Olen käynyt läpi rankan muutoksen. Voin melkein väittää, että sillä entisellä tyypillä ja tällä nykyisellä minulla ei ole juuri muuta yhteistä kuin sama nimi ja sosiaaliturvatunnus.
Mikä siis muuttui?
Aiemmin olin neuroottinen (oli myös useita fobioita), saamaton, työtön, epäsosiaalinen, juopotteleva, syrjäytynyt, kaikkea pelkäävä ja jännittävä vätys. Elin työttömyysturvan ja epämääräisten haaveiden varassa. Päivät vietin lähinnä makailemalla ja maleksimalla.
Nykyisin olen päässyt sekä kaikista neurooseistani, että fobioistani, en käytä mitään kemiallisia stimulansseja (paitsi kahvia), olen menestynyt yrittäjä (taloudellisesti miljonääri), noin sadan ihmisen työnantaja, luova ja luonteeltani joustava ja seurallinen. Lienee turhaa sanoa, että olen myös muutoksesta sanomattoman kiitollinen. Olen myös lähes joka hetki onnellinen ja elämisen riemua täynnä.
Miten muutos tapahtui?
1. Annoin totaalisesti periksi ja totesin vilpittömästi, ilman selityksiä ja puolusteluja tilanteeni ja kurjuuteni.
2. Uskoin, että muuttuminen on mahdollista
3. Kävin läpi (analyyttisesti ja rehellisesti) koko aiemman elämäni vaiheet ja varsinkin sen traumaattiset hetket.
4. Rakensin itselleni kokonaan uuden ajattelutavan ja asennemaailman.
5. Asetin selkeät taloudelliset ja ammatilliset tavoitteet (jokainen on täyttynyt)
6. Opettelin olemaan kiitollinen kaikesta mahdollisesta.
7. Etsin elämälleni syvemmän selityksen ja merkityksen
Aloitin tämän kaiken yhdessä samanhenkisten muutosta haluavien ihmisten kanssa. Osa heistä onnistui, suurin osa ei. Jos muut jäivät "tiepuoleen", jatkoin yksin.
Kysymys ei ole uskonnosta, ei psykologisesta suuntauksesta, ei ideologiasta. Kysymys on TOTUUDELLISUUDESTA:
Totuudellisuus on se, joka muuttaa. Se on maailman näkemistä ja kokemista sellaisena kuin se oikeasti on, ilman egon aihetuttamia vääristymiä.
Olen juurin työstämässä kirjaa tästä muutokseen johtavasta prosessista. Julkaisen sen muutaman kuukauden kuluttua ensin netissä sitten printtinä.
Silti tämä ei ole mainos. Halusin vain kertoa teille, jotka painitte neurooseista, peloista, saamattomuudesta ja muusta psykologisesta riesasta kärsien paskaelämän kurimuksessa, että muutos on mahdollinen. Tosin se vaatii paljon. Itse asiassa lähes kaiken. Kysymys kuuluu oletteko valmiit? Jatkokysymys kuuluu: kun sanotte olevanne valmiita, oletteko TÄYSIN vilpittömiä niin sanoessanne?
Autan teitä kokemuksellani, jos molempiin kysymyksiin vastaus on: KYLLÄ.
Mikä siis muuttui?
Aiemmin olin neuroottinen (oli myös useita fobioita), saamaton, työtön, epäsosiaalinen, juopotteleva, syrjäytynyt, kaikkea pelkäävä ja jännittävä vätys. Elin työttömyysturvan ja epämääräisten haaveiden varassa. Päivät vietin lähinnä makailemalla ja maleksimalla.
Nykyisin olen päässyt sekä kaikista neurooseistani, että fobioistani, en käytä mitään kemiallisia stimulansseja (paitsi kahvia), olen menestynyt yrittäjä (taloudellisesti miljonääri), noin sadan ihmisen työnantaja, luova ja luonteeltani joustava ja seurallinen. Lienee turhaa sanoa, että olen myös muutoksesta sanomattoman kiitollinen. Olen myös lähes joka hetki onnellinen ja elämisen riemua täynnä.
Miten muutos tapahtui?
1. Annoin totaalisesti periksi ja totesin vilpittömästi, ilman selityksiä ja puolusteluja tilanteeni ja kurjuuteni.
2. Uskoin, että muuttuminen on mahdollista
3. Kävin läpi (analyyttisesti ja rehellisesti) koko aiemman elämäni vaiheet ja varsinkin sen traumaattiset hetket.
4. Rakensin itselleni kokonaan uuden ajattelutavan ja asennemaailman.
5. Asetin selkeät taloudelliset ja ammatilliset tavoitteet (jokainen on täyttynyt)
6. Opettelin olemaan kiitollinen kaikesta mahdollisesta.
7. Etsin elämälleni syvemmän selityksen ja merkityksen
Aloitin tämän kaiken yhdessä samanhenkisten muutosta haluavien ihmisten kanssa. Osa heistä onnistui, suurin osa ei. Jos muut jäivät "tiepuoleen", jatkoin yksin.
Kysymys ei ole uskonnosta, ei psykologisesta suuntauksesta, ei ideologiasta. Kysymys on TOTUUDELLISUUDESTA:
Totuudellisuus on se, joka muuttaa. Se on maailman näkemistä ja kokemista sellaisena kuin se oikeasti on, ilman egon aihetuttamia vääristymiä.
Olen juurin työstämässä kirjaa tästä muutokseen johtavasta prosessista. Julkaisen sen muutaman kuukauden kuluttua ensin netissä sitten printtinä.
Silti tämä ei ole mainos. Halusin vain kertoa teille, jotka painitte neurooseista, peloista, saamattomuudesta ja muusta psykologisesta riesasta kärsien paskaelämän kurimuksessa, että muutos on mahdollinen. Tosin se vaatii paljon. Itse asiassa lähes kaiken. Kysymys kuuluu oletteko valmiit? Jatkokysymys kuuluu: kun sanotte olevanne valmiita, oletteko TÄYSIN vilpittömiä niin sanoessanne?
Autan teitä kokemuksellani, jos molempiin kysymyksiin vastaus on: KYLLÄ.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienoa, kuulostaa samalta mitä itsekin olen kokenut. Valitettavasti vain moni onnettomaksi itsensä syystä tai toisesta kokeva haluaa tiedostamattaan jatkaa onnetonta elämäänsä eikä ole ihan vilpittömän aidosti ja tosissaan kiinnostunut saamaan todellisia ja pysyviä ratkaisuja ongelmiinsa, vaikka niin saattaa väittääkin ja itsekin uskoa siihen. Ja niin onneton elämä jatkuu. Kyllä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.