Eräällä palstalla väitettiin, että ruotsinkieltä olisi alettu opettaa Suomessa kouluissa vasta sodan jälkeen. Tarkoitan 2.MS.
Onko näin?
Minulla on ollut käsitys, että ruotsinkieltä olisi opetettu paljon aikaisemmin. Jo ennen saksankielen opetusta.
Onko näin?
Minulla on ollut käsitys, että ruotsinkieltä olisi opetettu paljon aikaisemmin. Jo ennen saksankielen opetusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarkoitettiin että vasta peruskoulun myötä, vuodesta 1972 alkaen, tuli yleinen pakkoruotsi eli *kaikille* ruotsi on pakollinen aine.
Sitä ennen oppivelvollisuuskoulussa eli silloin kansakoulussa ei tarvinnut eikä edes voinut opiskella ruotsia (paitsi ruotsinkielisissä kouluissa). Oppikoulussa, joka oli vapaaehtoinen, oli kyllä ruotsi pakollisena aineena.
Taidat olla peruskoulun kasvatti, kun et tällaista tiedä, et osaa kirjoittaa kielten nimiä oikein (oikein on "ruotsin kieli", ei "ruotsinkieli") ja käytät pellelyhennettä "2.MS".
Aloitin oppikoulun 10-vuotiaana vuonna -63 ja silloin oli muistaakseni toiselta luokalta alkaen ruotsin kieli ( huomaa korjaus! ) pakollisena ja valinnaisista englanti, ranska tai saksa. Olen olettanut tuon ruotsin olleen pakollinen kaikissa kouluissa siinä ikävaiheessa -kansakouluissakin.
Kerrankos sitä erehtyy - tosin edellinen erehtyminen oli Korean sodan aikaan. Tuohon Korean sotaan en saanut sopivaa pellelyhennettä ihmeteltäväksesi, heh-heh...
Kiitos vastauksesta.
Luulenpa, että muistisi pätkii.
Olen saman aikakauden kasvatteja. Oma oppikouluni alkoi syksyllä 1961. Ensimmäisellä luokalla aloitettiin ruotsin (”toisen kotimaisen”) opiskelu. Ensimmäinen vieras kieli (minun kohdallani saksa) tuli ohjelmaan toisella luokalla. Englantia opiskelin vain kolmen lukiovuoteni ajan. Lukion kielilinjalaisilla oli minun kouluni ohjelmassa latina, mutta matematiikkalinjalaisena jäin siitä sivistyksestä paitsi.
Omassa oppikoulussani ei minun ikäluokallani ollut vaihtoehtoja ensimmäisen vieraan kielen osalta – kaikki opiskelivat saksaa. Seuraavalle vuosikerralle annettiin mahdollisuus valita saksan ja englannin välillä. Vuotta tai kahta myöhemmin englanti oli puolestaan ainoa mahdollisuus!
Kansakoulujen opetusohjelmassa ei ollut mitään kieliä (äidinkieltä eli minun tapauksessani suomea lukuunottamatta).
Peruskoulujärjestelmään siirryttiin 1970-luvulla. Vasta silloin kaikki oppivelvollisuusikäiset koululaiset alkoivat opiskella äidinkielensä ohella muitakin kieliä.
Sää et rupee viisasteleen mun muistista siä yhtää! Oo siivosti siä!
Heh-heh...
Saattoi olla, että ruotsi alkoi jo ensimmäisellä.
Tuosta valinnaisesta toisesta vielä, että niin minullakin oli saksa.
Se ei ollut oma valinta vaan ryhmissä ei ollut enää tilaa hakuvaiheessa kuin saksassa. Sinä iltapäivänä, kun haku kieliryhmiin oli, ei tieto siitä välittynyt kaikille eikä sitten seuraavana aamuna ollut enää tilaa englannin tai ranskan ryhmissä.
Tuosta jäi sellainen maku, että opettajien tuttujen lapset saivat tiedon ensin ja pääsivät valitsemaan englannista ja ranskasta. Loput saivat jämät eli saksan.
Saksan lukijoista luokallisessa ei ollut tyytyväisiä kuin pari-kolme.
En tiedä josko olisi perustettu toinen luokka englannin kielelle vanhempien tarpeeksi voimakkaasti vaatiessa vai olisivatko ne pari-kolme saksan halukasta pystyneet torppaamaan asian vedoten siihen, että ovat valinneet koulun juuri tämän saksan takia.
Jälkeenpäin koulukavereita tavatessa on tullut puheeksi myös nuo kielet arjessa ja työssä koulun jälkeen. Suomi meni sodan jälkeen niin amerikkalaiseksi ettei yksikään tapaamistani ole tarvinnut saksaa, ruotsia hyvin hintsusti ( sussiunakkoo mitä suomea! ), ranskaa hyödynsi arviolta yli puolet ja englantia tietenkin kaikki.
Miten sinulla? Oletko pystynyt hyödyntämään saksaa?
Onko saksa nykyään peruskouluissa valinnaisena?
Onko Itä-Suomeen ehdotettu venäjä edennyt?
Ja sitten se tunteita herättävin eli koska pakollisesta ruotsista luovutaan?
"Kansakoulujen opetusohjelmassa ei ollut mitään kieliä (äidinkieltä eli minun tapauksessani suomea lukuunottamatta).
Peruskoulujärjestelmään siirryttiin 1970-luvulla. Vasta silloin kaikki oppivelvollisuusikäiset koululaiset alkoivat opiskella äidinkielensä ohella muitakin kieliä. "
Minä kävin kansakoulua vuosina 1967-71, ja meillä oli englannin opetusta kolmannella ja neljännellä luokalla.
>Miten sinulla? Oletko pystynyt hyödyntämään saksaa?
Olen. Olen hyödyntänyt saksaani kolmen työnantajan palveluksessa ja vielä viimeisten 20 vuoden aikanakin, ollessani itse itseni työllistäjä.
1980-luvulla saksa oli minulle työssäni (vientitehtävissä) selvästi tärkeämpi kieli kuin englanti. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana englanti on toki ollut etualalla, mutta kaikkiaan voin laskea saksan ja englannin olleen jokseenkin tasavahvoja ammatillisessa elämässäni.
Small talk sujuu minulla saksaksi edelleen helpommin kuin englanniksi.
Saattaapa olla, että MINUN muistini pätkii tai tietoni ovat vajavaiset.
Peruskoulujärjestelmään siirryttiin kai maan eri osissa hieman eri aikaan. Saattaa hyvinkin olla, että kielten opetusta järjestettíin jossakin osassa maata kaikille oppivelvollisuusikäisille jo 1960-luvun puolella.
Joskus muinoin tsaarinvallan aikana (1916) syntynyt äitini oli käynyt keskikoulun ja kansakoulun alaluokkien opettajaksi pätevöittävän seminaarin. Hän oli toiminut vuosikymmenet 2-opettajaisen kansakoulun luokkien 1–3 opettajana pelkästään suomen kielellä. Hänen kouluaikojensa kieliohjelmaan englanti ei ollut kuulunut, eikä hän osannut englantia 1960-luvun alussa käytännössä sanaakaan. Hän näki kuitenkin tulevassa koulu-uudistuksessa suuren haasteen ja ryhtyi varttuneella iällä opiskelemaan englannin kieltä. Alkupaloiksi kesäyliopistossa englannin approbatur, sitten peruskoulun englannin kielen tuntiopettajan pätevyys ja lopuksi vielä cum laude approbatur.
Viimeiset vuodet ennen eläkkeelle jäämistä hän sitten toimikin kiertävänä englannin kielen tuntiopettajana peruskoulun ala-asteella (parhaana vuonna 14 koulussa – kunnassa, jossa tänään on tuskin enää noin monta kouluakaan!) Elettiin 1970-luvun jälkipuoliskoa.
Aikuisiällä opittu englannin ääntäminen oli mitä oli, mutta palava into korvasi puutteet.
Äitini elää keskuudessamme edelleen. Ikää on kertynyt mittariin 95 vuotta.
Enpä voi muuta kuin onnitella...
Helsingin Ressussa oli sikäli poikkeuksellinen kielilinja, että ranska alkoi ekalta, ruotsi vasta tokalta, saksa kolmannelta ja englanti kuudennelta. Kahdella muulla linjalla ruotsi alkoi ekalta ja pitkänä kielenä joko englanti tai saksa tokalta. Enpä enää muista, mikä näille tuli lisäkielenä lukiossa.
Englanninkielen opetus alkoi kansakouluissa 60-luvun lopulla. Omalla kohdallani tämä tapahtui vuonna -68 mennessäni kolmannelle luokalle. Vaimollani oli sama kohtalo edellisvuonna.
Kun olen myöhemmin ollut tekemisissä eri puolilla maata lapsuutensa viettäneiden ikätovereiden kanssa, olemme päätellet, että kansakoulunopettajat kävivät ennen englanninkielenopetusvelvollisuuttaan sisällöltään yhtenäiset kurssit. Niin samantyylistä opetus oli kaikkialla. Lähdettiin liikkeelle sanapareista hat-cap, pen-pencil, jokaiselle oppilaalle annettiin englanninkielinen nimi jne.