Pakastamisesta esim. kastikkeen

Kyllä kastikkeita voi pakastaa. Pysyvät ihan hyvänä, jollet monia vuosia säilö.

Mikä ettei!Tekee kerralla enemmän ja jakaa osiin pakkaseen! Ottaa sieltä kun
tarttee. Säilyy kuukausia!

Peruna vetistyy ja menettää makuaan pakastimessa, eli perunakeittoja en suosittele pakastettavan. Kiusaustyyppiset perunaruuat ja laatikot sen sijaan voi pakastaa. Liharuuista kannattaa tehdä pakastimeen esim. palapaisti, lihamureke ja -pullat yms. pitkän hauduttamisen ja kypsentämisen vaativat ruokalajit. Kannattaa huomioida myös aika, mikä ruokien sulattamiseen ja kuumentamiseen menee! Kastike voi olla nopeampaa tehdä silloin kun sitä tarvitaan, kuin pakastaa, sulattaa ja kuumentaa. Jos teet ruokaa etukäteen valmiiksi, muista hygienia säilyttämisessä! Nopea jäähdytys, kylmässä säilytys/pakastus ja nopea sulatus ja kuumentaminen, älä seisota ruokia keittiön pöydällä tuntikausia! Laatikoita, kastikkeita ym. voit tehdä myös valmiiksi hyvissä ajoin samana päivänä käytettäväksi, jos säilytät ne ruokailua odottamassa kuumina. Monelle ruualle hauduttaminen tekee vain hyvää. kertaalleen pakastettua ei saa pakastaa uudelleen, siis käytä pakastettavaan ruokaan ainekset tuoreina, ja aina hyvälaatuisina. Laatu ei parane pakastimessa, et saa esim. päiväykseltään vanhoista tuotteista tuoreempia, vaikka pakastat. (Tämän luulis olevan itsestään selvyys, mutta aika usein olen kuullut, että vanhentuneet tuotteet pistetään pakastimeen, että voi ne joskus käyttää.) Leivonnaiset sopivat yleensä pakastettaviksi, ei kuitenkaan esim. kuorrutetut, joihin kuorrute kannattaakin laittaa vasta pakastuksen ja sulatuksen jälkeen. Niitäkään älä pakasta enää uudelleen, ota mieluummin sulamaan vain se määrä, minkä kulloinkin arvioita tarvitsevasi. Pikkuleivät voi panna tarjolle jäisinä, ne sulavat siinä kahvia keitellessäsi.

Kastike kannattaa pakastaa ilman kermalisäystä. Muutoin minä pakastan kastikkeita useinkin ja sulatuksen jälkeen lisään ruokalusikallisen kermaa. Pakastan kerman erikseen jääpalapusseissa. Silloin voi ottaa palasen kerrallaan kastikkeisiin.

Tämä pitää pakastaa.

Kyseisen konjakki hyytelön historia yltyy n. tuhannenvuoden taa kun ranskalainen ristiritari Jacques-Pierre Blangotz matkasi pyhälle maalle. Ristiretkiläisiltä loppui ensin vesi sitten viini ja konjakki. Tämä piti korvata jollain. Ilmastosta johtuen vettä ei juuri ollut saatavilla, mutta sen sijaan eri hedelmiä oli.
Pian huomattiinkin, että runsas hedelmien syönti poistaa janon tunteen.

Jacques-Pierre Blangotz huomasi pian, että kyseisten hedelmien tuoksu esiintyy vahvavana erityisesti virtsassa. Niinpä hän määräsi nuoret aseenkantajansa aina aamuisin virtsaamaan tammitynnyriin. Kyseinen aine käytettiin viiniksi ja myöhemmin tislattiin vahvaksi. Koska kyseessä oli Ranskalinen keksintö, niin juomaa alettiinkin pian kutsua Blangotz-konjakiksi. (brandya)

Ennen tislausta olevasta viinistä tehtiin myös hyytelöä nimeltä Jacques-à la doube.

Muutamia vuosia myöhemmin kyseinen resepti kulki Fransiskaanimunkkien myötä muualle eurooppaan ja sieltä Venäjälle ja myöhemmin Aasiaan.

Munkit keksivät nykyisinkin käytettävän reseptin. Koska perinteisessä viinissä josta konjakkikin valmistetaan on pitkätyö samoin myös. Blangotz-konjakissa (myöhemmin brandyssa).

Teko vaihe etenee seuraavasti. Neljä fransiskaani munkkia majoitetaan samaahuoneseen kahdeksivuorokaudeksi. He syövät pelkkiä omenoita ja juovat omenamehua. On erittäin tärkeää, että omenoista saatu neste säilyy elimistössä yön yli tai vähintään 8 tuntia, tämän jälkeen virtsataan tammitynnyriin.

Juuri tästä pitkään elimistössä olleesta aineesta valmistetaan itse brandy. Ja päivänmittaan tulleesta virtsasta valmistetaan hyytelö. Saattaa kuullostaa kuvottavalta mutta sitä se ei ole.

Tämä brandy on ollut monen euroopan hovin varjeltu salaisuus. Myös suomessa marsalkka Mannerheim oli Blangotz-brandyn ystävä.
Huhutaan yhä että ranskasta toimitettiin Louhisaaren kartanoon tammitynnyreitä tislausta varten.

Oikeaa Blangotz:ia en ole kuin kerran päässyt maistamaan.

Brandya on vaikea itse tehdä, mutta hyytelön voi tehdä itsekkin. Ollessani kesälomalla join neljäpäivää pelkää omenatuoremehua ja söin omenoita. Kolmena viimisenä päivä kuurin aloittamisen jälkeen virtsasin ihan tavalliseen kotiviini paljuun. Laitoin joukkoon pikahiivan ja lisäsin sokerin. Tämän käytyä viiniksi. Tein Hyytelön liivatetta käyttäen.

Sitä ei tullut yhtä kakkuvuuallista enempää. Tarjoilin tätä vierailleni riistankera pieninä viipaleina.

No enpähän voinut kertoa, ihan tarkkaan kuinka se oli tehty. Mutta hyvää oli kerroin reseptin olevan ranskalainen. Ja jos tämä joitain teistä kuvottaa tai oksettaa niin tässä tietoa maailman kalliimmasta kahvilajikkeesta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kopi_Luwak

Eli ihminen on hyödyntänyt itsensä ja eläinten ruumiintoimintoja jo vuosisatoja

Pakastettua kastiketta vieraille :D YYjjjammmy!! Missäköhän kartanossa kemujas vietät ja kuinka paljon oikeesti sakkia saa tulla ettei pysty niille sapuskoja valmistaa???