Oma ajatukseni tuosta on että, toiset ihmiset pääasiassa. Mutta suinkaan ei ole kysymys pään ja aivojen fysiologiasta, vaan:
Toisten iloisten ihmisten näkeminen ja heidän tekeminenkin iloiseksi tekevät itsesi onnelliseksi.
Mutta tässä on tietysti tämä 8. ulottuvuuden järkyttävät yhtälöt, itseasiassa jo 5. ulottuvuuden multigalaktiset yhtälöt ovat monille ihmisille käsittämättömiä.
Toisten iloisten ihmisten näkeminen ja heidän tekeminenkin iloiseksi tekevät itsesi onnelliseksi.
Mutta tässä on tietysti tämä 8. ulottuvuuden järkyttävät yhtälöt, itseasiassa jo 5. ulottuvuuden multigalaktiset yhtälöt ovat monille ihmisille käsittämättömiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnellisuus on monen tekijän summa ja riippuu lisäksi ihmisestä. Eri ihmiset ovat onnellisia eri syistä. Jos haetaan kaikille yhteisiä tekijöitä, ainakin seuraavat näyttävät olevan avainasemassa:
-Terveys. Kukaan mieleltään terve ihminen ei halua menettää terveyttään tai kuolla. Edistääkö hyvä kunto siis onnellisuutta?
-Riittävät sosiaaliset kontaktit. Ei tarvitse olla kaikkien kaveri ja heilua koko ajan ylitsevuotavan kaveripiirinsä kanssa. Muutama hyvä ystävä riittää ihan hyvin. Riittävä sosiaalisen elämän määrä riippuu voimakkaasti ihmisestä, mutta jonkin verran sitä tarvitsevat kaikki.
-Ei huonoja sosiaalisia kontakteja. Ihmiset, jotka vihaavat sinua ulkonäkösi takia ovat mitä parhaimpia tuhoamaan jokaisen päiväsi.
-Turvallisuus. Tähän voidaan lukea monet asiat, jotka vaikuttavat elämässä pärjäämiseen. Jos tarvitsee pelätä rahojen loppumista tai terveyteensä kohdistuvaa rikosta, ei ole helppo olla onnellinen. Pahimmassa tapauksessa joutuu pelkäämään henkensä puolesta. Jos elämä on hallinnassa ja riskit on saatu kuriin voi alkaa nauttia laatuajasta.
-Elämänasenne. Ihminen, joka suhtautuu kaikkeen pessimistisesti ei löydä onnea vaikka se tulisi hänen eteensä. Tällainen ihminen etsii asioista huonoja puolia - niitä kyllä löytää jos alkaa etsiä. Optimistinen elämänasenne on parempi jos haluaa olla onnellinen. Tietenkin myös tämä riippuu voimakkaasti ihmisestä. Jollekin voi olla helppoa olla onnellinen ja samalla hyvin kriittinen.
-Mukavuus. Kivut, säryt, kylmä, nälkä yms. vaikuttavat onnellisuuteen vähentävästi.
-Omissa tavoitteissa onnistuminen. Tämä on todella merkityksellistä, koska se palkitsee ja antaa motivaatiota elämiseen: jos onnistuu tavoitteissaan on helpompi nähdä asiat merkityksellisinä. Jollain mitä minä teen voi olla jotain merkitystä.
-Riittävä unensaanti. Univelka syö onnellisuutta todella tehokkaasti, koska pienikin epäonnistuminen paisuu valtaviin mittoihin väsyneessä mielessä.
-Riittävästi virikkeitä ja harrastuksia. Jollekin työ voi olla kuin harrastus, mutta jotain täytyy tehdä ettei hajoa tarpeettomuuteensa. Tämäkin riippuu henkilöstä.
-Riittävästi vapaa-aikaa. Jos paahtaa 24/7 tuhoaa ennen pitkää itsensä. Edelleen - riippuu henkilöstä. Tämä liittyy minuun itseeni: tein pitkään työtä väärällä tavalla. Paahdoin joka päivä aamusta iltaan. Huomasin pian, että motivaationi työhön oli kuollut ja kärsin vakavasta unettomuudesta...
Kai niitä muitakin tekijöitä löytyy, mutta nämä tulivat ensimmäisinä mieleen.
Kuinkahan monella on nämä kaikki kohdallaan?
Olen siis onnellinen, koska minulla on noita kaikkea ihan omiksi tarpeiksi. En pelkää edes kuolemaa. Kaikkea on koettu ihan tarpeeksi. Silti tunnen itseni kaikkein onnellisimmaksi kun minulla on ympärilläni ihmisiä joita rakastan ja hekin rakastavat minua!
Onnellisuus on asenne.
Voit olla onnellinen, vaikka fyysisessä maailmassa elät puutteessa..
Mentaliteetilla "Katuojassa voin katsella tähtiä.."
Voi, tule maallikko äkkiä pois katuojasta talvella; ei taivaassa edes ole jumalan sielunlaissa tähtiä. Nehän ovat vain auringonvaloa heijastavia kaatopaikkoja. Ja niitä Aurinkoja on muuten lukematon määrä.