Cipralex - kannattaako?

Toi Cipralex on samaa kun serotiini, jota meidän oma elimmistömme myös valmistaa. Sosiaalistentilanteiden pelkoon käytetään juuri tuota lääkettä se ei ole mikään päätä sekottava lääke, se vaan auttaa sun elimmistöö korjaamaan sun serotoniinin tuotanton kohdalleen ja sit sun olos pikkuhiljaa helpottuu, keskustelu myös ammatti ihmisen kanssa on hyväksi siinä ohessa. Älä turhaan pelkää kokeilla niitä lääkkeitä, niiden vaikutus noihin sos.pelkoihin alkaa vaikuttaa useaamman kuukauden kuluttuu 1-3 kk.

Road to hell..

http://www.youtube.com/watch?v=g7rACI-WJEw

Sinuna en aloittais jos on mahdollista saada joku muu lääkitys tai pärjätä pelkällä terapialla. Perehdy vähäsen sivuvaikutuksiin, niitä on aika pitkä lista ja erityisesti tosta lääkkeestä johtuvat seksuaalitoiminnan häiriöt on joskus pahojakin.
Myös vieroitus on joillakin tosi kamala prosessi.

Omakohtaisen kokemukseni voin antaa ks. lääkkeestä 4 vuoden takaa. Alkuun ihan mielettömän hyvä lääkitys. Kaikki tuntui muuttuvan hetkessä paremmaksi, ahdistukset, paniikkikohtaukset ja masennukset tuntuivat hälvenevän hetkessä. Olo oli ihan mielettömän normaali ja jaksoin toimia normaali asioissa. Tämä lääke antaa kyllä mielettömästi vauhtia, joten energiaa riitti ihan mielettömän paljon kaikkeen.

Itse en kyllä sivuvaikutuksia huomannut juuri ollenkaan, joten siinäkin mielessä lääke tuntui loistavalta. No sitten päästään siihen, mitä se todellisuudessa aiheutti. Edelleenkin olo tuntui olevan normaali, mutta mielenkiinto normaali asioihin lopahti salakavalasti, ettei sitä ees ite tajunnut. Normaali asiat tuntuivat vaan normaalilta ja mistään ei edes saanut mitään normaali hyvän olon kiksejä. Tavallaan mielenkiinto lopahti ihan kaikkeen. Ystävien asiat tuntuivat ihan mielenkiinnottomilta, muut ihmiset eivät kiinnostaneet, minnekään ei edes kiinnostanut lähteä tai edes suunnitella mitään tulevaa. Asiat olivat kuin sumussa, ne meni ohitse ja millään ei todellisuudessa ollut mitään merkitystä. Ne vain tapahtuivat, mutta tunnetasolla mikään ei liikauttanut minnekään suuntaan. Tappavan tasaista. Normaali nauravainen ihminen muuttui teeskenteleväksi, jottei kukaan huomaisi mitään. Latisti pahasti tunteiden tuloa, mutta eihän se haitannut kun paniikkikohtaukset ja muut paskat asiat eivät päässeet pintaan :) jos haluaa olla tunnoton zombie niin joo erittäin hyvä :)

Alkoholia en missään nimessä suosittele käyttämään näiden lääkkeiden kanssa. Et sitä kyllä edes maininnut, mutta luulen että normaali käyttöä. No se normaali käyttökään ei ole hyvä. Krapulassa nämä pahat asiat voimistuivat 100%. Silloin tunsi sen paskan olon erittäin voimakkaasti, ahdistukset ja paniikit olivat aivan järkyttäviä. Aivan kuin ikinä ei olisi syönyt mitään lääkitystä, mutta kaikki nuo tunteet tulivat tuplana pahemmiksi.

Itse en aloittaisi tuota lääkitystä missään nimessä uudelleen. Hidasti sen verran tunne toimintaa, että mieluummin kokee kaiken tuplasti parempana. Vaihdoin lääkitystäni laajakirjoisempaan tuotteeseen, jossa eri aivojen alueille vaikuttavia ainesosia ja olo on normaali. Tunnen normaalisti, olen iloinen, olen surullinen, koen ahdistuksen ja paniikin, mutta pystyn elämään niiden kanssa ja ne eivät haittaa elämääni. Pystyn tavallaan elämään normaalia elämää ja tuntemaan asioita niin hyvässä kuin pahassakin. Ihmiset kiinnostavat, ystävät kiinnostavat, perhe-elämäni voi hyvin ja tasapainoisesti. Mikä tärkeintä tunnen oloni onnelliseksi. Tietenkin kymmenien vuosien terapialla on vaikutuksensa myös, joten pelkkä pilleri ei tee minusta tätä ihmistä mikä olen nyt.

Toivottavasti luet tämän viestin ja harkitset tarkkaan cipralexin käyttöä. Voimia sinulle.

Lääkintäviranomaiset on antaneet lääkäreille "ison ohjeen" määrätä sos.peloista ja jännittämisestä ensisijaisesti näitä "mielialalääkkeitä" rauhoittavien sijaan. Mulla ollut sama tilanne kuin sulla. Propralista en oikein saanut mitään apua kovaan punasteluun ja jännittämiseen ja ssri-reseptin heitin roskiin, kun luin lääkeselosteen ja muiden käyttökokemuksia.
Ole rohkea ja mene terapiaan. Monesti jännittämisestä tulee kohtuuton noidankehä ja pelkästään jo avautuminen ja puhuminen (miel. ryhmäterapiassa) saattaa helpottaa, kun aiemmin salannut ja hävennyt ongelmaa oman pään sisällä.
Ite olen raavas mies, mutta tippa tuli silmään ja koin ison helpotuksen tunteen, kun saatoin turvallisessa porukassa kerrankin avautua monivuotisesta ongelmasta ja tuli kokemus siitä kuinka kohtuuttoman isoksi möröksi juttu oli sisimmässä paisunut.

Löysin tämän ketjun sattumalta uudelleen ja vastaanpa nyt näinkin pitkän tauon jälkeen. Olen siis ketjun aloittaja, ja jonkun aikaa tosiaan käytin tuota Cipralexia mutta lopetin melko pian. Mitään sivuvaikutuksia en huomannut, mutta uskon tuon auttaneen pelkoihin jonkun verran. Lopetin lääkkeen, koska tunsin vain turruttavani sillä todelllisen ongelman ja en päässyt eroon siitä ajatuksesta ettei lääke ole ratkaisu mihinkään. Osittain lopetin kyllä myös siksi että vain yksinkertaisesti unohdin niin usein ottaa tabletin.
Tilanne on kuitenkin se, että tämä punastelu ja jännittäminen haittaa elämääni liian paljon. Ulkopuolisille se ei ehkä näy mitenkään radikaalisti, vaikutan luultavasti aivan normaalilta, mutta tosiasia on että joudun rajoittamaan elämääni tämän asian takia enkä pysty olemaan täysin oma itseni. Haluan saada tähän ongelmaan jotain apua, mutta en tiedä miten. Olen harkinnut lääkärille marssimista uudestaan, mutta pelkään että siellä aletaan kyseenalaistaa haluttomuuttani hoitaa asia pois lääkkeillä. Tiedän, että tämä ongelma kumpuaa jostain syvemmältä ja lääkkeet vain silottavat pinnan. En tiedä yhtään miten esimerkiksi terapiaan hakeudutaan ja kuinka kallista se on, opiskelija kun olen.

Kyllä Cipralex voi auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon paljonkin! Sen tietää vasta sitten kun sitä on säännöllisesti syönyt jonkin aikaa ja kun annostus on sopiva. Oman kokemukseni mukaan 10mg kannattaa aloittaa ja noin kahden kuukauden kuluttua nostaa 20mg ellei vointi ole parantunut riittävästi. Jotkut sanovat lihoneensa ko. lääkkestä, minä laihduin huomattavasti, mutta lihoin kyllä kaikki pudotetut kilot ja enemmänkin lopetettuani lääkityksen! Seksielämään vaikutti siten, ettei ainakaan ensimmäisen kuukauden aikana ollut tietoakaan kiihottumisesta saati orgasmista eikä se senkään jälkeen helppoa ollut. Muita haittavaikutuksia ei sen ensimmäisen kuukauden jälkeen paljon ollut... Ylävatsakipua ja närästystä, väsymystä, haukottelua, levottomuutta, unentarpeen lisääntymistä eli nukahdin paljon aikaisemmin, mutta heräsin kuitenkin myöhemmin ja usein tuli nukuttua yli 12 tuntia. Minulle tuli noin 4kk lääkettä käytettyäni itse diagnosoitu mania-vaihe, jolloin tuli aika pahoja ylilyöntejä, pudotin annosta jossain vaiheessa sitten takaisin 10mg ja yritin lopettaa kokonaankin, mutta vieroitusoireet olivat aivan kauheita!

Tuossa siis vain minun kokemukseni Cipralexista. Kyllä se apu sosiaalisten tilanteiden pelkoon ( muihin pelkoihin keskivaikeaan masennukseen) voittaa kaikki haittavaikutukset. Ensimmäinen kuukausi on kauhea, mutta sen jälkeen helpottaa. Itse päätät kumpi on pahempi: sos.fobia vai lääkityksen sivuvaikutukset?

Sekä minulla että tyttärelläni nousi paino n. 15 kg ko. lääkkeen aloitettuamme. Tämä tapahtui puolessa vuodessa eikä auttanut, vaikka ruuan syömisen olisi lopettanut kokonaan. Lääke määrättiin paniikkihäiriöön ja siihen se on auttanutkin. Lääkitystä on välillä yritetty lopettaa/vähentää, mutta paniikkioireet palaavat silloin nopeasti.

Jonkin asteista jännittämistähän paniikkihäiriökin on,vapinaa ym pelkäämistä sosiaalisissa tilanteissa.Mies sai lääkkeeksi noin 20v sitten rivatrilia ja sitäpä käyttää edelleenkin 1-2 tbl päivässä.Miten voikaan joku koukuttaa?Itse hän sanoo että lääke auttaa.Ja aina kun resepti on vanhenemassa niin terveyskeskuslääkäri uusii.Olisiko joskus paikallaan ihan nokitusten määritellä vieläkö tätä lääkettä tarvitaan ja millä annostuksella.Voisi vaikka kokeilla lumelääkettä että olisi ihan vaan turvana että olevinaan ottaisi.