä kumpaan
niistä ole olemassa ilman toista.
Materian kaikki ymmärtää. Se on sitä mitä mm.
nähdään. Siitä syntyi alkuräjähdys ja alkuräjähdys
tuotti sitä.
Tietoisuus on elämä. Tietoisuus syntyy materiasta,
mutta myöskään materiaa ei voi olla ilman
tietoisuutta. Miten voisi olla sellaista, jota ei
voi mikään asia edes ajatella tai aavistaa,
vaikuttaa siihen mitenkään? Sellaista ei ole
tarkoituksenmukaista ajatella olemassaolevaksi
asiaksi. Joten ei ole materiaa, johon tietoisuus
ei vaikuttaisi.
Pointti onkin siinä, että tietoisuus voidaan
mieltää ikäänkuin energiaksi, asioihin
vaikuttavaksi asiaksi. Esimerkiksi painovoimaa
voitaisiin pitää "tietoisuutena" siinä mielessä,
että materia vaikuttaa ympäristöönsä ja ympäristö
siihen. Materialla on siis tietoisuus
ympäristöstään, joskin täysin erilainen kuin mitä
tietoisuudella normaalissa puheessa tarkoitetaan.
Kaikki olemassaoleva on näiden kahden
vuorovaikutusta, tarkemmin niiden vuorovaikuTUS.
Niin materiaa kuin tietoisuttakin on eri tasoja.
Materiaa yksinkertaisimmillaan on hiukkaset,
monimutkaisimmillaan (tietääkseni) eliöt.
Tietoisuutta yksinkertaisimmillaan on
"automaattisesti" toisiinsa vaikuttavat voimat,
kuten painovoima ja lämpö &c, ja
monimutkaisemmalla aina bakteerista ja kasvista
ihmiseen. Kun tietoisuus muuttuu kehittyneemmäksi,
niin myös siihen liittyvä materia muuttuu
kehittyneemmäksi, ja toisinpäin (tästä johtuu
evoluutio).
Miksi näitä "luonnonvoimia" kuten painovoima
voidaan ajatella tietoisuutena? Siksi, että ei käy
kiistäminen että tietoisuus olisi olemassa. Meillä
jokaisella on sellainen, ja voimme nähdä että
eläimillä on tietoisuus ympäristöstään, samoin
kasveilla on selvästi jonkinlainen "tietoisuus"
ympäristöstään. Miten materia voisi yhtäkkiä
muuttua sellaiseksi, että se muodostaa jonkin
täysin erilaisen kuin se itse, eli tietoisuuden,
ellei tätä tietoisuutta olisi olemassa? Tietoisuus
on selvästi havaittavissa ihan eri asiaksi kuin
materia.
Tämä selitykseni selittää Jumalan, tieteen,
jumalat, alkuräjähdyksen, elämän ja kaikki
(vaatimattomana :). Se mitä Jumala-käsitteellä on
alunperin tarkoitettu on tämä materia-tietoisuus
-yhteistyö (ja se tunnetaan itämailla mm. nimellä
Tao). Tiede tutkii käytännössä vain materiaa, ja
hakee syitä lähes pelkästään siitä. Selityksiä ja
monenlaisia keinoja manipuloida (varsinkin)
materialistista todellisuutta on löydetty.
Tietoisuus, henkinen maailma on jäänyt varsinkin
nykymaailmassa vähemmälle. (Mistä tämä
perimmiltään johtuu, on kysymys johon en nyt
mene.)
Mistä elämä siis johtuu? Tietoisuudella on tarve
tuntea olevansa olemassa, sillä oikeasti sehän ei
ole (vaan on materia & tietoisuus, ei jompikumpi,
niitä ei oikeasti voi erottaa, ihminen vain
määrittelee ne erikseen). Kehittyneempi tietoisuus
kokee olemassaolon yhä intensiivisemmin, ja haluaa
olla olemassa. Tämän puolesta puhuu kaikki
hengissä säilymisrefleksit kaikenmaailman olioilla
ja eläimillä ja ihmisellä.
Kerta tietoisuus ei synny tyhjästä, vaan
edellisten tietoisuuden "hahmojen" jäänteistä,
tietoisuus ei myöskään katoa. Ihmisen tietoisuus
kyllä katoaa, mutta se mitä tietoisuus
pohjimmiltaan on, ei häviä. Siihen kuitenkin
vaikuttaa kausaliteetti, eli kaikki mitä
tietoisuus tekee aiheuttaa jonkin asian. Mitä
enemmän tietoisuus pyristelee ja kuvittelee
olevansa jokin erillinen entiteetti, jolla on oma
itsenäinen olemassaolo, sitä enemmän se kärsii.
Halu olla olemassa pakottaa tietoisuuden syntymään
yhä uudelleen. Uskontojen perustana on alunperin
juuri tämä, eli todellisuuden kokeminen
sellaisenaan. Siksi puhutaan paratiiseista yms.
Paratiisissä ei enää kärsi elämisestä. Sitä vaan
on.
Moni varmasti kaipaisi syitä miksi tällainen
kokonaisuus on olemassa, ja miksi elämä tahtoo
tuntea olevansa olemassa. Minulla ei ole
vastauksia. Se ei tarkoita etteikö niitä olisi.
Mutta se ei myöskään tarkoita, että vastaukset
olisivat tieteellisesti esitettävissä jonkun
väitöskirjassa.
Toivottavasti tämä yritykseni kuvata maailmaa
kuten minä sen voisin kuvitella onnistui
kiinnostamaan jota kuta. (Siksi "voisin
kuvitella" että kieli on aina epätäydellistä, eikä
ajattelu ole kieltä, ajattelu vain käyttää
kieltä.)
Vastaukset 14
Vanhimmat
On olemassa yksi substanssi, joka kattaa
maailmasta kaiken aina ja iankaikkisesti. Se on
ääretön, jakamaton, ikuinen, välttämätön, vapaa
ja persoonaton. Se on olemassa itsessään, itsensä
kautta ja se on itsensä syy. Ihminen ei
kuitenkaan suoraan havaitse tätä substanssia vaan
ainoastaan moduksia eli yksityisolioita. Nämä
modukset, joihin yksittäinen ihminenkin kuuluu,
ovat rajallisia, toisesta johtuvia, toisessa
olevia, epävapaita ja vailla omaa olemusta.
Rauno Huttunen 16.9.-95
Hyvin puhuttu. Puhuin tietenkin samasta asiasta,
mutta yritin selittää sitä merkityksillä.
Ihmisillä nimittäin tuppaa menemään läpi kun on
enemmän perusteluja. Tuossa Huttusen kommentissa
on kaikki kohdallaan, mutta valitettavan moni
toteaa tuon pelkkänä ylilentona tai että onhan se
noin, mutta mitä sitten. Itse asian kokeneena
väitän, että mitä paremmin ihminen ymmärtää
maailmaa, sitä paremmin hän kokee elävänsä ja sitä
tyytyväisempi elämäänsä on.
"Todellisuus koostuu kahdesta "asiasta", jotka
ovat
materia ja tietoisuus. Todellisuus on vain ja
ainoastaan niiden vuorovaikutusta, eikä kumpaan
niistä ole olemassa ilman toista. "
Tietoisuus täytyy voida olla olemassa ilman
materiaa, koska muuten ei elämä jatku kuoleman
jälkeen.
Et ilmeisesti lukenut viestiä kokonaan.
Elämä ei ole vain tietoisuutta, tai vain materiaa.
Molempia. Tietoisuutta ei ole olemassa ilman
materiaa, kuten ei materiaa ilman tietoisuutta. Se
ei tarkoita, että tietoisuus olisi materiaa!
On itseasiassa typerää väittää että jompaa kumpaa
olisi olemassa. Sillä ne ovat yhdessä olemassa.
Kuten lumikin on olemassa vaikka se on vain
pakastunutta vettä. Ja pakkaus on jotain muuta ja
jotain muuta, ja vesi samoin (esim. vetyä ja
happea, mutta nekin ovat jotain muutakin).
Mutta jaarittelun vuoksi.
Sun teorian mukaan ei sitten ole elämää kuoleman
jälkeen kun raato rupeaa mätäneen. Huono teoria
sanon mä. Mä aion elää.
En ymmärrä miten päädyt tuohon, kun koko
ajatusrakennalmani perustuu siihen, että elämää on
koko ajan. Kuolemaa ei ole. Yksilöt toki kuolevat,
mutta ei elämä. Elämää on kuoleman "jälkeen".
Onhan ihmisen kuollut keho edelleenkin täynnä
elämää!
Ajan lyhyt historia...
Ei jaksa lukea selittelyä
Teoriani oli enemmänkin yritys perustella
poikkeava näkökulma tieteelliseen näkemykseen.
Olen kyllä lukenut ajan lyhyen historian.
Mielenkiintoinen kirja. Mutta tuo kommenttisi
kuulostaa täsmälleen samalta kuin: "Raamattu... Ei
jaksa lukea selittelyä."
Tietenkään en väitä olevani oikeassa. Kuvittelen,
että näkemyksessäni voi kuitenkin olla jotain
perää ja halusin herättää keskustelua.
Materiahan on vain yksi energian muoto, esim. ydinpommit, -voimalat jne. muuttavat ainetta energiaksi.
Hyvä kirjoitushan tuo oli muuten. Itsekin olen pallotellut hieman samantapaisia ideoita. Voisiko tietoisuus olla ainoa substanssi? Kaikki oleva on tietoista? Olemassaolo on tietoisuutta? Kvanttimekaniikan epätarkkuusperiaate voitaisiin selittää hiukkasten vapaalla tahdolla...
"Voisiko tietoisuus olla ainoa substanssi"
Luulen ,että niin on. Ilmeisesti tietoisuus on
läsnä aina siellä missä on elämää. Ja toisinpäin:
missä ei ole tietoisuutta, ei ole elämää.
Tietysti voi loputtomiin pyöritellä käsitteitä
elämä, tietoisuus jne.- mutta kuitenkin.
Tämän mukaan-koska kasveissa on elämää, täytyy
siellä olla tietoisuutta myös. Minkälaista, en
tiedä.
Aivan totta tuo energia - materia -rinnastus.
Käytin aika epäselviä termejä (epäselvä on
asiakin), mutta tarkoitinkin että materia on
energiaa. Kaikki materiahan tietysti muodostuu
energiasta. Mutta onhan silti olemassa
konkreettista materiaa, kuten kiviä. Ehkä tämä
energia jollain tasolla on juuri se mitä koko
ajan ajoin takaa, eli materian & tietoisuuden
vuorovaikutus. Materia on tietoinen itsestään.
Tietyssä mielessä tietoisuus voisi olla ainoa
substanssi, koko maailmahan voisi olla tämän
kaikenkattavan tietoisuuden kuvitelmaa. Mutta se
on silti olemassa. Tietyssä mielessä materia voisi
olla ainoa substanssi, ja tietoisuus sen
suhtautumista itseensä. Kallistuisin itse
edelliselle kannalle, siinä mielessä että
tietoisuus on merkittävämpi koska on olemassa ns.
vapaa tahto. Jollain tapaa yksilöllisen
tietoisuuden huipentuma?
Mielenkiintoista pohdintaa. :)
Tälläisen version: Maailmankaikkeus sai alkunsa
sanasta. Mutta kumpi oli ensin-sana vai ajatus
sanan takana? Kieltä ei voi luoda ilman ajatusta,
eikä ajatus synny ilman sanoja;)
Mielenkiintoista. Tästä päädytään käsittelemään,
että mitä on 'sana'. Sanaa ei todellakaan voi
luoda ilman ajatusta, mutta mikä tämä ajatus on?
Tässä on kaksi hassua termiä jotka yrittävät
selittää toisiaan. Käsittääkseni on kuitenkin
kyse samasta asiasta mitä tuossa yllä selitin, eli
ajatus = tietoisuus, sana = materia. (Sillä puhe
on ääniaaltoja, ääniaallot ilmaa, ilma atomeja,
atomit materiaa jne).
Mutta kyllähän ajatus syntyy ilman sanoja! Siis
oikeasti, ihmismielessä. Vai eikö muka? Miksi
sitten minulla on ajatuksia mitä en pysty
selittämään sanoin?
Ajatuksetkin ole materiaa, sähköisiä synapseja;)
Nyt kuitenkin täytyy ihmetellä ajatuksia, joita
ei voi sanoiksi muuttaa;) Käsittääkseni jopa
tunteille löytyy loppujenviimeksi sanat? Jatka
tästä...;)