Musta aukkoteoria

Ydinaseohjelma japanilla! on vieläkin!
ja on niitä pommeja satoja! jopa tuhansia!

Hullu maa! kirjoitti:

Ydinaseohjelma japanilla! on vieläkin!
ja on niitä pommeja satoja! jopa tuhansia!

Ei ole. Muutenkin juttusi on tolkutonta.

öiguypuy8f kirjoitti:

Ei ole. Muutenkin juttusi on tolkutonta.

kyllä taitaa olla..
miksi fukushimassa oli sit plutoniumia..
IEAE tarkastukse japaniin ei onnistu?

Homaa tehty yli 20 vuotta, jtoten pommeja löytyy varmasti kymmeniä tai satoja.

fuubaa kirjoitti:

kyllä taitaa olla..
miksi fukushimassa oli sit plutoniumia..
IEAE tarkastukse japaniin ei onnistu?

Homaa tehty yli 20 vuotta, jtoten pommeja löytyy varmasti kymmeniä tai satoja.

Lue lisää

Fukushimassa on yli 85 kertaa enemmän radioaktiivista materiaalia ja myös päätöjä kuin zernobylissä joka oli rauhanomainen laitos..
Fakushiman plutoniumia ei ole paljoa selitelty, ensin se yritettiin peittää,,ettei siellä olisi ! Mutta totuus paljastui kun pannu ei jäähtynyt.

Edelleen fukuhima saatuttaa merta ja ilmaa!
Mikse Japani tee mitään?

Tästä on muutama artikkeli netissää :) tuhansia,,,
Mutta todennäköisesti osuvinmpia on tämä:
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=30207

Joo MUTA,,
Suhteelisuusteoria on tuu, muutaman vakion suhteen..
mm nykymittausten mukaan pimeän aineen määrä on jolmetusti isompi.
avaruus ei ole pallo eikä taso.
vaihka kikki satelliitiyritykset on mennyt pieleen omassa aurinkokunnassa, jotka on poikennut planetaarisesta tasosta.
Tämä ei kutenkaa takoita että matkustaminen olis mahdollista vain nyt osaamallamme tavalla.
Kuoppamaisiuus se littyy painovoimalinnseillä ja teorian pohjan se on ok.
Mutta se on moniulotteinen eikä kaarevataso tai pallo.
Kun tiede löytää garvitaation vastavoiman, olemme paljon viisaampia.

fuubaa kirjoitti:

Joo MUTA,,
Suhteelisuusteoria on tuu, muutaman vakion suhteen..
mm nykymittausten mukaan pimeän aineen määrä on jolmetusti isompi.
avaruus ei ole pallo eikä taso.
vaihka kikki satelliitiyritykset on mennyt pieleen omassa aurinkokunnassa, jotka on poikennut planetaarisesta tasosta.
Tämä ei kutenkaa takoita että matkustaminen olis mahdollista vain nyt osaamallamme tavalla.
Kuoppamaisiuus se littyy painovoimalinnseillä ja teorian pohjan se on ok.
Mutta se on moniulotteinen eikä kaarevataso tai pallo.
Kun tiede löytää garvitaation vastavoiman, olemme paljon viisaampia.

Lue lisää

Ajatellaan ensin maailmankaikkeus sellaisena kuin me sen koemme. Kaikkiin suuntiin on tähtiä aina yli 13 miljadin valovuoden päähän. Kaikkein kauimpana joka suuntaan havaitsemme alkuräjähdyksen säteilyä.

Me havaitsemme maailmankaikkeuden ympärillämme, mutta vain menneisyydessä. Aurinko on kahdeksan minuuttia menneisyydestä, lähin tähti neljä vuotta ja alkuräjähdys yli 13 miljardia vuotta.

Otetaan mukaan neljäs ulottuvuus - aika. Nyt emme kykene enää näkemään maailmankaikkeutta kunnolla, koska emme kykene hahmottamaan neliulotteista avaruutta. Poistamme siitä yhden tutun ulottuvuuden, jolloin tämä havaitsemamme maailmankaikkeus muuttuu kaksiulotteiseksi pinnaksi. Se on siis vai kuva todellisest kolmiulotteisesta avaruudesta. Missä se neljäs ulottuvuus, eli aika sitten on? Se on pinnasta ylös- ja alaspäin oleva ulottuvuus.

Nyt kuvittelemme tuon avaruutemme pintakuvan palloksi, joka laajenee valonnopeudella keskipisteestään. Keskipiste on se hetki jolloin maailmankaikkeus oli yhdessä pisteessä, eli alkuräjähdys. Tästä pallon pinta, eli kolmiulotteinen maailmankakkeutemme lähti laajenemaan valonnopeudella. Olemme siis laajenevan pallon pinnalla, jossa sisäpuolella on menneisyys ja ulkopuolella tulevaisuus.

Emme kuitenkaan voi havaita pallon pintaa myöten, koska valolla on nopeutensa. Näemme siis pallon pinnan sisäpuolelle menneisyyteen. Mitä kauemmas katsomme, sitä syvemälle pallon sisälle, menneisyyteen, näemme. Lopulta kaukaisin piste, jota näemme on pallon keskipiste, eli alkuräjähdys.

Meidän matkustusmahdollisuutemme ovat vain tuon pallon, eli maailmankaikkeutemme, pintaa myöten. Pinta laajenee koko ajan keskustasta katsoen valonnopeudella. Matkustamme, vaikka matkustaisimme valonnopeudella aina laajenevalla pinnalla, joten menemme aina tulevaisuuteen.

Ajatus, että pinnasta voisi jotenkin irrottautua ja matkustaa pallon sisälle menneisyyteen tai puhumattkaan ajatuksesta, että voisi siirtyä pallon pinnalla jotain oikotietä toiseen kohtaan pallon pinnalla, on minusta mahdotonta.

Edellisestä:

"Tästä pallon pinta, eli kolmiulotteinen maailmankakkeutemme lähti laajenemaan valonnopeudella."

Nyt _voi_ mennä kaksi käsitettä sekaisin. Maailmankaikkeus ja näkyvä maailmankaikkeus. Tässä on kyse näkyvästä maailmankaikkeudesta ts. valokartiosta.

"Miten me ollaan ehditty esim. 13,7 milj. vuotta sitten syntyneiden valonsäteiden/fotonien edelle?"

Koska alkuräjähdys tapahtui jokaisessa nykyisen maailmankaikkeuden pisteessä, ei ole olemassa mitään "edelle". Taustasäteily näkyy joka suunnassa samanlaisena 13,7 miljardin vv:n etäisyydellä.

Aikadlataatio on selitetty esim. Maalampi Perko : " Lyhyt modernin fysiikan johdatus" opuksessa tavalla, jonka ymmärtämiseen riittää lukiomatiikka. Aikadilataatio johtuu siitä, että aika ja avaruus eivät kumpikaan erikseen ole absoluuttisia, vaan muuttuvat suhteessa liikkeeseen. Aika lyhenee ja välimatka supistuu valonnopeutta lähestyttäessä, riippuen tarkkailukoordinaatistosta. Valonnopeus ja aika-avaruus itsessään ovat absoluuttisia.

Pallo on tuossa vain kuva neliulotteisesta avaruudesta. Sen pinta on kaksiulotteinen, litistetty, kuva kolmiulotteisesta avaruudesta. Samoin kuin paperille piirretty kuva on litistetty esitys todellisuudessa kolmiulotteisesta tilasta.

Tämän pallo-kuvan tarkoitus on tehdä käsitettäväksi neliulotteinen avaruus ja ajan (neljännen ulottuvuuden) suhde muihin ulottuvuuksiin. Pallon pinta on siis litistetty kuva todellisuudessa kolmiulotteisesta avaruudestamme.

Aika on tuossa kuvassa syvyys-ulottuvuuden paikalla. Pallon pinta etääntyy ajan alkupisteestä eli alkuräjähdyksestä ajan lisääntymisen myötä kokoajan. Menneisyys on pallon sisäpuolella ja tulevaisuus pallon ulkopuolella. Nykyisyys on siis pallon pinta. Aika lisääntyy kokoajan ja silloin kuvauksen pallon pinta kasvaa. Nykyisyys ei pysy paikallaan.

Aika ja valonnopeus ovat saman asian eri puolia. Etäännymme keskustasta ajan myötä valonnopeudella. Joten alkuräjähdyksen valo on juuri tässä nykyisyydessä koko ajan seuranamme. Myös se on etääntynyt meidän mukanamme samaa vauhtia ajan myötä.

Toinen ongelmasi oli se mitä me näemme, pallon pintaako? Pinta on siis nykyisyys, emme voi nähdä sitä, koska vaikka itse olemme siinä, valolla on nopeutensa, joten kaikki valo, joka silmiimme tulee tulee hieman menneisyydestä. Mitä kauempaa se tulee sitä kauemmin se on matkaa tehnyt, ja on siis enemmän menneisyydestä. Menneisyyshän oli pallon sisäpuolta. Näemme pallon siäpuolelle. Sitä enemmän sisäpuolelle, mitä kauemmas katsomme. Lopullta näemme kaikkein kaukaisimman pisteen, eli maailmankaikkeuden synnyn, kaikkialla olevan taustasäteilyn.

Näkökenttämme on siis sellainen pallo, joka on tuon suuren maailmankaikkeuspallon sisällä. Se on siinä siten, että sen toinen napa on suuren pallon keskipisteessä, alkuräjähdyksessä, ja toinen pallon pinnalla, jossa itse olemme. Katsomme siis tämän pallon pintaa myöten. Lähellä olevat kohteet ovat melkein samassa kohtaa kuin suuren pallonkin pinnalla, mutta kauemmas mentäessä ne ovat aina vain kauempana suuren pallon pinnalta, eli nykyisyydestä.

Tuossa esityksessä on koko ajan muistettava, että todellisuudessa ei ole kysymys tällaisista palloista, vaan neliulotteisista palloista, joita emme voi kunnolla käsittää. Siksi asia esitetään yksinkertaistettuna kuvana, jolloin asiasta voi saada jonkinlaisen käsityksen. Siis samoin kuin jos esittäisin pallon piirtämällä paperille ympyrän. Kuva ei ole täydellinen, mutta antaa jotain käsitystä hankalasta aika-avaruudesta.

Tuo loppukysymyksesi oli hieman virheellinen. Jos matkaisimme valonnopeudella olisi aluksen aika pysähtynyt. Kalenterissa ei siis koskaan vaihtuisi päivä. Aika ja valonnopeus liittyvät toisiinsa siten, että avalonnopeus on oikeastaan myös ajan nopeus. Kun kuljemme samaa vauhtia, jota aika etenee, olemme ajan suhteen paikallamme. aikamme on siis pysähtynyt. Jos kuljemme hitaammin, aika etääntyy meistä hitaammin. Tästä siisi johtuu se, että aika on ollut erilainen maassa ja nopeasti kulkevassa aluksessa.