Olemattomuuden kauhu

Vaikka huominen on surkean (tai teko-onnellisen) eilisen toistoa, suurin osa ihmisistä elää noin: joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. He siis elävät olemattomuudessa, koska kumpaakaan ei ole. He elävät ajatustensa (jotka ovat siis menneisyyttä tai suuntautuvat tulevaan) vankeina. Vankeuden laatu riippuu ajatusten laadusta. Suurimmalla osalla se on lähinnä siirtymistä ongelmasta toiseen - tietynlaista kärsimystä.

Väitän, että korkeintaan ehkä yksi kymmenestä tuhannesta, tai vielä harvemmat, elävät NYT. Eli siis oikeasti todella elävät.

Nyt-hetken ulkopuolella ei ole mitään todellista. Silti ihmisten mieli on lähes aina siellä, tyhjyydessä, kuvitellussa. Siksi onnellisuutta on niin vähän, siksi rakkautta ei juuri ole, koska mieli vaeltaa harhassa, ei todellisuudessa. Todellisuus on NYT. Todellisuus ei ole koskaan mennyttä tai tulevaa, se on läsnä juuri nyt, muissa aikamuodoissa se ei voi ilmetä.

Menneisyys luo minuuden. Tulevaisuuden toiveet ja pelot pitävät sitä yllä. Minuus ei asetu nyt-hetkeen kuin korkeintaan häivähdykseksi. Miksi ei? Koska nyt-hetki hävittää minuuden ja tuo esille todellisuuden, joka vain ON. Siis vain ON.

Nyt-hetki tarkoittaa minän kuolemaa ja se on ihmisen suurin pelko.
Minuuden häviämisen pelko, eli olemattomuuden pelko, ei ole samaa kuin kuoleman pelko, vaan paljon perustavampi ja voimakkaampi. Kuoleman pelon voi jotenkin häivyttää esimerkiksi uskonnollisen sielu-huuhaan avulla, mutta olemattomuuden pelkoa ei. Siksi minä elää meneessä tai tulevassa. Se on sen elinehto. Muutoin sitä ei ole. Ja se ei halua olla olematta, se on sille pahin painajainen.

Todellisuuteen (nyt-hetkeen) ei sisälly aikaa, sillä aika on ajatuksen (minän) tuote. Ja toisin: minuutta ei ole olemassa ilman psykologista aikaa. Aika on minuuden olemassaolon ehto. Ilman henkilökohtaista historiaa, menneisyyttä, minuutta ei tietenkään ole. Se on jo looginen mahdottomuus. Pysyäkseen olemassa, minuuden pitää projisoida itsensä myös tulevaisuuteen. Siksi tulevan toivo tai pelko, ovat minuudelle elintärkeitä.

Jos ette usko, voitte kokeilla. Viettäkää hetki ilman AINOATAKAAN ajatusta menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Ottakaa testatessanne huomioon, että myös vain esim. kaksi sekuntia nyt-hetkestä poikkeavat ajatukset ovat joko menneisyyttä tai tulevaisuutta.

Nyt-hetken, eli todellisuuden (ajattomuuden), kokeminen on silti mahdollista. Mutta ajattelemalla se ei ole mahdollista. Vain hiljainen, ajatuksista vapaa, mieli voi kokea nyt-hetken täydellisyyden - siis sen mikä on, eli TODELLISUUDEN..
Ikuisuus ei siis ole aikajanan loputonta jatkumista, vaan on ajan PUUTTUMISTA. Siksi ikuisuus on NYT ja ikuisuudessa ei ole minuutta. Uskontojen esittämät taivas-ikuisuudet Jumalan oikealla puolen istuvine sieluineen ovat patologisesti narsististen minuuksien tovottomia ylläpitoyritelmiä, jolla ne yrittävät paeta olemattomuuden kauhuaan.