Tractatus yöpöytäkirjana

Eilen oli radiossa ohjelma, jossa analysoitiin poliitikkojen harrastamaa (tai harrastamaksi väittämää) kirjallisuutta. En ole poliitikko. Siksi kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle: skifiä hieman.

Mutta minulla on ollut 40v ajan Tractatus yöpöydällä. Palaan siihen yhä uudestaan ja usein löydän tästä pikkukirjasta jotakin, jota en ole aiemmin huomannut. Pidän vihkosta 1900-luvun tärkeimpänä kirjana. En missään nimessä väitä, että ymmärtäisin siitä kaiken, enkä välttämättä edes kirjan "loppujohtopäätöstä". Mutta olen hyvässä seurassa. Minua fiksummatkin ovat sisällöstä keskenään eri mieltä.

Sitten aina joku korostaa, että LW itse hylkäsi tractatuksen vanhemmalla iällä. En anna tälle paljon painoa. Nuori LW, joka sotavankileirillä väsäsi kirjan, ei olisi todennäköisesti olisi luopunut tavoitteesta, vaikka vanha LW olisi tullut vähättelemään. Uskon että nuori oli lopulta fiksumpi. Hän saavutti jotakin, vanha LW ei oikein mitään, vain mihinkään merkittävään lopputulokseen johtanutta, masentavaa filosofointia. Mutta Tractaus on ylväs kirja, häikäisevä yritys selittää koko filosofia: logiikkan ja kielen suhde maailmaan tyhjentävästi ohuessa kirjassa. Kukaan muu ei ole päässyt lähellekään.

Mutta olen sitä, että jonkun muun pitäisi nyt yrittää uudestaan, kirjoittaa uusi tractatus, ottaen huomioon esim. sekä neurologian parantuneen ymmärryksen ihmisen mielestä että uudet kokemuksen todellisuuden jäsentelystä tietokonemaailmassa ja ontologia-tekniikassa. Nämä ovat kuitenkin alueita, joihin oman aikansa tieteelliseen käsitykseen LW ahkerasti viittasi tractatuksen sivupohdinnoissa.

Uuden tractatuksen kirjoittajan pitää olla alle 30. Minun ikäiseni tai vanhan LW:n ikäiset eivät tähän pystyisi. Alle 30 on ikä, jossa suuret ajatukset lentävät.