Miehen elämääkö?

Olen kyllä eroakin harkinnut, mutta siinä on vaan niin pirusti huonoja puolia. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja siinä on omaisuuttakin karttunut jonkin verran.
Avioerossa vaimoni saisi tietenkin puolet omaisuudesta, joka köytännössä tarkoittaisi talon myyntiä. Samalla menisi pilalle harrastukseni, johon kuuluu moottoripyörät ja vanhat jenkkiautot.
Käytännössä kaikki, mitä olen tulevaisuutta silmälläpitäen hankkinut, menisi vasaran alle.
Jälkikasvu onneksi on jo täysi-ikäistä, ettei se aiheuttaisi suurempaa huolta.

Toisaalta taas tuo pakkoselibaatti on murentanut itsetuntoa aika tehokkaasti. Kun muutaman vuoden ajan tulee ilta toisensa perään torjutuksi, alkaa itsevarmuus karista pikku hiljaa.
Tilalle tulee jonkinlainen katkeruus, enkä enää edes yritä sitä peitellä. Mutta ei se vaimossani saa aikaan minkäänlaista reaktiota. Eikö huomaa, vai eikö välitä, en tiedä.
Tilanteeni on vaikea, eikä mitään helppoa ratkaisua ilemisesti ole olemassakaan

mies47vuotta kirjoitti:

Olen kyllä eroakin harkinnut, mutta siinä on vaan niin pirusti huonoja puolia. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja siinä on omaisuuttakin karttunut jonkin verran.
Avioerossa vaimoni saisi tietenkin puolet omaisuudesta, joka köytännössä tarkoittaisi talon myyntiä. Samalla menisi pilalle harrastukseni, johon kuuluu moottoripyörät ja vanhat jenkkiautot.
Käytännössä kaikki, mitä olen tulevaisuutta silmälläpitäen hankkinut, menisi vasaran alle.
Jälkikasvu onneksi on jo täysi-ikäistä, ettei se aiheuttaisi suurempaa huolta.

Toisaalta taas tuo pakkoselibaatti on murentanut itsetuntoa aika tehokkaasti. Kun muutaman vuoden ajan tulee ilta toisensa perään torjutuksi, alkaa itsevarmuus karista pikku hiljaa.
Tilalle tulee jonkinlainen katkeruus, enkä enää edes yritä sitä peitellä. Mutta ei se vaimossani saa aikaan minkäänlaista reaktiota. Eikö huomaa, vai eikö välitä, en tiedä.
Tilanteeni on vaikea, eikä mitään helppoa ratkaisua ilemisesti ole olemassakaan

Lue lisää

Itse kun erosin, niin talo meni myyntiin. Muutin 3 lapsen kanssa vuokralle. Rahaa ei paljoa ollu. Mut olin onnellinen. Kyllähän myös ymmärrän,että olet tehny kovasti töitä ja luonut hyvät puitteet elämääsi. Mutta, oletko katkerana onnellinen? En usko. Rakkaus on silti tärkeintä ja kun saa vielä tunteilleen vastakaikua. Raha ja omaisuus ei välttämättä tuo sitä onnea. Voit vaan itse valita kumpi. Toivon, et löydät vielä naisen joka rakastaa, haluaa ja arvostaa sinua. Suukkoja sulle.

mies47vuotta kirjoitti:

Olen kyllä eroakin harkinnut, mutta siinä on vaan niin pirusti huonoja puolia. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja siinä on omaisuuttakin karttunut jonkin verran.
Avioerossa vaimoni saisi tietenkin puolet omaisuudesta, joka köytännössä tarkoittaisi talon myyntiä. Samalla menisi pilalle harrastukseni, johon kuuluu moottoripyörät ja vanhat jenkkiautot.
Käytännössä kaikki, mitä olen tulevaisuutta silmälläpitäen hankkinut, menisi vasaran alle.
Jälkikasvu onneksi on jo täysi-ikäistä, ettei se aiheuttaisi suurempaa huolta.

Toisaalta taas tuo pakkoselibaatti on murentanut itsetuntoa aika tehokkaasti. Kun muutaman vuoden ajan tulee ilta toisensa perään torjutuksi, alkaa itsevarmuus karista pikku hiljaa.
Tilalle tulee jonkinlainen katkeruus, enkä enää edes yritä sitä peitellä. Mutta ei se vaimossani saa aikaan minkäänlaista reaktiota. Eikö huomaa, vai eikö välitä, en tiedä.
Tilanteeni on vaikea, eikä mitään helppoa ratkaisua ilemisesti ole olemassakaan

Lue lisää

Ei ole helppoa patenttiratkaisua tilanteeseesi, varmasti lähes joka avioero-, parisuhde-, ja vastaavilla palstoilla toki ne vakiovastaukset. 1) eroa 2) hanki seksiseuraa (joko yhdenyön tai toinen nainen) 3) tyydy kohtaloosi ja harrasta sooloseksiä. En sinänsä minäkään voi sanoa mikä on se sinulle sopivin vaihtoehto, ja ymmärrän kyllä kuinka sitä ei haluaisi elämäntyöstään luopua. Tosin kokemuksesta tiedän että epätyydyttävässä liitossa eläminen on hirveää, sitten sen vasta todellakin tajuaa kun siitä pääsee eroon. Se vaan vaatii rohkeita päätöksiä.

Mikään ei ole niin seksikästä kuin V8 ja varsinkin isokoppasemmassa sekstaaminen on helppoa. Take me for a ride :)

mies47vuotta kirjoitti:

Olen kyllä eroakin harkinnut, mutta siinä on vaan niin pirusti huonoja puolia. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja siinä on omaisuuttakin karttunut jonkin verran.
Avioerossa vaimoni saisi tietenkin puolet omaisuudesta, joka köytännössä tarkoittaisi talon myyntiä. Samalla menisi pilalle harrastukseni, johon kuuluu moottoripyörät ja vanhat jenkkiautot.
Käytännössä kaikki, mitä olen tulevaisuutta silmälläpitäen hankkinut, menisi vasaran alle.
Jälkikasvu onneksi on jo täysi-ikäistä, ettei se aiheuttaisi suurempaa huolta.

Toisaalta taas tuo pakkoselibaatti on murentanut itsetuntoa aika tehokkaasti. Kun muutaman vuoden ajan tulee ilta toisensa perään torjutuksi, alkaa itsevarmuus karista pikku hiljaa.
Tilalle tulee jonkinlainen katkeruus, enkä enää edes yritä sitä peitellä. Mutta ei se vaimossani saa aikaan minkäänlaista reaktiota. Eikö huomaa, vai eikö välitä, en tiedä.
Tilanteeni on vaikea, eikä mitään helppoa ratkaisua ilemisesti ole olemassakaan

Lue lisää

Hommaa rakastajatar niin helpottaa eik ätartte erota niin hyvä tulee ja jos kiinni jäät niin toteat että asioliittoon kuuluu seksi ja yksi hyvä tapa on että et maksa mitään muuta yhteisista menoita kun pakolliset ja niitäkin vähemmän. Kun vaimosi rupeaa kitisemään kun pihistelet rahojasi niin sanot että ihan samalla tavalla kun hän pihsitelee seksiä että silleen.

moparlady-64 kirjoitti:

Ei ole helppoa patenttiratkaisua tilanteeseesi, varmasti lähes joka avioero-, parisuhde-, ja vastaavilla palstoilla toki ne vakiovastaukset. 1) eroa 2) hanki seksiseuraa (joko yhdenyön tai toinen nainen) 3) tyydy kohtaloosi ja harrasta sooloseksiä. En sinänsä minäkään voi sanoa mikä on se sinulle sopivin vaihtoehto, ja ymmärrän kyllä kuinka sitä ei haluaisi elämäntyöstään luopua. Tosin kokemuksesta tiedän että epätyydyttävässä liitossa eläminen on hirveää, sitten sen vasta todellakin tajuaa kun siitä pääsee eroon. Se vaan vaatii rohkeita päätöksiä.

Mikään ei ole niin seksikästä kuin V8 ja varsinkin isokoppasemmassa sekstaaminen on helppoa. Take me for a ride :)

Lue lisää

V kasi isolla kopalla jess,
hyvä roomsteri, hyvä harrastus, joka skulaa elämässä.

moparlady-64 kirjoitti:

Ei ole helppoa patenttiratkaisua tilanteeseesi, varmasti lähes joka avioero-, parisuhde-, ja vastaavilla palstoilla toki ne vakiovastaukset. 1) eroa 2) hanki seksiseuraa (joko yhdenyön tai toinen nainen) 3) tyydy kohtaloosi ja harrasta sooloseksiä. En sinänsä minäkään voi sanoa mikä on se sinulle sopivin vaihtoehto, ja ymmärrän kyllä kuinka sitä ei haluaisi elämäntyöstään luopua. Tosin kokemuksesta tiedän että epätyydyttävässä liitossa eläminen on hirveää, sitten sen vasta todellakin tajuaa kun siitä pääsee eroon. Se vaan vaatii rohkeita päätöksiä.

Mikään ei ole niin seksikästä kuin V8 ja varsinkin isokoppasemmassa sekstaaminen on helppoa. Take me for a ride :)

Lue lisää

Oot kova Lady 64. Story, oikee v8 misu...

Ensinnäkin narsismi on harvinaista ja jos menee sukset ristiin, niin ei se aina heti tarkoita, että toinen on narsisti. Jotkut vain on ikäviä ihmisiä ja yleensä sitä vikaa ei kukaan näe itsessään, joten vaimosi tarina voisi olla vallan toinen. (Mikä sinun muuten pitäisi kysyä häneltä, että miksi hänestä tilanne on se kuin on)

Pahantuulisuus johtuu hyvin todennäköisesti siitä, ettei vaimosi ole onnellinen.

Mutta siis, jos nyt haluat tässä suhteessa pysyä ja haluat seksiä, niin ainoa mitä voit kokeilla, on muuttaa itseäsi, koska toista ihmistä et voi muuttaa. Suomalaisille miehille tyypillistä on se, ettei nainen saa hellyyttä kuin seksin yhteydessä ja se tappaa halut hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Ei kukaan halua tuntea olevansa pelkkä tyydytysväline. Kokeile antaa vaimollesi hellyyttä vaikka parin kuukauden ajan, mutta älä pyydä seksiä. Ehkä teistä tulee taas läheisiä ja silloin nainen haluaa seksiäkin.

Ja jos olet kitaran, auton ja moottoripyörän takia huonossa suhteessa, niin ketä siitäkään voi syyttää... Tuskin se kitara nyt ainakaan jakoon menisi.

.............. kirjoitti:

Ensinnäkin narsismi on harvinaista ja jos menee sukset ristiin, niin ei se aina heti tarkoita, että toinen on narsisti. Jotkut vain on ikäviä ihmisiä ja yleensä sitä vikaa ei kukaan näe itsessään, joten vaimosi tarina voisi olla vallan toinen. (Mikä sinun muuten pitäisi kysyä häneltä, että miksi hänestä tilanne on se kuin on)

Pahantuulisuus johtuu hyvin todennäköisesti siitä, ettei vaimosi ole onnellinen.

Mutta siis, jos nyt haluat tässä suhteessa pysyä ja haluat seksiä, niin ainoa mitä voit kokeilla, on muuttaa itseäsi, koska toista ihmistä et voi muuttaa. Suomalaisille miehille tyypillistä on se, ettei nainen saa hellyyttä kuin seksin yhteydessä ja se tappaa halut hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Ei kukaan halua tuntea olevansa pelkkä tyydytysväline. Kokeile antaa vaimollesi hellyyttä vaikka parin kuukauden ajan, mutta älä pyydä seksiä. Ehkä teistä tulee taas läheisiä ja silloin nainen haluaa seksiäkin.

Ja jos olet kitaran, auton ja moottoripyörän takia huonossa suhteessa, niin ketä siitäkään voi syyttää... Tuskin se kitara nyt ainakaan jakoon menisi.

Lue lisää

Onpa tyypillinen itsekeskeisen naisen kirjoitus.
Vaimo kiduttaa miestään ja sun mielestä se on miehen vika.

`````` kirjoitti:

Onpa tyypillinen itsekeskeisen naisen kirjoitus.
Vaimo kiduttaa miestään ja sun mielestä se on miehen vika.

No kyllä toi vähän naisen kirjoittamalta vaikuttaa, mutta toisaalta tuo hyvin esiin sen, että asioilla on aina kaksi puolta ja erilaisia katsontakantoja.
Varmasti vaimoni kertomana tämä "tarina" olisi hyvinkin erilainen, mutta en tiedä millainen, koska asiasta ei voi, eikä saa keskustella.
Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, kaikenlainen keskustelu joka edes vähän sivuaa seksiä, saa vaimoni hermostumaan ja samantien alkaa syyttely milloin mistäkin.

Ilomielin antaisin vaimolleni hellyyttä, mutta kun se on mahdotonta toteuttaa koskematta häneen. Kosketuksen hän on itse kieltänyt ja toisaalta myös sen estää oma päätökseni; en enää koske, ellei hän pyydä tai muuten ilmaise sellaista haluavansa.
En tarkoita mitään polvillaan anelua, vaan edes jonkinlaista osoitusta siitä, että hän haluaa minun koskevan häneen.
Viimeiseen kolmeen vuoteen meillä ei ole ollut minkäänlaista fyysistä kosketusta toisiimme. Ja huolestuttavinta tässä on se, ettei asia näytä mitenkään vaivaavan vaimoani.

Vaikka olen yrittänyt "ottaa etäisyyttä", niin siltikin joka ikinen ilta, kun menen sänkyyn, joku pieni toivo elää, että vaimoni antaisi edes jonkun merkin, että haluaa lähelleni.
Mutta joka ilta joudun pettymään, kun mitään merkkiä ei tulekaan. Hän tulee parivuoteemme toiselle reunalle ja tiukasti omalla puolellaan pysyen kääntää selkänsä ja alkaa nukkumaan.
Tuosta kaikesta huolimatta, se pieni toivonkipinä vaan pysyy hengissä vaikka pieneneekin jokaisesta pettymyksestä.

Ja mitä noihin harrastusvälineisiin tulee, niin minulle ne on viimeiset "pakopaikat", joiden parissa voin unohtaa "pahan maailman".
Toiset tekee sen vetämällä pään täyteen viinaa, mutta mun tapa on keskittyä noihin harrastusvälineisiin.

mies47vuotta kirjoitti:

No kyllä toi vähän naisen kirjoittamalta vaikuttaa, mutta toisaalta tuo hyvin esiin sen, että asioilla on aina kaksi puolta ja erilaisia katsontakantoja.
Varmasti vaimoni kertomana tämä "tarina" olisi hyvinkin erilainen, mutta en tiedä millainen, koska asiasta ei voi, eikä saa keskustella.
Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, kaikenlainen keskustelu joka edes vähän sivuaa seksiä, saa vaimoni hermostumaan ja samantien alkaa syyttely milloin mistäkin.

Ilomielin antaisin vaimolleni hellyyttä, mutta kun se on mahdotonta toteuttaa koskematta häneen. Kosketuksen hän on itse kieltänyt ja toisaalta myös sen estää oma päätökseni; en enää koske, ellei hän pyydä tai muuten ilmaise sellaista haluavansa.
En tarkoita mitään polvillaan anelua, vaan edes jonkinlaista osoitusta siitä, että hän haluaa minun koskevan häneen.
Viimeiseen kolmeen vuoteen meillä ei ole ollut minkäänlaista fyysistä kosketusta toisiimme. Ja huolestuttavinta tässä on se, ettei asia näytä mitenkään vaivaavan vaimoani.

Vaikka olen yrittänyt "ottaa etäisyyttä", niin siltikin joka ikinen ilta, kun menen sänkyyn, joku pieni toivo elää, että vaimoni antaisi edes jonkun merkin, että haluaa lähelleni.
Mutta joka ilta joudun pettymään, kun mitään merkkiä ei tulekaan. Hän tulee parivuoteemme toiselle reunalle ja tiukasti omalla puolellaan pysyen kääntää selkänsä ja alkaa nukkumaan.
Tuosta kaikesta huolimatta, se pieni toivonkipinä vaan pysyy hengissä vaikka pieneneekin jokaisesta pettymyksestä.

Ja mitä noihin harrastusvälineisiin tulee, niin minulle ne on viimeiset "pakopaikat", joiden parissa voin unohtaa "pahan maailman".
Toiset tekee sen vetämällä pään täyteen viinaa, mutta mun tapa on keskittyä noihin harrastusvälineisiin.

Lue lisää

Miks ihmeessä sä olet vielä vaimos kans?
Olen varma, että sulle löytys ottajia vaikka kuinka paljon. Ei yleensä kukaan mies osaa tollain kertoo tunteistaa.
Olet sä varmasti olemas?

krs-68 kirjoitti:

Miks ihmeessä sä olet vielä vaimos kans?
Olen varma, että sulle löytys ottajia vaikka kuinka paljon. Ei yleensä kukaan mies osaa tollain kertoo tunteistaa.
Olet sä varmasti olemas?

Lue lisää

Tällä(kin) hetkellä tuntuu että olen vaimoni kanssa vain tottumuksesta. Ehkä haluan välttää eroamisen aiheuttamaa "sählinkiä", omaisuuden jakoa, todennäköistä riitaantumista yms., en ole vieläkään ajatellut eroa ainoana oikeana ratkaisuna.

Eipä noita "ottajia" ole ainakaan jonoksi asti kertynyt:) Vaikka asun Suomen mittapuun mukaan suuressa kaupungissa, niin en kuitenkaan tapaa kovinkaan paljon uusia ihmisiä. Elämän kuviot pyörii kuitenkin aika pienessä piirissä.
Yhden nettituttavuuden kanssa jonkin aikaa kirjoiteltiin, mutta välimatkan vuoksi se ei voinut johtaa mihinkään.

En minäkään varmasti pysty pukemaan sanoiksi kaikkea sitä mitä kirjoitan, mutta tässä on paremmin aikaa miettiä lauseita, niin niistä tulee ehkä jotenkin ymmärrettävämpiä.

Kyllä minä olen olemassa juuri tälläisenä, mutta ehkä en ole sellainen, minkälaisen kuvan olet itse luonut.

Kirjoittele vaikka privaatisti, jos kiinnostaa.

.............. kirjoitti:

Ensinnäkin narsismi on harvinaista ja jos menee sukset ristiin, niin ei se aina heti tarkoita, että toinen on narsisti. Jotkut vain on ikäviä ihmisiä ja yleensä sitä vikaa ei kukaan näe itsessään, joten vaimosi tarina voisi olla vallan toinen. (Mikä sinun muuten pitäisi kysyä häneltä, että miksi hänestä tilanne on se kuin on)

Pahantuulisuus johtuu hyvin todennäköisesti siitä, ettei vaimosi ole onnellinen.

Mutta siis, jos nyt haluat tässä suhteessa pysyä ja haluat seksiä, niin ainoa mitä voit kokeilla, on muuttaa itseäsi, koska toista ihmistä et voi muuttaa. Suomalaisille miehille tyypillistä on se, ettei nainen saa hellyyttä kuin seksin yhteydessä ja se tappaa halut hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Ei kukaan halua tuntea olevansa pelkkä tyydytysväline. Kokeile antaa vaimollesi hellyyttä vaikka parin kuukauden ajan, mutta älä pyydä seksiä. Ehkä teistä tulee taas läheisiä ja silloin nainen haluaa seksiäkin.

Ja jos olet kitaran, auton ja moottoripyörän takia huonossa suhteessa, niin ketä siitäkään voi syyttää... Tuskin se kitara nyt ainakaan jakoon menisi.

Lue lisää

Ensinnäkin, olet selvästi nainen. Sukset voi hyvinkin mennä ristiin vain ja ainoastaan sen vuoksi, että nainen on täys persereikä. Ainakin meillä olen minä se tunne ihminen joka haluaa halata ja pussailla, mutta sekään ei käy. Seksiä ei tietenkään ole eikä muutakaan yhdessäoloa. Lasten kanssa touhuan ja käyn joka paikassa vain minä, koska vaimo ei kuulemma kotitöiltään ehdi. Jos tarjoudun tekemään kotitöitä niin mies ei kuulemma osaa tehdä yhtä hyvää jälkeä kuin nainen. Jos kuitenkin teen siivoukset ja tiskaukset hänen ollessaan töissä niin eihän sitä huomaa mistään. Miesten työt on turhia, vaikka jos ei ole talvella puita tai tehty lumitöitä niin vittuilua tulee. Nurmikonleikkuusta huomautellaan, mutta ei sekään merkitse mitään niihin NAISTEN töihin verrattuna. Minä ainakin otan eron. Maksoi mitä maksoi.

Ehdotin että menisimme jollekin ammattiauttajalle, jo vuosia sitten, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen heti.
Hänellähän on asiat juuri niin kuin hän haluaa.
Eikä hänellä ole mitään ongelmaa, ongelmahan on vain minulla, joka haluan läheisyyttä, seksiä ja ainkin omasta mielestäni normaalia yhdessäoloa.
Hän ilmeisesti ei halua, ja nyt asiat on juuri niin.

Kaikenlainen keskustelu asiasta, saa aikaan jonkinasteisen riidan, minkäänlaisesta järkevastä keskustelusta ei oikein voi edes haaveilla.
Muuten yhteiselomme melko hyvin. Teemme yhdessä matkoja, remontoimme yhdessä taloa yms. , mutta siinä kaikki. Elämme kuin kämppäkaverit, vaikka nukumme samassa sängyssä.
Sängyssä pysymme omilla puolillamme, eikä vaimoni vahingossakaan edes hipaise minua, enkä enää minäkään häntä, sen jälkeen kun hän löi.
Lyönti ei tietenkään satuttanut fyysisesti, mutta henkisesti se lyönti oli minulle iso asia.
Itselleni ei tulisi edes mieleen, koskaan lyödä vaimoani.

Varmasti olen itse tehnyt monia asioita väärin, mutta mistä voisin tietää, että mikä on väärin, ellei toinen saa sanotuksi.
Tällä hetkellä teen aivan tietoisesti väärin, kun olen ns. ottanut etäisyyttä.
Nyt helpotan omaa elämään, kun en vain jaksa tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Kun olen vähän "kauempana", en putoa niin korkealta, kun vaimoni taas torjuu mut uudestaan.

mies47vuotta kirjoitti:

Ehdotin että menisimme jollekin ammattiauttajalle, jo vuosia sitten, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen heti.
Hänellähän on asiat juuri niin kuin hän haluaa.
Eikä hänellä ole mitään ongelmaa, ongelmahan on vain minulla, joka haluan läheisyyttä, seksiä ja ainkin omasta mielestäni normaalia yhdessäoloa.
Hän ilmeisesti ei halua, ja nyt asiat on juuri niin.

Kaikenlainen keskustelu asiasta, saa aikaan jonkinasteisen riidan, minkäänlaisesta järkevastä keskustelusta ei oikein voi edes haaveilla.
Muuten yhteiselomme melko hyvin. Teemme yhdessä matkoja, remontoimme yhdessä taloa yms. , mutta siinä kaikki. Elämme kuin kämppäkaverit, vaikka nukumme samassa sängyssä.
Sängyssä pysymme omilla puolillamme, eikä vaimoni vahingossakaan edes hipaise minua, enkä enää minäkään häntä, sen jälkeen kun hän löi.
Lyönti ei tietenkään satuttanut fyysisesti, mutta henkisesti se lyönti oli minulle iso asia.
Itselleni ei tulisi edes mieleen, koskaan lyödä vaimoani.

Varmasti olen itse tehnyt monia asioita väärin, mutta mistä voisin tietää, että mikä on väärin, ellei toinen saa sanotuksi.
Tällä hetkellä teen aivan tietoisesti väärin, kun olen ns. ottanut etäisyyttä.
Nyt helpotan omaa elämään, kun en vain jaksa tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Kun olen vähän "kauempana", en putoa niin korkealta, kun vaimoni taas torjuu mut uudestaan.

Lue lisää

Yritän kirjoittaa sulle sähköpostia lähipäivänä. Sun kertomukset oli niin koskettavia ja tunnen sympatiaa.

mies47vuotta kirjoitti:

Ehdotin että menisimme jollekin ammattiauttajalle, jo vuosia sitten, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen heti.
Hänellähän on asiat juuri niin kuin hän haluaa.
Eikä hänellä ole mitään ongelmaa, ongelmahan on vain minulla, joka haluan läheisyyttä, seksiä ja ainkin omasta mielestäni normaalia yhdessäoloa.
Hän ilmeisesti ei halua, ja nyt asiat on juuri niin.

Kaikenlainen keskustelu asiasta, saa aikaan jonkinasteisen riidan, minkäänlaisesta järkevastä keskustelusta ei oikein voi edes haaveilla.
Muuten yhteiselomme melko hyvin. Teemme yhdessä matkoja, remontoimme yhdessä taloa yms. , mutta siinä kaikki. Elämme kuin kämppäkaverit, vaikka nukumme samassa sängyssä.
Sängyssä pysymme omilla puolillamme, eikä vaimoni vahingossakaan edes hipaise minua, enkä enää minäkään häntä, sen jälkeen kun hän löi.
Lyönti ei tietenkään satuttanut fyysisesti, mutta henkisesti se lyönti oli minulle iso asia.
Itselleni ei tulisi edes mieleen, koskaan lyödä vaimoani.

Varmasti olen itse tehnyt monia asioita väärin, mutta mistä voisin tietää, että mikä on väärin, ellei toinen saa sanotuksi.
Tällä hetkellä teen aivan tietoisesti väärin, kun olen ns. ottanut etäisyyttä.
Nyt helpotan omaa elämään, kun en vain jaksa tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Kun olen vähän "kauempana", en putoa niin korkealta, kun vaimoni taas torjuu mut uudestaan.

Lue lisää

Vanha kirjoitus,mutta haluan silti kommentoida - toivottavasti elämäsi on muuttunut edes jotenkuten paremmaksi.
Itse erosin reilu vuosi sitten narsisti-tyyppisestä avomiehestäni ja jäljet tuntuvat vieläkin.Seksistä haluaisin sanoa,että siinä vaiheessa,kun siitä tulee ns.peli-tai kaupatekoväline ovat asiat jo huonosti.
Ei normaali suhteessa paikata ja palkita asioita seksillä - voi hyviä asioita tietenkin sillä juhlistaa..
Ja riitojen sopimiseen seksi joskus sopii - tietysti elleivät riidat ole mitään ns.maatakaatavia..

milli1961 kirjoitti:

Vanha kirjoitus,mutta haluan silti kommentoida - toivottavasti elämäsi on muuttunut edes jotenkuten paremmaksi.
Itse erosin reilu vuosi sitten narsisti-tyyppisestä avomiehestäni ja jäljet tuntuvat vieläkin.Seksistä haluaisin sanoa,että siinä vaiheessa,kun siitä tulee ns.peli-tai kaupatekoväline ovat asiat jo huonosti.
Ei normaali suhteessa paikata ja palkita asioita seksillä - voi hyviä asioita tietenkin sillä juhlistaa..
Ja riitojen sopimiseen seksi joskus sopii - tietysti elleivät riidat ole mitään ns.maatakaatavia..

Lue lisää

No eipä toi loppupätkä niin kovin vanhaa ole, mutta ikävä kyllä, eloni ei ole muuttunut oikeastaan millään tavalla.
Pientä helpotusta on tuonut muutamat, jotka on kirjoitelleet henkilökohtaisemmin tuohon sähköpostiosoitteeseeni, mutta ne kaikki on vain olleet kirjeenvaihtoa, vailla mahdollisuutta, johtaa mihinkään muuhun.

Vain itseään ajattelevan puolison kanssa eläminen jättää varmasti jäljet, jotka ei helposti poistu Kyseessähän on jonkinlainen alistaminen, joka jatkuu päivästä toiseen ja pikkuhiljaa syö itsetuntoa. Ei se ole noin vain palautettavissa.

Eipä meillä tuo seksi ole ollut "kaupantekovälineenäkään", kun meillä ei ole seksiä ollenkaan. Edellisen kerran seksiä oli 2008 maaliskuussa!
Mutta onneksi on olemassa ihmisiä, jotka ymmärtävät tälläisen elämän ankeuden ja haluavat jakaa kokemuksiaan, se tuo aina uskoa paremmmasta huomisesta.

mies47vuotta kirjoitti:

Ehdotin että menisimme jollekin ammattiauttajalle, jo vuosia sitten, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen heti.
Hänellähän on asiat juuri niin kuin hän haluaa.
Eikä hänellä ole mitään ongelmaa, ongelmahan on vain minulla, joka haluan läheisyyttä, seksiä ja ainkin omasta mielestäni normaalia yhdessäoloa.
Hän ilmeisesti ei halua, ja nyt asiat on juuri niin.

Kaikenlainen keskustelu asiasta, saa aikaan jonkinasteisen riidan, minkäänlaisesta järkevastä keskustelusta ei oikein voi edes haaveilla.
Muuten yhteiselomme melko hyvin. Teemme yhdessä matkoja, remontoimme yhdessä taloa yms. , mutta siinä kaikki. Elämme kuin kämppäkaverit, vaikka nukumme samassa sängyssä.
Sängyssä pysymme omilla puolillamme, eikä vaimoni vahingossakaan edes hipaise minua, enkä enää minäkään häntä, sen jälkeen kun hän löi.
Lyönti ei tietenkään satuttanut fyysisesti, mutta henkisesti se lyönti oli minulle iso asia.
Itselleni ei tulisi edes mieleen, koskaan lyödä vaimoani.

Varmasti olen itse tehnyt monia asioita väärin, mutta mistä voisin tietää, että mikä on väärin, ellei toinen saa sanotuksi.
Tällä hetkellä teen aivan tietoisesti väärin, kun olen ns. ottanut etäisyyttä.
Nyt helpotan omaa elämään, kun en vain jaksa tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Kun olen vähän "kauempana", en putoa niin korkealta, kun vaimoni taas torjuu mut uudestaan.

Lue lisää

Ei muuta kun lopetat vaimosi kanssa matkustelut ja muut jutut ja jos kysyy miksi et lähde reissuun hänen kanssaan niin sanot ettei siitä ole mitään hyötyä kun ei seksiä ole niin helpottaa.

mk kirjoitti:

Ei muuta kun lopetat vaimosi kanssa matkustelut ja muut jutut ja jos kysyy miksi et lähde reissuun hänen kanssaan niin sanot ettei siitä ole mitään hyötyä kun ei seksiä ole niin helpottaa.

Lue lisää

Ehdotuksesi on ihan hyvä, mutta jollekin toiselle.
Mun mielessä toi kuulostaa jonkinlaiselta kiristämiseltä ja pakottamiselta, eikä sellainen ole oikein mun juttu.
Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, ei minulla ole tarvetta eikä halua olla vaimolleni ilkeä.

mies47vuotta kirjoitti:

Ehdotuksesi on ihan hyvä, mutta jollekin toiselle.
Mun mielessä toi kuulostaa jonkinlaiselta kiristämiseltä ja pakottamiselta, eikä sellainen ole oikein mun juttu.
Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, ei minulla ole tarvetta eikä halua olla vaimolleni ilkeä.

Lue lisää

Ei se kiristämistä ole vaan miksi sinä matkustelet naisesi kanssa jos siellä lomalla ei sitä seksiä haarasteta ja itse miehnä en ainakaan yhtään matkaa maksaaisi jos lomalla eiolla niinkuin kuuluu. Naisesihan kiristää sinua kun ei seksiä harrasta kanssasi niin ei sitten kannata muutkaan vaimon kanssa harrataa että sillen.

mk kirjoitti:

Ei se kiristämistä ole vaan miksi sinä matkustelet naisesi kanssa jos siellä lomalla ei sitä seksiä haarasteta ja itse miehnä en ainakaan yhtään matkaa maksaaisi jos lomalla eiolla niinkuin kuuluu. Naisesihan kiristää sinua kun ei seksiä harrasta kanssasi niin ei sitten kannata muutkaan vaimon kanssa harrataa että sillen.

Lue lisää

Ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää tilannettamme, mutta meillä menee seksiä ja siihen liittyvää kanssakaymistä lukuunottamatta melko hyvin. Tietenkin vuosien pakkoselibaatti ja tunteettomuus on jättänyt jälkensä, mutta muuten olemme vaimoni kanssa samalla aaltopituudella useimmissa asioissa.

Jos alkaisin sanella esim. lomamatkan ehdoksi, seksin saamisen, niin uskon että tilanteemme menisi täysin lukkoon ja se johtaisi avioeroon, joka ei vieläkään ole minulle se toivottavin vaihtoehto.

Olisi kiva kuulla, minkälaiseen ratkaisuun olet päätynyt, vai onko mihinkään tullut muutosta?

mies47vuotta kirjoitti:

Olisi kiva kuulla, minkälaiseen ratkaisuun olet päätynyt, vai onko mihinkään tullut muutosta?

syökö vaimosi e-pillereitä? itse tajusin useamman vuoden haluttomuuteni johtuneen pillereistä sen jälkeen kun ne lopetin. Nyt seksi maistuisi, mutta olen sinkku..

niinitär kirjoitti:

syökö vaimosi e-pillereitä? itse tajusin useamman vuoden haluttomuuteni johtuneen pillereistä sen jälkeen kun ne lopetin. Nyt seksi maistuisi, mutta olen sinkku..

Kyllä syö e-pillereitä, vaikken ymmärrä että miksi. On joskus kertonut, että ilman niitä naamaan tulee näppylöitä tms..
Olen useammastakin eri paikasta kuullut, että tuo e-pillerien syönti voisi tuon haluttomuden aiheuttaa ja vuosia sitten vaimollenikin puhuin.
Mutta se oli kuin olisi seinälle puhunut.
Ilmeisesti vaimoani ei vähääkään häiritse ilman seksiä oleminen, eikä ilmeisesti ymmärrä (tai välitä) minun kärsivän siitä.

Kuulisin mielelläni lisää siitä, miltä se e-pillerien aiheuttama haluttomuus tuntui.
Millaisia tunteita mikäkin asia aiheutti yms.?

Haluaisin kovasti kuulla sinusta enemmän....
Ellet uskalla tänne "avautua", niin kirjoittele vaikka tuohon mun luukku-sähköpostiini: [email protected]

Se on akan pään sisällä vika jos ei saa orgasmia, samoin se vika on akan pään sisällä jos se ei halua seksiä rakastavalta mieheltään. Sille ei mies voi tehdä mitään.

tuhansia tuollaisia kirjoitti:

Se on akan pään sisällä vika jos ei saa orgasmia, samoin se vika on akan pään sisällä jos se ei halua seksiä rakastavalta mieheltään. Sille ei mies voi tehdä mitään.

Kohtalotoverina voin todeta, että elämä meni jo. Ehkä seuraavassa elämässä on taas kivaa.

Turha pilata marinalla vaimon elämää. Miksi molempien puolisoiden pitäisi vajota samaan suohon?

Vittu mitä paskaa

vmp. kirjoitti:

Vittu mitä paskaa

Oletka harkinnut AA-klinikkaa?

Liukkarilla valmiiksi = ei kiihota = ei viehätä = itsekäs mies/nössö mies/hellyyttä pihtaava mies,

aina kannattaa katsoa peiliin.

seurustelun mukavan miehen kanssa, mutta kun vuodenkaan jälkeen ei tajunnut (lukuisista rautalankamallin keskusteluista huolimatta), etten naisena toimi kuin mies ja 2min puristelua tisseistä ja suoraan sormet koiralle EI toimi, niin ei voi mitään. Vuoden menee niin, koska oma halu jaksaa pitää toivoa yllä, sen jälkeen hiipuu, eikä voisi vöhempää kiinnostaa, vaikka muuten haluan seksiä aika usein.

Ei vaan kiinnosta toisen nautinnosta välinpitämätön mies joka ei tajua, että sukupuolierot ovat pysyviä.

gtrtt kirjoitti:

Liukkarilla valmiiksi = ei kiihota = ei viehätä = itsekäs mies/nössö mies/hellyyttä pihtaava mies,

aina kannattaa katsoa peiliin.

seurustelun mukavan miehen kanssa, mutta kun vuodenkaan jälkeen ei tajunnut (lukuisista rautalankamallin keskusteluista huolimatta), etten naisena toimi kuin mies ja 2min puristelua tisseistä ja suoraan sormet koiralle EI toimi, niin ei voi mitään. Vuoden menee niin, koska oma halu jaksaa pitää toivoa yllä, sen jälkeen hiipuu, eikä voisi vöhempää kiinnostaa, vaikka muuten haluan seksiä aika usein.

Ei vaan kiinnosta toisen nautinnosta välinpitämätön mies joka ei tajua, että sukupuolierot ovat pysyviä.

Lue lisää

Tarkoitatko ettei naisessa voi olla mitään vikaa, vika on aina miehessä?