21-vuotias YO, Toinen välivuosi, eikä ole hajuakaan miksi haluan

Mulla on aika sama tilanne. Paitsi etten ole nätti :>
Sori, en mä nyt osaa tähän muuta laittaa...

ite oon tällä hetkellä abi, ja meinaan luultavasti pitää välivuoden ku en oo 100% varma et onko restonomi se mun juttu nyt sitte lopulta, vai pitäskö mennä yliopistoon lukee matkailua tai viestintää (opon mielestä hukkaan elämäni jos haen amk, mut vitut siitä). no mutta kuiteskin haluun tehä töitä, saada siitä rahaa opiskeluun ja ehkäpä matkustaa sitte vuoden lopussa. tossa mun taustastoorini, tosin ei liity oikee mitenkä sun kokemuksiin, mut aattelin valaista.

ekana mulla tuli mieleen ku luin ton juttus, et joo ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää ettet tiedä mitä vielä haluut tehä. monet ei tiedä vielä nelikymppisinäkään et mikä niistä tulee isona, ja must ei oo mitään järkee mennä opiskelee alaa, josta ei oikeesti tykkää. ei oo kellekään kivaa. sitäpaitsi varsinki ku oot vielä niin nuori, ni ei sun elämäs siihen kaadu jos nyt menee pari vuotta tollai miten sattuu. eiköhän sinne opiskelee kerkee.

mutta niin, sun kohdallas juttu ei kuitenka taida olla ihan vaa siitä kiinni ettet tiedä mitä haluut opiskelee. tai siis mul tuli vaan semmonen kuva susta, et oot sillai "laiska" ja "saamaton" asioitten suhteen. jos sua yhtääh houkuttaa lähtee ulkomaille ni kokeile sitä. jos huvittaa muuttaa hesaan, ni muuta. sä ite elät sun omaa elämääs, eikä kukaan muu. mä esim. ite tein tänään päätöksen, et vaikka mä kuinka rakastan käydä kattoo lätkää areenalla ja käydä keikoilla hesan suunnassa, ni rovaniemen amk tulee olee seuraavana vuonna yks mun vaihtoehdoista ja miksei jopa ekakin (jos ja kun linja on valittavana). tajusin sen, että jos nyt opiskelen sen 3v siellä, ni se ei oikeesti montaa vuottaa mun elämästä ole, ja enköhän mä sitä lätkää pysty seuraa sieläkin. perheeseen ja ystäviin voi pitää yhteyttä ihan hyvin, onhan puhelin ja internet keksitty. junia ja lentokoneitaki meillä on, mitä voi hyödyntää vaikka puolen vuoden välein. tuun vaan kokemusta rikkaampana takasin millon sit ikinä tuunkin!

mitä sun iskääs tulee ni luulis sen ymmärtävän, et tytär haluu elää omaaki elämää. ehkä se on sun päässäs vaan kuvitelmaa, et luulet sen paheksuvan sun valintoja. mä uskon et sen mielen pahottaminen on jopa sen arvosta. siis jos aattelee et sun elämäs voi muuttuu totaalisen mahtavaks, jos esim lähet ulkomaille kokeilee.

sun elämäs on susta ittestä vaan kiinni, ja sä ite oot ainoo joka voi ne esteet ylittää. oli ne sitte pelkoa, epäluuloja jne. okei onhan se helppo näin vaan sanoo, ku toteuttaa konkreettisesti, mut asiat ei yksinkertasesti muutu jos niille ei tee jotain. se jokaisen on tajuttava jossain vaiheessa elämää:) hyvä juttu ois jos sen tekis ajoissa, ni elämä ei menis hukkaan vaan sais tehtyy siitä mieleisensä.

tää oli nyt aika sekava viesti ku tälläi vaa kirjottelin mitä ekana tuli mieleen. mutta pääpointtina se, et TARTU ROHKEESTI TOIMEEN, yritä ainaki =) sori jos pahotin mielen!

Mä oon saamaton ja laiska. :( Kaverikin lähtee maailmalle, ja mä jään tänne. Jotenkin on niin pelottavaa lähtee! Ja kun kattoo noita koulun ennakkotehtäviä... En osaa! Mutta aion yrittää kuitenkin.

Ja eipä se nätti naama paljoa auta, jos ei saa mitään aikaan. Tiedän sen kyllä, enkä odota että elämä olis jotenki helpompaa. :D Ja en nyt ole mitenkään meganätti, vaan ihan tavallisen nätti tyttö.

ARGH! Elämästä voi tehdä vaikeaa. Lisää kommentteja!

Ei sun ole pakko lähteä kauas, jos et halua. Miksi kuvittelet, että olisi? Ja jos kaveritkin lähtee niin so what? Se on heidän valintansa, sinä teet omasi. Eikä se välttämättä ole saamattomuudesta tai laiskuudesta kiinni. Kai siellä sun lähitienoillakin on koulutusmahdollisuuksia, jos et halua lähteä kauas?

Joo sori tää nyt kuulosti vähän tylyltä, mut en jaksa muotoilla toisinkaan... :D

Oletko miettinyt ammattikoulua tai sen käymistä ns. aikuisopiskelijana? Jos sua kiinnostaa vaatetusala niin voisit aloittaa syksyllä ompelijan koulutuksen ilta-opiskeluna joka mahdollistaisi samaan aikaan töissä käymisen. Ainakin oppisit vaatetusalan perusjuttuja ja sitten jos huomaat et hei tää on todellaki mun ala niin haet vestonomiksi.

Myös avoin amk voisi auttaa sinua päättämään unelmiesi ammatin. Nämä voisivat myös tarjota ns. uusia ympyröitä jotka voisivat motivoida sinua eteenpäin. AMK:t tarjoavat myös mahdollisuuksia vaihtoon, joten ulkomaille lähtö olisi helpompaa, jos olisi koulun tuki.

Hakekaa rohkeasti Helsinkiin kouluun. Vaikka tradenomiksi. Uusi ymäristö, uudet ihmiset, opiskelurutiinit jne. aktivoi, innostaa ja opettaa uutta. Alaa voi aina vaihtaa, mutta kotona makaamalla ei viisastu.

Itselläni tilanne tällainen:

2009 valmistuin ylioppilaaksi, jonka jälkeen suoraan armeijaan.
2010 keväällä pääsin armeijasta, hain töitä.
2012 olen ollut töissä kaksi vuotta eri työpaikoissa ja hakenut kouluihin "huvikseen" mutta tänä keväänä löysin sen mun jutun jonne meen opiskeleen syksyllä! Kesti vaan hetken ennen kuin tiesi mitä oikeesti halus.

Vinkki opiskeluhakuun: kun täytät vaikkapa ammattikorkeakouluhakemusta, katso sellaistenkin koulujen opetustarjontaa minne et koskaan kuvittelisikaan suuntaavasi. Näin tein itse ja löysin Suomen ainoan pk-yrittäjyyden koulutusohjelman joka siis on Seinäjoella (220km nykyisestä asuinpaikastani). Sinne siis oon itse menossa :)

Itse olen "jo" 22 ja en osaa oikeastaan sanoa kuinka mones "välivuosi" minulla on menossa. Olen nimittäin opiskellut aikuislukiossa ja hakenut koko sen ajan peruskoulun tokarilla opiskelupaikkaa sitä saamatta. Tänä keväänä sitten vihdoin valmistuin ja hain lukion tokarilla kolmeen amikseen ja neljään ammattikorkeaan. Taaskaan en päässyt mihinkään, vaikka tosin odottelen vielä tietoja mahdollisista varasijoista. Töitäkin yritin koko a-lukion ajan hakea sitä saamatta. Jos nyt jotakin positiivista voi keksiä, niin ainakin nyt voin ilmoittautua kokopäiväiseksi työnhakijaksi ja alkaa saamaan työttömyystukea.

No nyt tulee varmaan pohjanoteeraus :D Olen nimittäin pian 24, eikä ole mitään tietoa, mitä tahdon tehdä. 5 eri koulua kokeiltu ja kaikki jäänyt kesken. Ainoastaan aikuislukion sain suoritettua, senkin 2 vuotta ikäryhmääni myöhemmin. Yliopistoon hain tänäkin keväänä, en päässyt. Nyt hain amikseen eläintenhoitajalinjalle täydennyshaussa, saa nyt nähdä pääsenkö sinnekään. Ja se on n. 100 km päässä nykyisestä asuinpaikastani, joten sinne pitäis muuttaa. Olis sit 5 päivää aikaa löytää asunto. Joten toivottomalta tuntuu. Töitä on 2 päivää viikossa, joten sillä en pärjää. Työmarkkinatukea en saa, kun ei ole ammattia. Että voiko syvemmälle vajota.

Mullakin aika monta välivuotta takana. Vielä enemmän pääsykokeita takana. Lukion jälkeen lähdin kansanopistoon opiskelemaan alaa, josta pidin. Totesin, että pidän kyseisestä alasta. Kansanopisto oli yli 200 km päässä kodista ja lisäksi erittäin pienellä paikkakunnalla. Sen jälkeen olen ollut koulunkäyntiavustajana sekä harjaantumiskoulussa että alakoulussa. Nyt vihdoinkin tärppäsi opiskelupaikan suhteen. Se sijaitsee 500 km päässä kodista eikä ole mikään iso kaupunki. Nyt olen toista kertaa menossa aivan yksin ihan uuteen paikkaan.

Eli hae rohkeasti vaan!

"Ja se että muuttaisin Helsinkiin 400km päähän, niin. Eipä sitä perhettä sit enää näkis :( "

No tollaset inisevät luuserit nyt ei mitää ansaitsekkaa.

Vedä itsesi jojoon. Teet palveluksen kaikille.

Hei restonomin koulutustahan löytyy vaikka mistä ei tarttee lähtee kajaaniin tai rovaniemelle! :) niitä on lappeenrannassa, joensuussa, jyväskylässä, savonlinnassa, mikkelissä, vissiin kotkassakin, ja tietty helsingissä ja siellä suunnalla muutenki.

mutta taso jokapaikassa hemmetin kova restonomiksi kun on tunkua, voin sanoa.. eli monessa pisteessä harvoin on edes paikkakunnan vaihto vaikuttaa, yleensä hakupisterajat on suht samoja ja myös pääsykoepisterajat suhteessa hakupisteihin..

itsellä vähän sama tilanne ollut, siksipä näin ajankohdan hyväksi pyöräyttää lapsen :D nyt on ihana perhe ja vaikka opiskelupaikka vasta haussa lukion jälkeen niin ainakin on yksi elämän osa alue täytetty jota rakastan :D kaikkea ei siis tarvitse tehdä samassa järjestyksessä kuin yhteiskunta olettaa x) mulla on kans monta välivuotta takana, ei oikein mitään töitä ollut, mutta äitiyslomaksi muutin ne hukkavuodet niin ei ole niin turhaa kun on ihana vauva :D nyt syksyllä haen ensi kertaa toiselle paikkakunnalle kun täälä kotikunnassa ei oikein tärppää vaikka kuinka haluaisin jäädä niin katsotaan tuleeko muutto pienen vauvan kanssa koska samoja juttuja panikoin minäkin, ja faktahan se on että perhe ja ystävät jää kauas ja yhteydenpito on rankkaa, mutta ei se tarkoita että kaikki katoisi, välit vaan muuttuu mutta aina sei ole pahasta :D nauttii sitten siitä vähästäkin ajasta ja aina voi muuttaa takaisin opiskelujen jälkeen tai niiden aikanakin jos ei suju.. =) kyllä vielä pääset johonkin hyvään paikkaan, minäkin aion päästä kaiken "laiskotteluni" jälkeen kun vaan löydän paikkani =) onnea etsimieen!