Tapasimme muutama vuosi sitten työpaikalla, molemmat varattuina ja perheellisinä. Tietämättämme kiinnostuimme toisistamme, tunsimme molemmat samalla lailla kuuluvamme yhteen. Olimme kaikin puolin korrekteja eikä kumpikaan ilmaissut tunteitaan... Kunnes työpaikan matkalla padot murtuivat, emme voineet enää itsellemme mitään.
Tästä alkoi vuoden kestävä salasuhteemme, podimme huonoa omatuntoa, kipuilimme, mutta kaiken aikaa rakkaus kasvoi ja tunsimme että meidät oli luotu toisillemme. Sovimme täydellisesti yhteen niin fyysisesti kuin henkisestikin, nautimme elämästä ja toisistamme toisin kun koskaan aiemmin.
Lopulta teimme päätöksen jättää puolisomme ja jatkaa elämää yhdessä. Lisää kipuilua, tuskaa lapsille aiheuttamamme hävityksen takia. Ja lisää rakkautta meidän välillemme, tunsimme niin lujasti kuuluvamme yhteen ja olevamme matkalla kohti yhteistä tulevaisuutta.
Nyt erot alkavat olla valmiit, edessä molemmilla enää uusien asuntojen hankinnat. Ja eilen sinä jätit minut. Rakastat, mutta kaiken tämän jälkeen haluat olla villi ja vapaa. Sinä menet, enkä koskaan enää näe enkä pitele sinua. Sinä sai vapautesi, minä jäin ihmettelemään miten tässä näin kävi.
Onnen sijaan sainkin vain perheeni hajoittamisen ja jätetyksi tulemisen tuoman tuskan. Tämä olikin uusi hyvä alku vain sinulle.
Kaiken kokemamme jälkeen jätit minut
29
2146
Vastaukset
- p
Sitä saa mitä tilaa.... eli uskoitko oikeasti, että pettämiseen perustuva suhde voisi kantaa?
- so confused
Miksei olisi uskonut? Miksei voisi uskoa?! Minä ainakin uskoisin, jos asiat menevät kutakuinkin noin, kuten alkuperäinen kirjoittaa. Et voi tietää, mitä elämä tuo eteesi ja milloin. Toki voit päättää lähdetkö siihen mukaan, mutta aina rakkaus ei vain kysy aikaa tai paikkaa.
Itse olen tilanteessa, jossa erosin rakastuttuamme naimisissa olevan miehen kanssa. Hän kipuilee edelleen liitossaan, näen miten häntä ahdistaa olla siinä, mutta myös lähteminen ja sen myötä muille tuottama tuska aiheuttaa tuskaa myös hänelle.Sitä on aivan hirveää seurata sivusta, ja jos on minun, niin aivan varmasti vaimolle ja lapsille vielä enemmän. Joten jos kahden ihmisen välillä on rakkautta, on paljon rohkeampaa tarttua siihen, vaikka oltaisiinkin tahoillaan varattuja, kuin jäädä roikkumaan epätyydyttävään liittoon, jos tietää, ettei edes halua ja aio enää tehdä mitään sen liiton hyväksi. Pahinta on roikkua siinä kahden välillä.
Minä en näe mitään estettä sille, etteikö pettämisestä alkanut parisuhde voisi toimia ja kestää. Kaikki riippuu siitä, minkälaisia tunteita parin välillä on, miten suhteen "startti" käsitellään ja miten alkaneesta suhteesta pidetään huolta. Ja ennen kaikkea, että hyväksytään myös se "eletty elämä" osaksi uutta suhdetta ja liittoa. - Just juu
p:lle
mikä ihme teitä ihmisiä täällä palstalla vaivaa? Ollaan heti tuomitsemassa vahingoniloisena toinen ihminen vaikka ei edes tunneta häntä. Olethan tietoinen ettet ole yhtään sen parempi ihminen kuin muutkaan? - ....
so confused kirjoitti:
Miksei olisi uskonut? Miksei voisi uskoa?! Minä ainakin uskoisin, jos asiat menevät kutakuinkin noin, kuten alkuperäinen kirjoittaa. Et voi tietää, mitä elämä tuo eteesi ja milloin. Toki voit päättää lähdetkö siihen mukaan, mutta aina rakkaus ei vain kysy aikaa tai paikkaa.
Itse olen tilanteessa, jossa erosin rakastuttuamme naimisissa olevan miehen kanssa. Hän kipuilee edelleen liitossaan, näen miten häntä ahdistaa olla siinä, mutta myös lähteminen ja sen myötä muille tuottama tuska aiheuttaa tuskaa myös hänelle.Sitä on aivan hirveää seurata sivusta, ja jos on minun, niin aivan varmasti vaimolle ja lapsille vielä enemmän. Joten jos kahden ihmisen välillä on rakkautta, on paljon rohkeampaa tarttua siihen, vaikka oltaisiinkin tahoillaan varattuja, kuin jäädä roikkumaan epätyydyttävään liittoon, jos tietää, ettei edes halua ja aio enää tehdä mitään sen liiton hyväksi. Pahinta on roikkua siinä kahden välillä.
Minä en näe mitään estettä sille, etteikö pettämisestä alkanut parisuhde voisi toimia ja kestää. Kaikki riippuu siitä, minkälaisia tunteita parin välillä on, miten suhteen "startti" käsitellään ja miten alkaneesta suhteesta pidetään huolta. Ja ennen kaikkea, että hyväksytään myös se "eletty elämä" osaksi uutta suhdetta ja liittoa.Taitaa vaan olla niin, ettei sen miehen puolella sitä rakkautta ollutkaan. Varatut miehet kun kovin mielellään ottavat kakkosekseen sen varatun naisen, ettei pelko avioliiton rikkoutumisesta ole. Menit sitten vanhanaikaiseen?
- Pelle
so confused kirjoitti:
Miksei olisi uskonut? Miksei voisi uskoa?! Minä ainakin uskoisin, jos asiat menevät kutakuinkin noin, kuten alkuperäinen kirjoittaa. Et voi tietää, mitä elämä tuo eteesi ja milloin. Toki voit päättää lähdetkö siihen mukaan, mutta aina rakkaus ei vain kysy aikaa tai paikkaa.
Itse olen tilanteessa, jossa erosin rakastuttuamme naimisissa olevan miehen kanssa. Hän kipuilee edelleen liitossaan, näen miten häntä ahdistaa olla siinä, mutta myös lähteminen ja sen myötä muille tuottama tuska aiheuttaa tuskaa myös hänelle.Sitä on aivan hirveää seurata sivusta, ja jos on minun, niin aivan varmasti vaimolle ja lapsille vielä enemmän. Joten jos kahden ihmisen välillä on rakkautta, on paljon rohkeampaa tarttua siihen, vaikka oltaisiinkin tahoillaan varattuja, kuin jäädä roikkumaan epätyydyttävään liittoon, jos tietää, ettei edes halua ja aio enää tehdä mitään sen liiton hyväksi. Pahinta on roikkua siinä kahden välillä.
Minä en näe mitään estettä sille, etteikö pettämisestä alkanut parisuhde voisi toimia ja kestää. Kaikki riippuu siitä, minkälaisia tunteita parin välillä on, miten suhteen "startti" käsitellään ja miten alkaneesta suhteesta pidetään huolta. Ja ennen kaikkea, että hyväksytään myös se "eletty elämä" osaksi uutta suhdetta ja liittoa.Tekstistäsi päätellen olet melko heikkomielinen ja ohjailtava....
- skjdflksjdf
Onpa kurja kohtalo, mutta jos se sinua lohduttaa, kurjia kohtaloita on muillakin. Mies käytti sinua (osin varmasti toivottavasti tiedostamattaan) erossa avittavana tekijänä. Kun ero oli tehty, hän lähti elämään elämätöntä elämäänsä. Kuulostaa tylyltä ja karulta. Hän ei sinua ansaitse. Koita jaksaa ja muista että lyhyt rakkauden liekki elää kaikken voimakkaimmin, koska kurjaa ei ole suhteeseen ehtinyt vielä arjen myötä saapua.
- Mai3568b
Kyllä, minä uskoin tosissani että tuo suhde voisi kantaa. Pystyimme puhumaan aivan kaikesta, niin positivisista kuin negatiivisistakin tunteista. Mies vakuutteli rakkauttaan, on vielä sellainen perusjörrikkä eikä mikään lipevä pelimies jonka voisi kuvitella vakuuttelevan sitä jokaiselle.
Ja vaikka arki ei koskaan suhteeseemme saapunutkaan, niin menimme kuitenkin aikamoisten vaikeuksien läpi yhdessä. Tiesimme aiheuttavamme tuskaa niin puolisoillemme kuin lapsillemmekin, puhuimme yhdessä huonosta omastatunnosta, vaikeudesta, epäröinnistä, aivan kaikesta. Ja kaikki nuo vaikeuden hitsasivat meidät lujasti yhteen, yhdessä uskoimme että kun niistä selviämme niin selviämme mistä vaan.
Jättäminen tuli aivan yllättäen, olimme sopineet tapaamisen (tarkoitus oli viettää kaksi päivää yhdessä kahdestaan) ja edellisenä päivänä mies peruutti sen. Sähköpostilla. Olen kuulemme hänelle tärkeä ja läheinen, hän ei halua loukata, mutta hän haluaa olla villi ja vapaa, tehdä mitä huvittaa eikä luvata kenellekään mitään.
Vastasin hänelle, hän ei ole vastannut mitään takaisin. Hän on mennyt.- ann079109
Ap:lle..ymmärrän tuskasi. Minun ja työkaverini suhde kesti viisi vuotta. Hänen vaimonsa tiesi meistä, melkein alusta lähtien tai paremminkin vaistosi. Näimme usein olimme todelle sielunkumppaneita. Kävimme lenkillä, uimassa, laivareisuilla, puhuimme elämästä, töistä kaikesta. Suhteessamme minä olin vain se jo aimmin eronnut, ja odotin, että toinen eroaa kun sovimme.
Tapasin muitakin miehiä tuona aikana, kun kyllästyin odottamaan häntä.Hän tuhosi tietoiseti ne suhteet. Rakkaus vain ajoi, meidän toistemme luo uudelleen ja uudelleen...
Kuukausi sitten sairastuin, jouduin leikkaukseen. Hän ei ottanut minuun mitään yhteyttä, ystäväni auttoivat minua sairastamisen aikana. Fyysisesti olen jo melko terve, henkisesti en varmaan parane koskaa. Hän vain häipyi mitään selittämättä. Piti hauskaa aikansa, käytti hyväksi. Luulen hänen löytäneen toisen rakkauden taas vaimon rinnalle ja vaarmaan taas senkin jälkeen löytää uuden...
Minä vain uskoin toiseen ja siihen tunteeseen, joka välillämmen oli ja kehittyi.
No joku sanoo, että olen naivi...entä sitten . Minä ainakin rakastin ja rakastan häntä sellaisena kun oli. Kevään mittaan lupaan itselleni, että tämä katkeruuskin helpottaa ja antaa tilaa uudelle rakkaudelle. Näin vain on pakko... - p
ann079109 kirjoitti:
Ap:lle..ymmärrän tuskasi. Minun ja työkaverini suhde kesti viisi vuotta. Hänen vaimonsa tiesi meistä, melkein alusta lähtien tai paremminkin vaistosi. Näimme usein olimme todelle sielunkumppaneita. Kävimme lenkillä, uimassa, laivareisuilla, puhuimme elämästä, töistä kaikesta. Suhteessamme minä olin vain se jo aimmin eronnut, ja odotin, että toinen eroaa kun sovimme.
Tapasin muitakin miehiä tuona aikana, kun kyllästyin odottamaan häntä.Hän tuhosi tietoiseti ne suhteet. Rakkaus vain ajoi, meidän toistemme luo uudelleen ja uudelleen...
Kuukausi sitten sairastuin, jouduin leikkaukseen. Hän ei ottanut minuun mitään yhteyttä, ystäväni auttoivat minua sairastamisen aikana. Fyysisesti olen jo melko terve, henkisesti en varmaan parane koskaa. Hän vain häipyi mitään selittämättä. Piti hauskaa aikansa, käytti hyväksi. Luulen hänen löytäneen toisen rakkauden taas vaimon rinnalle ja vaarmaan taas senkin jälkeen löytää uuden...
Minä vain uskoin toiseen ja siihen tunteeseen, joka välillämmen oli ja kehittyi.
No joku sanoo, että olen naivi...entä sitten . Minä ainakin rakastin ja rakastan häntä sellaisena kun oli. Kevään mittaan lupaan itselleni, että tämä katkeruuskin helpottaa ja antaa tilaa uudelle rakkaudelle. Näin vain on pakko...Olen vahvasti sitä mieltä, että näissä kakkos, kolmos tms. suhteissa eletään jotain harhaa... siinä ei ole oikeasti se aito arki -toisesta huolehtiminen, vastuunkanto yms. läsnä, vaan kuten kerroitte; keskustelitte, vietitte vapaa-aikaa ja harrastitte seksiä... No, toki sekin on sinänsä aitoa, mutta kuinka sitten ne ihmiset häviävätkin kun sairastuu, tai pitäisi aloittaa se oikea yhteinen elämä kaikkine vessan pesuineen, laskujen maksuineen, lasten tapaamisineen jne...? Aito parisuhde ei ole useinkaan vain parisuhde- kuten nämä kakkos, ja kolmossuhteet ovat, vaan siihen liittyy useinkin perheyhteys, suku, ystävät jne. se yhteinen historia ja niistä luopuminen onkin sitten usein se juttu, johon hemaisevinkaan pakkaus ei välttämättä ylety... Niin, toisaalta en ole koskaan elänyt pettämissuhdetta muutoin kuin siinä vaimon roolissa...
- karita98197
p kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä, että näissä kakkos, kolmos tms. suhteissa eletään jotain harhaa... siinä ei ole oikeasti se aito arki -toisesta huolehtiminen, vastuunkanto yms. läsnä, vaan kuten kerroitte; keskustelitte, vietitte vapaa-aikaa ja harrastitte seksiä... No, toki sekin on sinänsä aitoa, mutta kuinka sitten ne ihmiset häviävätkin kun sairastuu, tai pitäisi aloittaa se oikea yhteinen elämä kaikkine vessan pesuineen, laskujen maksuineen, lasten tapaamisineen jne...? Aito parisuhde ei ole useinkaan vain parisuhde- kuten nämä kakkos, ja kolmossuhteet ovat, vaan siihen liittyy useinkin perheyhteys, suku, ystävät jne. se yhteinen historia ja niistä luopuminen onkin sitten usein se juttu, johon hemaisevinkaan pakkaus ei välttämättä ylety... Niin, toisaalta en ole koskaan elänyt pettämissuhdetta muutoin kuin siinä vaimon roolissa...
P:een perhehelvetti sen kaiken voittaa, taidat olla varsinainen justiina, kaulimen kanssa kotona vastassa kun mies tulee töistä, harrastuksista jne... ei mikään ihme, että suo petetään edelle. Jos on nyhverön miehen itselleen valinnut, joka ei osaa suhteesta lähteä pettämisen jälkeen ei silloin mitään aitoa oikeaa rakkautta voi enään pettämisen jälkeen uudelleen syttyä.Kerran peretty, niin aina petettyä.
- Yksi vaan
Luulen, että hän etsi pakotietä edellisestä suhteestaan.
Yksin on hankala lähteä vakiintuneesta suhteesta, joku tarvitaan kimmokkeeksi. Sitten kun lähtö onnistui, hän halusi olla vapaa. Sýy ei ole sinussa vaan siinä edellisessä suhteessa. Nyt hän haluaa olla vapaa.
Sanoit "rakastat". Aito rakkaus ei lähde pois. - 20+4
karita98197 kirjoitti:
P:een perhehelvetti sen kaiken voittaa, taidat olla varsinainen justiina, kaulimen kanssa kotona vastassa kun mies tulee töistä, harrastuksista jne... ei mikään ihme, että suo petetään edelle. Jos on nyhverön miehen itselleen valinnut, joka ei osaa suhteesta lähteä pettämisen jälkeen ei silloin mitään aitoa oikeaa rakkautta voi enään pettämisen jälkeen uudelleen syttyä.Kerran peretty, niin aina petettyä.
Aito rakkaus vasta alkaa kaiken sen paskan jälkeen, jos siihen kykenee.
- Liittonen
ann079109 kirjoitti:
Ap:lle..ymmärrän tuskasi. Minun ja työkaverini suhde kesti viisi vuotta. Hänen vaimonsa tiesi meistä, melkein alusta lähtien tai paremminkin vaistosi. Näimme usein olimme todelle sielunkumppaneita. Kävimme lenkillä, uimassa, laivareisuilla, puhuimme elämästä, töistä kaikesta. Suhteessamme minä olin vain se jo aimmin eronnut, ja odotin, että toinen eroaa kun sovimme.
Tapasin muitakin miehiä tuona aikana, kun kyllästyin odottamaan häntä.Hän tuhosi tietoiseti ne suhteet. Rakkaus vain ajoi, meidän toistemme luo uudelleen ja uudelleen...
Kuukausi sitten sairastuin, jouduin leikkaukseen. Hän ei ottanut minuun mitään yhteyttä, ystäväni auttoivat minua sairastamisen aikana. Fyysisesti olen jo melko terve, henkisesti en varmaan parane koskaa. Hän vain häipyi mitään selittämättä. Piti hauskaa aikansa, käytti hyväksi. Luulen hänen löytäneen toisen rakkauden taas vaimon rinnalle ja vaarmaan taas senkin jälkeen löytää uuden...
Minä vain uskoin toiseen ja siihen tunteeseen, joka välillämmen oli ja kehittyi.
No joku sanoo, että olen naivi...entä sitten . Minä ainakin rakastin ja rakastan häntä sellaisena kun oli. Kevään mittaan lupaan itselleni, että tämä katkeruuskin helpottaa ja antaa tilaa uudelle rakkaudelle. Näin vain on pakko..."Suhteessamme minä olin vain se jo aimmin eronnut, ja odotin, että toinen eroaa kun sovimme. Tapasin muitakin miehiä tuona aikana, kun kyllästyin odottamaan häntä.Hän tuhosi tietoiseti ne suhteet. Rakkaus vain ajoi, meidän toistemme luo uudelleen ja uudelleen..."
Mitä teit noille muille tuhotuille miehille? - vk
Niin minäkin luotin salarakkaaseeni aivan täysin ja vilpittömästi!!!
Olimme sentään jakaneet ilomme ja surumme jo usean vuoden ajan.Minä vain luulin meistä liikaa....näin se meni !!
Tosin ei hän minulle mitään luvannutkaan koskaan...minä puolestani olin valmis jakamaan hänen kanssaan kaiken, mutta hän ei kuulemma uskonut siihen, että olisin hänen vuokseen niin tehnyt...eipä jäänyt sitä odottamaankaan.
Viime kesänä sain kuulla, että hänellä on jo toinen nainen kierroksessa....eikä ollut ensimmäinen kerta, kun näin teki minulle...erosi ensimmäisestä vaimostaan salaa minulta ja petti tuolloin puolisoaan minun ja tuon toisenkin salarakkaansa kanssa, josta tuli sitten vaimo hänelle myöhemmin.
Näin se menee...kun pääsee "vapauden makuun" siinä ei sitten pidätellä...antaa mennä jos on mennäkseen !!
Matto vedettiin niin monesti minunkin jalkojeni alta, että luottamus vastakkaiseen sukupuoleen on saanut melkoisen kolahduksen...niin on varmasti sinunkin kohdallasi, mutta vielä se aurinko paistaa...Hän ei ollut sinun arvoisesi..Niin minäkin olen omasta tilanteestani ajatellut. on olemassa varmasti vielä jotain paljon parempaa, kun jaksat odottaa.
Kyllä niin ristiriitaisia tuntemuksia on vieläkin, mutta ajan kanssa helpottaa...Toisinaan ajattelen päivittäin...toisinaan harvemmin, mutta olen tehnyt itselleni selväksi asiat....Tiedän, etten koskaan tuohon mieheen luottaisikaan.
Minä elän paljon mieluummin hieman vähemmällä hellyydelläkin, kuin että jakaisin elämäni miehen kanssa, joka tekee tuollaisia tekoja toistuvasti läpi elämänsä....eikä koskaan ota edes niistä opikseen....
Minä olen läksyni oppinut tästä kokemuskesta...ja se riittää!!! - amelia e
vk kirjoitti:
Niin minäkin luotin salarakkaaseeni aivan täysin ja vilpittömästi!!!
Olimme sentään jakaneet ilomme ja surumme jo usean vuoden ajan.Minä vain luulin meistä liikaa....näin se meni !!
Tosin ei hän minulle mitään luvannutkaan koskaan...minä puolestani olin valmis jakamaan hänen kanssaan kaiken, mutta hän ei kuulemma uskonut siihen, että olisin hänen vuokseen niin tehnyt...eipä jäänyt sitä odottamaankaan.
Viime kesänä sain kuulla, että hänellä on jo toinen nainen kierroksessa....eikä ollut ensimmäinen kerta, kun näin teki minulle...erosi ensimmäisestä vaimostaan salaa minulta ja petti tuolloin puolisoaan minun ja tuon toisenkin salarakkaansa kanssa, josta tuli sitten vaimo hänelle myöhemmin.
Näin se menee...kun pääsee "vapauden makuun" siinä ei sitten pidätellä...antaa mennä jos on mennäkseen !!
Matto vedettiin niin monesti minunkin jalkojeni alta, että luottamus vastakkaiseen sukupuoleen on saanut melkoisen kolahduksen...niin on varmasti sinunkin kohdallasi, mutta vielä se aurinko paistaa...Hän ei ollut sinun arvoisesi..Niin minäkin olen omasta tilanteestani ajatellut. on olemassa varmasti vielä jotain paljon parempaa, kun jaksat odottaa.
Kyllä niin ristiriitaisia tuntemuksia on vieläkin, mutta ajan kanssa helpottaa...Toisinaan ajattelen päivittäin...toisinaan harvemmin, mutta olen tehnyt itselleni selväksi asiat....Tiedän, etten koskaan tuohon mieheen luottaisikaan.
Minä elän paljon mieluummin hieman vähemmällä hellyydelläkin, kuin että jakaisin elämäni miehen kanssa, joka tekee tuollaisia tekoja toistuvasti läpi elämänsä....eikä koskaan ota edes niistä opikseen....
Minä olen läksyni oppinut tästä kokemuskesta...ja se riittää!!!Ihmeellistä, aivan kun minun tarinani. Minäkin luotin häneen enemmän kuin koskaan kehenkään. Jopa niin,että maksoin loput velkasaneerauksesta, yhteisen tulevaisuutemme takia. Hän sanoi yllättäen, ettei enää usko meihin, vaikka pari päivää aikaisemmin sanoi, ettei koskaan erota. Että on niin onnellinen kanssani.
Noh, uusi oli jo odottamassa.
Ja hyvähän oli aloittaa uuden kanssa velattomana. Ei maksanut minulle mitään takasin. En usko, että oli Auervaara, tunsin hänet yli 14 vuotta. Mutta oli ihminen, joka
meni sieltä yli jossa aita on matalin.Selittää koko ajan, kun kysyin rahoista, että on niin paljon nyt juuri kaikkea menoa, pakollisia. Ettei just nyt pysty.
En voi selittää hölmöyttäni kun sillä että halusin uskoa ja luottaa. Ja tunsin rakastavani häntä niin valtavasti, olin onnellinen aina kun oltiin yhdessä. Joku varmaan sanoo, että sain sen mitä kerjäsin, totta. Koville otti kauan, mutta nyt alkaa jo valo pilkottaa elämässä. Ilo palaamassa ja miestä en välttämättä elämääni enää tarvitse sitä iloa tuomaan.En ole enää katkera, viisastunut kyllä ja läytänyt jotain hyvääkin tästä kokemuksesta
Taas se hyvä kysymys. Mitä on oikea rakkaus?
- 14+15
Aito rakkaus on uhrautuvaa rakkautta.
Silloin kun on valmis jopa kuolemaan toisen puolesta.
Se ei ole minun , minun, minun..... - kemiat
Niin, mitä on rakastuminen ja mitä RAKASTAMINEN. Huuman haihtumisen jälkeen sen tietää.
- Nainen_erilainen
Inhottavaan tilanteeseen jouduit ja vaikka moni nauraa sinulle vahingoniloisena, minä en. Oli väärin, että petit miestäsi tämän uuden kanssa, mutta se ainakin aukaisi silmäsi sen suhteen, että liittonne ei ollut hyvä. Uusi suhteesi ei kestänyt, mutta ainakin pääsit eroon suhteesta, joka ei tyydyttänyt sinua ja oli huono myös ex-miehellesi (koska teit mitä teit) ja olet nyt päästänyt hänetkin vapaaksi.
Puhutaan paljon siitä, mitä tuhoa lapsille tekee vanhempien eroaminen. Itse pitäisin tärkeämpänä sitä, että vanhemmilla on vahva tunneside ennen kaikkea lapsiinsa. Lasten takia ei kannata olla yhdessä, sillä lapset vaistoavat vanhempien välisen rakkaudettomuuden ja kärsivät siitä. On parempi erota kuin altistaa lapset riidoille ja kodin sisäiselle pahalle ololle. Tämä asia ei ollut aloittajan avainasia, mutta toin tämän kuitenkin esiin tärkeänä näkökulmana.
Sinuun varmasti sattuu, että tässä nyt kävi näin. On selvää, että miehestä ei ollut sinulle mieheksi. Hän on heikko, ailahtelevainen ja pelkuri. Olisiko sinulla ollut pitemmän päälle hyvä olla hänen kanssaan?
En tiedä reseptiä onnelliseen parisuhteeseen. Siitä mitä teidän välillänne oli taisi olla aito rakkaus kaukana. Toivottavasti uuden löytäessäsi olet viisastunut hieman tästä kokemuksesta etkä ryhdy salasuhteeseen kun suhteeseen ilmenee ongelmia. Lopetat sen suhteen ennen kuin hyppäät toisen kanssa sänkyyn. Olen itse touhunnut sellaista edellisessä parisuhteessa ja vaikka suhde on jo ohi, poden vieläkin huonoa omatuntoa. - huonotsuh
Niin mieti mitä tuskaa Sinä olet perheellesi aiheuttanut. Ja mikä aika vuosi . Luulin otsikosta jotain ihan muuta mutta tämä olikin karvas pettymys ( ja sinulle ihan oikein)
- jyissi
Näinhän siinä käy kun alapään kautta tutustutaan. Oliko pakko ryhtyä naimaan vieraan kyrvän kanssa ? Oliko sen sen väärti ?
- emili-a
Mahdollisimman iso tuhoalue.
Sattuuko? Todella selkeää tekstiä edelleen. - rentun ruusu
Uusi ns. rakkautesi ei ollut sitoutumiskykyinen. Ehkei koskaan ole. Olen sitä mieltä, että puuttuu empatiaa paljon, on helppo rikkoa toinen ja käyttää hyväkseen ilman omantunnon tuskaa.
Yritä antaa lapsillesi rakkautta niin paljon kuin pystyt. Kaikki ovat haavoitettuja ja särjettyä ei saa enää ehjäksi. Olemme erehtyväisiä. - päivähoitaja
Aivan oikein sinulle. Toivottavasti olet menettänyt lapsesi huoltajuuden, et ole kuin huono esikuva.
- Mistänäitäsikiää
Harvinaisen yksinkertainen ihminen!
- kjgjg..
olipas törkii äijä. käy laittamassa ruokiksella ketsuppia sen auton tankkiin.
- Eräs tapaus
Kokemusta on parisuhteen rikkojana, enkä ole siitä ylpeä. Mutta olisi pitänyt tietää, ettei varattuihin miehiin parane sekaantua. No mies kylläkin erosi avokistaan, muutimme yhteen... mutta pettäminen jatkui. Erohan siitä tuli ja mikä huvittavinta, ex avo otti hänet takaisin.
- tomittu on
Peilistä löytyy suurin syy omiin ongelmiinsa. Näin on!! Jos on huono parisuhde, niin se PITÄÄ hoitaa alta pois ja sen jälkeen rakentaa elämänsä uudelleen, vaan ei varattujen kanssa.
- p
Karita epäili aiempaan kirjoitukseeni viitaten, että olen kaulimen kanssa vastassa miestäni, kun hän tulee harrastuksista... Ehei, ei lainkaan. On aika yksipuolista ajatella niin, että syy pettämiseen olisi aina siellä kotona, tai ongelma ratkeaisi kaulimella...
Olen aika lailla sitä mieltä, että parisuhteen pulmissa on varmasti osansa molemmilla, mutta kuinka näitä pulmia ratkotaan onkin sitten eri asia. Pettämisestä ei ole vastuussa edes vaimo, joka olisi kaulimen kanssa vastassa, vaan vastuu on kyllä aina pettäjällä... Ja jos olen näitä kirjoituksia oikein lukenut, on moni pettäjä ongelmissa myös itsensä kanssa ainakin sillä hetkellä, kun pettää, ja voin vain kuvitela, miltä tuntuu kantaa kaikkea mukanaan lopun elämää...
Ja seurauksistakin joutuu pettäjä vastuuseen- meillä tilanne ratkesi siihen, että ero laitettiin vireille... mutta, jos olen oikein ymmärtänyt, ei tämän hempun seura ollutkaan niin hemaisevaa, vaan ikävä on yhteistä elämää, myös minua,joka jouduin sanomaan aika kurjia asioita ääneen... Siinä Karita oli oikeassa, että kerran petetty on aina petetty- muistan ja tunnen sen kyllä varsin hyvin kaikessa elämässäni, sitä ei tarvitse edes sinun, Karita hyvä, muistuttaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.1742143- 1211931
Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill581602Suomessa on valittava 2 lucia neitoa...
Maahanmuuttajille oma lucia neito ja Suomalaisille oma SUOMALAINEN Lucia neito....sama juttu on tehtävä miss Suomi kisoi1791482- 1611409
Analyysiä: Kiuru-keissi oli ja meni - demarit hävisi tässäkin
Tapauksen tultua julki alkoi demarit ja muu vasemmisto selittään, että tämä oli poliittista väkivaltaa, siis ennen kuin1781401- 521238
Olet tärkeä
mutta tunnen jotain enemmän ja syvempää. Jos voisinkin kertoa sinulle... Olen lähinnä epätoivoinen ja surullinen.761193- 591178
- 1191085