seksuaaliterapia(ako?)

Kävimme puolisoni kanssa seksuaaliterapeutilla, syynä mieheni haluttomuuden aiheuttamat ongelmat ja erokin oli jo lähellä.

"Joskus vaan on niin, etteivät halut ja tarpeet kohtaa. Toinen tyytyy paljon vähempään kuin toinen. Näistä on vaan avoimesti keskusteltava." Ja se siitä. Kysyin, että miten tämän tilanteen kanssa sitten eletään, kun vuosien avoin keskustelu ei ole tuottanut tulosta. En saanut vastusta.

Ja tätä terapeuttia vielä keuhtaan netissä alan sivuilla....
Ilmoita


Hassun yleinen on se käsitys jonka mukaan ongelmien tiedostaminen ja niistä puhuminen jotenkin myös ratkaisee ongelmat.
Näinhän ei oikeasti tapahdu. Vaikka kuinka ymmärtäisin haluttomuuden syitä ja toisen tuntemuksia, se ei vie minun tarpeitani pois.
2 VASTAUSTA:
Olen ihmetellyt juuri sitä tässä halujen kohtaamattomuudessa, mitä omien tarpeiden kanssa sitten pitäisi tehdä. Kieltää ne? Älkääkä nyt sanoko, että "lukeminen ja käsityöt" riittävät. Toisen läheisyys ja intohimon jakaminen ovat asioita joita haluaisin. Ja pettäminen, sehän on synneistä kauhein heti tappamisen jälkeen... ainakin niiden mielestä, jotka eivät koskaan ole joutuneet kokemaan jatkuvaa torjuntaa ja omien tunteiden tukahduttamista vuodesta toiseen...
Erotkaa... on lapset, on turvallinen perhe, ei lyödä, juoda ja huudeta. Seksi on ainoa ongelma... ei eroaminenkaan ole yksinkertaista.
life is kirjoitti:
Olen ihmetellyt juuri sitä tässä halujen kohtaamattomuudessa, mitä omien tarpeiden kanssa sitten pitäisi tehdä. Kieltää ne? Älkääkä nyt sanoko, että "lukeminen ja käsityöt" riittävät. Toisen läheisyys ja intohimon jakaminen ovat asioita joita haluaisin. Ja pettäminen, sehän on synneistä kauhein heti tappamisen jälkeen... ainakin niiden mielestä, jotka eivät koskaan ole joutuneet kokemaan jatkuvaa torjuntaa ja omien tunteiden tukahduttamista vuodesta toiseen...
Erotkaa... on lapset, on turvallinen perhe, ei lyödä, juoda ja huudeta. Seksi on ainoa ongelma... ei eroaminenkaan ole yksinkertaista.
OLen 47 v nainen ja käynyt nuo samat asiat moneen kertaan läpi.Olen eronnut 2 kertaa.Eka mies kävi vieraissa .Kotona sai seksiä mutta piti käydä vieraissa.Toinen mieheni lakkasi puhumasta ja koskemasta ja mä läksin vieraisiin.Kerroin siitä heti hänelle ja jatkoimme suhdetta vielä 2 vuotta.Mutta lopulta sekin päätyi eroon.Seksi oli alussa ihanaa mutta haihtui johonkin..No sit tapasin ihanan miehen jota olisin rakastanut vaikka kuinka ja paljon seksi oli taivaallista ,mutta ...sillä oli masennusta ja elämässäni oli rankka vaihe joka uuvutti hänet täysin..en voinut vaatia masentunutta kestämään lasteni toilailuja.Tai mun suruani niistä.Erosimme.Vaikka edelleen rakastamme toisiamme, rakkaus ei vaadi eikä pakota mahdottomaan yhtälöön...Nyt olen uudessa suhteessa ja rakastan ja olen onnellinen.Ja seksi on ihanaa ja saan sitä kerrankin tarpeeksi..Asumme erossa ja näemme harvoin matkojen ja töiden takia mutta meillä on loistavaa puhelinseksiä ja hän osti mulle dildonkin että jaksan odottaa tapaamistamme..hän ymmärtää mun tarpeet ja tukee mua kaikessa.eli rakastaa mua yli kaiken.Mitään muuta en enää kaipaa.Yhdessäolomme on ihanaa ja meillä on tosi hauskaa aina..Se mitä haluan kertoa ..elämä on valintoja täynnä..ja meillä on vain tämä yksi elämä.
+Lisää kommentti
Kuvittelin, että seksuaaliterapiassa jotenkin käsiteltäisiin ongelmia yhdessä terapeutin avulla. Opeteltaisiin lähentymään ja sitä estyneempää ja halutomanpaa autettaisiin avautumaan. Mä jotenkin vielä uskoin siihen, että toisen luo voisi löytää uudestaan.
Kai mä vaan odottelen, että lapset tosta varttuu ja ehkä joskus uskallan itsekin tehdä Annabellen tavoin.
1 VASTAUS:
Seksuaalisuuden ongelmat ovat yleisiä parisuhdeongelmia, joissa seksuaaliterapeutilla käynti voi olla hyödyllinen. Pariterapia on yksi vaihtoehto myös, mutta tiedän, että meitä pariterapeutteja on monenlaisia. Jos tuntuu että terapia ei auta, kannattaa kokeilla vaihtaa terapeuttia. Ja ennenkaikkea terapeutille kannattaa kertoa, mitä toivoo terapialta. Vastuullinen terapeutti osaa kyllä selittää toimintatapansa ja tavoitteensa. Seksuaalisuuten liittyvät ongelmat ovat vaikeita ja niiden seuraksista kärsivät tosi mnet pariskunnat. Olisi hyvä, että hyviä ammattiauttajia olisi enenmmän. Kaikkea hyvää sinulle ja parisuhteellesi, vaikka tämä aika vanha viestiketju onkin.
+Lisää kommentti
Tämä on niin vaikea asia sellaiselle ihmiselle joka sen joutuu elämässään kokemaan. On näitä ihmisiä jotka tulevat sanomaan, että "istutte kaksin iltaa, syötte hyvin ja juttelette, sillä se seksi tulee takaisin". No eipä auta tuo, turhauttaa vain entisestään.

Oma tarinani on tämä: olen 38-vuotias nainen, ja aviolittossani olen elänyt jatkuvassa puutteessa. Mieheni kanssa aloimme seurustelemaan noin 12 vuotta sitten, alkuksi aloitteen tekijä olin minä. Rakastuneena kaikki tuntui hyvältä. Sitten tuli pari lasta ja seksi tyssähti kokonaan. Kärsin jonkin asteisesta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, olin todella väsynyt. Tuntui että mieheni ei koskaan halunnut minua, tunsin itseni vähintäänkin epähaluttavaksi.

Sitten, pikku hiljaa aurinko alkoi paistamaan mieleeni, mutta seksi ei vain milloinkaan palannut suhteeseen. Kävimme parisuhdeterapiassa (joka oli ihan yhtä tyhjän kanssa), ja suhteemme säilyi kaverillisena. Nyt olemme olleet ilman seksiä jo lähes 3-4 vuotta, en enää muista milloin olemme viimeksi olleet sängyssä.

Monen tuskallisen asian läpikäyneenä olen nyt valmis eroamaan. En vain voi elää suhteessa johon ei kuulu seksuaalisuus. Itse kuitenkin koen olevani oikein hvyän näköinen, haluttava nainen. Kaipaan kosketusta ja läheisyyttä, haluan elää.

En pysty ap:tä neuvomaan muuta kuin sanomalla, että kannattaa varmaan mietiiä kuinka paljosta on valmis luopumaan...Voisiko suhteen saada vielä korjatuksi keskustelemalla.
Ilmoita
Laitetaan tähän väliin miehistä näkökulmaa..
Itsekkin koitin tuota puhumista kihlatulleni aikoinaan ja yleisin vastaus oli
"Puhutaan joskus toiste nyt ei jaksa"
Monta kertaa olin puunannut kämpän lattiasta kattoon ja tehnyt ruokaa mistä hän tykkää.

Kerran vein hänet talvella etelään lomalle.
Mutta kuulema reissu meni sen takia pieleen kun koitin vokotella.
No sekään ei auttanut hänelle...

Mutta tähänkin väliin joku varmaan toteaa mene vetämään käteen yms.
Mutta se ei poista vaan sitä läheisyyden tunnetta.

Aina kun hänen lähelleen koitti tai halas niin vastaus oli "Älä lähentele mee pois siitä"

No kuitenkin kun asunto oli hänen niin ollaan sitten rupesin juttelemaan vuokralaiselle joka oli vuokralla minun omistusasunnossa että tarvitsen itse sen asunnon tämän vuoden puolella että jos vuoden loppuunmennessä sen saa. No se onnistu vaikka sitä piti ootella 6kk...

Kannoin omat henk koht tavarat omaan asuntooni salaa...

No nyt annoin viimeisen mahdollisuuden ja kun ilta koitti niin sanoin että nyt voitas vähän puhua meidän parisuhteesta.
Ja vastaus oli "Puhutaan toiste"
Ehdotin että mennään johonkin parisuhde terapeutille tai jotain niin saatas vähän muittenkin näkökantaa tähän suhteeseen. No hänhän lyttäs sen idean ja taas totes puhutaan myöhemmin blaa blaa blaa...

Itellä paloi jo totaalisesti ja huusin että nyt puhutaan eikä myöhemmin kun se puhutaan toiste on jo 4 vuotta kestänyt....
No hänhän kysyi että mistä oon suuttunut.
Ja kerroin koko tilanteen omista tuntemuksistani viimeisistä neljästä vuodesta mutta siihenkin saatiin vaan olankohautus..
Jos olisin jäänyt vielä niin olisin varmaan lyönyt kun se ei ollut kaukana....

No paras vaihtoehto oli että lähdin menemään ja pari päivää meni niin hän soitti että voit kyllä tulla kotiin jos haluat.

Kerroin että olen muuttanut pois että postini kyllä voin käydä hakemassa viikonloppuna.
No hän löi luurin korvaan ja kun kävin hakemassa viimeiset postini hänen luota niin nyt hän halusi puhua mutta vastaus minkä annoin hänelle "Minä oikeesti yritin sitä muutaman sinun kanssa että puhutaan asioista joko kahdestaan tai terapeutin kanssa että mahdollisuuksia kyllä oli ja monta"

Ainut mikä vituttaa niin siinäkin meni hukkaan 8 vuotta ton akan kanssa....

Eli jos puoliso pihtaa yli vuoden niin kyselemättä vaihtoon tai vieraisiin.
Itse ainakin teen niin.
1 VASTAUS:
Ihmeen pitkään jaksoit seksitöntä liittoa..Onneksi repäisit itsesi irti..Sulla on mahdollisuus saada sellainen partneri joka tykkää läheisyydestä ja seksistä ihan normielämään kuuluvana asiana.Tsemppiä :)
+Lisää kommentti
No 1 vuosi ei ole mitään ! Meillä mennyt 8 vuotta ilman läheisyyttä ja seksiä ,johtuen minusta. Kun saimme lapsen 8 vuotta sitten ,en enää halunnut miestäni.Seksi kyllä kiinnostaa ,mutta muiden kanssa. Minulla 3 pettämistä ja kaikki olen kertonut en halua kaksoiselämää.5 vuotta olemme puhuneet erosta rahan ja lapsen takia riudumme tässä. mies en pysty pettämään ole ehdottanut hänelle vuosia sitä.Nyt hän jäi kiinni eka kertaa tekstisuhteesta 12 vuoteen en ole hänestä ollut mustasukkainen nyt olen. Olen kärsinyt masennuksesta vuosia ja haluaisin oikeasti seksiä hänen kanssaan,en vain pysty.nyt haudon tappavani itseni tai hänet ,tuskin kumminkaan teen sitä,saa nähdä.Osa syy miksi en halua häntä on hänen huonotuulisuus ja jatkuva valittaminen kaikesta.

kommentoikaa ja suositelkaa hyvää seksuaaliterapeuttia

t.nina 43v.
1 VASTAUS:
No sulle kyllä o helppo suositella että teet niin ku haluat.
+Lisää kommentti
Kaikkein tärkeintä parisuhteessa on KIIMA.
Seksuaalinen halu juuri kyseistä henkilöä kohtaan.
Kiima pitää parisuhteen yhdessä ja kaikki muut syyt olla yhdessä ovat tekosyitä.
Kiima pitää ihmiset seksuaalisesti uskollisina toisilleen.
Ilmoita
Etsimme seksuaaliterapiasta avun saanutta pariskuntaa haastatteluun!

MeNaiset SPORT -lehti etsii haastatteluun pariskuntaa, joka on saanut avun seksuaaliterapiasta. Jos haluatte kertoa tarinanne, laita viestiä ja kerro lyhyesti taustanne osoitteeseen sport.palaute@sanomamagazines.fi

Muistathan kertoa omat yhteystietosi, niin otamme sinuun yhteyttä!
Ilmoita
Nyt on ihan pakko kirjoittaa. 15 vuotta parisuhdetta takana. Pitkässä suhteessa huomaa miten eri rakkauden osatekijät vaikuttavat suhteeseen aaltomaisin liikkein. Sellaista sinikäyrää (matemaattinen termi). Mutta, jos homma tökkii, kannattaa apua hakea nopeasti. Kun asiat pitkittyy niin ne myös tuppaavat vaikeutumaan. Itselle lopulta kävi näin ja aika moinen umpisolmu ehti syntyä. Miehenä väitän mielelläni, että johtui naisestani, mutta eiköhän siihen sotkuun tarvita kuitenkin kaksi, joskus ikävä kyllä jopa kolme. Parisuhdeterapiaa ja seksuaaliterapiaa kokeneena voin sanoa, että homma saattaa toimia jos ongelma on puheväleissä tai siinä, että varsinaista ongelman syytä ei tiedosteta. Ja onhan terapeutitkin ihmisiä. Toisten kanssa synkkaa ja toisten ei. Toiset ovat kyvykkäämpiä ja laajakatseisempia kuin toiset. Jollain omat ongelmat ja karvaat kokemukset värittävät suhtautumista. Kannnattaa löytää osaava auttaja. Etsintä voi kyllä tulla hinnakkaaksi. Itse toivoisin, että terapeyteilla olisi munaa ottaa härkää sarvista ja suoraviivaisesti opastaa ja ohjeistaa kohti monipuolisempaa, kokeilevampaa ja laaja-alaisempaa elämää. Myös seuranta olisi tärkeää, että terapiassa käyvät tekevät kuten on sovittu. Sellainen asenne, että ketään ei pidä pakottaa mihinkään on syvältä ja poikittain. Ei oikeasti pidäkkään, mutta tuomalla tällaisia hokemia esille, saadaan se pidättyväisempi, ongelmallisempi, tai jotain mitä sitten onkaan pielessä tyyppi uskomaan, että kaikki on normaalia ja ihmiset ovat vain niin monimuotoisia. Jokainen seksuaalisesti tasapainoinen ihminen ymmärtää, että esim. parisuhteessa elävällä parilla on oltava seksiä useammin kuin kerran kuussa. Ihan oikeasti. Ajatellaanpa gaussin käyrää. Kummassakin ääripässä tapauksia on vähän, mutta keskellä käyrää paljon. Sekksuaalisuuteen johdettaessa tämä tarkoittaa, että joka päivä kaksi kertaa temput tekeviä pareja on harvassa kuin myös pareja jotka temppuilevat vain kerran vuodessa. Kaksi tai kolme kertaa viikossa kiksauttavia on sitten suurin joukko. Jos ollaan matemaattisen tarkkoja niin keskiarvo on vain yksi luku eli normaali on jokin tietty määrä. Ei enempää eikä vähempää. Lopulta tilanne kääntyykin niin päin, että normaaleja on kaikkein vähiten ja muita variaatioita huomattavasti enemmän. Terapeytit hei. Koittakaapa ottaa tiukka ote ja saada parit aidosti tekojen, eleiden, yhdessäolon, naiskentelun, harrastusten jne. kautta konkreettisesti löytämään toisensa ja olemaan edes matemaattinen normaali.
Ilmoita
Miksi ohmiset rypevät parisuhteen seksuaalisten ongelmiensa kanssa jopa vuosia keskenään tekemättä asialle mitään? Kynnys hakea apua ei ole kovin korkea: https://www.vastaamo.fi/psykoterapia/seksuaaliterapia
1 VASTAUS:
Luuletko, että kaikki haluttomat hakevat apua tai suostuvat hakemaan? Toisekseen, kaikilla ei todellakaan ole varaa minkään vastaamon terapiapalveluihin.
+Lisää kommentti
kiina-klinikka auttaa

kiinaklinikka.com
Ilmoita
Minä olen ollut mieheni kanssa nyt noin 1½ vuotta. Seksiä oli aluksi liiaksikin mielestäni (mieheni halusi kokoajan ja minä se himmailin). noin puoli vuotta sitten asiat kääntyivät toisinpäin.. se olin minä joka vinkui seksiä ja mieheni ei halunnut.

Viimeiset puolivuotta olen kysellyt joka viikko että jos tänään sitä seksiä (?).. vastaus on ollut aina, että katsotaan. Aktit puolen vuoden ajalta riittävät yhden käden sormiin..

Löysin mieheni impotenssilääkkeet viime vuonna ja oli aika shokki, hän ei ole minulle vieläkään maininnut asiasta.

Olen yrittänyt kysellä mistä kiikastaa, mutta vastaus on ollu aina, että Stressi.. hän ei ole tunnustanut käyttävänsä impotenssilääkkeitä ja aavistelen, että seksi ei maistu kun ei saa stondista.

Rakastan miestäni, mutta en pysty siihen, että seksiä on noin 1krt/kk.. pää hajooo. Mikä avuksi?
1 VASTAUS:
ja äskeiseen vielä lisäykseksi:

mieheni on kirjoitellut useille naisille kaikennäköisiä seksiviestejä yli puolet ajasta jonka olemme olleet yhdessä.. sain hänet kiinni tästä uutenavuotena toistamiseen ja päätin että en enää jaksa.. kuitenkin palasimme yhteen ja nyt on luottamus mennyt.. ihmettelinkin tässä kokoajan, että miksi hän ei minua halua, mutta haluaa kirjoitella netissä muiden kanssa?
+Lisää kommentti
Meilläkin vähän ongelmaa. Tai minä koen oman haluttomuuteni ongelmana. Ikää molemmilla puolin ja toisin 30, yhdessä ollaan oltu reilu vuosi. Alkaa siis ensihuuma ja rakastumisihastus olla ohi, ehkä sen vuoksi tämä taas kumpuaa esille.

Mä pidän ongelmana sitä, että mulla ei ole yhteyttä omaan itseeni. Haluja on ehkä kerran kuukaudessa, muutoin homma tapahtuu siten, että joudun tekemään töitä oman kiihottumiseni eteen. Ja se on vaikeaa. Haluaisin haluta ja haluaisin seksiä, mutta en vain halua. Rakastan miestäni, ensimmäistä kertaa minulla on mies, joka kuuntelee, puhuu, ymmärtää, on sinut itsensä ja maailman kanssa. Jostain syystä olen vain alkanut sulkeutua itseeni...

Minulla on aika hankala parisuhdetausta. Olin lähes 10 vuotta miehen kanssa, joka petti, valehteli, pilkkasi, ei ikinä puhunut mistään. Seksi hänen kanssaan oli lähinnä tämän miehen tarpeiden tyydyttämistä, itse en ikinä saanut seksistä mitään. Orgasmin sain kerran tai kaksi koko tuon vajaan 10 vuoden aikana. Luulin, että olen kykenemätön ylipäänsä saamaa orgasmia, mutta ilmeisesti en ole. Mies suuttui ja lopetti aina, jos yritin ohjata seksissä, ja ohjaamisella tarkoitan ihan vain vaikka kädellä lantion liikkeen muuttamiseen pyrkivää elettä, eli ei mitään suurta.

Monestakin lapsuuden ja tuon suhteen asiasta johtuen on lopputuloksena ollut masennus ja nyt olen 2 vuotta ollut psykoterapiassa, mutta seksuaaliasioita en jotenkin pysty siellä käsittelemään. Terapeuttinikin on sanonut, että hän ei ole niihin asioihin koulutettu, mutta voimme toki niistä puhua. Minusta tuntuu, että en halua puhua niistä hänelle. Mutta jos vaihtasin terapeuttia sellaiseen, jolla on myös seksuaaliterapeuttikoulutus, katsoisiko kela sitä hyvällä? Minullahan on kolmas vuosi vielä hyödyntämättä.

Otin tänään miehen kanssa seksuaaliterapian puheeksi. Hän tietää, että minulla on pääni sisällä lukkoja, jotka häiritsevät elämääni. Hän oli avoimin mielin asian suhteen ja voisi lähteä mukaankin. Mutta minua pelottaa ajatus, että olen siellä aivan avoinna, ilman mitään suojaa. Aihe on niin intiimi, että pelottaa päästää ketään sen lähelle. Edes miestä.
Ilmoita
Me olemme käyneet nyt 4 kertaa Kokkolassa seksuaalineuvojalla, semmonen kun iloseksi (kotisivut:www.iloseksi.fi) Se tarjoaa myös parisuhdeterapiaa ja seksiterapiaakin ymmärtääkseni. Me ollaan jo näiden kertojen aikana saatu tosi paljon apua ja tykkään siitä terapeutista.. kuuntelee molempia ja ymmärtää molempien puolet asiasta. Ollaan saatu paljo tehtäviä kotiin ja varmasti jatketaan vielä siellä käyntiä.
Ilmoita
Itse olen löytänyt sen suurimman ongelman haluttomuuteen monesta eri osatekijästä. Minua on lapsuudessa käytetty seksuaalisesti hyväksi sukulaisen taholta. Nuoruudessa tapahtui raiskaaminen. Oma seksuaali identiteetti rikkoutui täysin. Käytin alkoholia ja lääkkeitä ja huumeita. Ja päädyin irtosuhteisiin joista pohjimmiltaan etsin muuta eli läheisyyttä en seksiä. Olin myös koukussa masturbaatioon. Nyt olen naimisissa ja meillä on takana vaikea yhteinen elämä jossa pettämistä ja väkivaltaa. Tulin uskoon 2007 siitä on lähtenyt parantumisen tie. Mies tuli uskoon 2015. Nyt minulla on uskova psykoterapeutti ja miehellä terapeutti. Käymme yhdessä myös parempi avioliitto leireillä. Ja saimme sieltä tukiparin. Odotan myös että pääsen joskus seksuaali terapiaan. Ihmiset ihmettelevät miksi jatkaa suhteessa jossa seksiä ei toimi toisella. Joka suhteessa on oikeasti omat ongelmat ja jokaisella ihmisellä on omat ongelmat. Meitä on kasvattanut ja yhdistänyt yhteinen ongelma ratkaisu ja yhteinen päämäärä josta pidetään kiinni vaikka on vaikeitakin aikoja. Luo luottamusta kun toinen ei lähde vaikeuksien tullessa vaan seisoo vierellä ja auttaa yli. Yhteinen usko on parantanut paljon. Lopulta ihminen ongelmineen paranee ainoastaan omassa henkilökohtaisessa suhteessaan luojaansa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Yksinäisyyden ja sisäisen tyhjyyden kokeminen väistyy kun sinne päästää täydellisen rakkauden, Jumalan joka teki meistä jokaisen omaksi kuvakseen. Hän haluaa rakastaa jokaisen ehjäksi ja sieltä Hänen edestään löytyy se kuka minä olen ja kuka sinä olet. Et ole ongelmasi,olet jotain paljon ainutlaatuiempaa ja ihme, suuri ihme.

Parantuminen mistä tahansa ongelmasta varsinkin näistä seksuaalisuuteen liittyvistä on prosessi joka kestää aikansa ja johon tarvitaan rehellisyyttä ja armoa itseään kohtaan.

Toisen rakastaminen ensi huuman ja ihastuminen jälkeen on tahdon valinta. Rakkaus ei ole suoranainen tunne. Vaan valinta kohdella toista hyvin ja oikein silloinkin kun on vaikeaa. Näistä ei vain puhuta kun maailma myy seksiä ja kaikkea myydään seksillä.

Jumala teki ihmisen seksuaaliseksi ja raamatusta esim laulujen laulu/korkea veisu kertoo miehen ja naisen välisestä seksistä. Sanoisin sitä rakasteluksi. Se on sellainen monimuotoinen tapahtuma joka alkaa jokaisen omista ajatuksista ja teoista toista kohtaan. Tarvitaan suhteessa avoimuutta, turvaa ja luottamusta ja kumppanuutta ja rohkaisua päivittäin että ihminen tulee kuorestaan esiin ja uskaltaa olla toisen kanssa. Tosin jos et ole tätä Jumalan edessä itse avoimena ja rehellisenä ei se onnistu puolison kanssa. Jumala on se joka tyydyttää ihmisen tarpeet ja sitä kautta ihminen voi tyydyttää omansa ja aviopuolison tarpeet.

Voimia ja Herran siunausta sinulle ja sydämestäni toivon että olet löytänyt avun elämääsi.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

seksuaaliterapia(ako?)

Kävimme puolisoni kanssa seksuaaliterapeutilla, syynä mieheni haluttomuuden aiheuttamat ongelmat ja erokin oli jo lähellä.

"Joskus vaan on niin, etteivät halut ja tarpeet kohtaa. Toinen tyytyy paljon vähempään kuin toinen. Näistä on vaan avoimesti keskusteltava." Ja se siitä. Kysyin, että miten tämän tilanteen kanssa sitten eletään, kun vuosien avoin keskustelu ei ole tuottanut tulosta. En saanut vastusta.

Ja tätä terapeuttia vielä keuhtaan netissä alan sivuilla....

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta