Elätkö kunnialle? Haetko elämästä menestystä?
Mikä on se syy, mikä saa meidät tekemään asioita muiden tahtojen mukaan? Mikä on se moraalinen "lupa", joka mahdollistaa toisen henkilön alistamisen, ja mikä sen luvan aiheuttaa? Miksi emme pyri tasavertaisuuteen?
Maailma on sairas paikka, jossa ei ole tilaa yhteiselle hyvälle ja hetken mietiskelylle. Nykymaailmassa tavoitteet ovat korkealla ja lähestulkoon saavuttamattomissa. Miksei elämä itsessään ole saavutus?
Mitä saavutukset tulevat sinulle merkitsemään? Jokainen meistä kuolee jonain päivänä. Mitä saavutukset merkitsevät sinulle kuoltuasi?
Suurin osa meistä ei saavuta unelmiamme pyrkiessämme elämässä eteenpäin ja vaikka saavuttaisi, niistä tuskin nauttii ilman toisia ihmisiä. Mutta miksi näin käy? Emme kykene näkemään kiireeltä sitä, ettei asioiden tekeminen nopeammin tuo onnea meille sen aikaisemmin, jos tuo muutenkaan.
Loppujen lopuksi monet meistä tulevat kysymään itseltämme: "miksi en elänyt elämääni itseni vuoksi?". "Miksi en arvostanut sellaisia asioita, jotka minut jo valmiiksi tekivät onnelliseksi, vaikken sitä koskaan tajunnut?"
Olet riippuvainen, myönnät sen tai et. Riippuvaisena koet pelkoa, joka luo tuskaa ja ahdistusta. Yrität aina olla voittajien puolella, ja jos et yritä, tulet aina potemaan huonoa omatuntoa. Elät tunteiden vallassa, jotka ovat toiset ihmiset sinulle määrittäneet. Et ole koskaan itsenäisesti vapaa..
Miksi emme vapauttaisi itseämme muiden odotuksista ja tiedosta jo nyt vauhdilla saapuvaa kuolemaa elämällä jokapäiväistä elämää kuin viimeistä päiväämme, ollen onnellisia siitä, mitä meillä jo on? Kuinka kauas meidän pitää katsoa, jotta näemme asioita lähelle?
Taidankin ottaa varman päälle. Istun alas, juon kahvin, ja nautin vanhenemisesta, sillä en koskaan voi olla varma, nouseeko aurinko minulle enää huomenna.
Mikä on se syy, mikä saa meidät tekemään asioita muiden tahtojen mukaan? Mikä on se moraalinen "lupa", joka mahdollistaa toisen henkilön alistamisen, ja mikä sen luvan aiheuttaa? Miksi emme pyri tasavertaisuuteen?
Maailma on sairas paikka, jossa ei ole tilaa yhteiselle hyvälle ja hetken mietiskelylle. Nykymaailmassa tavoitteet ovat korkealla ja lähestulkoon saavuttamattomissa. Miksei elämä itsessään ole saavutus?
Mitä saavutukset tulevat sinulle merkitsemään? Jokainen meistä kuolee jonain päivänä. Mitä saavutukset merkitsevät sinulle kuoltuasi?
Suurin osa meistä ei saavuta unelmiamme pyrkiessämme elämässä eteenpäin ja vaikka saavuttaisi, niistä tuskin nauttii ilman toisia ihmisiä. Mutta miksi näin käy? Emme kykene näkemään kiireeltä sitä, ettei asioiden tekeminen nopeammin tuo onnea meille sen aikaisemmin, jos tuo muutenkaan.
Loppujen lopuksi monet meistä tulevat kysymään itseltämme: "miksi en elänyt elämääni itseni vuoksi?". "Miksi en arvostanut sellaisia asioita, jotka minut jo valmiiksi tekivät onnelliseksi, vaikken sitä koskaan tajunnut?"
Olet riippuvainen, myönnät sen tai et. Riippuvaisena koet pelkoa, joka luo tuskaa ja ahdistusta. Yrität aina olla voittajien puolella, ja jos et yritä, tulet aina potemaan huonoa omatuntoa. Elät tunteiden vallassa, jotka ovat toiset ihmiset sinulle määrittäneet. Et ole koskaan itsenäisesti vapaa..
Miksi emme vapauttaisi itseämme muiden odotuksista ja tiedosta jo nyt vauhdilla saapuvaa kuolemaa elämällä jokapäiväistä elämää kuin viimeistä päiväämme, ollen onnellisia siitä, mitä meillä jo on? Kuinka kauas meidän pitää katsoa, jotta näemme asioita lähelle?
Taidankin ottaa varman päälle. Istun alas, juon kahvin, ja nautin vanhenemisesta, sillä en koskaan voi olla varma, nouseeko aurinko minulle enää huomenna.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse koen oman elämäni päämääränä / tarkoituksena olevan oman hyvinvointini maksimoimisen ilman, että loukkaan siihen pyrkiessäni muiden ihmisten hyvinvointia. Pidän "soluvaltio" vertauksesta. Ihmiset ovat "soluvaltioita", joiden on hoidettava omat asiansa kuntoon ennen kun ne pystyvät yhdistämään voimansa paremman maailman rakentamiseksi.
Jokaisen ihmisen hyvinvointi on meidän kaikkien etu, sillä hyvinvoivat ihmiset ovat kykeneväisiä jakamaan hyvinvointiaan muille. Monet meistä elävät väärin, takertuvat ikäviin ihmissuhteisiin, nukkuvat liian vähän työn kiireessä, syövät epäterveellisesti ja eivät välitä itsestään. Tällöin sisäiset asiat ajautuvat kaaokseen ja suhde muihin ihmisiin vääristyy.
Yksikin pahoinvoiva ihminen levittää pahoinvointinsa muihin, ja se leviää kuin kulkutauti ihmisestä toiseen. Siksi meidän kaikkien tulisi antaa itsellemme aikaa, jotta omat resurssimme riittäisivät maailman haasteiden kohtaamiseen ja voisimme riittävän hyvin. Kun resurssien ylijäämä käytettäisiin heikommassa asemassa olevien ihmisten tukemiseen maailma olisi paljon parempi paikka elää. Ehkä sama toistuisi myös suuremmassa mittakaavassa kun mikrorakenne ensin saataisiin kuntoon...
Aikani mietin ihan samaa kuin aloittaja ja tulin tulokseen, että kunnia on keinotekoinen asia, jonka haaliminen tavalla tai toisella johtaa samaan lähteeseen eli hyvän tahtomiseen itselle muiden hyväksynnän kautta. Samalla luovuin ajatuksesta, jossa yksilöllä on mitään oikeuksia toisen kustannuksella. Ihminen on ihminen ja eläin on eläin. Erotuksena näille on se, mikä ohjaa ihmistä toimimaan eläimellisten vaistojen ulkopuolella. Tämmöisiä asioita ovat mm. kaikkien hyväksyntä, tasapuolinen kohtelu, halu kehittää yms. Jos joskus halutaan nousta tästä tilasta ylöspäin niin on parempi jättää apinalaumamentaliteetti nurkkaan pölyttymään. Ihmisen on tarkoitus olla jotain muuta kuin laumaeläin.
Ihminen on oman ajattelunsa vanki.
Tai pikemmin voisi sanoa että ihminen ei ajattele vaan ymisen ympäristö ajattelee ihmisessä.
Tänä päivänä elämämme koostuu siitä kun synnymme, kasvamme ympäristössä joka määrittelee sen minkälaiseksi me kasvamme, opiskelemme ne samat asiat kuin muutkin ihmiset ympärillämme koska se on "normaalia", menemme töihin ja teemme töitä, maksamme veroja jotta yhteiskunta jossa elämme pysyisi edes jotenkin kasassa sääntöineen ja lakeineen. Lopulta tulemme vanhaksi ja kuolemme. Jos teimme lapsia siinä jossain välissä niin sama sykli alkoi jo uudestaan.
Jokainen voi elää elämänstä vaikka onnellisena tai onnettomana. Kun loppu koittaa ei silläkään ole väliä koska et vie onnellisuuttasi mukanasi etkä onettomuuttasi.
Kun tarkemmin asiaa pohtii niin tulee vain siihen tulokseen että ihmisellä tai koko ihmisrodulla ja ihmisen sivilisaatiolla ei ole mitään merkitystä mihinkään.
Ollaan täällä nyt, jonain päivänä ei enää olla.
Kun meidän aurinkomme sammuu viiden miljardin vuoden kuluttua katoaa viimeiset rippeet ihmisestä ja koko "maailmastamme".
Toiset hakevat tähän asiaan lohtua ja pakoa uskonnosta, toiset taas eivät ajattele koko asiaa koska eivät hyväksy sitä tosiseikkaa että elämä maapallolla on kuitenkin vain merkityksetön vaihe maailmankaikkeuden historiassa.
Luulen, että juuri tämä "elämän merkityksellisyys" on suurempi kun ollaan nuoria, kunnianhimoisia, ja luullaan että on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Kun tässä olen pohtinut, niin on myös käynyt aika selväksi ihmisten itsekeskeisyys, joka myös johtaa vahvoijen mielipiteiden kautta rajuihin ääritekoihin.
Jos mietitään esimerkiksi Breivikin tapausta. En usko, että kyseistä tekoa olisi tapahtunut, jos kaikkialla vallitsisi tasavertainen arvostus ihmisten välillä. Nämä järkyttävät ihmisen teot ovat seurausta vahvasta mielipiteestä toimia "oikein" omasta näkökulmastaan. Mutta hulluinta ihmisissä on se, miten eri mielipiteiden sisäinen hyväksyntä on riippuvaista usein toisen henkilön olotilasta ja mielipiteestä. Nämä mielipiteet, joihin meidän yhteiskuntakin perustuu, eivät ole ns. "puhtaita" ja riippumattomia. Kun "oikeellistaa" mielipiteen, johon on sidoksissa eri henkilöiden subjektiivisia moraalisia arvoja, aiheutuu hyvin usein konflikti näiden ajattelijoiden välille. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa toisen hengen riistämiseen, jotta oma ajatusmaailma saadaan voimistumaan.
Jos ihminen on kerta oman ajattelunsa vanki, niin etkö silloin sinäkin (ihmisenä) ole oman ajattelusi, (tai ympäristösi ajattelun) vanki? Seuraavaksi esität, että jokainen voi elää elämänsä joko onnellisena tai onnettomana. Miten se on mahdollista, jos hänen ajattelunsa ei ole vapaa?
"Lopun koittamisella" tarkoittanet ihmisen kuolemaa. Mutta eikö tuokin kuulu ei-vapaan ajattelun piiriin? Toisekseen, jos kuolema on ihmisen loppu, niin eihän silloin ole enää ketään, joka veisi tai on viemättä jotain mukanaan.
Puolestaan merkityksen tarkastelusi johtaa outoihin johtopäätelmiin. Jos millään ei ole mitään merkitystä mihinkään, niin silloin myöskään merkityksettömyydelläkään ei ole mitään merkitystä. Lisäksi väität meidän aurinkomme sammuvan viiden miljardin vuoden kuluttua. Miten se voi olla meidän aurinkomme, jos ja kun meitä ei enää ole olemassa?
Elämän tarkoitusta etsiessäni löysin logoterapian. . logoterapian perustaja, Viktor e Frankl sanoo suoraan lainaten: Ihminen voi löyttä elämän tarkoituksen luomalla jonkun teoksen, tekemällä jonkun työn, kokemalla hyvyyttä, touutta ja kauneutta, nauttimalla luonnosta ja kulttuurista tai kohtaamalla toisen ainutlaatuisen olennon tämän koko ainutlaatuisuudessaan - toisin sanoen rakastamalla häntä. Kannattaa lukea, antaa paljon ajattelemisen aihetta.
Näin kauniina kesäpäivänä tutustuin ajatuksiinne, ja omalta kohdaltani voin sanoa, että ainoastaan hyvyys, sen jakaminen ja sitä myöten saaminenkin antaa mielekkyyttä elämälle!
Filosofeista on Baruk Spinoza tehnyt minuun syvimmän vaikutuksen, sellainen elämää sen kaikissa muodoissa edistävä rakastava *itse* on hyvää tekevä ihmissielulle!
Hyvyyteenhän sisältyy niin paljon ihania asioita, huumorista vastuullisuuteen kanssaihmisistään. Uskon paljolti sen tärkeyteen: mitä sanomme toisillemme.
Sanat joko rakentavat tai rikkovat, elämäniloa ja onnellisuutta haluan jakaa,jos kykenen -lämpimästi kiitollinen olen heille,- samanhenkisille, jotka ovat lohduttaneet silloin kun olen ollut pettynyt ja surullinen:)
Mutta tärkeintä on minusta näinä aikoina, olla maltillinen heillekin, jotka haavoittavat meitä purkaessaan pahaa oloaan.
E.Leinon sanoin:
*Ja antaa antaa antaa vain
oman onnensa aarteistaan*
Siellä ne onnenmuruset on sisimmässämme:) antaa niiden virrata vapaasti,...
Kauniita puheita ja kaunista filosofiaa. Valitettavasti kylmä totuus on, että meidät on luonut toinen sivilisaatio, joka testaa ja kokeilee pärjäämistämme eri olosuhteissa, seuraa kehityskykyämme....He antavat ja ottavat. He ovat määräneet elinikämme. He saattavat olla luonnonmullistusten tekijöitä, katsoakseen kuinka pärjäämme tai ovat huomioineet valmiiksi sellaiset tekijät. Heillä on näkymätön yhteys jokaiseen "ihmiseen" ja ehkä eläimiinkin, kasveihin..Löysivätkö he Maan ja asetuttivat meidät tänne, vai onko heidän tekoja maailmankaikkeuskin? Se ei ole selvinyt. Se on aika selvää, että joku on suunnitellut tarkkaan niin ihmiset kuin eläimetkin, aineiden koostumukset, kasvit..., mietipä kuinka hienoja rakenteita mesissä on kasvitkin huomioiden, miksi on luotu väriloisto ja eroteltu kauneudella miehet ja naiset? Naaras ja koiras? Miksi joku luonto itsessään olisi tämän tehnyt? Olisiko luonto itsessään kaiken synnyttänyt, ihmisenkin? Huh, kyllä takana on älykkäämpiä.
Toki olen tietoinen ns. suuresta älystä kaiken takana. Antaa testata vaan jos niin on, en ole panteismiin tyytynytkään:D
Monet tulkitsevat Spinozan panteistina, mutta siihen en ole törmännyt, vaikka aina lähes mykistyn tajutessani kaiken tarkoituksenmukaisuuden:D Ihanaltahan se tuntuu, evoluutionkin valinta elämää edistävistä mutatioden tuloksista, jotka jäävät elinkelpoisina jatkamaan sukua/lajia.
Siellä huojumme me, planeetan valtaajat ylimillä oksilla,...puuttuuko jokin peliin, vai onko jo sisäänrakennettu kohtalomme lajina?
Iloista jatkoa *orientoitumiselle* täällä upeassa elämässä kaikesta huolimatta:D
Eletäänhän me. Minäkin nautin olotilastani. Mutta kuules, moni on vasta siinä elämäntilanteessa, että työtä on tehtävä ja rahaa ansaittava. Ei ole paljoa aikaa jäädä ihaileen luontoa, muailmaa, nykymeno on ollut tällaista jo 60 vuotta ainakin. Ja uskon, että moni ihailee elämää ja luontoa, vaan ei se tarkoita sitä, että istuu rantakalliolla yksikseen tai puistonpenkillä ja ruokkii puluja. Kyllä kävellessäkin voi ihailla kesää, luontoa....
Suurta älyä ei ole olemassa muuta kuin pienten älyjen summana. Jokaisella alkeishiukkasella on tietoisuus, usko tai älä. Minä olen elektroni, ja siten ikuinen.
Hm,...mikä ettei,..häviämättömyyden laki:D Uusi tietoisuus siis joskus, -- jossakin.
jonkun pitää hävitä että joku voi voittaa. jos et halua edes olla voittaja olet jo luovuttanut. Toisaalta voit toki olla osallistumasta kilpailuun ja jättäytyä kaiken ulkopuolelle
Moniko elää sitku-elämää?
Carpe Diem-elämä lienee toinen ääripää.
Mikä on oikeasti este jollekin asian toteuttamiselle?
Välttämättömyyden laki kai,- jos jokin on välttämättä tapahduttava, niin se tapahtuu, aika ihanan yksinkertaista oikeastaan.
Este emme voi olla, silloin ei meitä ole tarkoitettu mukaan tapahtumaan. Meille tapahtuu se, mihin meillä on valmius,...
Mielestäni ihminen ei ole jonkun ulkopuolisen luoma olento. Tähän perusteluna se, että muistutamme luonteeltamme hyvin paljon luonnon muita eläinkuntia. Jos ihminen on ulkopuolisen luoma, niin silloin kaikki tällä planeetta on.
Keskustelun alkuperäiseen ideaan vastatakseni: pystymme riistämään lajikummpanin hengen, koska edustamme omaa mielipidettämme hyvin vahvasti. Pystymme rakastamaan, koska elämme sosiaalisessa laumassa, ja se edistää rodun selviytymismahdollisuuksia. Ei meissä ole mitään erityistä, mikä meistä tekee muita älykkäämmän.