Joo, elikkäs useinhan sanotaan että huumeiden käytössä on koettu ns. "egottomuuden kokemuksia", elikkä käsitys itsestä ja oma sisäinen dialogi näemmä unohtuu.
On todistettavasti olemassa ihmisiä jotka tavoittelevat ns. egottomuutta ja egottomuuden kokemuksia ihan ilman huumeita ja mietinkin voidaanko nämä rinnastaa.
Nämä ihmiset ihannoivat kuitenkin egottomuutta ja nimenomaan assosioivat sen hyviin asioihin.
Eli voiko tuo huumeiden aiheuttama egottomuuden kokemus olla samanlainen kuin ilman päihteitä saavutettu egottomuuden kokemus?
Tämä oli nyt vähän monimutkainen kysymys mutta toivon että joku ymmärtää ja ottaa kantaa.
Egottomuuden kokemus ja huumeet?
7
326
Vastaukset
- AjattelijaX
Mielestäni esitit hyvän kysymyksen myös siitä, onko ajattelu tai tiedostaminen relaatiossa minäkäsitykseen tai identiteettiin. Klassisen "Ajattelen, siis olen" -lauseen voidaan kuitenkin huomata kumoavan käsityksen siitä, että yksilöt voisivat tiedostaa egottomuutensa, sillä oleminen eli tässä yhteydessä minäkäsitys on riippuvainen ajattelusta, aistihavaintojen kyseenalaistamisesta. Jokin epäilee empiirisien havaintojen todenperäisyyttä. Egottomuus olisi siis tila, jossa yksilön aistihavainnoille ei löytyisi epäilijää eli egoa ja minäkäsitystä. Minäkäsityksen voidaan ajatella olevan myös relaatiossa ympäristöön tapahtuvaa egon yksilöllisten ominaisuuksien havaitsemista. Kyseessä on ontologinen kysymys joka on vaikea relatiivisuutensa vuoksi.
Egottomuus saattaa siis viitata kysymyksessäsi tilaan, jossa käsitys minästä koetaan vain yhden pienen subjektin olemassaolona kokonaisuudessa, jossa olioiden relaatiot toisiinsa muodostavat niille ominaisuudet. Egottomuus siis olisi objektiivinen ja lähtökohdaton havaitseminen, joka rakentaa avaraa kokonaiskuvaa todellisuudesta.
Ensimmäisen kappaleen väitteet kuitenkin toimivat vasta-argumenttina kyseiselle käsitykselle. Egottomuus ei siis ole absoluuttinen, vaan tila, jossa minimoidaan egon merkitys.
Egottomuus on ristiriitaisuudestaan huolimatta mielenkiintoinen kysymys, jonka sanoisin olevan eskapismin tavoite. Huumeilla saatetaan päästä tilaan, jossa oman olemassaolon ja sen relaatiot menettävät merkityksensä, sillä empiirinen havaintomaailma vääristyy. Sanoisin että egottomuuden kokemus ilman huumeiden vaikutusta olisi luultavasti vaikeampi saavuttaa, sillä empiiristä havaintomaailmaa ei horjuteta ulkoisin keinoin. Voidaan kuitenkin ajatella, että egottomuuden käsite sisältää jokatapauksessa minän olemassaolon merkityksen mitätöitymisen.
Toivottavasti ymmärrätte mitä haen takaa. Kysymys on hankala, enkä usko siihen löytyvän oikeaa vastausta.- Oikea vastaus
"Klassisen "Ajattelen, siis olen" -lauseen voidaan kuitenkin huomata kumoavan käsityksen siitä, että yksilöt voisivat tiedostaa egottomuutensa,"
Tuo Descartesin lause on toisesta (itsen) näkökulmasta totta, toisesta (totuuden) näkökulmasta täyttä hölynpölyä.
1. Itsen näkökulmasta "cogito ergo sum" pitää paikkansa ja on oikeastaan itsen (minäkokemuksen) pohja. Kuitenkin se on samalla se suurin valhe.
2. Totuuden näkökulmasta tuo on täyttä hölynpölyä siksi, koska tuota ajattelijaa ei oikeasti edes ole. Siis tosiolevassa, todellisuudessa, sitä ei ole, harhana ihmisolion kehossa kylläkin.
"...huomata kumoavan käsityksen siitä, että yksilöt voisivat tiedostaa egottomuutensa"
Olet lähes oikeilla jäljillä tässä. Yksilö (itse) ei tietenkään voi kokea egottomuuttaan. Se on jo looginen mahdottomuus. Egottomuutta haikailevat etsivät vain jotakin uutta, kiehtovaa, kokemusta EGOLLEEN. Ego siis hämää heidät tässäkin asiassa kuusi nolla. He haluaisivat siis joko upean kokemuksen (autuus tai jotain muuta skeidaa) tai sitten asian, jolla voisi leuhkia, olla "enemmän kuin muut. Ego ei halua egottomuuta, vaan päin vastoin pelkää sitä (olemattomuuttaan) enemmän kuin mitään muuta ja siksi tekee kaikki temppunsa säilyäkseen. Uskonnot ja ismit ovat temppuja, filosofia on temppu. Meditaatio on temppujen temppu.
Cogito ergo sum on siis lopulta hyvin lapsellinen ja mitään valaisematon, tietämättömän ihmisen, tokaisu. Se kertoo vain miten ego toimii. Egottomuudesta se ei kerro mitään.
"Egottomuus siis olisi objektiivinen ja lähtökohdaton havaitseminen, joka rakentaa avaraa kokonaiskuvaa todellisuudesta."
Aika hyvin _arvasit_ tässäkin. Egottomuus ei ole kohde (objekti) eikä havaitsija (subjekti), eikä näiden välinen relaatio. Eikä se ole myöskään subjektin puuttumista. Sitä voisi ehkä kutsua havaitsemiseksi, pelkäksi tietoisuudeksi. Silloin objekti, subjekti ja havaitsemisprosessi ovat jakautumaton kokonaisuus. Ei ole kokijaa, mutta eipä juuri koettavaakaan, koska ei ole ketään sitä kokemassa. Asiat vain ovat, niin kuin ovat ja toteutuvat juuri niin kin toteutuvat NYT.
"Egottomuus on ristiriitaisuudestaan huolimatta mielenkiintoinen kysymys, jonka sanoisin olevan eskapismin tavoite."
Egottomuus ei ole mielenkiintoinen kysymys, se on PERUSKYSYMYS. Muita kysymyksiä kuin "kuka minä olen", ei ole.
Egottomuus ei ole eskapismia (pakoa todellisuudesta), egottomuus ON TODELLISUUS. Kaikki muu on eskapismia.
"Kysymys on hankala, enkä usko siihen löytyvän oikeaa vastausta."
Ei ole uskomisesta kiinni. Ego uskoo, ego toivoo, ego haluaa. Uskominen, toivominen ja haluaminen juuri luovat egon ja peittävät totuuden, joka on koko ajan läsnä, jos nuo ovat hiljaa. - AjattelijaX
Oikea vastaus kirjoitti:
"Klassisen "Ajattelen, siis olen" -lauseen voidaan kuitenkin huomata kumoavan käsityksen siitä, että yksilöt voisivat tiedostaa egottomuutensa,"
Tuo Descartesin lause on toisesta (itsen) näkökulmasta totta, toisesta (totuuden) näkökulmasta täyttä hölynpölyä.
1. Itsen näkökulmasta "cogito ergo sum" pitää paikkansa ja on oikeastaan itsen (minäkokemuksen) pohja. Kuitenkin se on samalla se suurin valhe.
2. Totuuden näkökulmasta tuo on täyttä hölynpölyä siksi, koska tuota ajattelijaa ei oikeasti edes ole. Siis tosiolevassa, todellisuudessa, sitä ei ole, harhana ihmisolion kehossa kylläkin.
"...huomata kumoavan käsityksen siitä, että yksilöt voisivat tiedostaa egottomuutensa"
Olet lähes oikeilla jäljillä tässä. Yksilö (itse) ei tietenkään voi kokea egottomuuttaan. Se on jo looginen mahdottomuus. Egottomuutta haikailevat etsivät vain jotakin uutta, kiehtovaa, kokemusta EGOLLEEN. Ego siis hämää heidät tässäkin asiassa kuusi nolla. He haluaisivat siis joko upean kokemuksen (autuus tai jotain muuta skeidaa) tai sitten asian, jolla voisi leuhkia, olla "enemmän kuin muut. Ego ei halua egottomuuta, vaan päin vastoin pelkää sitä (olemattomuuttaan) enemmän kuin mitään muuta ja siksi tekee kaikki temppunsa säilyäkseen. Uskonnot ja ismit ovat temppuja, filosofia on temppu. Meditaatio on temppujen temppu.
Cogito ergo sum on siis lopulta hyvin lapsellinen ja mitään valaisematon, tietämättömän ihmisen, tokaisu. Se kertoo vain miten ego toimii. Egottomuudesta se ei kerro mitään.
"Egottomuus siis olisi objektiivinen ja lähtökohdaton havaitseminen, joka rakentaa avaraa kokonaiskuvaa todellisuudesta."
Aika hyvin _arvasit_ tässäkin. Egottomuus ei ole kohde (objekti) eikä havaitsija (subjekti), eikä näiden välinen relaatio. Eikä se ole myöskään subjektin puuttumista. Sitä voisi ehkä kutsua havaitsemiseksi, pelkäksi tietoisuudeksi. Silloin objekti, subjekti ja havaitsemisprosessi ovat jakautumaton kokonaisuus. Ei ole kokijaa, mutta eipä juuri koettavaakaan, koska ei ole ketään sitä kokemassa. Asiat vain ovat, niin kuin ovat ja toteutuvat juuri niin kin toteutuvat NYT.
"Egottomuus on ristiriitaisuudestaan huolimatta mielenkiintoinen kysymys, jonka sanoisin olevan eskapismin tavoite."
Egottomuus ei ole mielenkiintoinen kysymys, se on PERUSKYSYMYS. Muita kysymyksiä kuin "kuka minä olen", ei ole.
Egottomuus ei ole eskapismia (pakoa todellisuudesta), egottomuus ON TODELLISUUS. Kaikki muu on eskapismia.
"Kysymys on hankala, enkä usko siihen löytyvän oikeaa vastausta."
Ei ole uskomisesta kiinni. Ego uskoo, ego toivoo, ego haluaa. Uskominen, toivominen ja haluaminen juuri luovat egon ja peittävät totuuden, joka on koko ajan läsnä, jos nuo ovat hiljaa.Aivan. Viittaat argumenteillasi ontologiseen realismiin, jossa puhutaan subjektin havaitsemisesta riippumattomasta todellisuudesta. Se on ajatuksena rationaalinen, mutta sille ei ole löydettävissä argumentteja muualta kuin intuitioista, sillä todellisuudelle ei ole objektiivista havaitsijaa, sillä havaitsijakin on todellisuudessa yksi partikulaari olio (osa todellisuutta).
Vastauksessasi näkyi pohdintaa tuosta.
Et esittänyt oikeaa vastausta. Esitit sen sijaan hyviä näkökulmia, jotka laajensivat käsityksiäni egon havaitsemisen ja todellisuuden välisestä kausaliteetista.
"Aika hyvin _arvasit_ tässäkin. Egottomuus ei ole kohde (objekti) eikä havaitsija (subjekti), eikä näiden välinen relaatio. Eikä se ole myöskään subjektin puuttumista. Sitä voisi ehkä kutsua havaitsemiseksi, pelkäksi tietoisuudeksi. Silloin objekti, subjekti ja havaitsemisprosessi ovat jakautumaton kokonaisuus. Ei ole kokijaa, mutta eipä juuri koettavaakaan, koska ei ole ketään sitä kokemassa. Asiat vain ovat, niin kuin ovat ja toteutuvat juuri niin kin toteutuvat NYT."
Tuossa tulee ilmi egottomuuden käsitteen ristiriita. Koska egottomuus ei ole absoluuttisena käsitteenä eksakti, se voidaan tulkita monin tavoin. Näkökulmia on edelleen monia. - AjattelijaX
AjattelijaX kirjoitti:
Aivan. Viittaat argumenteillasi ontologiseen realismiin, jossa puhutaan subjektin havaitsemisesta riippumattomasta todellisuudesta. Se on ajatuksena rationaalinen, mutta sille ei ole löydettävissä argumentteja muualta kuin intuitioista, sillä todellisuudelle ei ole objektiivista havaitsijaa, sillä havaitsijakin on todellisuudessa yksi partikulaari olio (osa todellisuutta).
Vastauksessasi näkyi pohdintaa tuosta.
Et esittänyt oikeaa vastausta. Esitit sen sijaan hyviä näkökulmia, jotka laajensivat käsityksiäni egon havaitsemisen ja todellisuuden välisestä kausaliteetista.
"Aika hyvin _arvasit_ tässäkin. Egottomuus ei ole kohde (objekti) eikä havaitsija (subjekti), eikä näiden välinen relaatio. Eikä se ole myöskään subjektin puuttumista. Sitä voisi ehkä kutsua havaitsemiseksi, pelkäksi tietoisuudeksi. Silloin objekti, subjekti ja havaitsemisprosessi ovat jakautumaton kokonaisuus. Ei ole kokijaa, mutta eipä juuri koettavaakaan, koska ei ole ketään sitä kokemassa. Asiat vain ovat, niin kuin ovat ja toteutuvat juuri niin kin toteutuvat NYT."
Tuossa tulee ilmi egottomuuden käsitteen ristiriita. Koska egottomuus ei ole absoluuttisena käsitteenä eksakti, se voidaan tulkita monin tavoin. Näkökulmia on edelleen monia.Jatkaakseni: En jättäisi kyseistä peruskysymystä kuitenkaan unholaan, sillä jostakin syytä niinkin ristiriitainen käsite on muodostunut. Egottomuuden käsitteen muodostumisen kausaliteettia epäsuorasti kyseenalaistavan vastauksen voidaan ajatella pyrkivän pois metafyysisten kysymysten oravanpyörästä.
- Oikea vastaus
AjattelijaX kirjoitti:
Jatkaakseni: En jättäisi kyseistä peruskysymystä kuitenkaan unholaan, sillä jostakin syytä niinkin ristiriitainen käsite on muodostunut. Egottomuuden käsitteen muodostumisen kausaliteettia epäsuorasti kyseenalaistavan vastauksen voidaan ajatella pyrkivän pois metafyysisten kysymysten oravanpyörästä.
"En jättäisi kyseistä peruskysymystä kuitenkaan unholaan, sillä jostakin syytä niinkin ristiriitainen käsite on muodostunut."
Ilmeisesti tarkoitat tuolla egottomuuden todellisuutta, sellaisen olemisen tilan "mahdollisuutta".
Tuota... et varmaan usko, mutta vain egottomuuss on totta. Kaikki mihin ego liittyy on valhetta. - AjattelijaX
Oikea vastaus kirjoitti:
"En jättäisi kyseistä peruskysymystä kuitenkaan unholaan, sillä jostakin syytä niinkin ristiriitainen käsite on muodostunut."
Ilmeisesti tarkoitat tuolla egottomuuden todellisuutta, sellaisen olemisen tilan "mahdollisuutta".
Tuota... et varmaan usko, mutta vain egottomuuss on totta. Kaikki mihin ego liittyy on valhetta.Aivan. Olen pohdinnassani päätynyt siihen, että egottomuus on toki totta, mutta se mikä on totta, on myös ristiriitaista. Egottomuuden ristiriita on juuri se, ettei se ole kausaalinen partikulaari, vaan ikään kuin kaikenkattava objektiivinen kokonaisuus. Kuten aikaisemmin olet sanonut: Se ei ole objekti eikä subjekti, eikä myöskään niiden välinen relaatio. Se on vain tietoisuus. Tietoisuus kuitenkin käsitteenä hämää käsityksiämme, sillä varmaa tietoa ei objektiivisesta näkökulmasta ole. Näin sanoo vain partikulaari subjekti.
Miten voimme partikulaareina subjekteina olla varmoja siitä, missä totuus piilee? Ajattelemme egottomuuden käsitteen valossa että kaikki subjektiiviset vuorovaikutteellisesti muuttuvasta todellisuudesta tekemämme havainnot ovat vain valhetta, sillä emme kykene havainnoimaan aika-avaruuden jatkuvaa kausaliteettiä. SIksi usein nimitämmekin totuutta relatiiviseksi.
- valistunut
Egottomuus on aivan muuta kuin huumeiden avulla saatu ruumiista irtautumiskokemus
Egottomuus on egon kuolema, ns psykologinen kuolema jonka seurauksena ego häviää kokonaan
Ego on kehityksen kautta materiasta syntynyt keskus joka pitää ihmistä vallassaan, ja se on kaiken pahan alku ja juuri
Luulemme,että ihminen kuolee fyysisesti jos ego sielu kuolee,mutta niin ei ole, ja tuo luulo johtuu siitä että uskonto on hylännyt hengen elämän , ja nostanut tuon materiasta syntyneen sen tilalle muka jumalallisena luomuksena
Henki elämä joka on kuolematon on asetettu tuon sielun ominaisuudeksi
Kun ymmärrämme mikä tuo sielu, psykologinen perimämme,
uskonnon perisynti on, ja miten se on syntynyt, ja miksi se seuraa perimänä elämästä toiseen
Silloin tuo ego menettää otteensa ja hallintansa meissä ja hajoaa
Tuo ego sielu ilmenee meissä psykologisena aikana, ja kun se hajoaa niin se aika päättyy, samoin päättyy yksilöllisyys, ja tilalle tulee yksinolevuus,joka on olla yhtä kaiken kanssa
Monet ovat sen oivaltaneet, mutta jotkut ovat yrittäneet sitä huumeiden avulla kuten natsit saksassa, mutta seraukset olemme nähneet
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1061762Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2091742Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1061663Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2541425Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341376Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii482965Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50946Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115898Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai298886Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347832