Freud ilmeisesti kuvitteli, että peto voitaisiin kesyttää, jos oppisimme tuntemaan miten tämä peto on psyykkisesti rakentunut? Sitten kun voimme kontrolloida petoa, niin sitten se ei voi aiheuttaa pahaa kenellekään? Siis mikä on Freudin teorian tarkoitus? Tiede pyrkii hallitsemaan ja valloittamaan maailmaa, psykologia taas haluaa valloittaa kesytetyn (laumamoraalin omaavan) sivistyneen kulttuuri-ihmisen. Mitä jos petomme suuttuukin kun siihen kosketaan ja raivostuu ja tekee pahoja tekojaan kun sitä mennään silittämään tai koskettelemaan tikulla?
Miksi Nietzschelle arvot olivat kääntyneet väärinpäin? Siis ehkä Nietzsche tarkoitti sitä, että hyvän ja pahan erottelu sumentaa ajatteluamme, siis eihän jatkuva sääli- ja kauna tee hyvää mielelle, jota tosiaan on jonkin verran tässä meidän laumahengen hyvässämme. Jos siis hyvää on se, että toimitaan aina laumahengen mukaisesti, niin onko se, että pelkäämme kipuja ja kärsimyksiä, ehdottomasti hyvää vai voisiko kärsimys olla joskus ehkä tarpeellistakin ja osa elämää? Mitä traagista äkillisessä ja kivuliaassa kuolemassa on, lampaat tietysti pelkäävät sitä, mutta se on lampaiden moraalia, kun taas petolinnulle tämä lampaan liha maistuu hyvältä. Miten tämä laumanmoraali on sitten se ainoa Hyvyys? Ainainen varovaisuus, miksi? Alhaiset kokevat mielihyvää kun näkevät, että suuremmat henget joutuvat alistumaan laumahengen edessä, koska he eivät itse voisi saavuttaa sitä mitä petolinnut taas voivat luonnostaan saavuttaa. Petolintujen luonto pitää tuhota yhteisen hyvän edessä ja heidät pitää sairastuttaa laumahenkeen, miksi?
(Okei, onhan tämä ehkä vähän provosoiva teksti =))
Lähteet:
Nietzsche: ”Moraali alkuperästä”, ”Ecce Homo” ja ”Hyvän ja pahan tuolla puolen”.
Kunnas, Tarmo: ”Nietzsche – Zarathustran varjo”.
Miksi Nietzschelle arvot olivat kääntyneet väärinpäin? Siis ehkä Nietzsche tarkoitti sitä, että hyvän ja pahan erottelu sumentaa ajatteluamme, siis eihän jatkuva sääli- ja kauna tee hyvää mielelle, jota tosiaan on jonkin verran tässä meidän laumahengen hyvässämme. Jos siis hyvää on se, että toimitaan aina laumahengen mukaisesti, niin onko se, että pelkäämme kipuja ja kärsimyksiä, ehdottomasti hyvää vai voisiko kärsimys olla joskus ehkä tarpeellistakin ja osa elämää? Mitä traagista äkillisessä ja kivuliaassa kuolemassa on, lampaat tietysti pelkäävät sitä, mutta se on lampaiden moraalia, kun taas petolinnulle tämä lampaan liha maistuu hyvältä. Miten tämä laumanmoraali on sitten se ainoa Hyvyys? Ainainen varovaisuus, miksi? Alhaiset kokevat mielihyvää kun näkevät, että suuremmat henget joutuvat alistumaan laumahengen edessä, koska he eivät itse voisi saavuttaa sitä mitä petolinnut taas voivat luonnostaan saavuttaa. Petolintujen luonto pitää tuhota yhteisen hyvän edessä ja heidät pitää sairastuttaa laumahenkeen, miksi?
(Okei, onhan tämä ehkä vähän provosoiva teksti =))
Lähteet:
Nietzsche: ”Moraali alkuperästä”, ”Ecce Homo” ja ”Hyvän ja pahan tuolla puolen”.
Kunnas, Tarmo: ”Nietzsche – Zarathustran varjo”.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Freudilainen ajattelu ei aseta vastakohtia ihan noin.
Mielen kerroksellisuus ei tarkoita vain ala- ja yläkertaa. Ei villiä koiria kellarissa ja enkeleitä ullakolla, ei susia ja lampaita, ei eläimellisiä viettejä syvyydessä ja kirkastuneita jaloja päämääriä kurottumassa kohti taivasta. Paha ja hyvä eivät määräydy näin.
Pahaa (ja sairasta) on se että tuo rakenne ei toimi. Että asiat ovat solmussa ja tiet tukossa. Että systeemi hukkaa omat (alku)voimansa sisäiseen ristiriitaisuuteensa saamatta aikaan mitään muuta kuin ahdistusta, kipua ja kärsimystä.
Todellinen tragedia ei liity mielen kerroksellisuuteen vaan siihen että tikapuut ovat hukassa ja liikkuminen kumpaankin suuntaan estetty. Tällaiseen ahdistukseen vastalääkkeeksi ei riitä ideaalinen valinta: päästä peto irti! Tämä vain johtaa tuhoamistarpeiden ylevöittämiseen, ja itsetuho seuraa sitten perässä.
Lampaiden moraali ja suden moraali ovat väärin nähty vastakohtapari. Kauna ja nietzscheläiset vallantunnot elävät tällaisessa harhaisessa maailmassa. Terve ihminen ei niistä kärsi eikä niitä tarvitse.