Eettiset arvot eivät kuulu filosofian piiriin mutta niiden soveltamisen logiikka kuuluu. Juuri kuulin uutisista, että Suomessa suunnitellaan tuomioiden lieventämistä, jos syytetty tunnustaa rikoksen. Minun moraalilogiikkaani tämä kuullostaa hyvin pahalta.
Verratkaa seuraavia tapauksia.
1. Iranissa, Kiinassa ym: Syytettyltä haetaan tunnustusta kiduttamalla: "kidutus lopetetaan, jos tunnustat!"
2. Pian Suomessa: "Saat lyhyemmän rangastuksen, jos tunnustat!"
Ajatus on täysin sama, kysymys on vain aste-erosta. Ei mitään väliä, onko tuomittu oikeasti syyllinen vai ei, pääasia, että löydetään joku, josta tehdään syyllinen. Molemmissa tapauksissa houkutellaan syytöntä tunnustamaan jotakin, johon hän ei ole syyllistynyt.
Ollaan meilläkin vajoamassa alas. Pian taas kidutuksella hankitut tunnustukset varmaan tulevat meilläkin harkintaan. Suunta on sama.
Verratkaa seuraavia tapauksia.
1. Iranissa, Kiinassa ym: Syytettyltä haetaan tunnustusta kiduttamalla: "kidutus lopetetaan, jos tunnustat!"
2. Pian Suomessa: "Saat lyhyemmän rangastuksen, jos tunnustat!"
Ajatus on täysin sama, kysymys on vain aste-erosta. Ei mitään väliä, onko tuomittu oikeasti syyllinen vai ei, pääasia, että löydetään joku, josta tehdään syyllinen. Molemmissa tapauksissa houkutellaan syytöntä tunnustamaan jotakin, johon hän ei ole syyllistynyt.
Ollaan meilläkin vajoamassa alas. Pian taas kidutuksella hankitut tunnustukset varmaan tulevat meilläkin harkintaan. Suunta on sama.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet osittain oikeassa. Minua tuossa Suomeen havitellussa käytännössä häiritsee eniten se, että muutoksella etsitään helpotusta nimenomaan talousrikosten tutkintaan. Kuitenkin juuri talousrikoksissa syytetty on useimmiten itse aivan vilpittömän varma syyttömyydestään. Useimmiten hän ei edes miellä tehneensä rikosta. Se johtuu äärimmäisen monimutkaisesta vero-, konkurssi-, ja työlainsäädännöistä. Omasta mielestään yrittäjä on toiminut oikein ja käyttänyt OMIA rahojaan, mutta yleisen "oikeustajun" mielestä hän on huijari ja oikeus mätkäisee hänelle vuosien tuomion osaamattomuudesta ja laiminlyönneistä. Näin vain on, sanottakoon mitä tahansa.
Talousrikokset ovat suomalaiselle "oikeustajulle" muutenkin täysin sokea piste.
Talousrikostuomioiden keskimääräinen pituus on huomattavasti suurempi kuin henkilöön kohdistuvissa rikoksissa. Tämä johtuu tietenkin kansakunnan kateudesta ja pahansuopaisuudesta menestyneitä kohtaan. He haluavat yrittäjälle ja yritysten johtohenkilöille rangaistuksen myös "ökyelämästä", jota nämä ovat onnistuneet viettämään. Se on sairasta, mutta NIIN suomalaista.
Tavallaan sama asia, mutta kuitenkin eri.. Suomessa ei ole pakkoa, toisin kuin Kiinassa, vaan tunnustaminen on vapaaehtoista. Tapaukset, joissa tunnustamisesta on mahdollista hyötyä: Ole tehnyt rikoksen oikeasti ja tunnustat. 2, Et ole tehny rikosta, mutta tulet saamaan tuomion rikoksesta, jota et ole tehnyt.
Ensimmäisessä tapauksessa logiikka ja hyöty selviä. Ei tarvitse uhrata voimavaroja viranomaisten selvittelyihin, ja syytettykin hyötyy.
Toisessa tapauksessa hieman niin ja näin. Jos puhutaan pelkästä tuomion pituudesta niin syytetyn kannattaa tunnustaa vain jos on lähestulkoon varmaa, että hänet tuomitaan syyttömänä. Hän saa kuitenkin oman harkintansa mukaan tunnustaa. Tämä voi johtaa hänen tuomitsemiseensa ilman rikosta, mutta näin kävisi lähestulkoon varmasti myös ilman tunnustamista.
Suomessa ei ole pakkoa, toisin kuin Yhdysvalloissa (CIA), vaan tunnustaminen on vapaaehtoista.
Olet näköjään kovasti viehtynyt takavuosina harjoitetusta "loogisesta positivismista". Kyseistä ajatussuuntausta harrastivat varsinkin ns. Viinin piiriin kuuluvat henkilöt, joiden päätavoitteena oli metafysiikan kielto. Valitettavasti nuo "piiriläiset" joutuivat luopumaan tiukasta positivistisesta kannastaan, sillä se ei toiminut taipumuksia ja kvalioita esittävissä lauseissa. Myös metafysiikan kannastaan he joutuivat tinkimään, sillä heidän oli lopulta tunnustettava ainakin metaetiikka. Lisää tietoa löytyy Viinin piiriin liittyvästä kirjallisuudesta ja tietokannoista
Juridiikan etiikkaan liittyvissä kysymyksissä kannattaa tutustua ns. vangin dilemmaan,ja muihin vastaaviin pelitilanteisiin. Ne antavat hyvän kuvan siitä, että ehdoton loogisuus ja rationaalisuus ei aina tuota parhainta mahdollista lopputulosta. Itseasiassa loogisuus ja rationaalisuus saattaa johtaa melko kummallisiin lopputuloksiin. Ajatellaan esimerkiksi jotain kauppaliikkeistä pihistelevää varasta. Tämän tekohan on mitä tuomittavin. Mutta kun itse kauppias huijaa asiakasta, niin kas, tällöin kyse onkin vain taitavasta liiketoiminnasta. Kuitenkin loogisesti ajatellen kumpikin ovat varkaita. Toisen varkaus vaan on hyväksyttävää, toisen ei.
"Toisen varkaus vaan on hyväksyttävää, toisen ei"
Kumman varkaus sinun mielestäsi on hyväksyttävää ja miksi?
Vastaus sisältyy jo kirjoitukseeni. Kauppiaan "varkautta" pidetään yleensä ainakin moraarirelativismissa hyväksyttävänä, koska se mielletään usein vain kulttuuriin kuuluvaksi, taitavaksi liiketoiminnaksi. Nykyään sama koskee monia muitakin "moraalisesti" merkittäviä asioita, kuten esim. koronkiskontaa, joka niin ikään näyttää olevan hyväksyttävää. Tosin huijauksen kohteeksi joutunut saattaa olla erimieltä ainakin, jos kokee joutuneensa huijatuksi. Sen sijaan moraalirealistit, varsinkin deontologit, pitävät kaikkia varkaustapauksia tuomittavina
Itse edustan lähinnä kontraktualistista ja utilitaristista linjaa. Siinä punnitaan niin itse teon moraalista arvoa, kuin myös teon seurauksia. Silloin kun yhteiskunnassa yhteisesti sovitaan tietyistä moraalisista pelisäännöistä ja jos ne samalla ovat johdonmukaisia ja kestävät kriittistä tarkastelua, sekä koskettavat yhtäläisesti kaikkia, niin homma on ok. Näin ollen, jos yhteiskunta sallii liiketoiminnallisen keplottelun ja varsinkin, jos se hyödyttää kaikkia yhteiskunnan jäseniä ja jopa kaikkein heikompiosaisia, niin siitä vaan. Sama juttu näpistelijän kohdalla. Jos näpistely on pientä ja jos se tapahtuu esim. nälkäkuoleman uhatessa tai vaaratilanteen sattuessa, sekä syyntakeettomana, niin en lähtisi näpistelijää tuomitsemaan.
Nuo mainitsemani tapaukset ovat melko yksinkertaisia. Niiden tarkoituksena olikin tuoda esille moraalikäsityksiin liittyvät loogiset vaikeudet. Arkielämässä tilanteet ovat usein paljon monimutkaisempia ja ne tulevat vastaan niin nopeasti, ettei ole aikaa syvällisempiin moraalipohdintoihin, saati loogisiin päätelmiin. Tällöin joudutaan turvautumaan usein ns. peukalosääntöihin ja itse moraalipohdinta tehdään ajan kanssa.
Tähän voi toisaalta vastata käytännöllisesti: lailla ei välttämättä ole tekemistä moraalin tai oikeustajun kanssa. Moraali tai oikeustaju on kunkin ihmisen oma käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Laki taas demokratiassa pyrkii vain noudattamaan enemmistön moraali tai oikeustajua (eikä siis koskaan välttämättä vastaa kenenkään yksilön omaa oikeustajua). Lain tulkinta, on sekin sitten taas ihan oma juttunsa.
Toisaalta mielestäni on kyllä ihan yleisen oikeustajun mukaista se, että ihminen on oikeutettu saamaan palkkaa työstään, senhän takia työtä tehdään että sen avulla ihminen elää. Näinhän asia on aina ollut: maatalousyhteiskunnissa ihminen teki paljon töitä ja sai siitä palkan (sen minkä pelto tai karja tuotti). Kun me eletään rahataloudessa, jossa arvoa mitataan rahalla on myös palkka saatava rahana. Kauppias on hankkinut myytävät tuotteet jostain, hän tarjoaa kauppapaikan jossa tuotteet myydään ja tarjoaa lisäksi usein tietoja myytävistä tuotteista, joten hänkin kyllä tekee työtä josta on palkan ansainnut. Ei siis voida vaatia että kauppiaskaan tekee työtä ilmaiseksi kun ei siihen kuitenkaan kovin moni muukaan suostu ainakaan nykyään (kiitos AY-liikkeen).
Mielestäni noita ei voi verrata keskenään. Kiinassa ja joissain muissa (totalitaarisissa) maissa syytettyä vaikka hän olisi syytön kidutetaan jotta häneltä saadaan tunnustus ja sitten tulee tuomio (välttämättä ei ole lainkaan näyttöä syytetyn syyllisyydestä, jolloin syytetty tunnustaa vain päästäkseen eroon kidutuksesta, eli valitsee pienemmän pahan).
Kun taas Suomessa "saat lyhyemmän rangaistuksen jos tunnustat" periaatetta käytetään sellaisissa tapauksissa joissa näyttö riittää kuitenkin tuomioon, jolloin tunnustaminen lyhentää rangaistusta. Tämä ajatus on lähinnä käytännöllinen, säästetään rahaa kun tuomioistuin käsittelyä voidaan lyhentää. Suomessa syytettyä ei voi tuomita ilman näyttöä syyllisyydestä. Ongelma voi olla sellainen tapaus, jossa näyttö syyllisyydestä on vahva (niin vahva, että syytetty tajuaa itsekin että tuomio on lähes varma, vaikka hän itse asiassa olisi syytön), tällöin syytetyllä on luonnollisesti suuri houkutus tunnustaa rikos jota hän ei tehnyt päästäkseen helpommalla, tosin tällöinkin lopputulos on syytetyn kannalta edullinen, hänhän saa helpotusta tuomioon rikoksesta jota ei edes tehnyt.
Kiinnostava ajatus erikoisen otsikon takana. Mikä tilanne Suomessa on sinun mielestäsi nyt? Lehden uutisosiosta luin, että bussikuski oli lyönyt nyrkillä miestä, joka oli ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin ja sanoi, että "kyllä se on niin, että Suomessa ei ketään lyödä ilman rangaistusta." Onko tämä totta? Suomessa miestä ei lyödä ilman rangaistusta. Naista kyllä lyödään. Miehen ei tarvitse kun kieltää syyllisyytensä - kodin seinien sisäpuolelle kun ei nähdä. - Erikoista on, että melkein päivittäin saa lukea ihan ihmeellisiä asioita tyyliin: Iäkäs mies ei saa minkäänlaista rangaistusta, vaikka on tuottanut naiselle neliraajahalvauksen. Miksi, koska hänellä ei ole aiempia rikosrekisterimerkintöjä ja hän kielsi ymmärtäneensä, että tuollaisia vammoja voisi syntyä. - Yhtä mieltä olen Sinun kanssasi siitä, että yhtä asiaa muuttamalla tilannetta ei ratkaista. Suomen oikeusjärjestelmä tarvitsee perusteellisen remontin. Sen lisäksi seuraamusasteikkoa on ensin kovennettava, sitten noudatettava ja vasta sen jälkeen voisi ehkä muiden toimenpiteiden osana olla kyseinen muutos mahdollinen. Tällä ilmeisesti haetaan apua nykyiseen poliisien tilanteeseen, resursseja kun ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi jokaisen rikoksen selvittämiseen. Tällaisen tilanteen jatkuessa ensimmäiseksi kärsivät iäkkäät, lapset ja naiset. Mutta huoli pois, kyllä se on niin ettei miestä saa edelleenkään Suomessa lyödä ilman rangaistusta. OEOOL=oikeudella ei ole omaa logiikkaa