Joulen laki

Jos nyt ensin ukko Ohmin laista puhuttaisiin, eikä Joulesta, vaikka hänkin huomattava tieteen tekijä oli.

Uri pui on hyvä muistisääntö, eli määritelmän mukaan U = R x I ja P = U x I tasasähköllä.

Kun P = U x I ja U = R x I, niin U saadaan poistetuksi tehon kaavasta korvaamalla U termillä R x I. Tällöin tehon kaavaksi (tasasähköllä) saadaan P = I^2 x R.

Voisi ottaa koskianalogian.Koskesta saatava teho riippuu putouskorkeudesta ja joen virtaamasta. Jännite voidaan rinnastaa putouskorkeuteen ja sähkövirta virtaamaan. Tämä ei ole tieteellinen selitys havainnollistus.

Jännite on määritelty sähköisen potentiaalienergian ja jännitteen suhteena. Varaus kertaa jännite, jonka läpi se kulkee, ilmaisee tehdyn työn. Läpimennyt varaus aikayksikköä kohti on sähkövirta, mistä saadaan sähköteho. Sähkösuureiden määrittelyssä siis sähköinen påotentiallienergia on perustavanlaatuinen suure ja jännite johdannaissuure.

Joule itse asiassa teki käsitykseni mukaan termodynaamisia kokeita.

Tarkemmin sanottuna lauseke ilmoittaa nimenomaan sen, kuinka suurella teholla (eli kuinka paljon energiaa aikayksikköä kohti) sähkövirta tuottaa lämpöä.
Tämä voi tapauksesta riippuen olla joko hyvä tai huono asia. Monien sähkölaitteiden, kuten sähkölämmittimien, sähköhellojen, silitysrautojen tai ainakin vielä toistaiseksi käytössä olevien hehkulamppujen on tarkoituskin kuumentaa jotakin. Mutta sähköenergian pitkän matkan siirrossa tämä lämpövaikutus onkin huono asia: tehoa kuluu hukkaan eikä energia päädy sinne, minne sen olisi tarkoitus päätyä. Tämän häviön minimoimiseksi energian pitkän markan siirtoon käytetäänkin mahdollisimman suurta jännitettä ja pientä virtaa, jotka kuitenkin muuntajan avulla voidaan muuntaa sen suuruisiksi kuin halutaan: pistorasiastahan ei tule läheskään yhtä suurta jännitettä kuin mikä pitkän matkan korkeajännitejohdoissa on.