Ihmisellä sanotaan olevan tietoisuus ja tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on kyky intentionaalisuuteen eli itsensä ulkopuolelle viittaamiseen. Siis kyky viitata itsensä ulkopuolelle! Ihminen on vuorovaikutuksessa tämän ulkopuolen kanssa kun se viittaa itsensä ulkopuolelle, siis sinne missä tämä itse ei ole. Kun kysymme mikä on minä, niin emme oikein voi ontologisesti osoittaa mitään tarkkaa paikka missä tämä minä tai tietoisuus on, kuitenkin voimme aika varmasti sanoa, että ei se kai ainakaan ruumiin ulkopuolella ole? Kun puhumme yhteisöstä, niin meillä ei ole sinänsä vaikeuksia viitata tuohon yhteisön tietoisuuteen, vaan meillä on jo vaikeuksia kun yritämme nähdä tämän yhteisön fyysistä olemusta, missä se oikein on? Kaipa se yhteisö on se joukko ihmisiä, josta se koostuu? Ja sen yhteisön tietoisuus on näiden kaikkien ihmisten tietoisuus ja niiden väliset suhteet, kenties?
Yhteisön selkeä tietoisuus, jossa asiat ikään kuin joutuvat sen minän huomion kohteeksi ja muut asiat jäävät siksi hetkeksi pimentoon tai alitajuntaan varastoiduksi, siis sellaiset ajatukset, jotka päätyvät suuren ihmisjoukon tietoisuuteen samanaikaisesti, on ikään kuin yksilön mielessä jokin tietty ajatus ajautuu ajateltavaksi. Yhteisö ikään kuin kokee tiettyjä ajatuksia kollektiivisesti, kaikki varmasti muistavat kuinka Suomen kansan tietoisuus kiinnittyi pitkäksi aikaa Konginkankaan turmaan, tämän turman uhrien muisteluun ja asian jälkiselvittelyihin, tämä on esimerkki siitä kuinka jotkin ajatukset joutuvat tai päätyvät yhteisön tietoisuuteen, siis siksi, että suuri määrä ihmisiä jostain tietystä syystä saa tietoa tästä ajatuksesta ja se ilmeisesti ”kiinnostaa” tätä yhtä yksilöä. Media välittää asioita, jotka kiinnostavat mediaa suurille massoille, jotka taas seuraavat mediaa. Media on siis vain väline ja yksi kehityksen tuote, aiemmin tietysti asiat ovat levinneet ihmisten keskustellessa toistensa kanssa, tämä nykyinen media vain voi tavoittaa suuremman määrän ihmisiä. Eroa on vain yhteisön koossa. Se minkä takia jokin asia joutuu yhteisön tietoisuuteen, kannattaisi ehkä perustella tästä yhteisösubjektin näkökulmasta, vaikka tietysti voisimme etsiä selitystä myös yksilötasolta tai mikä selitys edes olisi tyydyttävä. (Eikö itse johtopäätös ole se tärkein asia eikä niinkään se miten siihen päädytään tai mikä se johtopäätös itse lopulta on?)
Yhteisösubjektilla on kuten jollain ihmiselläkin, niin jonkinlainen olemus, siis jonkinlainen henkinen olomuoto, tapa reagoida eteen ponnahtaviin tapahtumiin. Ehkäpä tähän olemukseen voi tarttua vain puhumalla yhteisössä vallitsevista tavoista, eli sen kulttuurista. Kulttuuri on siis yhteisön (tai yhteiskunnan) henki ja valtio on järjestelmä joka pyrkii kulttuuria ulkoisesti luomaan yhtenäisyyttä ihmisten välille, siis kun kulttuuri on ikään kuin jotain joka on ihmisten tietoisuudessa kiinteästi, kun taas valtio on jotain, joka vaikuttaa ulkoisilla säännöillä, joita valvotaan sanktioiden avulla. Siis valtion lait ovat kirjoissa ja sen virkailijoiden mielissä, kun taas kulttuurin tavat ovat ihmisten omissa päissä. Tämä valtio pyrkii yhtenäisyyteen, koska se on ikään kuin korkeamman tason tietoisuutta, se tuntee nimittäin rangaistuksen. Korkeakulttuurin ihminen, sivistynyt kulttuuri-ihminen omaa autonomisen moraalin, joka estää häntä toteuttamasta kaikkia hänen alhaisimpia viettejänsä. Tämä valtio on kuin kulttuuri-ihminen, joka rankaisee itseään, kun sen alhaiset vietit pääsevät valtaan, niin kuin kulttuuri-ihminen tuntee syyllisyyttä tehdessään pahaa, eli toteuttaa alhaisempia viettejä. Valtio on jakanut itsensä erilaisiin elimiin, se rakentaa erilaisia lonkeroita ja elimiä kaikkialle yhteiskuntaan, valvomaan että sen säätämiä lakeja noudatetaan, jotta tämä tietoisuus hallitsisi itsensä täydellisesti, se pyrkii ilmeisesti korkeampaan (korkeampaan siksi, että jokin on ainakin historiallisesti sitä tähän toimintaan pakottanut) tietoisuuteen, eli suurempaan kuriin ja järjestykseen, koska silloin se kykenee ajattelemaan selkeämmin ja hallitsemaan itsensä paremmin. (Siis välttämään sen että yksilöt eivät törmäile turhaa toisiinsa!)
Valtiolla on olemassa lainsäädäntöelin, joka säätää kuten autonominen yksilö, itsellensä oman autonomisen moraalilain! Valtio näkee itsensä suhteessa muihin valtioihin, uusiin subjekteihin, eli yksilöihin nähden! (Siispä alemman tason subjektia koskevat abstraktit kuvaukset sen suhteista muihin subjekteihin pitäisi päteä myös tällä tasolla, koska abstrakteissa ideoissahan ei ole mitään sisällöllistä, joten miten valtiosubjektien väliset suhteet eroaisivat ihmisten välisistä suhteista, jos emme voi ajatella kuin abstraktisti?) Tässäpä voimme huomata tämän moraalilakia kuvaavan yhden erikoislaatuisen seikan, se laki, joka säädetään, pyrkii harmonisoimaan vuorovaikutusta, tekemään siitä kitkattoman, mutta kuten olemme voineet huomata, ylemmällä tasolla tämä valtion sisäinen harmonia, kulttuurin luoma moraalilaki ja valtion ulkoinen järjestys ja kuri, tuottavat vain uuden korkeamman subjektin, jolle avautuu taas uusi luonnontila, valtioiden väliset suhteet ilman autonomista moraalia, jossa kaikki sotivat kaikkia vastaan, siispä säätäkäämme moraalilaki ja asettakaamme taas korkeampi tietoisuus alistamaan kaikki alamaiset tottelemaan tätä korkeampaa tahtoa! Siis ne kaikki uhraukset, joita sivistynyt ihminen teki välttääkseen alhaisia viettejä, tuottivat vain suuren valtiosubjektin, joka loppuen lopuksi joutui samojen alkuprobleemien eteen! Mikä vaiva ja minkä takia?
Kun pikku-ihminen kauhistelee sotaa, voimme siis huomata, että ongelma ei juuri eroa siitä, että tämä ihminen ei itsekään haluaisi joutua ghettoneekerin puukottamaksi kadulla ja siten omaksuu rauhan luonnontilasta, jotta voisi saavuttaa mielen rauhan alemmilta vieteiltä! Tulkoon poliisi ja palauttakoon yhteiskuntarauhan, tulkoon korkeampi voima ja palauttakoon se rauhan valtioiden välille, sillä nämä eivät saa tuntea vihaa tai mitään muuta alhaisemman viettien vaarallisia viettelemyksiä, koska ne voivat johtaa tuhoon! Pelkomme olkoon meidän soihtumme, meidän laumahenkemme! Rauha voidaan saavuttaa vain sovinnolla ja sillä, että kaikki ovat tasavertaisia ja moraalisia sekä hyviä ja vaatimattomia. Kärsimystä ei saa kukaan tuntea turhaan, vaan sen pitää aiheutua siitä, että emme noudata yleistä moraalilakia, siis yhteistä rauhaa ja alhaisten viettien hekuman hillitsemistä! Hyvä on siis jotain, joka pyrkii palauttamaan rauhan, poistamaan pikku-ihmisten kärsimyksen, tuottamaan lopullisen rauhan ja harmonian ihmisten olemiseen, liittämään kaikki elävät olevaiset pyhään perheeseen ja lammaslaumaan!
Moraali näyttäisi aina kohoavan taivasta kohti. Liberaalien ja sosialistien moraali kohoaa taivaalle, vaikka he eivät sitä itse tiedostakaan. Heidän moraalinsa, heidän tietoisuutensa peilaa todellisuutta tieteen läpi, he suodattavat kaiken moraalisen tiedon tieteen läpi, jotta siitä jäisi kaikki yliluonnollinen ja pseudotieteellinen roina tai saasta pois, jotta he voisivat puhtaasti tiedostaa oman moraalinsa paremmuuden! Kuinka tiedemies vihaakaan Jumalaa, kuinka tämä taivaiden Herra on alistanut individuaalista ihmistä ja tehnyt hänestä pienen, me haluamme nähdä oikein sanovat tiedemiehet ja julistavat parantavansa maailman harhoista, lääkärinä tiedemies kertoo omaavansa tämän uuden menetelmän, jolla maailma voidaan nähdä harhattomasti! Siispä Oikein! Lääkärimme parantaa maailman uskon sairaudesta tarjoamalla meille Todellista Tietoa! Ei siis mitään uskovaisten harhoja! Ratkaisu tähän ilkeiden ja pahojen uskovaisten salajuoneen, ujuttaa harhanäkömyrkkyä unijuomaamme, on asettaa silmiimme Objektiiviset Silmälasit, jotka poistavat maailmankuvastamme kaiken Uskon ja Harhan! Tiedemies osaa jopa selittää miksi nämä harhaiset uskovaiset päätyivät uskomaan johonkin, joka ei ole tietoa! He yrittivät selittää luonnonilmiöitä Jumalalla! He siis olivat tiedemiehiä, jotka vain eivät olleet yhtä hyviä selittämään luonnonilmiöitä kuin nykyiset Totuuden Puolustajat ja Oikein Tiedon Oppi-isät, itse asiassa uskonto on syntynyt sen takia, että on empiirinen tosiasia, että maailmassa esiintyy diletantteja ja pseudotieteilijöitä! Ilmeisesti tämä todistaa sen, että ensimmäiset ihmiset olivat itse asiassa pseudotieteilijöitä, koska eihän muuten olisi mahdollista, että nykyiset tiedemiehet ovat parempia ja Totuudenmukaisempia!
Objektiivisuus toteutuu, yllätys, yllätys, laumahengen mukaisesti! Objektiivisuus toteutuu vain sitä kautta, että kaikki ihmiset voivat varmistaa, että tämä Tieto on varmasti totta, eikä mitään pseudoilua tai jopa huuhaata! Siksi me voimme puhua vain sellaisista asioista, jotka ovat totta! Älä siis puhu sellaisesta mikä ei ole totta, koska silloin olet pseudotieteilijä! Ongelmalliseksi asiaksi muodostui moraali! Mehän emme voi saada tietoa moraalista, sehän olisi kauhistus, yksilömme joutuisi noudattamaan jotain tiettyä ohjetta ja sehän ei olisi tositietoa, vaan kamalaa pseudotiedettä. Joten kaikki ihmiset saavat erilaista tietoa kun he tarkastelevat omaa moraaliansa (huomatkaa, että tässä vaiheessa siellä mielessä tosiaan on jokin, jota kutsutaan moraaliksi), niin siksi moraalista ei voi olla olemassa tietoa! Moraali ja tieto pitää jakaa, jotta laumahenki saa säilytettyä tämän moraalitaulunsa ja harmoniansa sekä alempien viettien turruttamisen ja tainnuttamisen viettelylaulun mielessänsä! Moraalin pelastamiseksi tarvittiin pelastussuunnitelma, kun Jumala tiputettiin taivaalta, kulttuuri-tiedemiesten alitajunnassa heräsi pelko kauheasta luonnontilasta, jossa kaikki sotisivat toisiansa vastaan! Sehän olisi aivan kauheata! Siksipä tiedemiehet joutuivat käyttämään kaikki voimansa löytääkseen sellaista tietoa, joka todistaisi, että moraali on todella olemassa! Olkoonkin että se voi erota eri kulttuureissa säännöiltänsä, mutta kuitenkin se on olemassa ainakin jokaisessa kulttuurissa! Hui, kauhistus, jos moraalia ei olisi olemassa, sittenhän kadut vilisisivät moraalittomia ihmisiä, viettiensä vallassa olevia hirviöitä! Kukaan tiedemies ei siis koskaan ole kiistänyt moraalin olemassaoloa, siitä ei vain voida saada tietoa!
Koska tieto ja moraali piti jakaa, syntyi moraalitiede ja yhteiskuntatiede, siis nämä alat, jotka selvittävät sitä miten subjektin pitäisi toimia. Nämä alat loivat välineellistä tietoa, siis sellaista tietoa, joka kertoo mitä teoriassa seuraa siitä kun subjekti tekee jotain. Kaikki keskustelut moraalin sisällöstä siirtyivät siis subjektin tekojen seurauksiin, eihän sitä voisi puhua sellaisesta mikä ei ole Varmaa Tietoa! Siis siitä, että ihmisten mielessä on juuri tällainen Moraalilakisäännöstö. Tiedemiehet olivat pelastaneet meidät ikuiselta kadotukselta pseudotieteen harhoihin, pseudotieteilijät (=uskovaiset) saivat meidät näkemään kaikkialla harhoja, kun taas tiedemiehet näyttivät meille todelliseen maailman todellisen luonteen. Ongelmaksi tuli se, että maailma jakautui kuitenkin kahteen erilaiseen maailmaan, toisesta maailmasta sai tietoa, mutta taas toisesta maailmasta sai tietoa vain yksilösubjekti, ilmeisesti moraaliaistillansa? Tämä moraalinmaailma, josta yksilöt joutuivat hakemaan tietoa moraalista omalla moraaliaistillansa, oli hankala, koska se ei näyttänyt takaavan yhteistä harmonista ja yleistä laumahengen tahtomaa moraalia! Ei kärsimystä kirkuvat lampaat, emme halua kärsiä kipuja! Sitten keksittiin yksilöoikeudet, jotka valtio takasi, jotta kukaan ei vain joutuisi kärsimään toisten ihmisten epäoikeudenmukaisuudesta!
Kuitenkin tieteelliset ajattelijat ajautuivat ristiriitaan, kun meillä on olemassa yksilöoikeudet, niin pitäisikö niitä katsoa yksilöstä vai valtiosta päin? Liberaalit katsoivat niitä yksilöstä käsin kun taas sosialistit valtiosta päin. Kummatkin halusivat säilyttää laumamoraalin, mutta nämä aatteet lähtivät ratkomaan moraalin pelastamisen ongelmaa eri näkökulmasta! Yhtä mieltä he kuitenkin olivat laumamoraalista, ei kärsimystä eikä pelkoa, sitä pitää välttää! Yksilöstä päin näyttäisi siltä, että valtiosubjekti sortaa yksilön arvoharmoniaa, kun taas valtiosta näyttäisi siltä, että yksilö sortaa valtion arvoharmoniaa. Liberaalit katsoivat, että yksilönoikeudet toteutuvat kun yksilöiden annetaan mahdollisimman vapaasti, mutta kuitenkin niin, että laumamoraalin vaatimukset noudatetaan minimissään, eli kukaan ei saa joutua luonnontilan vaaroille alttiiksi. Kun taas sosialistit olivat huolestuneempia siitä, että yksilöt voisivat vahingoittaa toisiaan liialla taloudellisella vapaudella, kun taas heillä kuitenkin pitäisi olla valtion takaamia sosiaalisia vapauksia eli oikeuksia, jotta he voisivat tuntea enemmän myötäkärsimystä muita ihmisiä kohtaan, kuin liberaalit asettivat sosiaaliset vapaudet vain ”vapaan tahtomme” varaan.
Sosialistien ja liberaalinen taistelut toisiaan vastaan käydään aina tiedon maailmassa, he todistavat, että kun vihollisen ajatuksia sovelletaan käytäntöön, niin siitä seuraa aina jotain pahaa, siis moraalitonta, jotain laumahengen vastaista. Moraali nousee tieteellistenkin ihmisten maailmassa taivaisiin, siis sinne mistä se Jumala ammuttiin alas, moraali on siis jotain taivaallista! Siispä tuntekaamme myötäkärsimystä ihmistä kohtaan, joka on tuomittu kulkemaan moraalin taivaankannen alla ja hyveellisyyteen sekä myötäkärsimykseen ja kaunaan niitä kohtaan, jotka ovat moraalittomia!
Yhteisön selkeä tietoisuus, jossa asiat ikään kuin joutuvat sen minän huomion kohteeksi ja muut asiat jäävät siksi hetkeksi pimentoon tai alitajuntaan varastoiduksi, siis sellaiset ajatukset, jotka päätyvät suuren ihmisjoukon tietoisuuteen samanaikaisesti, on ikään kuin yksilön mielessä jokin tietty ajatus ajautuu ajateltavaksi. Yhteisö ikään kuin kokee tiettyjä ajatuksia kollektiivisesti, kaikki varmasti muistavat kuinka Suomen kansan tietoisuus kiinnittyi pitkäksi aikaa Konginkankaan turmaan, tämän turman uhrien muisteluun ja asian jälkiselvittelyihin, tämä on esimerkki siitä kuinka jotkin ajatukset joutuvat tai päätyvät yhteisön tietoisuuteen, siis siksi, että suuri määrä ihmisiä jostain tietystä syystä saa tietoa tästä ajatuksesta ja se ilmeisesti ”kiinnostaa” tätä yhtä yksilöä. Media välittää asioita, jotka kiinnostavat mediaa suurille massoille, jotka taas seuraavat mediaa. Media on siis vain väline ja yksi kehityksen tuote, aiemmin tietysti asiat ovat levinneet ihmisten keskustellessa toistensa kanssa, tämä nykyinen media vain voi tavoittaa suuremman määrän ihmisiä. Eroa on vain yhteisön koossa. Se minkä takia jokin asia joutuu yhteisön tietoisuuteen, kannattaisi ehkä perustella tästä yhteisösubjektin näkökulmasta, vaikka tietysti voisimme etsiä selitystä myös yksilötasolta tai mikä selitys edes olisi tyydyttävä. (Eikö itse johtopäätös ole se tärkein asia eikä niinkään se miten siihen päädytään tai mikä se johtopäätös itse lopulta on?)
Yhteisösubjektilla on kuten jollain ihmiselläkin, niin jonkinlainen olemus, siis jonkinlainen henkinen olomuoto, tapa reagoida eteen ponnahtaviin tapahtumiin. Ehkäpä tähän olemukseen voi tarttua vain puhumalla yhteisössä vallitsevista tavoista, eli sen kulttuurista. Kulttuuri on siis yhteisön (tai yhteiskunnan) henki ja valtio on järjestelmä joka pyrkii kulttuuria ulkoisesti luomaan yhtenäisyyttä ihmisten välille, siis kun kulttuuri on ikään kuin jotain joka on ihmisten tietoisuudessa kiinteästi, kun taas valtio on jotain, joka vaikuttaa ulkoisilla säännöillä, joita valvotaan sanktioiden avulla. Siis valtion lait ovat kirjoissa ja sen virkailijoiden mielissä, kun taas kulttuurin tavat ovat ihmisten omissa päissä. Tämä valtio pyrkii yhtenäisyyteen, koska se on ikään kuin korkeamman tason tietoisuutta, se tuntee nimittäin rangaistuksen. Korkeakulttuurin ihminen, sivistynyt kulttuuri-ihminen omaa autonomisen moraalin, joka estää häntä toteuttamasta kaikkia hänen alhaisimpia viettejänsä. Tämä valtio on kuin kulttuuri-ihminen, joka rankaisee itseään, kun sen alhaiset vietit pääsevät valtaan, niin kuin kulttuuri-ihminen tuntee syyllisyyttä tehdessään pahaa, eli toteuttaa alhaisempia viettejä. Valtio on jakanut itsensä erilaisiin elimiin, se rakentaa erilaisia lonkeroita ja elimiä kaikkialle yhteiskuntaan, valvomaan että sen säätämiä lakeja noudatetaan, jotta tämä tietoisuus hallitsisi itsensä täydellisesti, se pyrkii ilmeisesti korkeampaan (korkeampaan siksi, että jokin on ainakin historiallisesti sitä tähän toimintaan pakottanut) tietoisuuteen, eli suurempaan kuriin ja järjestykseen, koska silloin se kykenee ajattelemaan selkeämmin ja hallitsemaan itsensä paremmin. (Siis välttämään sen että yksilöt eivät törmäile turhaa toisiinsa!)
Valtiolla on olemassa lainsäädäntöelin, joka säätää kuten autonominen yksilö, itsellensä oman autonomisen moraalilain! Valtio näkee itsensä suhteessa muihin valtioihin, uusiin subjekteihin, eli yksilöihin nähden! (Siispä alemman tason subjektia koskevat abstraktit kuvaukset sen suhteista muihin subjekteihin pitäisi päteä myös tällä tasolla, koska abstrakteissa ideoissahan ei ole mitään sisällöllistä, joten miten valtiosubjektien väliset suhteet eroaisivat ihmisten välisistä suhteista, jos emme voi ajatella kuin abstraktisti?) Tässäpä voimme huomata tämän moraalilakia kuvaavan yhden erikoislaatuisen seikan, se laki, joka säädetään, pyrkii harmonisoimaan vuorovaikutusta, tekemään siitä kitkattoman, mutta kuten olemme voineet huomata, ylemmällä tasolla tämä valtion sisäinen harmonia, kulttuurin luoma moraalilaki ja valtion ulkoinen järjestys ja kuri, tuottavat vain uuden korkeamman subjektin, jolle avautuu taas uusi luonnontila, valtioiden väliset suhteet ilman autonomista moraalia, jossa kaikki sotivat kaikkia vastaan, siispä säätäkäämme moraalilaki ja asettakaamme taas korkeampi tietoisuus alistamaan kaikki alamaiset tottelemaan tätä korkeampaa tahtoa! Siis ne kaikki uhraukset, joita sivistynyt ihminen teki välttääkseen alhaisia viettejä, tuottivat vain suuren valtiosubjektin, joka loppuen lopuksi joutui samojen alkuprobleemien eteen! Mikä vaiva ja minkä takia?
Kun pikku-ihminen kauhistelee sotaa, voimme siis huomata, että ongelma ei juuri eroa siitä, että tämä ihminen ei itsekään haluaisi joutua ghettoneekerin puukottamaksi kadulla ja siten omaksuu rauhan luonnontilasta, jotta voisi saavuttaa mielen rauhan alemmilta vieteiltä! Tulkoon poliisi ja palauttakoon yhteiskuntarauhan, tulkoon korkeampi voima ja palauttakoon se rauhan valtioiden välille, sillä nämä eivät saa tuntea vihaa tai mitään muuta alhaisemman viettien vaarallisia viettelemyksiä, koska ne voivat johtaa tuhoon! Pelkomme olkoon meidän soihtumme, meidän laumahenkemme! Rauha voidaan saavuttaa vain sovinnolla ja sillä, että kaikki ovat tasavertaisia ja moraalisia sekä hyviä ja vaatimattomia. Kärsimystä ei saa kukaan tuntea turhaan, vaan sen pitää aiheutua siitä, että emme noudata yleistä moraalilakia, siis yhteistä rauhaa ja alhaisten viettien hekuman hillitsemistä! Hyvä on siis jotain, joka pyrkii palauttamaan rauhan, poistamaan pikku-ihmisten kärsimyksen, tuottamaan lopullisen rauhan ja harmonian ihmisten olemiseen, liittämään kaikki elävät olevaiset pyhään perheeseen ja lammaslaumaan!
Moraali näyttäisi aina kohoavan taivasta kohti. Liberaalien ja sosialistien moraali kohoaa taivaalle, vaikka he eivät sitä itse tiedostakaan. Heidän moraalinsa, heidän tietoisuutensa peilaa todellisuutta tieteen läpi, he suodattavat kaiken moraalisen tiedon tieteen läpi, jotta siitä jäisi kaikki yliluonnollinen ja pseudotieteellinen roina tai saasta pois, jotta he voisivat puhtaasti tiedostaa oman moraalinsa paremmuuden! Kuinka tiedemies vihaakaan Jumalaa, kuinka tämä taivaiden Herra on alistanut individuaalista ihmistä ja tehnyt hänestä pienen, me haluamme nähdä oikein sanovat tiedemiehet ja julistavat parantavansa maailman harhoista, lääkärinä tiedemies kertoo omaavansa tämän uuden menetelmän, jolla maailma voidaan nähdä harhattomasti! Siispä Oikein! Lääkärimme parantaa maailman uskon sairaudesta tarjoamalla meille Todellista Tietoa! Ei siis mitään uskovaisten harhoja! Ratkaisu tähän ilkeiden ja pahojen uskovaisten salajuoneen, ujuttaa harhanäkömyrkkyä unijuomaamme, on asettaa silmiimme Objektiiviset Silmälasit, jotka poistavat maailmankuvastamme kaiken Uskon ja Harhan! Tiedemies osaa jopa selittää miksi nämä harhaiset uskovaiset päätyivät uskomaan johonkin, joka ei ole tietoa! He yrittivät selittää luonnonilmiöitä Jumalalla! He siis olivat tiedemiehiä, jotka vain eivät olleet yhtä hyviä selittämään luonnonilmiöitä kuin nykyiset Totuuden Puolustajat ja Oikein Tiedon Oppi-isät, itse asiassa uskonto on syntynyt sen takia, että on empiirinen tosiasia, että maailmassa esiintyy diletantteja ja pseudotieteilijöitä! Ilmeisesti tämä todistaa sen, että ensimmäiset ihmiset olivat itse asiassa pseudotieteilijöitä, koska eihän muuten olisi mahdollista, että nykyiset tiedemiehet ovat parempia ja Totuudenmukaisempia!
Objektiivisuus toteutuu, yllätys, yllätys, laumahengen mukaisesti! Objektiivisuus toteutuu vain sitä kautta, että kaikki ihmiset voivat varmistaa, että tämä Tieto on varmasti totta, eikä mitään pseudoilua tai jopa huuhaata! Siksi me voimme puhua vain sellaisista asioista, jotka ovat totta! Älä siis puhu sellaisesta mikä ei ole totta, koska silloin olet pseudotieteilijä! Ongelmalliseksi asiaksi muodostui moraali! Mehän emme voi saada tietoa moraalista, sehän olisi kauhistus, yksilömme joutuisi noudattamaan jotain tiettyä ohjetta ja sehän ei olisi tositietoa, vaan kamalaa pseudotiedettä. Joten kaikki ihmiset saavat erilaista tietoa kun he tarkastelevat omaa moraaliansa (huomatkaa, että tässä vaiheessa siellä mielessä tosiaan on jokin, jota kutsutaan moraaliksi), niin siksi moraalista ei voi olla olemassa tietoa! Moraali ja tieto pitää jakaa, jotta laumahenki saa säilytettyä tämän moraalitaulunsa ja harmoniansa sekä alempien viettien turruttamisen ja tainnuttamisen viettelylaulun mielessänsä! Moraalin pelastamiseksi tarvittiin pelastussuunnitelma, kun Jumala tiputettiin taivaalta, kulttuuri-tiedemiesten alitajunnassa heräsi pelko kauheasta luonnontilasta, jossa kaikki sotisivat toisiansa vastaan! Sehän olisi aivan kauheata! Siksipä tiedemiehet joutuivat käyttämään kaikki voimansa löytääkseen sellaista tietoa, joka todistaisi, että moraali on todella olemassa! Olkoonkin että se voi erota eri kulttuureissa säännöiltänsä, mutta kuitenkin se on olemassa ainakin jokaisessa kulttuurissa! Hui, kauhistus, jos moraalia ei olisi olemassa, sittenhän kadut vilisisivät moraalittomia ihmisiä, viettiensä vallassa olevia hirviöitä! Kukaan tiedemies ei siis koskaan ole kiistänyt moraalin olemassaoloa, siitä ei vain voida saada tietoa!
Koska tieto ja moraali piti jakaa, syntyi moraalitiede ja yhteiskuntatiede, siis nämä alat, jotka selvittävät sitä miten subjektin pitäisi toimia. Nämä alat loivat välineellistä tietoa, siis sellaista tietoa, joka kertoo mitä teoriassa seuraa siitä kun subjekti tekee jotain. Kaikki keskustelut moraalin sisällöstä siirtyivät siis subjektin tekojen seurauksiin, eihän sitä voisi puhua sellaisesta mikä ei ole Varmaa Tietoa! Siis siitä, että ihmisten mielessä on juuri tällainen Moraalilakisäännöstö. Tiedemiehet olivat pelastaneet meidät ikuiselta kadotukselta pseudotieteen harhoihin, pseudotieteilijät (=uskovaiset) saivat meidät näkemään kaikkialla harhoja, kun taas tiedemiehet näyttivät meille todelliseen maailman todellisen luonteen. Ongelmaksi tuli se, että maailma jakautui kuitenkin kahteen erilaiseen maailmaan, toisesta maailmasta sai tietoa, mutta taas toisesta maailmasta sai tietoa vain yksilösubjekti, ilmeisesti moraaliaistillansa? Tämä moraalinmaailma, josta yksilöt joutuivat hakemaan tietoa moraalista omalla moraaliaistillansa, oli hankala, koska se ei näyttänyt takaavan yhteistä harmonista ja yleistä laumahengen tahtomaa moraalia! Ei kärsimystä kirkuvat lampaat, emme halua kärsiä kipuja! Sitten keksittiin yksilöoikeudet, jotka valtio takasi, jotta kukaan ei vain joutuisi kärsimään toisten ihmisten epäoikeudenmukaisuudesta!
Kuitenkin tieteelliset ajattelijat ajautuivat ristiriitaan, kun meillä on olemassa yksilöoikeudet, niin pitäisikö niitä katsoa yksilöstä vai valtiosta päin? Liberaalit katsoivat niitä yksilöstä käsin kun taas sosialistit valtiosta päin. Kummatkin halusivat säilyttää laumamoraalin, mutta nämä aatteet lähtivät ratkomaan moraalin pelastamisen ongelmaa eri näkökulmasta! Yhtä mieltä he kuitenkin olivat laumamoraalista, ei kärsimystä eikä pelkoa, sitä pitää välttää! Yksilöstä päin näyttäisi siltä, että valtiosubjekti sortaa yksilön arvoharmoniaa, kun taas valtiosta näyttäisi siltä, että yksilö sortaa valtion arvoharmoniaa. Liberaalit katsoivat, että yksilönoikeudet toteutuvat kun yksilöiden annetaan mahdollisimman vapaasti, mutta kuitenkin niin, että laumamoraalin vaatimukset noudatetaan minimissään, eli kukaan ei saa joutua luonnontilan vaaroille alttiiksi. Kun taas sosialistit olivat huolestuneempia siitä, että yksilöt voisivat vahingoittaa toisiaan liialla taloudellisella vapaudella, kun taas heillä kuitenkin pitäisi olla valtion takaamia sosiaalisia vapauksia eli oikeuksia, jotta he voisivat tuntea enemmän myötäkärsimystä muita ihmisiä kohtaan, kuin liberaalit asettivat sosiaaliset vapaudet vain ”vapaan tahtomme” varaan.
Sosialistien ja liberaalinen taistelut toisiaan vastaan käydään aina tiedon maailmassa, he todistavat, että kun vihollisen ajatuksia sovelletaan käytäntöön, niin siitä seuraa aina jotain pahaa, siis moraalitonta, jotain laumahengen vastaista. Moraali nousee tieteellistenkin ihmisten maailmassa taivaisiin, siis sinne mistä se Jumala ammuttiin alas, moraali on siis jotain taivaallista! Siispä tuntekaamme myötäkärsimystä ihmistä kohtaan, joka on tuomittu kulkemaan moraalin taivaankannen alla ja hyveellisyyteen sekä myötäkärsimykseen ja kaunaan niitä kohtaan, jotka ovat moraalittomia!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ansiokas analyysi.
Yksilön subjektiivisesti kokemat moraaliset tunnot ja niiden yhteisöllinen opillinen vastine, etiikka, sijoittuvat epämääräiselle maaperälle yksilöiden ja yhteisöolennon väliin. Yritykset jäsentää tämä epämääisyys joko yksilöön tai yhteisöön päin tekevät todellisuudelle vääryyttä.
Voidaan väittää että on olemassa yhteisöolento, jonka ominaisuudet eivät palaudu yksilötasolle. Kieli, käsitteellinen ajattelu, kulttuuri koko laveudeltaan ovat tällaisia. Samoin yksilöllä on ominaisuuksia, jotka ovat merkitseviä hänelle itselleen ja vain hänestä lähtöisin. Paradoksaalisesti vain yksilö voi luoda uutta ajattelua.
Yksilöt ovat yhteisöolennon, yhteiskuntaruumiin jäseniä, ja toisin päin: yhteisöolento elää myös yksilöissä, sisäistettynä. Tällaisina sisäistettyinä paloina saatettaisiin pitää vaikkapa "nietzscheläisiä" elämäntuntoja. Nietzsche haukkasi yhteisöolennosta haluamansa palasen ja koki samastuksen yhteisöön samalla tavalla kuin primitiivinen
ihminen haukkasi palasen leijonan sydäntä ja koki muuttuvansa leijonaksi.
Nietzsche tunsi vallan jumalallisten tuulien puhaltavan olentonsa läpi. Yhtäältä valtaa, samalla irtiottoa ja vapautta. Moraalisen voimansa ja paatoksensa Nietzsche ammensi siitä, että hän koki itsensä sekä valtakuntana että sen valtiaana.
usein aina joksikin omien käsitteidemme kautta, siksi koska haluamme identifioida hänet joksikin, koska tuntematon ja epämääräinen on jotain pelottavaa, jota emme voi mitenkään kritisoida tai kommentoida (=hallita?), siksi meidän pitää sanoa, jotain sellaista mikä leimaa Nietzschen joksikin. Siis siksi, että Nietzsche ei itse ollut tarpeeksi selkeä, ilmeisesti tarkoituksellisesti. Ainakin voin itse sanoa kokemuksesta, että on kovin tuskallista, jos itse joutuisi olemaan sellaisessa tilassa, että ei tiedä mitä itse edustaa ja on, silloin on itse itsellensä tuntematon eli pelottava. Jos voisimme sanoa, että Nietzsche edustaa meille itsellemme hyvää tai pahaa, niin sitten asia on sillä selvä. Mutta jos emme voi sanoa, että Nietzsche edustaa hyvää tai pahaa itsellemme, niin sitten me joudumme pelon valtaan. Ei ole kiva olla tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joita ei voi tunnistaa. Ja täytyy tunnustaa, en todellakaan tiedä mitä Nietzsche oikein edustaa.
Tosiaan samaa mieltä olevien on aika vaikea keskustella, kun ei ole mitään mistä keskustella, koska kaikesta ollaan samaa mieltä. Sanotaan vain, että joo niin minäkin olen ihan samaa mieltä.
Ja täytyy tunnustaa, en todellakaan tiedä mitä Nietzsche oikein edustaa.
-------------
eikäs hän edusta ihmistä, joka oli tiedonjanoinen ja varsin totuudellinen ihminen, joka pyrki näkemään ihmisten luomien harhojen läpi ja olemaan niistä vapaa, ja kasvamaan vapaaksi hengeksi?
Voidaan väittää että on olemassa yhteisöolento, jonka ominaisuudet eivät palaudu yksilötasolle. Kieli, käsitteellinen ajattelu, kulttuuri koko laveudeltaan ovat tällaisia. Samoin yksilöllä on ominaisuuksia, jotka ovat merkitseviä hänelle itselleen ja vain hänestä lähtöisin. Paradoksaalisesti vain yksilö voi luoda uutta ajattelua.
------------------
Onpa kumma väite tuo, ettei "yhteisöolennon" -jolla kai tarkoitetaan suurin piirtein samaa kuin kollektiivisella tietoisuudella - ominaisuudet palaudu yksilötasolle!
Eihän yksilö ole toki erillinen tuosta yhteisöolennosta(joka on vähintäänkin yksilöiden summa), joten vuorovaikutusta on molempaan suuntaan. Eli yhteisöolennon ominaisuudet toki palautuvat yksilöille; aina sen mukaan, mitä kukin poimii suuresta kokonaisuudesta; mille on ikäänkuin virittäytynyt, vastaanottavainen.
Tämä ei toki tarkoita sitä, että yhteisöolento menettäisi ominaisuuksiaan; siis että yhteisöolennon täytyisi leikata itsestään jotain irti antaakseen ihmisille.
En myöskään usko, että ihmisellä voi olla ominaisuuksia, jotka voisivat olla vain hänestä lähtöisin. Mikä olisi esim. tälläisestä?
Ihminenhän syntyy vuorovaikutukseen, ja oppii jäljittelemällä tämän maailman ja perheensä tavoille. Näitä siemeniä voi sitten jokainen kasvattaa ja kehittää -muilta saatua sisäistä aineistoa -mutta eihän toki mitään voi tyhjästä luoda.
Ja mitä tulee uuteen ajatteluun, josta väität, että vain yksilö voi sitä luoda, niin voidaan todeta, että yhteisöolennolla voi olla tavallaan yksilöllisen olennon ominaisuuksia -ihminenkin muodostuu monesta osasta -siis, että yhteisöolento on toisaalta yksilökin, joka vaikuttaa ihmisyksilöihin, jotka tämän yhteisöolennon "inspiroimina" sitten julistavat uutta totuutta. Toki tässä on myös yksittäisen ihmisen oma osuus ja kyvyt enemmän tai vähemmän merkittävänä läsnä. Ja samoin on niin, että aikaansaapa ja nerokas yksittäinen ihminen inspiroi kollektiiviolentoa, joka taas inspiroi muita ihmisyksilöitä.ja ties mitä muitakin.
Samoin voidaan ajatella, että useamman yhteisöolennon kokonaisuus muodostaa uuden, laajemman kollektiiviolennon.
"Tällaisina sisäistettyinä paloina saatettaisiin pitää vaikkapa "nietzscheläisiä" elämäntuntoja. Nietzsche haukkasi yhteisöolennosta haluamansa palasen ja koki samastuksen yhteisöön samalla tavalla kuin primitiivinen
ihminen haukkasi palasen leijonan sydäntä ja koki muuttuvansa leijonaksi."
Jopa on mystistä tekstiä. Vai haukkasi Niet. yhteisöolennosta palasen...ettei vain enemmänkin taistellut aikansa jotain yhteisöhenkeä(olentoa) ja sen huonoa ominaisuutta vastaan, ja sitä kautta myös likaantunut...seura tekee kaltaisekseen. ja entäpä se tosiseikka, että N:n aikalaiset olivat yhteisöolentonsa orjallisessa otteessa?! joka ei todellakaan kovin laadukas olento ollut...
"primitiiviset" ihmiset (huomaa lainausmerkit) tosiaan kokivat kaiken vielä suoraan: myös eri eläimissä olevat voimat eli energiat. kun tälläinen ihminen haukkasi palan leijonan sydäntä, hän ei suinkaan kokenut muuttuvansa leijonaksi(tietysti sellainen, jolla oli mielikuvitusta ja tarvetta samaistua leijonaan), vaan saavansa leijonan ominaisuuksia ja leijonan voimaa itseensä. Ihminen pysyi itsenään, mutta hänellä oli leijonan voima käytettävissään. Siis tarkoitan: leijonan voima oli nyt yksi niistä lukemattomista voimista, jotka hänessä muutenkin elivät.Käytettävissä halutessa, jos tietyt edellytykset täyttyivät.
Eikä tämä ollut kuvitelma. Nuo ihmiset kokivat vain suoraan ja tietoisesti leijonan energian ja voiman itsessään, ja voimiaan kartuttaakseen he pyydystelivätkin yhtä ja toista, tietysti myös voimia sisältäviä kasveja yms.
"ja koki samastuksen yhteisöön"
Totean tähän, että Niet:n suhde yhteisöolentoon -ja siitä haukattu palanen -oli toki vain yksi tekijä, joka vaikutti N:n suhteeseen hänen yhteisöönsä. Moni muukin tekijä -merkittävä tekijä- oli vaikuttamassa myös. Kuten niet:n
palon aikalaisten yläpuolelle kohoava nerokkuus ja rehellisyys, aikakuden suunnaton latteus ja hengettömyys, yhä leviävä materialismi, ihmisten silloinen teennäisyys ja tekopyhyys yms -n oli siis yksinkertaisesti outo ja yksinäinen ihminen ajallansa. Aikaansa sopimaton, kuten kaikki suuret nerot ovat aina olleet -siitä ei pääse mihinkään, mutta jotain tekemistähän nuo nerot ovat aina keksineet eksistentialisminsa vastavoimaksi.
Nietzsche tunsi vallan jumalallisten tuulien puhaltavan olentonsa läpi. Yhtäältä valtaa, samalla irtiottoa ja vapautta. Moraalisen voimansa ja paatoksensa Nietzsche ammensi siitä, että hän koki itsensä sekä valtakuntana että sen valtiaana
--------------------------
Niet taisteli itseänsä vapaaksi; taisteli sekä "ajanhenkeä" vastaan yleisesti, että sitä vastaan itsessään. Tässä kamppailussa hän vapautui -mutta myös saastui- mutta joka tapauksessa: hänen sisäiset voimavaransa kasvoivat.
Niet sitten koki tämän suuren voimansa välillä, ja iloitsi siitä. Hän oli valmistanut "maljaansa" voimaa varten.
Parhaimmillaan N tosiaan koki olevansa
"oman talonsa herra", siis dekadenssinsä ja samalla aikakautensa dekedenssin -jossa on toki yhtymäkohtia muidenkin aikakausien dekadenssiin -
voittaja. N oli siis -ainakin välillä- oman itsensä herra. Kuningas oman sielunsa sisällä sitä valtiaana voimassaan "halliten". Tuo kokemus ei ole tietyssä laajuudessa tietyssä mielessä käsitettynä todellakaan helposti saavutettavissa.
En tiedä oliko koko kirjoitus yhteydessä yhteisötietoisuuteen, mutta kommentoidaas:
Jos tässä lähdetään olettamuksesta, että yksilö on ryhmän jäsen ja se ryhmä muodostaa myös yksilön arvomaailman, niin kyseessä on pahasti osatotuus. Yksilö kiinnitetään jonkin ryhmän edustajaksi kahden yksilön välisessä kanssakäymisessä. Jos kannatan marihuanan laillistamista joudun automaattisesti puolustamaan jokaista partasuuhippiä, joka on ikinä päättänyt lopettaa työnteon ja keskittyä ruohon polttamiseen. Minusta tehdään tahtomattani ko. ryhmän jäsen. Jokainen mielipide identifioi meitä johonkin ryhmään.
Virtuaalisen ryhmän koko vaikuttaa argumentin uskottavuuteen. Muutama homoliittojen vastustaja leimautuu kiihkoilijoiksi, mutta tätä arvomaailmaa edustava yhteisö tuomitsisi vapaamielisemmän jäsenensä perverssiksi. Yhteisöt siis sijaitsevat toistensa sisällä, sillä ne eivät ole homogeenisiä. Yhden tai useamman mielipiteen jakaminen ei tarkoita, etteikö tämän yhteisön sisällä olisi suuriakin mielipide-eroja. Yksilö kuuluu lukemattomaan määrään yhteisöjä ja osa niistä on aina ristiriidassa.
Jokaisessa kysymyksessä on myös vallalla oleva kanta joka puolustaa hegemoniaansa. Monet ihmiset identifioivat itsensä vallalla olevan mielipiteen mukaan ts. haluavat valmiin ja hyväksytyn tietoisuuden.
Mitä taas tulee moraaliin ja kulttuuriin, niin ne tuntuvat muodostuvan usein vuorovaikutuksen ja ennakoinnin vaikutuksesta. Niin sanotut kirjoittamattomat säännöt johtavat tavalla tai toisella vuorovaikutukseen ja reaktioon, joihin kokemuksen perusteella tai proaktiivisesti reagoimme. On kirjoittamaton sääntö ettei ensitreffeillä kannata niistää naisen mekkoon, mikäli itse haluaa päästä riisumaan ko. mekkoa. Naisen reaktio on odotettava, sillä sotkuisen mekon peseminen on vaivalloista. Toki näihin reaktioihin vaikuttaa suuri määrä muuttujia ja sataprosenttista varmuutta rektiosta ei ikinä ole, mutta kulttuuri ja kirjoittamattomat säännöt perustuvat usein loogisesti odotettavissa olevaan reaktioon. Mitä useampaan yhteisöön olet ihmisen identifioinut, sitä helpompi hänen reaktioitaan on arvata. Pilottitakkeihin pukeutuneelle kaljupääjoukolle ei kannata mennä sanomaan Samuel L Jacksonin olevan paras näyttelijä maailmassa....
Vaikka monet säännöt ja kulttuurin vaikutukset ovatkin vain yhteisöjen sisällä liikkuvia määrityksiä, niin useimmat niistä voidaan myös johdattaa individualistisen perusluonteen kautta. Jos tekosi aiheuttaa haittaa toiselle hän reagoi negatiivisesti ja vastoinpäin. Näin saadaan moraalillekin selkeästi perusteltavissa oleva pohja: Tee muille niinkuin oletat heidän haluavan itselleen tehtävän ja saat itseäsi hyödyttävän reaktion. (vrt. Kohtele muita kutean haluaisit itseäsi kohdeltavan)
Lyhytnäköinen ihminen ei käsitä noita suhteita ja siksi päätyy rikkomaan lakia ja kultturia vastaan usein kohdatakseen negatiivisen vastareaktion. Tämä selittää myös sanonnan "valta turmelee". Valta antaa mahdollisuuden paeta vastareaktioita. Siinä tilanteessa moraalin riippuvuus yhteisöstä tulee selkeästi esille. Kun yhteisön reaktion voi sivuuttaa moraali muuttuu kohti hedonismiä ja omaa nautintoa. Totuus on, että useimpien ihmisten moraali on vain vastareaktioiden pelkoa.
Jumalat voidaan nähdä jonkinlaisena irrationaalisena omatuntona tai heikompien yrityksenä löytää sellainen vastareaktio, jota ei kukaan voi paeta. Jotain sellaista joka pakottaa vahvimmatkin mukaan yhteisöjen sisälle ja yhteisten pelisääntöjen piiriin. Jos olisin heimon heikoin rääpäle, niin saattaisin huomata yht'äkkiä osaavani puhua jumalille ja Jumalat sanovat, että pieniä ei saa kiusata vaan heille pitää päinvastoin olla ystävällinen...
että tää palsta vaatii kovemmat kännit kun nyt on
Ihmisellä sanotaan olevan tietoisuus ja tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on kyky intentionaalisuuteen eli itsensä ulkopuolelle viittaamiseen
________________________-
Tietoisuus taitaa olla paljon laajempi asia, mm. sitä, että voi olla itsestään tietoinen, vaikkapa siitä, minkälainen tunne on vaikuttamassa itsessä. Ilman tietoisuutta kyllä tuntisi tunnetta, kuten vaikkapa eläimet, mutta ei silti tulisi itse tietoiseksi siitä, mitä tuntee, ainoastaan tuntisi ilman tietoisuutta.
Tietoisuus taitaapi olla melkoinen mysteeri, joten ei kannata rajata sitä liian ahtaiden mmäritelmien sisään.
Tietoisuus edellyttänee ajantajua? Näin minä sen näkisin. Olisin jopa valmis vetämään yhtäläisyysmerkit näiden kahden välille. Jos intentionaalisuudella tarkoitetaan tavoitteellista toimintaa, sekin on mahdollista vain jos aika hahmotetaan. Itsensä ulkopuolelle viittaaminen on tietoinen ja tavoitteellinen toimi. Ymmärtääkseni...?
mutta tuo nyt oli vain tuota kirjoitusta varten esitetty määritelmä. Otsikkohan ei ollut Tietoisuuden selitys, kuten taas oli Daniel C. Dennettin kirjassa, joka tuskin kuitenkaan kykeni selittämään tietoisuutta, vaikka otsikossa niin uhmakkaasti uhattiin selittää tietoisuus nyt ja lopullisesti. Minä käytin tietoisuutta rajatussa määritelmässä, mutta en suinkaan kieltänyt sitä, ettei sitä käsitettä voitaisi analysoida lisääkin; määrittely tehtiin vain tuon kirjoitelman tarkoituksia varten.
hyvä perustelu, mutta sitten olisi kannattanut mielestäni aloittaa näin:
Ihmisellä sanotaan olevan tietoisuus ja tällä tarkoitetaan sitäKIN, että.....
Sinänsä ei ole iso asia, mutta selventäisi kyllä tekstiä.
Luin tuota tekstiä uudestaan. jotenkin vaikea seurata, vähän sekavaa tai sitten mun ajattelutavalle vierasta hieman, mutta asiaakin löytyy. Kantiltako nämä on poimittu?
Kiinnitti vain huomiota tämä:
"Rauha voidaan saavuttaa vain sovinnolla ja sillä, että kaikki ovat tasavertaisia ja moraalisia sekä hyviä ja vaatimattomia."
Koska olen melkoisen eri mieltä tuosta tasavertaisuudesta -varsinkin kun ei edes viitata siihen, minkä suhteen pitäisi olla tasavertainen!
Minusta yksi rauhan ehto on se, että hyväksytään epätasa-arvoisuus, koska ihmisten kyvyt, mahdollisuudet ja lähtökohdat yms eroavat niin paljon, ettei tasa-arvo voi mitenkään toteutua kuin jollain rajatuilla alueilla, kuten esim. tasa-arvoinen/vertainen äänioikeus, tasavertaisuus lain edessä yms.
Niinpä tasavertaisuuteen pyrkiminen on yksi sotaan vievä tekijä: kaikki haluavat itsellen etuja ja oikeuksia tasavertaisuuden ja -arvoisuuden nimissä.
Moraalikaan ei takaa rauhaa, sillä sodankäyntiin löytyy aina moraalisia perusteita. Hyvyyskään ei takaa rauhaa, koska esim. maansa puolustaminen on hyvää.
Rauhan takaa viime kädessä vain se, että ihmisessä itsessään elää sisäinen rauha; -asettaakseni lopputuloksen tässä ensimmäiseksi - uskon, että sisäiseen rauhaan ihminen ei kovin helposti ja ilman tietoisia ponnisteluja pääse.
Tietysti oikeanlainen moraalisuus, vaatimattomuus ja hyvyys ovat niitä tekijöitä, jotka auttavat ylläpitämään rauhaa, mutta rauhaa ne eivät kyllä takaa.
Kuitekin, kun rauha hallitsee ihmistä, niin viha, itsekkyys ja kostonhimo yms sellainen on ihmisessä itsessään varmasti pitkälle nujerretu, ja edellytykset myös ulkoiselle rauhalle ovat aivan toiset kuin silloin, kun ihmisen sisäinen maailma on rauhaa vievien tekijöiden täyttämä.
Myöskään vaatimattomuus ei takaa rauhaa, joskin ylpeys on toki sotaan vievä yksi tekijä monen muun joukossa, joten siinä mielessä kyllä.