Miten määrittelet lahjakkuuden, älykkyyden ja viisauden erot?
Miten määrittelet lahjakkuuden, älykkyyden, viisauden erot?
sdfs
14358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lahjakkuus on käsittääkseni yleisempää muotoa kuin älykkyys: esim. liikunnallinen lahjakkuus on eri asia kuin älykkyys. Käsittääkseni viisaus edellyttää aina älykkyyttä, mutta älykäs ei välttämättä ole aina viisas. Viisauteen kuuluu aina harkintakykyä ja korkeata etiikkaa ja moraalia. En sanoisi, että joku taitava pokeripelaaja tai optiomeklari olisi viisas. Vaikea ajatella, että joku huippuälykäs psykopaatti olisi viisas.
ihmisen järki määrittelee mikä on viisasta ja mikä on tyhmää. riippuen tietenkin millasesta järjestä on kyse.
Viisaus on pitkälti opittua, joko luettua kirjaviisautta tai yrityksen ja erehdyksen kautta opittua. Viisaus karttuu kokemuksista.
Älykkyyden luokitteleen itse vain yhdeksi lahjakkuuden lajiksi jossa henkilö on hyvä hahmottamaan nopeasti suuria/monimutkaisia/abstrakteja kokonaisuuksia.
Mielestäni älykkyys on siis vain yksi synnynnäinen lahjakkuuden muoto kuten liikunnallisuus, musikaalisuus, esiintymistaito, yms. Tätä puoltaa myös se, että näitä ominaisuuksia voi halutessaan treenata, jokainen voi alkaa urheilemaan, opetella soittamaan pianoa ja treenata aivojaan erillaisilla tehtävillä tai opiskella erillaisia siintymistekniikoita. Kaikki eivät kuitenkaan pääse ikinä samalle tasolle kuin parhaat vaikka harjoittelisivat yhtä paljon tai enemmänkin. Perustasoaan pystyy jonkin verran nostamaan, mutta huipulla on lopulta ne lahjakkaimmat, lajista riippumatta.
Moni yrittää niputtaa eri lahjakkuudet omiksi "älykkyyden lajeiksi", puhutaan tunneälystä, verbaalisesta älystä, musikaalisesta älystä yms. (Olisiko urheilullinen ihminen sitten kehoälykäs?) Mielestäni on selvempää luokitella älykkyys vain yhdeksi lahjakkuudeksi muiden joukossa, eikä nostaa sitä muiden lahjakkuuksien yläpuolelle. Älykkyys on monelle arka paikka, kukaan ei halua olla "tyhmä", mutta kovin moni ei välitä jos hän ei ole musikaalinen tai hyvä urheilussa. Älykkyys sanana saa siksi ihokarvat monella pystyyn...
Tein muutaman nettiälykkyystestin ja ne sanoivat että olen erittäin lahjakas. Eli ne olikin lahjakkuustestejä. Mieluummin olisin huippu-urheilija kuin hyvä ratkomaan noita palikkatestejä.
Minä taas juoksin Cooperin testin ja tuloksena oli 3700 m. Minä olisin mieluummin älykäs kuin hyvä juoksemaan 12 minuuttia.
Jos juoksisit 12 minuuttiin vielä yhden lisäkilometrin, niin kukaan ei sinulta juuri älyä kaipaisi.
Mitä eroa on . Viisaalla ja nerolla.
Viisas ei ryhdy sellaiseen josta nero SELVIYTYY.
Koskapa ei ole älykäs palsta kyseessä, en määrittele mitenkään. Että siinä sinulle vastaus, arvon nimetön tuntematon aloittaja
"Lahjakkuus" on minusta jokin erityistaito, kyky soveltaa jotakin tiettyä opittua asiaa ja keksiä luovia ratkaisuja, jollaisia valtaosa ehkä ei keksisi samantyyppisessä asiassa tai tilanteessa. "Viisaus" on sosiaalista älyä, empatiaa ja korkeaa moraalia, kuten joku toinenkin tuolla kai sanoi, yhdistyneenä kokemukseen ja sivistykseen. "Älykkyys" taas voi olla tyhmyyttä samanaikaisesti, mutta valtaosan mielestä logiikkaa, koska kyseessä on kulttuurillisesti määritelty, kulloinkin määritellysti vaihteleva käsite. "Älykkyyden" ja "viisauden" ero voi kenties ja mahdollisesti olla siinä vanhassa stereotyyppisessä, mutta usein paikkansa pitävässä käsitteessä, että älykkäälle voisi olla mahdollista joutua tilanteisiin, joihin sekä älykäs, että viisas henkilö ei viisauttaan joudu. Älykäs ei välttämättä ole järkevä.
Mitä älykkyyteen tulee, en koskaan ole tavannut yhtäkään älykästä ihmistä, joka ei ole kiinnostunut sivistämään itseään, eli älykkäät ovat usein paljon muita enemmän kiinnostuneita lukemisesta, sivistyksestä ja kaikesta älyllisestä. Se on tietysti vain minun mielipiteeni. Samalla älykkäät ovat muita vähemmän kiinnostuneita arvottamaan ihmisiä älyllisin perustein. Esimerkki: viisi minun mielestäni älykkäintä elämässäni tietämääni ihmistä, heille kaikille yhteinen piirre on voimakas vastenmielisyys ihmisten jaotteluun älyllisin perustein. Yksi heistä on kunniaa ja meriittejä kerännyt yliopistotutkija, toinen Mensan rajat sattumoisin ylittävä ja akateeminen hänkin, kolmas duunareiden puolestapuhuja ja sivistykseltään huipputasoa ( jostakin syystä kyllä akateeminen hänkin), neljäs kovia elämässään kokenut ja siksi hyvin suvaitseva (akateeminen) ja viides pelkän kansakoulun käynyt duunariyrittäjä, jota oikeasti suvaitsevampaa eli sosiaalisesti älykkäämpää ihmistä saa hakea.
En usko, että tunne ja äly ovat vastakohtia.
"En usko, että tunne ja äly ovat vastakohtia. "
Mielenkiintoista, että otit tämän tunne ja äly -asetelman esiin. Olen nimittäin itsekin sitä mieltä, että ne ovat oikeastaan sama asia. En osaa sitä tarkemmin (vielä) selittää, mutta ehkä jonain päivänä, kun olen pohtinut aihetta tarpeeksi.
Vaikkei nyt ihan vastakohtia, mutta jotkut tunteet (viha, pelko, rakkaus...) suorastaan sumentavat järjen, joten aika kaukana äly ja tunteet ovat toisistaan.
Liekö juuri niiden voimakkaiden tunteiden takana epälogiikka? Ihminen on rauhallinen ja voi hyvin silloin kun kaikki sujuu niin kuin pitää sutjakkaasti ja ihmissuhteet on kunnossa.
Eri asia on lievä tylsämielisyys, jolloin hlö ei ragoi mihinkään ärsykkeisiin vaan on aina tyyni..... ja tyhmyys, ettei hlö murehdi msitään, mikä ei kosketa häntä. Älykkäät kun osaavat kuvitella tilanteita, asioita ja muiden tuntemuksia omissa nahoissaan ja sen takia eivät saa mielenrauhaa piinaavilta ajatuksilta jota tietää muiden, esim. lasten ja eläinten kärsivän. Että näin on näreet!!!!!!!!
Sen tähden niin kuin joku yllä mainitsi, myös kaikki minun tapaamani älykkäät ihmiset ovat kiinnostunteita kehittämään itseään ihmisenä/ olemaan parempia ihmisiä ja auttamaan yhteistä hyvinvointia!!!!!
Jos suhtautuu asioihin stoalaisella tyyneydellä, ei ole välttämättä tylsämielinen, voi olla jopa älykäs. Se että vouhottaa joistain ajankohtaisista skuupeista ja rientää allekirjoittamaan asiaa koskevia nettiadresseja voi luoda paremmuuden tunnetta mutta harvemmin sillä on asioihin tosiasiallista vaikutusta.
Tunne ja äly ei minusta ole vastakohtia, koska ilman tunnetta on mahdotonta ajatella älyllisesti ja ihmisyksilöä ohjaa mielipiteet, yksilöllisesti. Tunne ja äly voivat olla vastakohtia korkeintaan esimerkiksi tilanteessa, jossa vaikkapa -esimerkiksi- juopunut kuvittelisi olevansa älykäs, tms., eli jos kemialliset määreet olisivat vaikuttava tekijä ihmisen ajattelussa. Älyllisimmät ihmisistä omaa kaikkein vähiten uskomuksia. Siis; esimerkiksi vaikkapa siinä, missä joistakin on kiva mouhottaa ihmisten rotujen älyn eroavaisuuksista, älykäs suuttuu tai ainakin turhautuu, koskei ole argumentointia, eikä edes voi rakentaa loogiasta ajatusta. Tyhmät nettikirjoittajat tällaisilla nimettömillä Suomi24- palstoilla tunnistaa sellaisista teksteistä, missä ajatuskuvio menee siten, että "hei, olen ajatellut, että joulupukilla on parta", mihin toinen toinen vastaa että " no v*ttu ei oo", ja sitten kun kolmas raukkaparka argumentoi, se argumentoija saa vihat niskaansa, että " jumalauta etkö sä ymmärrä, että joulupukilla on parta! Ei oo joulupukin vika, että sä oot tyhmä!", tyyliin siten...
Jos haluat tutkia tunnetta ja älyä, niin filosofiasta löytyy loistavia loogikoita, joiden teoreemia varmasti voit soveltaa. Sitten tosin kannattaa mennä asiallisille palstoille: tässä Suomi24:a ei ole pääosin kuin häiriintynyttä ilmaisua, eikä mitään erityisiä einsteineja tekstien kirjoittajina.
Tunne on mielestäni vielä löyhemmin määritelty ominaisuus kuin älykkyys. Tunteiden skaala on hyvin laaja: empaatikoista narsisteihin. Tunteisiin liittyy usein laumahenkisyys: vahvassa tunnekuohussa on poltettu noitia ja teloitettu pikkurikollisia, tehty vallankumouksia ja tuettu diktatuureja. Tunneperäisiä ihmisiä on helppo manipuloida, minkä poliitikot, markkinoijat ja tiedottajat ovat oivaltaneet. Rationaalisesti ajattelevia voidaan pikemminkin indoktrinoida, eli mielipiteiden suuntaaminen vie paljon pitemmän ajan.