Tänään keskustelin eräästä tuttavastani töissä ollessani.
No tämä tuttava on alle 30 vuotias mieshenkilö, väkivaltarikoksia takana ja nuorella aikuisiällä rikollisuus on ollut monipuolisempaa. Kaiken tuon alla on kuitenkin rakastava perheenisä, ei ikinä tekisi lapsilleen mitään ja itseasiassa on pitänyt menneisyytensä erossa tuosta perhe-elämästään. Tunnen tuon henkilön oikein hyvin, olen nähnyt kun lyö toisen miehen katuun kunnes pää aukeaa. Sitten olen nähnyt kun tuo samainen mies lukee iltasatua vilpittömällä rakkaudella ja leikkii heidän kanssa puistossa.
No työtoverini joka on ollut mielenterveys-puolella töissä joskus sanoo että kyseessä on empatian puute tai kyvyttömyys tuntea semmoista. Miten tuo voi olla oikein mahdollista jos henkilö suojelee perhettään ja selvästi antaa lämpöä heille. Itse sanoisin että puhutaan jostain matalasta impulssikontrollista
Miten määritellään empatiakyky?
25
992
Vastaukset
kaiketi se on semmonen oman porukan keskeinen tyyppi,ehkä jonku sortin paskis.
Jotkut empatiakyvyttömätkin ihmiset kykenevät välittämään perheestään...
- vierestä seuraava
empatiakyky on mielestäni laaja-käsite, eikö kaikki me silloin olla kyvyttömiä empatiaan kun meitä ei kiinnosta esim. jossain muualla tapahtuvat sodat?
Muuten D tuossa lauseessa ei ollut järkeä..
"Jotkut empatiakyvyttömätkin ihmiset kykenevät välittämään perheestään"
Ihminen ei tunne empatiaa mutta, silti kykenee välittämään? vierestä seuraava kirjoitti:
empatiakyky on mielestäni laaja-käsite, eikö kaikki me silloin olla kyvyttömiä empatiaan kun meitä ei kiinnosta esim. jossain muualla tapahtuvat sodat?
Muuten D tuossa lauseessa ei ollut järkeä..
"Jotkut empatiakyvyttömätkin ihmiset kykenevät välittämään perheestään"
Ihminen ei tunne empatiaa mutta, silti kykenee välittämään?"empatiakyky on mielestäni laaja-käsite, eikö kaikki me silloin olla kyvyttömiä empatiaan kun meitä ei kiinnosta esim. jossain muualla tapahtuvat sodat?"
Vastasit jo tavallaan omaan kysymykseesi...Joillain se rajoittuu ainoastaan omaan perheeseen.
vaikea on sanoa onko ne narsisteja semmoset jotka välittää vaan omasta perheestä,vai mitä ne on.
Ehkä niille ei diaknoosia ole vielä keksittykkään.....sanotaan vaikka että ne on höpsistejä.Sosiopaatteihin pätee ainakin tuo.
Tosin aloituksen ukkelin suuntaan en lähtisi noin lyhyen kuvauksen perusteella heittelemään kyllä minkäänlaisia diagnooseja. :)- sivusta seuraaja
dizel kirjoitti:
Sosiopaatteihin pätee ainakin tuo.
Tosin aloituksen ukkelin suuntaan en lähtisi noin lyhyen kuvauksen perusteella heittelemään kyllä minkäänlaisia diagnooseja. :)D:n "asiantuntemus" menee vähän ristiin, tässä lainaus eräästä aloituksesta..
"( ei koske psykopaattia, eikä henkilöä, jolla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta jotka ovat erittäin narsistisia... )"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9132510#comment-52832724
Nyt väität että sosiopaatti välittää ja rakastaa perhettään vaikka ovat hyvin narsistisia luonteeltaan. Kiinnostaa muutenkin tietää mikä erottaa mielestäsi epäsosiaalisen, sosiopaatin ja psykopaatin toisistaan. Eivätkö nuo olekin vain toistensa synonyymeja. sivusta seuraaja kirjoitti:
D:n "asiantuntemus" menee vähän ristiin, tässä lainaus eräästä aloituksesta..
"( ei koske psykopaattia, eikä henkilöä, jolla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta jotka ovat erittäin narsistisia... )"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9132510#comment-52832724
Nyt väität että sosiopaatti välittää ja rakastaa perhettään vaikka ovat hyvin narsistisia luonteeltaan. Kiinnostaa muutenkin tietää mikä erottaa mielestäsi epäsosiaalisen, sosiopaatin ja psykopaatin toisistaan. Eivätkö nuo olekin vain toistensa synonyymeja.En näe mitään ristiriitaa...
Epäsosiaalisella nyt ensinnäkin on tunteet, sosiopaateilla sellaisia ei juurikaan "ole" ( tai on, mutta ne ilmenevät eri tavoin ), vaikka voivatkin pitää huolta perheestään ja "laumastaan" ja olla myös hyviä vanhempia. Psykopaatti ei välitä kenestäkään, johtuen siitä, että tunnereaktiot puuttuvat täysin, tai lähes täysin. Kyse on psykopatian eri vakavuus asteista. Siinäpä tuo lyhyesti, vaikka listaa voisi jatkaa...
Mielenkiintoisinta tässä on kyllä se, miten ja ennen kaikkea minkä vuoksi jaksoit nähdä noin paljon vaivaa, vain päästäksesi väittelemään ja leimataksesi minut jonkun sortin valehtelijaksi. ;)
- LK
Ehkäpä se tarinan opetus on että ihmiset eivät ole mustavalkoisia ja empatian puutekkaan ei ole on/off ominaisuus.
Tai sitten ihan se että ihmiskunta erilaisine yksilöineen taipuu usein vähän huonosti erilaisiin luokitteluihin. - nisse..
Veri on vettä sakeampaa.
En silti hyväksy silmitöntä väkivaltaa, mutta jollain tasolla kyllä ymmärrän sen.- 20+5=25
"empatiakyky on mielestäni laaja-käsite, eikö kaikki me silloin olla kyvyttömiä empatiaan kun meitä ei kiinnosta esim. jossain muualla tapahtuvat sodat?"
No mielestäni empatia ei ole pelkästään kiinnostusta esim. muualla tapahtuvia sotia kohtaan...jos muuten emme tee asioille mitään...esim auta konkrettisesti sodan uhreja, vähintäänkin lahjoita rahaa sodan uhreille ja muutenkin otamme asiaan kantaa vastustamalla julkisesti sotia ja väkivaltaa kohdistui se sitten kenen tahansa...
Noista kaukaisista asioista voimme tuntea sympatiaa...ilman henk. koht. kosketusta...jos pystyt samaistumaan sodan uhreihin siten, että tunnet itsessäsi henkisesti kipua kun katselet uutisia...ikäänkuin sinua ammuttaisiin...voit tuntea empatiaa...ja tuo kipu pakottaa sinua tekemään asioille jotain...vähintäänkin ottamaan kantaa...uhraamaan asialle omaa aikaasi...muutenkin kuin sen uutispätkän verran...
että tuon oman ajatusmallini mukaan...en pidä aloittajan esimerkin miestä empaattisena...kun se tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan...aina kulloisessakin tilanteessa...väkivalta on aina väkivaltaa...tuntuu samalta kohdistui se keneen tahansa...
Tuo aloittajan esimerkki kuullostaa hyvin samalta, kuin mafia pomoista kertovat elokuvat...omaa perhettä suojellaan...koska se on osa omaisuutta...
mutta lyödään toista...kun ei käsitetä, että hänkin tuntee kipua...kuten lyöjäkin...jos häntä lyötäisiin...ei osata asettua lyödyksi tulleen asemaan...
niin...väkivaltaa on vaikea ymmärtää...saati hyväksyä missään muodossa...jos kykenee asettumaan toisen asemaan...lyöjäkin ymmärtää....miltä lyödyksi tulleesta tuntuu...
Mutta tämä vain sammakkoperspektiivistä katsoen...emme voi muuttaa koko maailmaa...mutta omaa käytöstämme/ajatuksiamme voimme muuttaa...jos kaikki tekisivät niin...niin maailmakin muuttuisi...
Pienistä puroista kasvaa suuri vesi... - aloitt.
20+5=25 kirjoitti:
"empatiakyky on mielestäni laaja-käsite, eikö kaikki me silloin olla kyvyttömiä empatiaan kun meitä ei kiinnosta esim. jossain muualla tapahtuvat sodat?"
No mielestäni empatia ei ole pelkästään kiinnostusta esim. muualla tapahtuvia sotia kohtaan...jos muuten emme tee asioille mitään...esim auta konkrettisesti sodan uhreja, vähintäänkin lahjoita rahaa sodan uhreille ja muutenkin otamme asiaan kantaa vastustamalla julkisesti sotia ja väkivaltaa kohdistui se sitten kenen tahansa...
Noista kaukaisista asioista voimme tuntea sympatiaa...ilman henk. koht. kosketusta...jos pystyt samaistumaan sodan uhreihin siten, että tunnet itsessäsi henkisesti kipua kun katselet uutisia...ikäänkuin sinua ammuttaisiin...voit tuntea empatiaa...ja tuo kipu pakottaa sinua tekemään asioille jotain...vähintäänkin ottamaan kantaa...uhraamaan asialle omaa aikaasi...muutenkin kuin sen uutispätkän verran...
että tuon oman ajatusmallini mukaan...en pidä aloittajan esimerkin miestä empaattisena...kun se tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan...aina kulloisessakin tilanteessa...väkivalta on aina väkivaltaa...tuntuu samalta kohdistui se keneen tahansa...
Tuo aloittajan esimerkki kuullostaa hyvin samalta, kuin mafia pomoista kertovat elokuvat...omaa perhettä suojellaan...koska se on osa omaisuutta...
mutta lyödään toista...kun ei käsitetä, että hänkin tuntee kipua...kuten lyöjäkin...jos häntä lyötäisiin...ei osata asettua lyödyksi tulleen asemaan...
niin...väkivaltaa on vaikea ymmärtää...saati hyväksyä missään muodossa...jos kykenee asettumaan toisen asemaan...lyöjäkin ymmärtää....miltä lyödyksi tulleesta tuntuu...
Mutta tämä vain sammakkoperspektiivistä katsoen...emme voi muuttaa koko maailmaa...mutta omaa käytöstämme/ajatuksiamme voimme muuttaa...jos kaikki tekisivät niin...niin maailmakin muuttuisi...
Pienistä puroista kasvaa suuri vesi...No niin täällä onkin saatu keskustelu aikaiseksi..
No tuo mafia-pomo ja omaisuus juttu on hieman huvittavia. Tuntemani henkilö on kylläkin joskus sekaantunut järjestäytyneeseen rikollisuuteen, en usko että hän pitäisi lapsiaan "omaisuutena" todella syvästi rakastaa lapsiaan. Kuin olisi kaksi eri henkilö toinen käy lapsiensa kanssa vauva-uinnissa ja toinen on nyrkein syyllistynyt useampaa tapon yritykseen.
Olen myöskin miettinyt että asiaan saattaa vaikuttaa hänen lapsuutensa jossa oli vanhempien osalta päihteidenkäyttöä ja rikollisuutta. Ei kuitenkaan ole kuin vanhempansa, päihderiippuvainen. Itseasiassa hyvin raitis, nämä "duunit" mitä tekee päivätyönsä ohella on taas..
Olen vihjaissut olisko kyseessä mahdollisesti ADHD? eikö tuo aiheuta jonkilaista väkivaltaista käytöstä..
- kärpäslätkä
Onhan sitä moni ihminen väkivaltainen ja hyvin impulsiivinen... ADHD, epävakaa persoonallisuushäiriö, maaninen ihminen, päihteet yms. Silti he kykenevät tuntemaan empatiaa. Fakta on kuitenkin se, että ihmisen kyky kokea empatiaa on rajallinen. Emme me pysty tuntemaan empatiaa kaikki maailman ihmisiä kohtaan. Jos tuntisimme, niin emme pystyisi elämään sen asian kanssa, että koko aika ihmisiä kuolee, raiskataan, pahoinpidellään, tapetaan jne. Mielestäni on huvittavaa, kun jotkut ihmiset selittävät olevansa yliempaattisia ihmisiä, ja kuitenkin kohta ovat syyllistämässä ja haukkumassa toisia ihmisiä. Unohtuu se empatia hyvin nopeasti siinä tilanteessa. Ah, tekopyhyys.
Mitä empatia yleensä on? Voidaanhan ajatella, että empatia on tavallaan itsekkyyttä. Asetut toisen asemaan eli kuvittelet itsesi samassa tilanteessa, ja sitten sinuun sattuu. Mikä siinä sattuu? Se että voisit olla itse siinä tilanteessa? Eli minä minä ja vielä kerran minä. Itsekkyydestä kaikki tuo lähtee.
Itse rakastan perhettäni yli kaiken, mutta joitakin ihmisiä kohtaan en vain yksinkertaisesti pysty millään tuntemaan empatiaa. Joku tuossa sanoikin, että sosiopaatit välittävät perheestään, mutta ei muista. No, ehkä olen sitten sosiopaatti tai en. Sen tiedän, että perheeni ei ole minun omaisuuttani kuitenkaan.
Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Itse olin "suhteessa" erääseen ihmiseen muutaman vuoden ajan, ja hän valitti koko aika siitä, etten ole empaattinen häntä kohtaan. Ja täytyy myöntää, että en tosiaan ollutkaan häntä kohtaan. En vielä itsekään ymmärrä, että miksen. Tätä ennen jokainen eksäni on sanonut minua hyvinkin empaattiseksi ihmiseksi. Olenko jotenkin muuttunut huonojen ihmissuhteiden vuoksi kylmäksi, vai mikä ihme nyt on. Mietin, että se voisi johtua siitä, etten välittänyt hänestä aidosti, mutta kyllä siltikin normaali ihminen tuntisi empatiaa toista kohtaan. Vai onko tässä kyse juuri siitä, että kaikkia kohtaan ei vaan pysty tuntemaan empatiaa. Tai sitten vika on minussa.Ihanaa lukea kirjoitus jossa mm impulsiivisuutta tai väkivaltaa ei suoraan liitetä narsistiin. Moni aivan tavallinen hiton ihminen on juuri tuota kaikkea mutta ihmismieli hakee keinoja ulkoistaa sen itsestään. Vastaus ei valitettavasti aina ole narsisti.
Esim suuri osa tapoista jne tapahtuu päihteissä ja sitten itketään (siis oikeasti itketään) aamulla että mitä ihmettä on muka tapahtunut, ettei voi olla totta !
Nämä ovat niitä perheenisiä ja äitejä jotka tekivät sen virheen eivätkä meinaa sitä sitten edes uskoakaan. Ei sen kummallisempaa.
Onko empatia muuten aina sitä, että pitää "välittää" kaikista ?
Mennäänkö siinä määritelmän kanssa vähän metsään ?
Mä olen joskus pyöritellyt sellaista ajatusta, että rajautuuko ihmisen empatia hänen kokemustensa mukaan ? Saatko pointista kiinni ?
Eli esim aiemmin elämässäni mun empatia päihteidenkäyttäjiä kohtaan oli nollassa mutta nykyään kun käsitän omien kokemusten kautta sen kierteen, se on noussut. En mä silti puita halaile ja maailmaa paranna, mä vaan käsitän sen homman enkä enää tuomitse.
Se nyt oli vain yksi esimerkki mutta kertoo pointin.
Mutta sitten lopussa kysyt miksi et voi kokea empatiaa jotain tiettyä ihmistä kohtaan. Voisiko se johtua esim siitä ettet vain kykene kokemusperäisesti käsittämään vaan ajattelet järjellä tai sitten hän edustaa joitain sinua jostain syystä "nostattavia" piirteitä ?
Enkä tykännyt yhtään tuosta "tai sitten vika on minussa" - jutusta.
Ihanko ihmiset ei olisi erilaisia. Niin pitääkin olla ja tulee olemaan.- 2+18=20
lynett kirjoitti:
Ihanaa lukea kirjoitus jossa mm impulsiivisuutta tai väkivaltaa ei suoraan liitetä narsistiin. Moni aivan tavallinen hiton ihminen on juuri tuota kaikkea mutta ihmismieli hakee keinoja ulkoistaa sen itsestään. Vastaus ei valitettavasti aina ole narsisti.
Esim suuri osa tapoista jne tapahtuu päihteissä ja sitten itketään (siis oikeasti itketään) aamulla että mitä ihmettä on muka tapahtunut, ettei voi olla totta !
Nämä ovat niitä perheenisiä ja äitejä jotka tekivät sen virheen eivätkä meinaa sitä sitten edes uskoakaan. Ei sen kummallisempaa.
Onko empatia muuten aina sitä, että pitää "välittää" kaikista ?
Mennäänkö siinä määritelmän kanssa vähän metsään ?
Mä olen joskus pyöritellyt sellaista ajatusta, että rajautuuko ihmisen empatia hänen kokemustensa mukaan ? Saatko pointista kiinni ?
Eli esim aiemmin elämässäni mun empatia päihteidenkäyttäjiä kohtaan oli nollassa mutta nykyään kun käsitän omien kokemusten kautta sen kierteen, se on noussut. En mä silti puita halaile ja maailmaa paranna, mä vaan käsitän sen homman enkä enää tuomitse.
Se nyt oli vain yksi esimerkki mutta kertoo pointin.
Mutta sitten lopussa kysyt miksi et voi kokea empatiaa jotain tiettyä ihmistä kohtaan. Voisiko se johtua esim siitä ettet vain kykene kokemusperäisesti käsittämään vaan ajattelet järjellä tai sitten hän edustaa joitain sinua jostain syystä "nostattavia" piirteitä ?
Enkä tykännyt yhtään tuosta "tai sitten vika on minussa" - jutusta.
Ihanko ihmiset ei olisi erilaisia. Niin pitääkin olla ja tulee olemaan."Onko empatia muuten aina sitä, että pitää "välittää" kaikista ?
Mennäänkö siinä määritelmän kanssa vähän metsään ?"
No ajattelisin, ettei ny sinällään ihan kaikista tarvitse välittää...eikä välttämättä siihen kykenekkkään...jos ei yhtään ymmärrä toista ihmistä ja esim. hänen tekoaan...
Tuo ymmärryskin on osin sidottu myös niihin arvoihin ja ajatuksisiin mitä ihmisellä itsellään on...kulloisessakin asiassa ja tilanteessa...
jotkut hyväksyvät väkivallan silloin kun se kohdistuu toiseen...mutta eivät anna anteeksi itseen kohdistuvaa väkivaltaa millään tasolla...
jotkut taas hyväksyvät esim. tummaihoisiin kohdistuvan väkivallan, mutta tuomitsevat jyrkästi sen valkoiseen väestöön kohdistuvana...
Silloin ihminen ei hyväksy ajatusta,
että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia...
Minua ei saa lyödä...
mutta sinua saa...
Periaatteessa en hyväksy tappamista/väkivaltaa...käännän jopa katseeni pois katsellessani elokuvia, joissa lyödään...minua inhottaa...tunne näkyy kasvoillani...
Mutta en silti tuomitse esim. sodan käyneitä miehiä tai henkilöä joka lyö puolustaakseen itseään...heillä on syynsä...
Jollain tasolla voin myös ymmärtää lyöjääkin...jos hänen taustoissaan/elämäntilanteessaan tai siinä lyöntitilanteessa on jotain sellaista...joka saa hänet lyömään...
Esim. rikkinäinen lapsuus, persoonallisuushäiriö, muu psyyken sairaus/äkillinen sekavuus vaikea elämäntilanne, päihdeongelma tai lyöjä on kokenut häneen kohdistuvaa uhkaa/kiusaamista/mitätöimistä jo pitkään...
En hyväksi lyömistä...mutta voin silti tuntea empatiaa häntä kohtaan...hänellä oli syynsä/paha olla...eikä kyennyt löytämään muuta ratkaisukeinoa...joskus väkivaltakin...voi olla äärimmäinen keino/avunpyyntö...kertoa omasta pahasta olostaan...
"Mä olen joskus pyöritellyt sellaista ajatusta, että rajautuuko ihmisen empatia hänen kokemustensa mukaan ? Saatko pointista kiinni ?"
No itse liittäisin tuon empatian...tuohon kykyyn ymmärtää toista ihmistä...
edes jollain tasolla...toki omien kokemuksien kautta ymmärtää paremmin...
Mutta tässä kohtaa minun on vaikea ihan kunnolla käsitellä empatiankykyä...jos se liitetään vakavaan väkivaltaan...kun se oma kokemus puuttuu...jos joku tappaisi minun läheiseni...kykenisinkö minä millään tasolla ymmärtämään häntä...on sitten juttu toinen...
Voisin liittää empatian siihenkin...että helpompaa on toki ymmärtää ihmistä, joka itsekin ymmärtää tekonsa ja itsekin kauhistuu/katuu tekoaan...kuin sellaista, joka ei näe jälkeenpäinkään väkivallan teossaan mitään väärää...
Löin/tapoin ihmisen...So what...
on vähän eri asia...kuin perheenisien/äitien äkkipikaistuksisa tai humalassa tekemät mokat... - 4+17=21
lynett kirjoitti:
Ihanaa lukea kirjoitus jossa mm impulsiivisuutta tai väkivaltaa ei suoraan liitetä narsistiin. Moni aivan tavallinen hiton ihminen on juuri tuota kaikkea mutta ihmismieli hakee keinoja ulkoistaa sen itsestään. Vastaus ei valitettavasti aina ole narsisti.
Esim suuri osa tapoista jne tapahtuu päihteissä ja sitten itketään (siis oikeasti itketään) aamulla että mitä ihmettä on muka tapahtunut, ettei voi olla totta !
Nämä ovat niitä perheenisiä ja äitejä jotka tekivät sen virheen eivätkä meinaa sitä sitten edes uskoakaan. Ei sen kummallisempaa.
Onko empatia muuten aina sitä, että pitää "välittää" kaikista ?
Mennäänkö siinä määritelmän kanssa vähän metsään ?
Mä olen joskus pyöritellyt sellaista ajatusta, että rajautuuko ihmisen empatia hänen kokemustensa mukaan ? Saatko pointista kiinni ?
Eli esim aiemmin elämässäni mun empatia päihteidenkäyttäjiä kohtaan oli nollassa mutta nykyään kun käsitän omien kokemusten kautta sen kierteen, se on noussut. En mä silti puita halaile ja maailmaa paranna, mä vaan käsitän sen homman enkä enää tuomitse.
Se nyt oli vain yksi esimerkki mutta kertoo pointin.
Mutta sitten lopussa kysyt miksi et voi kokea empatiaa jotain tiettyä ihmistä kohtaan. Voisiko se johtua esim siitä ettet vain kykene kokemusperäisesti käsittämään vaan ajattelet järjellä tai sitten hän edustaa joitain sinua jostain syystä "nostattavia" piirteitä ?
Enkä tykännyt yhtään tuosta "tai sitten vika on minussa" - jutusta.
Ihanko ihmiset ei olisi erilaisia. Niin pitääkin olla ja tulee olemaan."Eli esim aiemmin elämässäni mun empatia päihteidenkäyttäjiä kohtaan oli nollassa mutta nykyään kun käsitän omien kokemusten kautta sen kierteen, se on noussut. En mä silti puita halaile ja maailmaa paranna, mä vaan käsitän sen homman enkä enää tuomitse"
Noh...tähän kohtaan tekee mieli TAAs kertoa...oman kokemuksen kautta tulleesta asenteestani päihdeongelmaisia kohtaan...
kohtaan heitä jonkin verran työssänikin...asun pienellä paikkakunnalla, jossa "kaikki" tuntee toisensa...ainakin ns. "alan miehet"...joten minut tunnetaan "niissä piireissä" alkoholistin eksänä...
olen monesti työssäni ottanut vastaan alkoholisteja, jotka tuodaan jonkun toimesta ambulansilla sellaisenaan, maattu jokunen päivä uloisteissa, oksennuksessa, pahoinpitelystä syntyneet verenvuodot iholle, vaatteisiin kuivuneina...
minä olen riisunut heidät alasti, pessyt heitä, putsannut haavat...monesti tuossa tilanteessa on katseemme hetkeksi kohdanneet...toisen silmissä näen suunnatonta häpeää omasta alennustilastaan...usein kuulen hiljaista mutinaa..."sää tierät nää jutut"...
niin minä tiedän ja lähetän hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin...ilman tarvetta tuomita/ruveta saarnaamaan...saada toista häpeämään...kun tiedän hän häpeää jo tarpeeksi ilman minuakin...
noh, he toipuvat tuosta alennustilastaan, kun heitä lääkitään, on puhdasta ja saavat ruokaa...kotiutuvat sitten...sinne samaan maailmaan mistä tulivat...
tapaamme taas jonain päivänä...tällä kertaa ehkä kylän baarissa...jossa itsekin joskus vapaalla käyn...edelleen kuulen tuon saman, kun he häpeissään humalastaan sanovat nuo sanat..."sää tierät nää jutut"...niin minä tiedän edelleen...
Mutta tiedän senkin etten voi auttaa jos ihminen itse ei sitä halua...
irti "niistä jutuista"...
Jonain päivänä sitten taas kohtaan heidät työssäni...
samat kuviot toistuvat...
joskus kiertokulu päättyyy...
kuulen huhuja, se on löydetty kuolleena kämpiltään...siinä kohtaa ei sitä "jokua" löytynyt, jonka toimesta olisi päässyt saamaan hoitoa...akuttiin hätäänsä...
tuli joku muu, joka armahti...
päästi kärsivän ihmisen lopullisesti irti "niistä jutuista",
jotka me molemmat tiedettiin...mutta ulospääsy reittiä ei "niistä jutuista" , valmista helppoa tietä...kummallakaan ollut osoittaa... - 17+1=18
4+17=21 kirjoitti:
"Eli esim aiemmin elämässäni mun empatia päihteidenkäyttäjiä kohtaan oli nollassa mutta nykyään kun käsitän omien kokemusten kautta sen kierteen, se on noussut. En mä silti puita halaile ja maailmaa paranna, mä vaan käsitän sen homman enkä enää tuomitse"
Noh...tähän kohtaan tekee mieli TAAs kertoa...oman kokemuksen kautta tulleesta asenteestani päihdeongelmaisia kohtaan...
kohtaan heitä jonkin verran työssänikin...asun pienellä paikkakunnalla, jossa "kaikki" tuntee toisensa...ainakin ns. "alan miehet"...joten minut tunnetaan "niissä piireissä" alkoholistin eksänä...
olen monesti työssäni ottanut vastaan alkoholisteja, jotka tuodaan jonkun toimesta ambulansilla sellaisenaan, maattu jokunen päivä uloisteissa, oksennuksessa, pahoinpitelystä syntyneet verenvuodot iholle, vaatteisiin kuivuneina...
minä olen riisunut heidät alasti, pessyt heitä, putsannut haavat...monesti tuossa tilanteessa on katseemme hetkeksi kohdanneet...toisen silmissä näen suunnatonta häpeää omasta alennustilastaan...usein kuulen hiljaista mutinaa..."sää tierät nää jutut"...
niin minä tiedän ja lähetän hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin...ilman tarvetta tuomita/ruveta saarnaamaan...saada toista häpeämään...kun tiedän hän häpeää jo tarpeeksi ilman minuakin...
noh, he toipuvat tuosta alennustilastaan, kun heitä lääkitään, on puhdasta ja saavat ruokaa...kotiutuvat sitten...sinne samaan maailmaan mistä tulivat...
tapaamme taas jonain päivänä...tällä kertaa ehkä kylän baarissa...jossa itsekin joskus vapaalla käyn...edelleen kuulen tuon saman, kun he häpeissään humalastaan sanovat nuo sanat..."sää tierät nää jutut"...niin minä tiedän edelleen...
Mutta tiedän senkin etten voi auttaa jos ihminen itse ei sitä halua...
irti "niistä jutuista"...
Jonain päivänä sitten taas kohtaan heidät työssäni...
samat kuviot toistuvat...
joskus kiertokulu päättyyy...
kuulen huhuja, se on löydetty kuolleena kämpiltään...siinä kohtaa ei sitä "jokua" löytynyt, jonka toimesta olisi päässyt saamaan hoitoa...akuttiin hätäänsä...
tuli joku muu, joka armahti...
päästi kärsivän ihmisen lopullisesti irti "niistä jutuista",
jotka me molemmat tiedettiin...mutta ulospääsy reittiä ei "niistä jutuista" , valmista helppoa tietä...kummallakaan ollut osoittaa..."En mä silti puita halaile ja maailmaa paranna, mä vaan käsitän sen homman enkä enää tuomitse"
pakko vielä kertoa tämäkin kun kerran taas vauhtiin pääsin...
että jos edellisessä tarinassani tunsin hiljaista myötätuntoa päihdeongelmaista kohtaan...niin ei ihan kaikkea silti tarvitse empatiseerata...
kerran istuskelin hetken...yhden "alan miehen" kanssa...hän jo päässyt jonkinlaiseen kondikseen...alennustilastaan...
jutteli siinä...miten tuo IKÄ tuo kaikenlaista sairautta, että joutuu jo rollaattoriin turvautumaan kävelessään...
vastasin siihen, että niin...tuo jatkuva juominen saanut jaloissasi aikaan hermovaurioita, ns. katkokävelyä...että siittä se johtuu...ei niinkään iästä..
Hän ei pitänyt vastauksestani vaan edelleen yritti vedota ikäänsä...kertoi olevansa jo eläkkeelläkin...
joten kysäisin hänen syntymävuottaan...kun hän kertoi sen...sanoin että olen samanikäinen...ja kykenen vielä käymään töissä, työvuosiakin vielä reippaasti toistakymmentä jäljelllä...kävelemään ilman rollaattoria...
kaveri meni hiljaiseksi...oli kuulemma illalla sanonut työkaverilleni, että pistipä xxx,n muija hänelle päivälllä pahasti...
noh...anteeksi en pyytänyt...
vaikka hänen mielensä ihan tarkoituksellisesti pahoitinkin...
ilkeä ihminen...totuus joskus myös satuttaa... - A
4+17=21 kirjoitti:
"Eli esim aiemmin elämässäni mun empatia päihteidenkäyttäjiä kohtaan oli nollassa mutta nykyään kun käsitän omien kokemusten kautta sen kierteen, se on noussut. En mä silti puita halaile ja maailmaa paranna, mä vaan käsitän sen homman enkä enää tuomitse"
Noh...tähän kohtaan tekee mieli TAAs kertoa...oman kokemuksen kautta tulleesta asenteestani päihdeongelmaisia kohtaan...
kohtaan heitä jonkin verran työssänikin...asun pienellä paikkakunnalla, jossa "kaikki" tuntee toisensa...ainakin ns. "alan miehet"...joten minut tunnetaan "niissä piireissä" alkoholistin eksänä...
olen monesti työssäni ottanut vastaan alkoholisteja, jotka tuodaan jonkun toimesta ambulansilla sellaisenaan, maattu jokunen päivä uloisteissa, oksennuksessa, pahoinpitelystä syntyneet verenvuodot iholle, vaatteisiin kuivuneina...
minä olen riisunut heidät alasti, pessyt heitä, putsannut haavat...monesti tuossa tilanteessa on katseemme hetkeksi kohdanneet...toisen silmissä näen suunnatonta häpeää omasta alennustilastaan...usein kuulen hiljaista mutinaa..."sää tierät nää jutut"...
niin minä tiedän ja lähetän hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin...ilman tarvetta tuomita/ruveta saarnaamaan...saada toista häpeämään...kun tiedän hän häpeää jo tarpeeksi ilman minuakin...
noh, he toipuvat tuosta alennustilastaan, kun heitä lääkitään, on puhdasta ja saavat ruokaa...kotiutuvat sitten...sinne samaan maailmaan mistä tulivat...
tapaamme taas jonain päivänä...tällä kertaa ehkä kylän baarissa...jossa itsekin joskus vapaalla käyn...edelleen kuulen tuon saman, kun he häpeissään humalastaan sanovat nuo sanat..."sää tierät nää jutut"...niin minä tiedän edelleen...
Mutta tiedän senkin etten voi auttaa jos ihminen itse ei sitä halua...
irti "niistä jutuista"...
Jonain päivänä sitten taas kohtaan heidät työssäni...
samat kuviot toistuvat...
joskus kiertokulu päättyyy...
kuulen huhuja, se on löydetty kuolleena kämpiltään...siinä kohtaa ei sitä "jokua" löytynyt, jonka toimesta olisi päässyt saamaan hoitoa...akuttiin hätäänsä...
tuli joku muu, joka armahti...
päästi kärsivän ihmisen lopullisesti irti "niistä jutuista",
jotka me molemmat tiedettiin...mutta ulospääsy reittiä ei "niistä jutuista" , valmista helppoa tietä...kummallakaan ollut osoittaa...Kiitos summalauseke arvokkaasta kirjoituksestasi.
4+17=21 kirjoitti:
"Eli esim aiemmin elämässäni mun empatia päihteidenkäyttäjiä kohtaan oli nollassa mutta nykyään kun käsitän omien kokemusten kautta sen kierteen, se on noussut. En mä silti puita halaile ja maailmaa paranna, mä vaan käsitän sen homman enkä enää tuomitse"
Noh...tähän kohtaan tekee mieli TAAs kertoa...oman kokemuksen kautta tulleesta asenteestani päihdeongelmaisia kohtaan...
kohtaan heitä jonkin verran työssänikin...asun pienellä paikkakunnalla, jossa "kaikki" tuntee toisensa...ainakin ns. "alan miehet"...joten minut tunnetaan "niissä piireissä" alkoholistin eksänä...
olen monesti työssäni ottanut vastaan alkoholisteja, jotka tuodaan jonkun toimesta ambulansilla sellaisenaan, maattu jokunen päivä uloisteissa, oksennuksessa, pahoinpitelystä syntyneet verenvuodot iholle, vaatteisiin kuivuneina...
minä olen riisunut heidät alasti, pessyt heitä, putsannut haavat...monesti tuossa tilanteessa on katseemme hetkeksi kohdanneet...toisen silmissä näen suunnatonta häpeää omasta alennustilastaan...usein kuulen hiljaista mutinaa..."sää tierät nää jutut"...
niin minä tiedän ja lähetän hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin...ilman tarvetta tuomita/ruveta saarnaamaan...saada toista häpeämään...kun tiedän hän häpeää jo tarpeeksi ilman minuakin...
noh, he toipuvat tuosta alennustilastaan, kun heitä lääkitään, on puhdasta ja saavat ruokaa...kotiutuvat sitten...sinne samaan maailmaan mistä tulivat...
tapaamme taas jonain päivänä...tällä kertaa ehkä kylän baarissa...jossa itsekin joskus vapaalla käyn...edelleen kuulen tuon saman, kun he häpeissään humalastaan sanovat nuo sanat..."sää tierät nää jutut"...niin minä tiedän edelleen...
Mutta tiedän senkin etten voi auttaa jos ihminen itse ei sitä halua...
irti "niistä jutuista"...
Jonain päivänä sitten taas kohtaan heidät työssäni...
samat kuviot toistuvat...
joskus kiertokulu päättyyy...
kuulen huhuja, se on löydetty kuolleena kämpiltään...siinä kohtaa ei sitä "jokua" löytynyt, jonka toimesta olisi päässyt saamaan hoitoa...akuttiin hätäänsä...
tuli joku muu, joka armahti...
päästi kärsivän ihmisen lopullisesti irti "niistä jutuista",
jotka me molemmat tiedettiin...mutta ulospääsy reittiä ei "niistä jutuista" , valmista helppoa tietä...kummallakaan ollut osoittaa...Noooh, sä näet aika loppuvaiheen ja raadollisen puolen tuosta alkoholismista mutta suurin osa alkkiksista ei ole tuollaisia.
Tyypillinen vastaus addiktille muutenkin on että ota nyt vähemmän tai koeta nyt ryhdistäytyä ja pitää jotain selkärankaa mutta voin kertoa ettei se niin mene.
Musta on harhaanjohtavaa aina (en nyt viittaa vain sinuun) puhua niistä sillanalla asujista tenuttelijoista niin sanoakseni koska addiktio-ongelmat ovat paljon monisanaisempia kuin arvataankaan.
On se nyt hitto vie jos esim menee a-klinikalle, niin siellä neuvotaan kohtuukäyttöä !
Pelaa vähemmän, ota brenkkua harvemmin, tee sitä ja tätä. WTF ?
Mutta tämä "toinen osa" (johon itse kuulun ainakin vielä, nöyryyttä tullut jo sen verta etten kuvittele itseäni niin erikoiseksi ettei tuollainen kertomasi voisi minuakin joskus koskettaa ja varmaan olisikin (?) jos en olisi firmani ja lapseni kanssa yksin) elää suhteellisen normaalia elämää ongelmansa kera eikä heitä osaa tunnistaa kuin ehkä joskus ajoittain toinen samanlainen. Tai voi arvailla.
Ketään ihmistä ei voi auttaa mistään irti jos hän ei halua.
Muistan esim kun "autoin" siskoani eroamaan omituisesta sekopäämiehestään mutta hänpä ei ollutkaan valmis vaikka aina kertoi kuinka nyt riittää. Sanoin että jos lasten kanssa (4) pelottaa lähteä tyhjän päälle niin tänne vain asumaan ja haetaan sulle kämppää.
Alle parissa vkossa selvisi ettei hän vain kehdannut sanoa mulle ettei ollutkaan valmis ja kohta se äijäkin budjasi täällä !
Sanoin sitten että tämä ei tainnut olla tarkoitus, että minä ostan lapsillenne koulureppuja ja kenkiä kun te bailaatte risteilyllä tuoden tuliaisiksi 50 euron ripsiväriä "rakkaudenosoituksena" vaan jokin ihan toinen juttu. Suuttuivat sitten niin paljon että muuttivat alle 24 h täältä pois.
Hmph... että olinkin niin tyhmä.
Hän ei ollut valmis mutta uskoin puhetta kun kertoi.
Jokainen kypsyy aikansa ja sillä siisti. Toiset kuolee sitä ennen tai luovuttaa.
Mun mielestä jokaiselle addiktille PARAS LÄÄKE on se, että se lähipiiri jättää hänet itse omiin ongelmiinsa AJOISSA. Auttaminen vain pahentaa tilannetta jos ei sitä 100 % varmasti osaa tehdä "oikein". Hyvin harva samankaan kokenut osaa mutta joillakin on se kosketus näpeissä. Suurin osa vaan auttaa addiktia ylläpitämään ongelmia korjaamalla jälkiä.
Olen nähnyt tuon liian monta kertaa. Rakkautta se ei ole. Tai välittämistä mutta asiasta ei ole tarpeeksi tietoa jotta äidit ja rakkaat osaisivat jättää nämä narkit ja muut hörhöt oman onnensa nojaan. AJOISSA ennen kuin se tarkoittaa kuolemaa.- 18+15=33
lynett kirjoitti:
Noooh, sä näet aika loppuvaiheen ja raadollisen puolen tuosta alkoholismista mutta suurin osa alkkiksista ei ole tuollaisia.
Tyypillinen vastaus addiktille muutenkin on että ota nyt vähemmän tai koeta nyt ryhdistäytyä ja pitää jotain selkärankaa mutta voin kertoa ettei se niin mene.
Musta on harhaanjohtavaa aina (en nyt viittaa vain sinuun) puhua niistä sillanalla asujista tenuttelijoista niin sanoakseni koska addiktio-ongelmat ovat paljon monisanaisempia kuin arvataankaan.
On se nyt hitto vie jos esim menee a-klinikalle, niin siellä neuvotaan kohtuukäyttöä !
Pelaa vähemmän, ota brenkkua harvemmin, tee sitä ja tätä. WTF ?
Mutta tämä "toinen osa" (johon itse kuulun ainakin vielä, nöyryyttä tullut jo sen verta etten kuvittele itseäni niin erikoiseksi ettei tuollainen kertomasi voisi minuakin joskus koskettaa ja varmaan olisikin (?) jos en olisi firmani ja lapseni kanssa yksin) elää suhteellisen normaalia elämää ongelmansa kera eikä heitä osaa tunnistaa kuin ehkä joskus ajoittain toinen samanlainen. Tai voi arvailla.
Ketään ihmistä ei voi auttaa mistään irti jos hän ei halua.
Muistan esim kun "autoin" siskoani eroamaan omituisesta sekopäämiehestään mutta hänpä ei ollutkaan valmis vaikka aina kertoi kuinka nyt riittää. Sanoin että jos lasten kanssa (4) pelottaa lähteä tyhjän päälle niin tänne vain asumaan ja haetaan sulle kämppää.
Alle parissa vkossa selvisi ettei hän vain kehdannut sanoa mulle ettei ollutkaan valmis ja kohta se äijäkin budjasi täällä !
Sanoin sitten että tämä ei tainnut olla tarkoitus, että minä ostan lapsillenne koulureppuja ja kenkiä kun te bailaatte risteilyllä tuoden tuliaisiksi 50 euron ripsiväriä "rakkaudenosoituksena" vaan jokin ihan toinen juttu. Suuttuivat sitten niin paljon että muuttivat alle 24 h täältä pois.
Hmph... että olinkin niin tyhmä.
Hän ei ollut valmis mutta uskoin puhetta kun kertoi.
Jokainen kypsyy aikansa ja sillä siisti. Toiset kuolee sitä ennen tai luovuttaa.
Mun mielestä jokaiselle addiktille PARAS LÄÄKE on se, että se lähipiiri jättää hänet itse omiin ongelmiinsa AJOISSA. Auttaminen vain pahentaa tilannetta jos ei sitä 100 % varmasti osaa tehdä "oikein". Hyvin harva samankaan kokenut osaa mutta joillakin on se kosketus näpeissä. Suurin osa vaan auttaa addiktia ylläpitämään ongelmia korjaamalla jälkiä.
Olen nähnyt tuon liian monta kertaa. Rakkautta se ei ole. Tai välittämistä mutta asiasta ei ole tarpeeksi tietoa jotta äidit ja rakkaat osaisivat jättää nämä narkit ja muut hörhöt oman onnensa nojaan. AJOISSA ennen kuin se tarkoittaa kuolemaa."Noooh, sä näet aika loppuvaiheen ja raadollisen puolen tuosta alkoholismista mutta suurin osa alkkiksista ei ole tuollaisia.
Tyypillinen vastaus addiktille muutenkin on että ota nyt vähemmän tai koeta nyt ryhdistäytyä ja pitää jotain selkärankaa mutta voin kertoa ettei se niin mene"
Niin no...tuo esimerkkini liittyi ny siihen, että alkkiksiakin voi kohdella ihmisinä ja ymmärtää ja tuntea myötätuntoa heitä kohtaan ...liittyi tähän empatia aiheeseen...
esimerkkini teekoon katkaisuhoidosta, jossa varsinaisesti ei hoideta sairautta,Alkoholismia, vaan siitä johtuvaa, fyysisen kunnon romahtamista, toki jonkin verran keskustellaan, jos henkilö itse haluaa ja sossutäti käy myös tapaamassa...
Mutta noitakaan/heitäkään...ei voi/saa jättää tyystin ilman hoitoa, eritteissään/haavoissaan makaamaan...hekin ovat ihmisiä...sairaudestaan/alkoholismista huolimatta...
Mutta niin...tiedän kyllä, että suurin osa alkoholisteista käy esim. töissä yms....mutta pikku hiljaa vuosien saatossa se "kova elämä" saattaa johtaa mm. tuohon kiertokulkuun , Fysiikan ja pään pettämiseen...lopulliseen hallinan menettämiseeen omasta elämästään...
Tuosta kohtuukäytöstäkin sen verran omaan kokemukseeni perustuen...aikoinaan kun eksäni oli ensimmäisessä pitemmässä varsinaisessa ns. hoidossa...
Niin minua, alkoholistin läheistä ohjeistettiin mm. tällä tapaa, että jos puolisoni auto on kapakan pihalla niin ei sen tarkoita että hän on mennyt juomaan alkoholistisesti, vaan tapaamaan kavereitaan...
pikkusen huvittuneena mietin, että joo ...se ihminen ilmeisesti ei tiennyt ihan tarkkaan, että kyllä alkkiksen pitäisi ainakin toipumisen alkuvaiheessa kiertää kapakat kaukaa, kun ne kaveritkin siellä on juoppoja...
mutta nuo asiat riipppuvat niin monista asioista...siitäkin missä vaiheessa kenellekkin se pohja tulee...onko vielä voimia nousta vai jääkö sinne, elää niinku elää...päivästä toiseen...on luovuttanut...
- 3+7=10
"todella syvästi rakastaa lapsiaan. Kuin olisi kaksi eri henkilö toinen käy lapsiensa kanssa vauva-uinnissa ja toinen on nyrkein syyllistynyt useampaa tapon yritykseen"
tuosta esimerkistä ajattelisin, että ko. ihmisellä on joku sairaus/vika/vamma...joka tuon aiheuttaa...
Kyllä hän varmasti rakastaa lapsiaan...on ns. hyvä isä, kun lapsi on hänen kanssaan...mutta ihan täydellisen rakastava isä hän ei ole...
jos ei osaa ajatella, mitä hänen väkivaltaiset tekonsa voivat myös hänen lapsensa elämään vaikuttaa...lastaan rakastava isä pyrkisi elämään niin, että voisi olla lapsen elämässä läsnä....niinkauan kun lapsi tarvitsee...
Toki isä voi joutua pois lapsen elämästä hänestä itsestään riippumattomistakin syistä...Mutta tuskin lasta kovin paljon isän rakkaus lämmittää jos isällä jonain kertana menee niin överiksi, että joutuu vuosiksi vankilaan...- 5+18=23
"Moni aivan tavallinen hiton ihminen on juuri tuota kaikkea "
Lisään vielä...etten ole itsekäään mikään pyhimys...jos puhutaan kontrollin menetyksestä...vanhempana...
Kyllä minäkin olen menettänyt kontrollini vanhempana siten, että olen tukistanut, ravistellut, läimäyttänyt lapsiani...
Nykykäsityksen mukaan...pahoinpidellyt lapsiani...
kaikki joilla on lapsia...tietävät, että myös nuo rakkaat suht, pienetkin lapset...voivat/osaavat/kykenevät ajamaan vanhempansa ns. "hulluuden partaalle"
olemme lasten kanssa keskustelleetkin asioista jälkeenpäin...hekin ovat tiedostaneet tilanteet, miten lähellä se "pimeä puoli" ihmisessä on siinä kohtaa...
muistelevat, että osasivat kyllä huomioida...milloin on viisain lopettaa..."painua sinne vinttiin"...käsky jonka äiti aina loppujärjen viime valollaan...huusi hampaat kirskuen...
samoin on muisteltu yhteenottoja teini-iässä...kun sanat loppuivat...tytär hyökkäsi jopa äitinsä kimppuun...sitä ohikiitävää hetkeä...kun maailma pysähtyi siihen kysymykseen..."meinaatko sinä lyödä minua"...
noh...joku voi ajatella, että tyttärellä olisi ollut siihen teininä oikeus...kun olen pienenä tukistanut häntä...että olisin äitinä ansainnut sen...
mutta itse kuitenkin ajattelisin...että nuokin tilanteet...hyvää harjoitusta...tulevaa elämää varten...voi suuttua/riidellä/vihata/raivota...mutta rajansa kaikella...
Jospa tytär sitten itse vanhempana/äitinä kykenee paremmin hallitsemaan itseään kuin minä...silloin kun lapset saattavat vanhempansa ns. "hulluuden partaalle"
- kärpäslätkä
No, asia on kuitenkin niin, ettei se väkivalta ole suoraan yhteydessä pelkästään narsismiin. Syitä löytyy monista muistakin diagnooseista, ja ihan varmasti myös ns. terveet ovat väkivaltaisia halutessaan. Ja juuri niin kuin sanoitkin, niin suurin osa väkivallan teoista, jotka johtavat kuolemaan, ovat naapurin Tauno Tavallisen päihteiden alla tekemiä tekosia. Ja ihan samalla tavalla on myös narsisteja, sosiopaatteja, ADHD-ihmisiä, maanikkoja yms. jotka eivät koskaan ole väkivaltaisia. Ihmisiltä tuppaa usein sekin unohtumaan. Aina pitää keksiä jokin syy, vaikka kaikissa ihmisissä on aggresiivisuus sisäänrakennettuna. Kaikki eivät kykene tietyissä mielentiloissa itseään hillitsemään. Ei se tee siitä oikeutettua, mutta kuitenkin.
Minun mielestäni empatia ei ole sitä, että välitetään kaikista mahdollisista ihmisistä. Niin kuin sanoin, niin se ei voi olla millään mahdollista, että tavallinen kuolevainen siihen pystyisi. Toisen auttaminenkaan ei aina ole merkki empatiasta. Minun korvaani särähtää heti, jos joku alkaa selittämään, että on yliempaattinen ihminen. Vaikuttaa hieman falskilta.
Tuota samaa minäkin olen ajatellut, että rajoittuuko empatia omien kokemuksien mukaan. Jos vaikka sinulta olisi kuollut kultakala ja minulta ei, niin en koskaan täysin voi ymmärtää sinua. Laimea esimerkki, mutta tajusit varmaan. Miten tuossa tilassa voisin olla täysin empaattinen, koska en vain ymmärtäisi asiaa täysin. Itse olen elänyt melko rankkaa elämää monin tavoin, joten on kovin vaikeaa ymmärtää ihmisiä, jotka kitisevät pienistä asioista. En yksinkertaisesti pysty tuntemaan empatiaa, vaikka kuinka yrittäisin. Haukkukoot ihmiset sitten kylmäksi ja epäempaattiseksi ihmiseksi. Minä olen vain tällainen. Pitäiskö alkaa leikkimään empaattista? Se vasta typerää olisi. Eikö ole parempi, että olen rehellinen ja sanon, etten ymmärrä.
Ehkä se oli tuossa suhteessa se syy, että en vain ymmärtänyt häntä. Hän oli elänyt todella suojattua elämää eli kasvanut ns. tynnyrissä. Hän ei tiennyt elämästä oikein mitään, ja hänellä oli ihan ihmeellisiä ajatuksia suhteista ja ihmisistä yleensä. Eikä se tarkoita sitä, että hän olisi huono ihminen, enkä siksi tuntenut empatiaa häntä kohtaan. Kyllä minäkin joissain asioissa tunsin empatiaa häntä kohtaan. En vain kaikkea ymmärtänyt. Eikä kyllä hänkään ymmärtänyt minua. Hän ei esim. hyväksynyt sitä, että osaan ajatella asioita järjellä. Hänelle kaikki oli kovin mustavalkoista ja tunneperäistä. Ehkä ajattelin tuota "vika on minussa" -juttua, koska sain siitä kuulla niin paljon. Hän kosti suhteemme aikana tuon minun epäempaattisuuteni minulle. Iski vyön alle monella asialla. Loppujen lopuksi sitten päätin, että antaa olla ja lopetin suhteen. Hänen mielestään minä tuhosin suhteen sillä, etten osannut olla empaattinen. Vaikka minun mielestäni suhde tuhoutui meidän erilaisuuteen. Hän ei kai sitten pystynyt hyväksymään sitä. Etsi mielummin syitä minusta. Ja onko se sitten empatiaa, että hän kostaa asioita minulle. - 8+10=18
Niin, joskus minusta tuntuu, että ihmiset ajattelevat empaattisen ihmisen olevan itse jotenkin pyhä, hyvä ja virheetön...
kun taas itse ajattelen, että kykyyn tuntea empatiaa...tarvitaan myös sitä, että tunnistaa myös oman pimeän puolensa, oman pahuutensa , virheensä ja vajavaisuutensa...
vain sitä kautta voi edes yrittää ymmärtää ja hyväksyä toisen hänen virheistään ja vajavaivuuksistaan huolimatta...
että myös minulle voi jossain olosuhteissa käydä noin...
tai voin itse käyttäytyä noin...- 18+16=34
Onhan noita täydellisiä virheettömiä ihmisiä täällä narsismi palstallakin, jotka mainitsevat vahvuudekseen juuri tuon empatian...
Lähestyvät aihetta kuin aihetta...
vain sen toisen vian/vamman/pahojen tekojen kautta...
En minä, ole mitään koskaan elämässäni väärin tehnyt, mutta ne muut...
syy ei ole vähäisimmässäkään määrin minun vaan hänen...
miten tuollainen ihminen, joka ei tunnista minkäänlaista vajavuutta itsessään...voi mitenkään tuntea empatiaa toista/toisen kokemuksia kohtaan...kyetä asettumaan toisen vähemmän täydellisen ihmisen asemaan...ymmärtää häntä...
kun empatia on toisen ymmärtämistä, myötäelämistä...ihmisen, asian, tapahtuman hyväksymistä sellaisenaan...ilman tarvetta muuttaa sitä muuksi...
ei tarkoita samaa kuin "kyllä minä tiedän, mikä sinua vaivaa, elä ja tee niinkuin minä katson oikeaksi niin ongelmasi ratkeavat"
Tuossa jälkimmäisessä vain ikäänkuin todetaan, että sinussa on vikaa, mutta minä tiedän "parempana ihmisenä"miten sinut ja elämäsi saa korjattua...
Sivuutetaan alkuperäinen ihminen kokonaan...
ja hänen kokemuksensa kokonaan...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu3252871Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3011443- 1081281
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991265En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n831261Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n581215- 481115
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi781017Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa24921- 33827