Neuvokaa joku tyhmää...

hanhanna

Tiedän että tää tulee kuulostamaan typerältä kysymykseltä, mutta en ihan oikeesti tiedä vastausta. Olen seurustellut kaksi vuotta, ja kyseessä on ihan eka suhteeni. Kaikki on mennyt suhteellisen hyvin, mutta nyt oon alkanut miettiä eroamista. Ongelma on vaan se, että kokematon kun olen, niin en tosiaankaan tiedä onko kyseessä suhteen normaali arkipäiväistyminen vai suhteen oikea kuolema! Myös poikaystäväni ei ole ennen seurustellut, vaikka reilusti yli parikymppisiä olemmekin.

Oomme miettineet yhteisen asunnon ostamista, mutta nyt en tiedä kannattaako se. Tietääkö sen vaan jotenkin alitajuisesti kun on aika erota...? Mä oon kahden vaiheilla :/ Jotenkin kaikki on vaan väljähtynyt. Yhteistä aikaa ei töiden ja stressin takia ole, hellittelyt on pudonneet murto-osaan aiemmasta, seksiä harrastetaan enää kerran tai kaksi viikosta (ja vieläpä aina minun aloitteestani, ei miehen!), ja riidellään paljon kaikesta turhasta. Se aika on historiaa kun vain toisen ajatteleminen sai perhoset vatsanpohjaan. En enää tunne huumaavaa rakkautta. Rakkaudentunnustukset ovat vaihtuneet epävarmoihin "rakastatko mua vielä" -kyselyihin. Kysyn tuota itse ja myös poikaystävä kysyy melkein päivittäin, vaikka hän se aina sanoo että ihan hyvin meillä menee.

Meillä menee ulkoa päin katsoen hyvin, eikä mitään suuren suurta ongelmaa olekaan, vain tämä väljähtyminen, seksin väheneminen ja ehkä jonkinasteinen tylsistyminen. Pelkään hirveästi että jään keskinkertaiseen suhteeseen ja tuhlaan nuoruuteni, kun en tiedä millaista jonkun muun kanssa voisi olla. Miksi, miksi tämän pitää olla ensimmäinen parisuhteeni :(

Kysymys oli kai se että mistä tietää kun on aika erota... tai jatkaa yhteistä polkua.

6

121

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ~cssi~

      Koskaan ei kannata olla kenenkään kanssa tavan vuoksi, paremman puutteessa tai yksinäisyyden pelosta. Kyllä sen sit tietää jos haluaa oikeasti jonkun kanssa elämänsä jakaa, mutta ei sekään mitään ylin päämäärä ole. Jos niin käy, niin käy. Kannattas nyt katella elämää monipuolisemmin

    • minä86

      Minäkin lopetin ensimmäisen seurustelusuhteeni siksi koska tuntui että kaipaan jotain muuta... tuntui siltä etten saanut silloiselta poikaystävältäni sitä mitä kaipasin. Onneksi lähdin! Olin niin nuori, 19 vuotias ja kokematon. Siinä eron jälkeen tuli sitten kokeiltua vaikka minkälaista kaksilahkeista ja loukattua siipensä mutta silti olen tyytyväinen ratkaisuuni. Nyt kun olen 25-vuotias ja tiedän tasan tarkkaan mitä mieheltäni haluan ja millaista kohtelua en aio sietää. Tapasinkin nykyisen poikaystäväni vuosi sitten ja hänessä on kaikki se, mitä olen aina halunnut ja olen onnellinen :). Jos olisin jäänyt ekaan suhteeseeni, olisin onneton ja miettisin koko ajan mitä olisi voinut olla jonkun toisen kanssa.

      Kun olet noin nuori ja tuolta tuntuu, niin ei minun mielestäni kannata hankkia yhteisiä asuntoja ja jatkaa seurustelua. Voittehan te erota eri teillenne ja olla silti yhteydessä toisiinne. Ehkä joskus vielä tajuatte, että ette voi elää ilman toisianne. Tai sitten sinä opit vähitellen, mitä suhteelta oikeasti haluat ja vielä saat haluamasi eri miehen kanssa. Ei näitä asioita kukaan tiedä, vain aika näyttää!

    • sölkfjdsäakl

      Minulla on takana pitkä avioliitto, joka sitten aikoinaan valitettavasti päättyi. Mutta eipä se pitkä liitto tee minua yhtään varmemmaksi nykyisessä suhteessani. Meilläkin niitä rakkaudentunnustuksia oli alkuun, ne vähitellen vaihtuivat juuri noihin kysymyksiin, että rakastatko vielä ja nykyisin ei ole enää edes noita kysymyksiä. Mieheni on kyllä ilmoittanut, että rakastaa muttei halua enää puhua asiasta. Olen jättänyt siis koko kyselyn sikseen.
      Stressi, työ ja arki lapsineen kyllä vie paljon pois suhteelta, mutta se on tietysti yksi kasvamisen paikka ja vaatii toisen ymmärtämistä, anteeksiantoa ja luottamusta ja myös toisen ja oman elämän epätäydellisyyden hyväksymistä.
      Mielestäni et ole huonossa suhteessa vaan ihan tavallisessa, hyvässä. Miesystäväni on aina puhunut minulle, että suhteen koossa pitävä voima on ystävyys, ei rakkaus. Olen ajan kuluessa taipuvainen ajattelemaan samoin.
      Minulla on kyllä nykyisessä suhteessani niin, että katsoessani miestäni, hän on silmissäni ihana.
      Mutta elämää nähneenä ja lapsiperheen arkea eläneenä sanoisin niin, että se tavallinen arki ilman maailmaa mullistavia tunteita on sitä parasta arkea. Se suhde, jossa voi olla levollisena luottaen toisen läsnäoloon omassa elämässä ja toisen uskollisuuteen ja jossa vaan on hyvä olla yhdessä saman katon alla, on se paras suhde.
      Teidän suhde paranee, kun lopetatte tuon ainaisen kyselyn ja päätätte luottaa siihen, että toinen kuitenkin rakastaa. Jos lähdet tuosta suhteesta, ei mikään takaa, että tulet onnellisemmaksi toisen kanssa. Jos olisin sinä, pitäisin kiinni siitä, mitä minulla on ja yrittäisin muokata siitä mahdollisimman onnellisen. Elämä kun ei ole silkkaa onnea vaan kasvun paikka.

    • hanhanna

      Kiitoksia vastauksista, arvostan suuresti uusia näkökulmia joiden avulla voin pohtia tilannetta :)

    • Diaka

      Hei!

      Luulen, että et ole ainut ihminen, joka kipuilee tuon kysymyksen kanssa. Todellisuutta nyt on vain se, että mikään suhde ei loputtomasti jatku rakkaudenhuumaa täynnä, vaan suhde luonnollisesti tietyn ajan päästä laantuu ns. normaalitasolle.

      Rakastumisen tunne antaa paljon ja tuntuu ihanalta. Tuntuu, ettei siitä haluaisi päästää millään irti. Se myös samalla syö paljon ja vie ajatuksia pois kaikesta muusta tärkeästä elämässä. Jos tunne ei koskaan laantuisi, toisesta ihmisestä tulisi koko elämäsi napa, ei kukaan ihminen voi täyttää täysin toisen ihmisen tarpeita.

      Ihminen tarvitsee ympärilleen myös muuta elämää, ystäviä, perheen, harrastuksia, ja minulle henk.koht. usko Jeesukseen Vapahtajanani on kaiken perusta, jota ilman millään ei olisi mitään merkitystä.

      Toinen ihminen ei siis koskaan voi olla ns. uskonto, koska kukaan ei yllä täyttämään kaikkia elämänalueiden toiveita.

      Ensimmäinen suhde on aina ensimmäinen ja siksi on luonnollistakin miettiä, voisiko joku toinen ihminen antaa elämääni vielä enemmän. Voi olla, että voisi, voi olla, että ei. Itse olen seurustellut kerran aiemmin ennen nykyistä suhdettani ja luulen, että jos olisin ensimmäisen suhteen aikan oivaltanut keskeisiä asioita parisuhteestani, saattaisin edelleen olla saman ihmisen kanssa. Olin kuitenkin liian nuori ja vähän elämää kokenut ymmärtääksei tarpeeksi hyvin parisuhteen palikoita. Omat toiveeni ja odotukseni olivat liian suuria.

      Nyt olen oppinut paljon elämää, nähnyt rikkinäisyyttä ja tajunnut myöskin sen, että ne utopistise tkuvitelmat siitä oikeasta ovatkin vain lapsenomaista harhaa, ei kukaan voi koskaan niitä täyttää, jos itse asetan niille epärealistiset mittasuhteet.

      Nyt elän onnellisessa, tasapainoisessa ja tasapuolisessa parisuhteessa. Yksi keskeinen asia on, että se vaatii molemmin puolista työtä ja toistensa virheiden hyväksymistä. Kukaan ei voi täyttää kaikkia toiveitasi,vaan ihmisen täytyy oppia hyväksymään niin oma vajavaisuutensa kuin toisenkin vajavaisuus.

      En tiedä, kuinka tiivis suhteenne on todella ollut, mutta luulen, että teille molemmille voisi tehdä hyvää olla hetken aikaa erossa ja tehdä omia juttuja, opetella tuntemaan, kuka minä itse olen ja mitä todella elämältäni haluan. Jo viikonkin tauko voi tehdä ihmeitä.

      Jos vielä tauonkin jälkeen tuntuu siltä, ettei ole toista kaivannut yhtään, eikä halua nähdä toista ollenkaan, voi olla, että olette oivaltaneet, ettei nykyinen suhde ole sitä, mitä todella haluatte. Jos taas tuntuu hyvältä palata tauon jälkeen yhteen, elätte varmasti suhteessa, joka voi kantaa hyvinkin pitkälle.

      Muistakaa ennen kaikkea, että parisuhteen tulee olla tasapuolinen, toinen ei voi olla koko ajan antajan roolissa ja toinen ottajan. Molemmilla tulee olla tunne, että on myös saajana.

      Jos tämä tasapaino järkkyy ja koet, että olet itse se, joka koko ajan joutuu antamaan, on pysähdyttävä. Muista, että asioista täytyy puhua. Ei toista syyllistäen, joka voi pahentaa asioita vielä entisestään, vaan niin, että esität toiselle sen, mitä sinä tunnet ja koet, katsoen vain itseesi.
      Esim. "Minä koen olevani aina aloitteen tekijä, ja sen tuntuu minusta pahalta. Minusta tuntuu, että en ole onnellinen suhteessamme. Kaipaisin enemmän läheisyyttä." Tällöin katsot vain itseesi, etkä syyllistä toista. On tärkeää puhua, miltä itsestä tuntuu. Toinen saattaa jo siitä oivaltaa asioita positiivisuuden kautta, ilman, että kokee itse olevansa huono ja riittämätön.

      Puhu tunteistasi ääneen ja muista, että on tärkeää sanoa ääneen niin hyvät kuin huonotkin asiat. Joskus on myös parempi sanoa toiveet ääneen, kuin toivoa niitä mielessään, toinen ei kuitenkaan ole ajatusten lukija. Voi olla, että toinen osapuoli ei kaikkia toiveitasi toteuta, mutta ainakaan hän ei elä epämääräisessä epätietoisuudessa, mikä jo sekin hiertää usein välejä.

      Tässä tuli muutama vinkki näin kokemuksen rintaäänellä. Myös monet parisuhdeoppaat voivat auttaa teitä eteenpäin, ja parasta olisi, jos vielä molemmat lukisitte saman opuksen ja voisitte jakaa ajatuksianne sen pohjalta. On myös olemassa paruhdeterapeutteja ja seurakuntak mm. tarjoaa perheneuvontaa, jonne voitte ehdottomasti mennä sellaisina kuin olette. Siellä ei yritetä ketään kännyttää, vaan autetaan löytämään parisuhteen solmukohtia ja oivaltamaan keinoja niiden avaamiseksi.

      Ennen kaikkea voimia teille molemmille vaikeaan tilanteeseenne ja haluan toivottaa myös siunausta valinnoillenne, huolimatta omasta vakaumuksestasi. Uskon, että siunauksen toivottaminen ei mene koskaan hukkaan.

    • Niin..--

      Niin..kyllähän se on jokaisen koettava että elämä ei onnellisemmaksi muuta vaikka kumppania vaihtaisikin. Hetkellisesti kun ihastuu ja rakastuu niin kaikki on hienoa mutta arki tulee uusiinkin suhteisiin. Ainoa tapa on hakea sisältöä eläämäänsä on hakea sitä ihan itsestä ja omista jutuista. Voisi olla hyvä ottaa pieni pesäero ja olla yksinään. Tutustua itseensä. Se että haet uuden harrastuksen tai työn voi jo tehdä ihmeitä elämääsi. Kun olet yksin onnellinen voit jakaa sen toisen kanssa. Arki syö romatiikan se on selvä eikä pitemmissä suhteissa siltä voi välttyä. Nuorena olisi hyvä olla tovi itsekseen. Kestät paremmin nuo tylsät ajat kun tunnet itsesi ja voit itse piristää itseäsi niillä asioilla mistä tykkäät.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      106
      1762
    2. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      209
      1742
    3. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      106
      1663
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      254
      1425
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1376
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      482
      965
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      946
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      898
    9. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      298
      886
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      832
    Aihe