Mies haluaa erota..

No niinhän se kai on, että jos toinen on asiaa miettinyt ja asian päättänyt niin siinä ei paljoa voi muuta tehdä kuin hyväksyä toisen päätöksen.. kannattaa vielä puhua ja sinun selittää omat tunteesi..niinhän se on, ettei pitkä suhde voi olla ruusuja pelkästään vaan väliin mahtuu niin risuja kuin sitä tasaista ja tylsääkin... ja pitkässä suhteessa ollaankin ystäviä joskin siinä on myös se seksuaalinen puoli mukana ja toista pitää haluta. Voithan ehdottaa miehellesi parisuhdeterapiaa...minulla on siitä vain positiivista sanottavaa vaikka olemmekin eronneet lasten isän kanssa..
Ja on se niin että jos pitkässä suhteessa haluaa olla, se on enemmältikin tahdon asia.pitää jossain vaiheessa päättää että tuon kanssa haluan olla koko loppuelämäni...ja kestää ne hyvät ja huonotkin vuodet...voisit kysyä miksi mies on suostunut toiseen lapseen jos kokee ettei rakasta sinua enää..jos vastaa että rakasti silloin, niin ehkäpä mies ei ole oikeasti asiaa edes kauaa miettinyt...
Jos mies ei suostu terapiaan eikä miettimään asiaa enää, niin sinulla ei ole siihen paljoa sanottavaa...valitettavasti :/
imeidän suhteessa tapahtui niin paljon pahaa mutta kerron nyt kuitenkin...me kävimme kahteen kertaan pariterapiassa, viimeisin kerta oli n. puoli vuotta ennen kuin päätimme muuttaa erilleen..päätös tuli meiheltäni vaikkakin olin samaa mieltä asiasta... päätimme olla puoli vuotta erossa ja puhua sitten...puolen vuoden päästä mieheni halusi perheen takaisin kasaan, minä en..huomasin miten paljon parempi minun oli olla ilman miestäni..vaikka lasten takia päätös oli äärimmäisen vaike tehdä.. mutta meillä olikin pettämistä ja alkoholia vaikka toki hyviäkin hetkiä löytyi..
Naiset on yleensäkkin vähän viisaampia ja ymmärtävät ettei parisuhde ole pelkkää ihanuutta koko ajan, ehkä asian voisi kertoa myös miehellesi...
mutta kun toinen on heittänyt tuollaisen asian pöydälle, on siitä vaikea jatkaa suhdetta korjaamaan..
kokeilkaa sitä terapiaa..oikeesti...sano miehellesikin että vaikka lasten takia kokeilkaa sitä, jos ei parisuhteen takia jaksaisikaan

Kiitos vastauksesta. Moniakysymyksiä olen miehelle esittänyt, päässä pyörii oikeastaan pelkästää vain kysymyksiä. Mies ei osaa vastata milloin lakkasi rakastamasta. Ei oikein tiedä mitä haluaa, pohtii, että olisiko hänellä mukavampi elää yksin ilman minua. On kuulemma mielessään antanut minulle jo monia mahdollisuuksia, mutta minä en ole niitä tajunnut kun ei ole ääneen pahasta olostaan puhunut...ei myöskään ole mielestäni käyttäytynyt niin että olisin voinut hänen huonon olonsa tässä suhteessa huomata. :/ Pariterapiaan nyt suostuu, hieman pitkin hampain mutta onneksi kuitenkin. Olen sitä mieltä että hyötyä siitä varmasti on joka tapauksessa, vaikka sitten päättäisimmekin erota.
Voi voi, kyllä on elämä joskus yllättävää..

Juu, se meidän pitäisi kaikkien oppia ettei meistä kukaan osaa ajatuksia lukea ja toinen ei voi omaa käytöstään edes alkaa muuttamaan tai työstämään jo ei kerrota että asiat tökkii...ja naisia kun aina syytetään siitä että tulkitsemme liikaa toisen eleitä ja tekoja väärin..niin ethän sinä voi elää suhteessa niin että sinun pitäisi osata toisen käyttäytymisestä lukea haluaako tämä erota vai ei... ja se meidän pitäisi myös oppia ennen perheen perustamista että toista ei pysty muuttamaan ja jos seurusteluaikana tulee eteen asioita joita ei voi hyväksyä niin ei pidä lähteä perhettäkään perustamaan..tämä siis miehellesi...tämän opin itse vasta kantapään kautta kun 10 vuotta katselin pettävää jaj rellestävää miestä ja uskoin puheisiin muuttumisesta :) no, olempa taas astetta viisaampi..
Pikkulapsivaihe on kaikille perheille rankka ja varsinkin jos ei ole sitä "me-henkeä" ja jos siihen vielä osuu päälle ihmisen oma kriisi elämässään tai parisuhteen kriisivaihe (jokaisella on elämässään ja parisuhteessan näitä eikä näihin liity mtn sen suurempaa draamaa, googlaa kehityskriisi ja elämänkriisi, tulee varmaan mielenkiintosia asioita eteen :)
Mutta eipähän sitä toista voi pakottaa rakastamaankaan...ja toisaalta hmm... miehesi saattaa myös olla ihastunut johonkuhun...sen enempää mtn lietsomatta, itse olen ainakin huomannut, että kun on ollut joku ihastus niin oma mies tuntui niin perhanan tylsältä :) ihastus on ollut siis täysin viatonta, mitään ei ole tapahtunut ja joissain tapauksissa hyvä kun ollaan edes juteltu mutta tuleehan sitä pitkässä parisuhteessa näitäkin eteen... tästä ei ehkä kuitenkaan kannata alkaa mieheltä tivaamaan, saatte vielä uuden riidan aikaiseksi jos asia ei olekkaan näin :) mies voi myös kokea ettei tunne sinua enää..vanhemmuus muuttaa väkisinkin ihmistä ja ite olen huomannut että otan kaiken enempi vakavasti nykyään, mikä ei tietysti niin hyvä asia aina ole..sellanen spontaanius ja repäiseminen on jääneet pois... pitäisi muistaa silti että on edelleen nainen ja puoliso ja vaalia itseään ja parisuhdettaan eikä pitää sudetta itsestäänselvyytenä..joskin on totta että pikkulapsivaiheessa ei paljoa suhdetta vaalita..mutta hyvä parisuhde on lasten koti...
Jos miehesi päättää että haluaa eron, niin älä jää roikkumaan vaan hyväksy asia, ainakin miehesi edessä... äläkä suostu mihinkään asumuseroihin vain siksi että mies haluaa tutkiskella itseään ja toiveitaan...menette terapiaan ja käytte siellä kunnes solmunne aukeaa, ekaan kriisiin ei heti kannata suhdetta kaataa vaan teette työtä sen parisuhteen eteen...jos olette vuoden käyneet treffeillä ja viettäneet kahden keskistä aikaa ja siltikin tuntuu miehestä että ei ei niin sitten antakaa mennä...mutta yrittäkää kuitenkin...se on tosiaan jo lapsienkin etu..

Vau...oli mielenkiintoista lukea tuota...nimittäin juuri tuollaisia ajatuksia mielessäni on tässä pyörinyt kun olen asiaa kelaillut moneenkin suuntaan.. Olen ajatellut että miehellä on jokin oma kriisinsä nyt menossa ja tutkiskelee itseään ja toiveitaan elämäänsä kohtaan. Olen hänen ensimmäinen näin vakava ja pitkäaikainen kumppaninsa ja meille on tapahtunut paljon asioota lyhyessä ajassa...kuten lapset ja yhteinen asunto. Ja tosiaan, mies sanoi, että muutuin ensimmäisen lapsen synnyttyä. Toki näin varmasti on käynytkin, mutta ei hänkään ole enää se sama mies jonhon rakastuin. Olellista onkin jälleen kerran se, että minä ainakin olen halukas hyväksymään nuo muutokset. Muta tosiaan, toisen tunteita ei voi pakottaa, tietenkään. Enkä minä jää ruikuttamaan jos mies ei kerran halua kanssani enää yrittää. AInakin minä tiedä, että olisin perheen pitänyt kasassa ja yrittänyt jos se olisi minusta kiinni.
Olen oppinut ajattelemaan kaikesta positiivisesti vaikka olisi vaikeaa..olen pikkuhiljaa jo mielessäni vaistomaisesti alkanut mahdollista eroa työstää ja tällä hetkellä minulla ihan ok olo. toki välillä tuntuu, että ei kestäisi enää. Olen joka tapauksessa iloinen että minulla on lapsillani loistoisä, on ollut ihana tutustua niin ihanaan ihmiseen ja saada kulkea hänen kanssaan edes tämä 4 vuotta.

Itselläni tämä tilanne tuli vastaan maanantaina. Olemme olleet kohta vuoden naimisissa, itselläni on kaksi lasta aikaisemmasta "teini"suhteesta ja yhteinen 1,5v poika. Asuntolainat, pitkät työpäivät ym ei helpota arkea ja känää on ollut paljon, mutta pieniä enkä ole niille antanut niin paljon edes arvoa kuin nyt tuntuu että olisi pitänyt. Eli tosiaan mieheni ilmoitti maanantaina ettei rakasta minua enää, lähti, laittoi avioerohakemuksen tiistaina. Hän on vihainen eikä anna edes mahdollisuutta yrittää uudestaan. ei kuulemma ole parisuhdeihminen?? itse niin kovin haluaisin jatkaa, vaatii mitä vaatii. ei ole ketään kolmatta osapuolta, koska se olisi asia, josta en pääsisi vain yli. yritän miettiä pitäisikö antaa miehelleni aikaa, vai pitäisikö vaikka pahalta tuntuu vain lopettaa omat tunteet? tämä ei tietenkään heti käy, mutta ehkä korjaa minua itseäni. Kaikki on vielä kovin auki, asuntolainaa on niin paljon ettei asuntoa kannata myydä, itselläni ei ole rahaa lainan- ja korkojen lyhennykseen sekä vuokraan, eli olen "pakotettu" asumaan yhteisessä kodissamme, mies muutti vanhempiensa toiseen asuntoon heti maanantaina. hän on vihainen ja ehoton erosta, en tiedä mitä teen

Mut jätettiin ap:n tavoin vuosia sitten. Lapset tuolloin 1v ja vähän yli 2v. Olihan aikaa...

Neuvoksi en osaa muuta antaa, ku että jos mies haluaa asiat selvittää, se ne selvittää.Jos haluat jatkaa, pidä keskusteluyhteys auki. Älä jää odottaan mitään, vaan niin kauan kun tilanne on tuo, rakenna elämää eteenpäin. Mieti, vaikka vaan mielessäs, mitä SÄ haluat, jos te eroatte, esim yksinhuoltajuus/yhteishuoltajuus, tapaamiset jne... Mun oma elämä oli ex-miehen vitkuttelun takia muutaman vuoden ihan jumissa. Myöhemmin olen ymmärtäny, ettei se koskaan takasin aikonukkaan, ei vaan kehdannu lähteä toisen naisensa luo heti eikä halunnu maksaa elatusmaksuja... niin, totuus on tarua ihmeellisempää... ;)

Jos jatkatte, toivottavasti menee hyvin. Jos ette, toivottavasti lastes isä ymmärtää ottaa vastuunsa lapsista. Kävi kuinka kävi, PIDÄ HUOLI ITSESTÄSI!

Mikä meitä aikuisia ihmisiä vaivaa????!! Meillä puoliso kertoi 10 vuotta kiistäneensä pettämisen, nyt paljastettuaan totuuden ei halua enää edes yrittää kun ei mikään kuitenkaan muutu, en ole ihminen jonka kanssa haluaisi parisuhdetta, ei korjata tekemiään virheitä, ei aloittaa alusta yhdessä,. Tunnekuohuissaan kertoo jopa ettei ole koskaan rakastanutkaan, kunpahan vaan on niin tullut sanoneeksi! tämä tyhmä tietysti uskonu kaiken, eihän puolisolle valehdella....

Minä kun olisin valmis ksittelemään tapahtuneet, ottamaan vastaan rehelliset anteeksipyynnöt hyvittelyineen vaurioiden korjaamisineen ja jatkamaqn yhdessä.

Tuskaa toki kokisin mutta rakkaudesta naimisiin menneenä valmis rauniolta rakentamaan vaan ei, ei kelpaa tämä henkilö fyysiosesti tahi henkisesti puolisolleen, mitään vikaa ei kuitenkaan kerrota kysyttäessäkään olevan,

Miten ihmeessä tästä voi edetä, oli suunta mikä vaan? Miten lapset (4) 9-15-v auttaa kaiken yli?

Kyllä te pärjäätte.
Ei todellinen mies jätä perhettään noin helposti. Olkaa vain onnellisia, että pääsitte niistä luusereista eroon. Hetken päästä ne ovat anelemassa teitä takaisin, kun ovat saaneet kenkää.

Millainen mies tuollaista tekee? Ovatko he suhteessa dominoivia, vai passiivisia? Kyllä kai tulee vaimollekin tunne eroilmoituksen kuultuaan, että ei tuollaista miestä halua pitää, joka ei kerran tuon vertaa välitä. Minä ainakin loukkaantuisin sydänjuuria myöten, enkä luottaisi enää pätkääkään.
Ja vaimot miettikää tekin miksi haluaisitte jatkaa. Rakastatteko oikeasti tuollaista miestä, vai tunnetteko olonne vain turvattomaksi ilman.

oli kuin suoraan omasta elämästäni. Mieheni ilmoitti 5avioliittovuoden jälkeen toissapäivänä että haluaa erota. minä luulin että elän elämäni onnellisinta aikaa, kun on lapsetkin jo hieman kasvanut, eikä ole sitä vauva-arkea enää. Näiden kahdenpäivän aikana kun katson miestä, tuntuu kuin hän olisi joku aivan vieres. Syyt ovat samat kuin yläpuolella kirjoittaneiden; minua ei voi rakastaa, ei ole koskaan oikein rakastanutkaan, meni naimisiin nopeasti koska oli se elämäntilanne (?) kuitenkin teki kanssani useamman lapsen, Olen itse pettänyt miestäni ja ne ajat ovat jätetty taakse ja niistä on yhdessä kömmitty ylös. Kuitenkin nyt hän vajaan 10vuoden yhdessäolon jälkeen on vain valmis pakkaamaan tavaransa ja lähtemään. Lapsemme ovat hyvin isän lapsia, joten pelottaa jo valmiiksi mitä tästä tulee. Vaikka vihan ja pettymyksen tunteet valloittaa mieltäni vuorotellen, en silti pysty uskomaan että hän voisi luovuttaa näin helposti. :(

minusta tuntuu siltä että miehelläsi on joku toinen....nuo kaikki viittaa siihen.....toivon ettein niin olisi mutta itselläni samanlainen tapaus ja paljastui myöhemmin että asiaan liittyi kolmas osapuoli.