Mitä tarkoittaa moklahtelee?

Lue vaikkapa Hans Selo: Diiva (1970).

Löydät vastaavaa kysyttävää loputtomiin.

Volter Kilven Alastalon salissa voisi olla sinulle liikaa jo sivumääränsäkin puolesta.

(Itse en ole jaksanut Seloa montakaan kymmentä sivua ja Kilpi on jäänyt aloittamatta.)

Kielemme, varsinkin savon murre, on onomatopoeettista ja produktiivista, joten sana ei välttämättä tarkoita mitään kontekstinsa ulkopuolella. Sana voidaan vetää hatusta, ja kun se on vedetty, se poistuu sanojen hautausmaalle. Kuulija tai lukija joko ymmärtää tai ei ymmärrä.

Minä pidän sanojen keksimistä väkinäisenä ja typeränä. Aivan kuin kielessä ei olisi vakiintuneita sanoja ajatuksen ilmaisemiseksi.

Moklahtelun ongelma

Viestinnässä on tietysti aina pyrittävä suurimpaan täsmällisyyteen, samalla kun pidetään huolta ymmärrettävyydestä. Tässä on tasapainoilua.
"Moklahtelu" on tietysti toistuvaa "mokl"-kaltaista ääntä, joka sopii tiettyihin tilanteisiin. En ryhdy niitä tässä arvailemaan, koska melkein mikä tahansa tapahtuma voi tietyissä olosuhteissa tuottaa tuonkaltaista ääntä, mielestäni jonkinlaista pehmeähköä kolahtelua. Tulee mieleen järveen heitettyjen kiven kolahtelu pohjakiviin, jota vesi siis pehmentää ja vaimentaa.
Vaikka kirjailija on luultavasti verbiä jossakin toisenlaisessa merkityksessä, niin sanan asu ja asiayhteys selvittänevät tarkoituksen, ehkä täsmällisestikin. Aloittajan kysymyksessä olisi kaivannut tuon asiayhteyden esittämistä.
Tietysti tullaan toimeen vähemmälläkin sanastolla. Mutta rikkauteen on pyrittävä.