Miksi enää ei sanota sanaa "viiva" kun puhutaan esim. 2-4 kuukaudesta? Uutisissa ainakin viime aikoina on luovuttu viiva-sanan käytöstä. Kuulostaa hölmöltä kun sanotaan että joku alkaa "kolmen, neljän kuukauden kuluttua".
Ja tämä muutos on tapahtunut ihan viime vuosina. Olisivat edes jossain tiedottaneet että "Huomio huomio, nykyisin viiva-sanan käyttö on pois muodista!". Naurettavan kuuloista.
Ja sanasta "shokki" on ässä pudonnut pois useassa yhteydessä. "Sokki", kuulostaapa tyhmältä. Vaikuttaneeko asiaan se että kielellisten taitojen kokoajan huvetessa kahden peräkkäisen konsonantin sanominen sanan alussa tulee liian vaikeaksi? Toivottavasti tämä "sokki-ilmiö" esiintyy pelkästään iltapäivälehtien jutuissa, jonne se ymmärrettävästi sopiikin, lukijakunta huomioiden.
P.S. Shokkiin kelpaisi myös se "sokki", jos sen ässän päällä olisi se väkänen, mutta kun pitää junttimaisesti ääntääkin se ihan kuin se kirjoitettaisiin "sokki".
Ja tämä muutos on tapahtunut ihan viime vuosina. Olisivat edes jossain tiedottaneet että "Huomio huomio, nykyisin viiva-sanan käyttö on pois muodista!". Naurettavan kuuloista.
Ja sanasta "shokki" on ässä pudonnut pois useassa yhteydessä. "Sokki", kuulostaapa tyhmältä. Vaikuttaneeko asiaan se että kielellisten taitojen kokoajan huvetessa kahden peräkkäisen konsonantin sanominen sanan alussa tulee liian vaikeaksi? Toivottavasti tämä "sokki-ilmiö" esiintyy pelkästään iltapäivälehtien jutuissa, jonne se ymmärrettävästi sopiikin, lukijakunta huomioiden.
P.S. Shokkiin kelpaisi myös se "sokki", jos sen ässän päällä olisi se väkänen, mutta kun pitää junttimaisesti ääntääkin se ihan kuin se kirjoitettaisiin "sokki".
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mene muualle pelleilemään piste Olet tyhmä pilkku kun et ymmärrä pilkku että hyvään suomeen ei ole koskaan kuulunut välimerkkien lukeminen sanoina huutomerkki
Äläkä rupea muita opettamaan ja muita haukkumaan junteiksi, kun et itse ymmärrä edes sitä, ettei suhuässä sisällä kahta peräkkäistä konsonanttia. Jos haluat lausua sanan "shokki" niin, että alussa on ensin s-äänne ja sitten h-äänne, niin siitä vaan: kuulostat tietämättömältä, joka yrittää puhua hienosti mutta ei osaa.
Oletko se kosolti kirjoittaja? Ajattelin vaan kun se kanssa on noin kiukkunen.
Jahas, taisi kalikka kalahtaa, kun tuli noin kiukkuinen vastaus :)
Sopiiko kysyä kiukustumisen aihetta? Oliko se kun kaikki tunnusmerkit täsmäsivät, ja koet itseäsi haukuttavan juntiksi? Ja unohdetaan kaikki faktat, et voi olla juntti, joten kaikki väitteet ovat automaattisesti ja iankaikkisesti siis vääriä?
Lue poikaseni iltalehteä, lue lue! Hoe viivaa ja sokkia maailman tappiin asti, ihan miten vaan. Mutta ennen kirjoitettiin (ja lausuttiin) shokki, sekä viiva em. tapauksissa.
Joko olet liian nuori muistaaksesi noita asioita, tai muuten perusjuntti joka ei koskaan ole kieltä hallinnut.
Kirjainmerkit Š, š, Ž ja ž kuuluvat suomalaiseen merkistöstandardiin eikä niiden käyttöä vierasnimissä pitäisi vierastaa. Niiden tuottamisen tietokoneella kirjoitettaessa ei pitäisi olla ylivoimaista kenellekään.
Sen sijaan š:n korvaamista sh:lla ja ž:n korvaamista zh:lla tulisi välttää!
”Vierasnimien suhuäänteitä näkee usein kuitenkin kirjoitettavan teknisistä tai mukavuussyistä siten, että š:n ja ž:n sijasta käytetään konsonattiyhtymiä sh ja zh. Suomen kielen lautakunta ei pidä tätä kehityssuuntaa suotavana.”
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=558
Jos minulta kysytään, niin pelaan mieluummin šakkia kuin sakkia ja pukeudun mieluummin šortseihin kuin sortseihin. Skoda-merkkistä autoa en ostaisi, mutta Škoda saattaisi hyvinkin kelvata.
Ikävää, että minulta ei kysytä.
Kirjainmerkkien Š, š, Ž ja ž käyttö on ollut ylivoimaista muun muassa suomen kielen lautakunnalle, joka joitakin vuosia sitten antoi aiheesta suosituksen. Siinä mainittiin ”usein esiintyviä” nimiä, niiden joukossa Tžad. Oikea asu on tietenkin Tšad.
”Tieto” meni perille Euroopan parlamentin suomen kielen kääntäjille:
http://www.europarl.europa.eu/intcoop/acp/92_01/pdf/oj_soc_sept04_fi.pdf
Joten olisikohan kieliviisaiden aika lakata sälyttämästä muiden päälle taakkoja, joita eivät halua itse kantaa. Pelataan sakkia sortseissa ja kuunnellaan Shostakovichia. Jos joku haluaa ässiä suhautella (selvin päinkin), niin sen voi tehdä hatuttakin. Škoda säilyttäköön hattunsa, koska se on vieras erisnimi, jossa Š kuuluu alkuperäiseen kirjoitusasuun.
Saahan sitä ajaa vaikka kootalla ja pelata sakkia pashkat sortseissa, mutta fakta on että on oikeita ja VÄÄRIÄ tapoja kirjoittaa sanoja. Jos keskustellaan kaveriporukassa niin se on se ja sama. Mutta jos nimenomaan keskustellaan siitä että mikä on oikea ja mikä väärä tapa (kielioppi ja sanasto on yleensä melko yksiselitteinen asia) kirjoittaa sanat oikein.
Toki jos on selkärangaton m*lkku joka haluaa miellyttää kaikkia niin hokee kaikille että kyllä se oot oikeassa kaikki ootte oikeassa. Jos kokee vääränä olemisen liian suurena taakkana, niin keskustelupalsta ei ole oikea paikka, vaan lanttumaakarin vastaanotto.
Suomen aakkostossa ei ole š-kirjainta. Sh taas pitäisi lausua erillisinä äänteinä, esimerkiksi s-hokki. Miksipä siis ei sokki, samaani, sakaali.
Sakki pelin nimenä olisi muuten hyvä, mutta kun sanalla on jo tietty arkinen merkitys.
Eihän sen pitäisi estää, sillä onhan luonnollista, että sanoilla on useita merkityksiä.
>Suomen aakkostossa ei ole š-kirjainta
Suomen kielen aakkostosta š ja ž puuttuvat, mutta Suomen kansalliseen merkistöstandardiin ne yhtä kaikki kuuluvat ja niille on hyvinkin käyttöä kirjoitettaessa vierasperäisiä nimiä oikeaoppisesti.
Jos suomen kielen lautakunta niiden käyttöä suosittelee ja esimerkiksi Suomen suurin päivälehti niitä nykyisin pyrkii johdonmukaisesti käyttämään, ei meidän Suomi24:n kielipalstalaistenkaan käsittääkseni pitäisi nousta niitä vastustamaan.
Vierasperäiset nimet ja suomen kielen sanat ovat eri asioita. Edellisissä suhutetaan, mutta jälkimmäisiin se ei mielestäni oikein sovi. Mutta kukin voi tietysti kirjoittaa ja lausua niin kuin haluaa.
Arastelet jostakin syystä junttimaisuutta. Eikö sinusta kuitenkin samaan lajiin ole luettava "hölmö-", "tyhmä-", "naurettava-" ja "junttimainen"-sanojen käyttäminen toisten ihmisten tavoista ja käytännöistä. Pitäisi toki keksiä asiallisempia perusteita kuin subjektiiviset tuntemukset esimerkiksi jonkin hölmöydestä.
Myönteiseksi koettujen määreiden käyttäminen on eri asia, mutta silti pitäisi silloinkin löytää asiaperusteita.
Kaikkialla muualla maailmassa on argumentoinnin vahvimpana voimana subjektiivisuus. Paitsi siis Suomessa ja suomessa.
Suomessa luotetaan objektiivisiin kateederilasuntoihin; kaikki pitää perustella tieteen kautta. Voi juma! Tuloksen siitä näette ja koette ympärillänne. Suomi on tylsä ja hengenvaarallinen yhteiskunta, jossa ihmisen oman, subjektiivisen mielipiteen arvo on nolla :(
Suomen kielestäkin on kielletty kaikki "minusta tuntuu" -materiaali.
Kylläpä tästäkin saatiin taas kiva mellakka aikaan... :)
Minulla on sellainen muistikuva (eli perstuntuma), että "muinoin" sanottiin yleisesti esim. "kolmesta neljään kertaa kuukaudessa".
Myöhemmin yleistyi tapa kirjoittaa "3-4 kertaa kuukaudessa" (ei tietenkään kaunokirjallisuudessa) ja sekin äännettiin "kolmesta neljään kertaa kuukaudessa".
Sittemmin se alettiin "ääntää" kirjoitetun perusteella myös "kolme viiva neljä kertaa kuukaudessa", mutta muistelen, että koulussa äidinkielentunneilla meitä opastettiin lukemaan se edelleen "kolmesta neljään kertaa kuukaudessa".
Jos nykyään tämä tapa on taas yleistenyt radiossa ja televisiossa, mielestäni se on vain edistystä ja parannusta asiaan.
"Kolmesta neljään kertaan kuukaudessa" on helppo sanoa, ja niin minäkin sanon.
Mutta kun tekstissä eteen tulee vaikkapa 184–296 kertaa minuutissa, tilanne onkin toinen. "Sadastakahdeksastakymmenestäneljästä kahteensataanyhdeksäänkymmeneen kuuteen kertaan minuutissa" saa kokeneenkin uutistenlukijan nikottelemaan.
Yli puoli vuosisataa sitten oli toisinaan tapana käyttää sekä kirjoitetussa että puhutussa tekstissä ranskalaisperäistä ilmaisua à: kirjoitettuna 184 à 296 ja puhuttuna satakahdeksankymmentäneljä aa kaksisataayhdeksänkymmentäkuusi kertaa minuutissa. Tietenkin tämä on vierasperäinen ilmaisu mutta sentään fiksumpi kuin "viiva".
Huomaatteko, että jopa Suomi24 osaa erottaa pitkän ajatusviivan (—), lyhyen ajatusviivan (–) ja tavuviivan (-).
Suositeltu muoto teknisessä kirjoituksessa oli ainakin 20...30 vuotta sitten ehdottomasti 2...4 kuukautta. Ei missään tapauksessa 2-4.
Minulla on (tästäkin) muistikuva, olen jossain nähnyt tällaisen merkintätavan.
Käytettiinkö sitä sanojen vuosi tai kuukausi yhteydessä?
Vai liittyikö se jotenkin siihen ”tekniseen” eli oliko sillä siinä yhteydessä jokin erikoismerkitys?
Kyse oli vain puutteellisista tekstintuottomenetelmistä, sillä harvasta kirjoituskoneesta oli saatavissa sekä miinusmerkki että väliviiva. Siksi haluttiin, etteivät nämä kaksi olisi sekoittuneet ja suositeltiin kolmen pisteen käyttöä välin merkitsemiseen. Tämä aika on onneksi ohi, ja väli voidaan merkitä viivalla, ja jopa oikeanpituisella.
Valitettavasti vain hyvin harvat kirjoittajat hallitsevat typografian viivojen pituuksiin ja sitoviin väliviivoihin ja -lyönteihin asti. Tässä olisi oppilaitoksilla paljon parannettavaa, mutta kun eivät ne opettajatkaan hallitse asioita yhtään paremmin...