Moi.
Olen seurannut palstan keskusteluja jonkin aikaa ja haluan kertoa oman positiivisen avioerokokemuksen.
Olen 32v mies ja ero tuli vireille käräjäoikeudessa pari kuukautta sitten. Asun nyt omassa kodissa (entinen yhteinen asunto) ja meillä on 3v tytön yhteishuoltajuus, viikko minulla, viikko exällä.
Koko lumipallo lähti liikkelle exän uskottomuudesta, joka oli silloin minulle valtava isku. Yritimme selvitellä välejä terapian avulla, mutta sekin loppui kesken, koska ex ei halunnut (pystynyt) käymään kaikkia asioita läpi terapiassa. Jatkoin itse kuitenkin terapian loppuun, koska halusin selvittää monia asioita ja voin sanoa, että kyllä kannatti.
Toki kaikki eroon liittyvät paperihommat oli rankkoja, mutta onnkesi kaikki on nyt ohi ja olen päässyt uuden elämän alkuun ja uskokaa pois että elän onnelista aikaa!
Aluksi olin ahdistunut lähinnä siitä, että jään yksin tässä maailmassa mutta iloisuus ja avoimmuus on tuonnut useita uusia ihmisiä lähelle. Tosin en ole vielä valmis sitoutumaan. PIdän vain hauskaa jo olen saannut hoidettua asiat niin että tapaan erästä naista jonka kanssa harrastamme seksiä ja annamme toisille läheisyyttä jota ihminen kaipaa. Tilanne on huippu, koska ei ole toista kohtaan velvotteita ja mieli pysyy virkeänä. Ja molemmat tietää missä mennään.
Menimme naimisiin aika nuorena ja nyt meinaan tutkiskella maailmaa ja elää sen mitä silloin parikymppisenä jäi kokematta, (matkustella jne...)
EX:n en ole yhteydessä kuin pakolliset mitä lapsen takia joutuu. Minua ei suoraan sanoen edes kiinnosta miten hänellä menee. Ex haluaisi säilyttää välit mutta minulle on ihan sama. Kunhan lapsella menee hyvin
Suosittelen kaikkia eroamssa olevia tai vähän aikaa sitten eronneita lukemaan Fisherin kirjan: "Jälleenrakennus"
Itsellä oli paljon erillaisia ajatuksia eron jälkeen ja kirja auttoi ymmärtämään eroprosessia ja omaa minuutta.
Anyway muistakaa ihmiset, että ero voi olla uuden alku vaikka aluksi tuntuukin pahalta!
Hyvää kevättä!
Oma tarina
24
1146
Vastaukset
- Täähän ol mälsä
kun sulla pyyhkii hyvin. Sulla pitäs olla kurjaa. Mutta kulje onnellisten puolta älä katsettasi maahan luo.
- fghjff
Onko paljon aikaa siitä pettämisestä, ts kuinka nopeasti selvisit tilanteesta?
- wongbe
Pettämisestä selviäminen oli rankka proseesi ja vei nelisen kuukautta. Kaveripiiri ja ystävät oli ensiarvoisen tärkeitä. Nyt seison tukevasti omilla jaloilla ja asia ei ole ongelma.
- ÈITOTTAAA
wongbe kirjoitti:
Pettämisestä selviäminen oli rankka proseesi ja vei nelisen kuukautta. Kaveripiiri ja ystävät oli ensiarvoisen tärkeitä. Nyt seison tukevasti omilla jaloilla ja asia ei ole ongelma.
Säälipisteitä ei heru. Jotkut luulee, että se oli vain se yksi kerta,kun petettiin. Fakta on että se oli vain se yksi josta jäi kiinni. Yleensä pettäminen jatkunut vuosia jo ja kumppaneita useita ollut. Se joka kerran...pitää paikkansa. Ei kait kukaan voi olla noin sinissilmäinen et uskoo yhden pettämisen ja yhden kiinnijäämisen olevan totta
- elämä voittaa!!!!
Täällä myös vähän samanlainen tarina, kuin ap:llä, sillä erotuksella, että meneillään on vasta harkinta-aika, mies on kyllä jo muuttanut pois. Mutta eipä minullakaan pettäjämies halunnut/pystynyt käymään terapiassa, kun pettäminen paljastui. Vähän aikaa jaksoi, sitten alkoi ahdistamaan ja lopulta kuukausien veivaamisen jälkeen totesin, että on parempi erota kuin katsella miestä, joka ei tiedä, mitä haluaa ja jatkaako sita toista suhdetta kuitenkin.
Kun päätös erosta saatiin aikaiseksi, tuntui, kuin olisin pystynyt jälleen vuoden jälkeen hengittämään ja olo oli kevyt kuin linnulla. "enää ei tarvitse miettiä, missä mies aikaansa viettää, ei sitä, miten tästä yhdessä eteenpäin, enää ei tarvitse miettiä, mikä vale seuraavaksi suusta tulee" - oli helpottavaa päästää irti, niin kovasti kuin se sattuukin. Mutta uskon, että kaikkeni yritin tämän suhteen vuoksi, mies oli tainnut tosiaan heittää kirveen kaivoon jo ainakin kolme vuotta sitten, kun salasuhteensa aloitti.
Kuitenkaan turhaa ei tuo yhdessä yrittämisen aika ollut, nyt näen, että se suhde tuli tiensä päähän, sitä ei mikään olisi voinut enää pelastaa - ehkä ihme, mutta niitä ei paljon nykyaikana taida tapahtua :)
Ap on järjestänyt tuon viihdytyspuolen hyvin, itsekin mietin juuri tuota, sitoutua en vielä halua, enkä uskalla, mutta seksiä ja läheisyyttä tarvitsen, sitä kun saisi päivittäin, edes muutaman kerran viikossa. Mutta kun ihan yleiseksi naiseksi en aio ryhtyä, niin tuollaisen suhteen löytyminen olisi helmi tässä vaiheessa.
Kesää kohti mennään, asiat selviävät ja jotenkin täytyy sanoa, että varmasti on ihmisiä, jotka selviävät puolison pettämisen jälkeen yhdessä ja pystyvät vielä olemaan onnellisia, mutta valitettavasti se joukko taitaa olla aika harvalukuinen, sitten lopulta. Heti ei kannata luovuttaa, vaan kannattaa tosiaan yrittää, että ei tarvitse myöhemmin jahkailla, olisiko sittenkin pitänyt... Ja tuo Fischerin kirja ja eroseminaari ovat lyömättömiä - suosittelen kaikille lämpimästi!
Samoin itsetutkiskelu oikein kunnolla, vaikka pettäjät eivät sitä halua näköjään tehdä, on petetyn helpompi tehdä ja tällaisessa tilanteessa lopulta selvitä voittajana henkisesti, sillä mitään ei tarvitse hävetä, omia tekojaan voi katsella realistisesti ja oppia omista virheistä, mutta ei tarvitse koskaan kantaa sitä taakkaa, että tietää loukanneensa toista lähtemättömästi, tehneen sellaista, jota ei pitäisi koskaan puolisolleen tai kenellekään, josta välittää, tehdä.
Sellaista tuskaa, jonka petetyksi tuleminen aiheuttaa, ei voi toivoa edes vihamiehelleen. Se oli sellainen koulu, että ei paremmasta väliä -kunnon ravistelu kaikesta, mihin on uskonut ja miten rakentaa itsensä ja elämänsä jälleen uusiksi. Mutta varmasti kannattaa, itse ainakin toivon niin - ja katson erittäin optimistisena tulevaisuuteen!- Se että
Valehdellaan puolisolle pettämisessä on kaikkein kovin pala niellä. Oltais edes rehellisiä.
- ikäväjää
Kiitos kirjoituksestasi!Löysin paljon samaa omasta elämästäni.Vajaa kuukausi niin muutamme erilleen.Ikävä ja haikeus taitavat vain voimistua lähtöhetken lähestyttyä.Fisherin kirja on lainattuna ja odottaa lukemista.Olen paljon lukenut eroon liittyviä kirjoja.
- ikäväjää
ikäväjää kirjoitti:
Kiitos kirjoituksestasi!Löysin paljon samaa omasta elämästäni.Vajaa kuukausi niin muutamme erilleen.Ikävä ja haikeus taitavat vain voimistua lähtöhetken lähestyttyä.Fisherin kirja on lainattuna ja odottaa lukemista.Olen paljon lukenut eroon liittyviä kirjoja.
Edellinen tekstini oli tarkoitettu siis "elämä voittaa" -jutun kirjoittajalle!
- wongbe
ikäväjää kirjoitti:
Kiitos kirjoituksestasi!Löysin paljon samaa omasta elämästäni.Vajaa kuukausi niin muutamme erilleen.Ikävä ja haikeus taitavat vain voimistua lähtöhetken lähestyttyä.Fisherin kirja on lainattuna ja odottaa lukemista.Olen paljon lukenut eroon liittyviä kirjoja.
Mulle yhdesäasuminen silloin kun erilleen muutto oli jo päätetty oli koko eroprosessin vaikeinta aikaa. ***utti kokoajan. Nyt olet pohjalla. Sille ei voi mitään. Kuukauden päästä olet edelleen pohjalla ja rikki muutta et niin paljon. Puolen vuoden päästä huomaat ensimmäiset valonpilkahdukset. Vuoden päästä voit olla jo onnellinen.
Voimia kovasti! - ikäväjää
wongbe kirjoitti:
Mulle yhdesäasuminen silloin kun erilleen muutto oli jo päätetty oli koko eroprosessin vaikeinta aikaa. ***utti kokoajan. Nyt olet pohjalla. Sille ei voi mitään. Kuukauden päästä olet edelleen pohjalla ja rikki muutta et niin paljon. Puolen vuoden päästä huomaat ensimmäiset valonpilkahdukset. Vuoden päästä voit olla jo onnellinen.
Voimia kovasti!Lohduttomalta tuntuu ajatus että vie 1-3 vuotta ennenkuin avioerosta pääsee yli, että lakkaa rakastamasta, lakkaako koskaan... Tällä hetkellä ajatus uudesta mahdollisesta parisuhteesta jonkun toisen kanssa joskus ei käy edes mielessä.Kun on satutettu ja loukattu, kestää kauan ennenkuin voin taas luottaa johonkuhun miespuoliseen.Näin se vaan menee. Pitää käydä asiat omassa mielessään läpi ja huolehtia että lapsetkin selviävät.
- wongbe
ikäväjää kirjoitti:
Lohduttomalta tuntuu ajatus että vie 1-3 vuotta ennenkuin avioerosta pääsee yli, että lakkaa rakastamasta, lakkaako koskaan... Tällä hetkellä ajatus uudesta mahdollisesta parisuhteesta jonkun toisen kanssa joskus ei käy edes mielessä.Kun on satutettu ja loukattu, kestää kauan ennenkuin voin taas luottaa johonkuhun miespuoliseen.Näin se vaan menee. Pitää käydä asiat omassa mielessään läpi ja huolehtia että lapsetkin selviävät.
Niin minustakin tuntui todella lohduttomalta ja kapinoin mielessäni ajatusta vastaan että toipuminen kestää. Minulla on yksi todella hyvä ystävä ja hän sanoi niin tuossa vaiheessa. Kyllä ärsytti. Nyt jälkeenpäin olen huomannut että parasta mitä hän teki oli se että kertoi asiat rehellisesti. Ja mieti miten vähän vuosi on lopulta elämässä? Saati sitten kolme kuukautta?
- luuloo
Se että kirjoitti:
Valehdellaan puolisolle pettämisessä on kaikkein kovin pala niellä. Oltais edes rehellisiä.
kUKAAN EI OLE REHELLINEN,KUN ON KYSE PETTÄMISESTÄ, sIITÄHÄN AUTOM. SEURAA ERO. tUNNUSTETAAN VAIN YKSI PETTÄMISKERTA,JOS KIINNI JÄÄDÄÄN. LUULLAAN ETTÄ TOINEN USKOO SEN.
- ainapetaa
ikäväjää kirjoitti:
Kiitos kirjoituksestasi!Löysin paljon samaa omasta elämästäni.Vajaa kuukausi niin muutamme erilleen.Ikävä ja haikeus taitavat vain voimistua lähtöhetken lähestyttyä.Fisherin kirja on lainattuna ja odottaa lukemista.Olen paljon lukenut eroon liittyviä kirjoja.
Juu, kirjathan ne auttaa, höh, yleensä ne jotka joutuu petetyiksi joutuvat kokemaan sen uudestaan uusissa suhteissa. Joitain vain petetään aina.
- eikettua
wongbe kirjoitti:
Mulle yhdesäasuminen silloin kun erilleen muutto oli jo päätetty oli koko eroprosessin vaikeinta aikaa. ***utti kokoajan. Nyt olet pohjalla. Sille ei voi mitään. Kuukauden päästä olet edelleen pohjalla ja rikki muutta et niin paljon. Puolen vuoden päästä huomaat ensimmäiset valonpilkahdukset. Vuoden päästä voit olla jo onnellinen.
Voimia kovasti!Jos olisi ollut salasuhde jota jatkaa päivänvalossa, niin eipä ketuttaisi. Itse virallistin salasuhteen samana päivänä ja mies ihmetteli, että mistäs tuo uus heppu oikein tuli. sanoi et onhan se ollut mulla jo 1,5 vuotta. Ei ketuttanut enään:)
- wongbe
Pakko täydentää vielä omaa kertomusta miten elämä on jatkunut.
Aika nopeasti vastaan tuli ensimmäinen suhde ja aika nopeasti se loppuikin.
Tämä nainen oli oikein mukava mutta tiesin jo heti ettei suhde tule kestämään, koska EI TUNTUNUT miltään.
Mielenkiintoista. Suhde ei kuitenkaan satuttanut kumpakaan osapuolta ja koen sen olevan hyvä suhde, koska huomasin että naisiin voi taas luottaa.
Toisaalta olen tietyllä tavalla taas nollpisteessä ja aionkin keskittyä nyt omaan hyvinvointiin ja yksinolemiseen. En aio aloittaa suhdetta saati tapailla ketään ennenkuin olen itse valmis ja joku ihminen TUNTUU joltakin. Sitä mitenkauan siihen menee en tiedä, ehkä vuosi tai kaksi. Mutta en jaksa murehtia asiasta juuri nyt vaan vedän rullaluistimet jalkaan ja menen nauttimaan kesäsäästä ja omasta ajasta.
Edellenkin voimia kaikille eronneille! Samaa vuorta kiivetään!- Matleena2
Kiitos kirjoituksestasi Wongbe ja muut täällä. Kirjoituksesi antoi minulle paljon lohtua ja uskoa! Itse olen juuri eronnut ja mieheni muuttanut kotoa pois. Alunperin olin itse aktiivisempi eron hakija, koska parisuhteemme oli niin vaikea, eikä mieheni halunnut hakea apua kanssani, eikä myöskään osannut puhua asioistamme koko suhteen aikana..oli siis todella paljon puhumattomia asioita.
Meillä ei tietääkseni pettämistä ollut puolin eikä toisin, muuta kyllä. Olen nyt vaan niin pohjattoman surullinen ja pettynyt..toisaalta taas helpottunut, että voin taas hengittää vapaasti. Mielialat vaihtelevat, vielä kun pystyisi kunnolla taas itkemään.
Voimia toivotan minäkin kaikille teille eronneille. - wongbe
Hah.
Musta tuntuu että otin aika ison askeleen eteenpäin tällä viikolla.
Muistan silloin eron alkuaikana kun menin baariin niin yritin ihan hirveesti jahdata suhteita mutta ei siitä vaan tullut mitään. Nyt olin eilen samaisessa yökerhossa ja biletin YKSIN. Ja minulla oli todella hauskaa. Kuinka ollakkaan ihmisiäkin alkoi löytyä kuin itsestään. Tosin ei mitään sen kummempaa. Ja alan pikkuhiljaa tajuta sen faktan että en välttämätä tarvitse ketään omaan elämään ja työskentelen oma n onneni kanssa. Yksinelämisen vaihtoehto on tällä hetkellä todella varteenotettava. Ja jos joku joskus kävelee vastaan niin sitten kävelee. - laastariiii
Moni hankkii laastarisuhteen itselleen eron jälkeen ja satuttaa toista syytöntä osapuolta turhaa. Tosi reipasta ja reilua?
- zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
Juuri näin. Erossa on aina hyvätkin puolensa, jos vain suostuu näkemään ne.
- usseeta
Hyvä puoli erossa on se että nyt voi olla julkisesti useitakin suhteita ja yhtaikaa:)
- wongbe
Päivittelempä tässä omat kuulumiset avioeroprosessiin liittyen. Kun viimeksi kirjoittelin heinäkuussa nin sen jälkeen iski hillitön suru. En ollut oikeastaan surrut avioeroa ollenkaan, ainoastaan mennyt vaan. En surrut ex-puolisoa vaan muuttunutta elämäntilannetta, kaikki mitä olin suunnitellut meni uusiksi. Tällä viikolla pystyin toteamaan että olen päässyt erosta yli ja olen löytänyt oman onneni. Elämänastiani on taas täyynnä ja jopa läikkyy välillä! Haluaisin vaan kertoa tämän kaikille eroa läpikäyville että selviäminen vaan ottaa aikansa. Minulla meni puolivuotta ja se on varmaan minimiaika. Alun terapia helpotti käsittelemään asioita. Ja voin kyllä sanoa että olen kypsynyt ihmisenä aikalailla ja oppinut ymmärtämään elämänmenoa.
Surun aikana minulla ei ollut minkäänlaisia ihmissuhteita ei edes yhdenyönjuttuja koska en varmaankaan ollut kovinkaan viehättävää seuraa.
Nyt katselen ikkunasta ulos, aurinko paistaa ja pikkukakkonen pauhaa alakerrassa. Kohta painutaan lapsen kanssa pihalle ja suunnataan katse tulevaisuuteen. Odotan tulevaa innolla enkä jaksa enää murehtia. Luulen etten enää kirjoita tähän avioeroviestiketjuun enkä edes lue sitä. Kuitenkin toivottelen voimia kaikille! - wongbe
No katsoin sitten kuitenkin! Reilu vuosi asusteltu yksinään ja hiirrmu onnellista aikaa on ollut koko vuosi! Lapsen kannalta asiat puolestani on mennyt hyvin ja toisaalta lapsen kanssa oleminen keskenään kasvattaa myös aikuisena. Ehkä jälkeenpäin ajateltuna tarvitsin sellaisen kasvun, olempahan ainakin kypsempi nyt. Lisäksi elän uudessa rakkaussuhteessa joka alkoi loppusyksystä ja on kyllä aivan upeaa! Jotenkin avioeron jälkeen löysin itseni ja sen mitä haluan elämältä. Ja tämä nykyinen suhde tuntuu juuri siltä. Ehkä oman kypsymisen kautta myös vakaan parisuhteen rakentaminen on ollut helppoa. Sen olen myöskin oppinut, että kun on rehellinen itselle ja muille niin elämä on kuohtuulliisen simppeliä. Pidin vuosi sitten päiväkirjaa omista tuntemuksista ja nyt on hirmuisen mukavaa lukea ajatuksia mitä silloin oli mielessä. Ehkä se auttaa tajuamaan, että eron jälkeen on väistämätöntä käydä läpin kasvuprosessi ja antaa itselle aikaa. Ja se asunnosta ja muksuista tappeleminen on ihan turhaa, koittakaa hoitaa asiat sööristi ja satuttaa lapsia ja itseännr mahdollisimman vähän.
- hyhyyta
taisi olla ns 2uusi" suhde jo odottamassa valmiina. Srn verta nopeaa toimintaa, että itsepohdiskelua ei ole voinut tapahtua. Olen aikaisemminkin lukenut saman jutun. hyihyi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh932245Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1561838- 1761393
- 234845
- 62769
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol11766- 65764
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako212633- 50628
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </349591