Miehen elämääkö?

mies47vuotta

Täällä moni nainen kertoo, että miestä ei kiinnosta.
Meillä ainakin vaimo on se, joka on menettänyt kaikenlaisen kiinnostuksen seksiin tai kaikkeen joka vähänkin voisi jotenkin seksiä muistuttaa.
Olen yrittänyt asiasta puhuakin, mutta se ole johtanut muuhun kuin vaimon suuttumiseen.

Yhdessäoloa on kestänyt n.25 vuotta ja siitä viimeiset 4 vuotta, täysin ilman seksiä. Viimeiseen pariin vuoteen en ole enää edes yrittänyt, koska yleensä pelkkä kosketus sai aikaan reaktion; älä hipelöi, älä koske, mua nukuttaa, mua väsyttää, nyt ei huvita ja viimeisenä niittinä löi, kun yritin halata.

Silloin päätin, että jos vaimoni haluaa minulta kosketusta tai jotain muuta, niin saa pyytää, enää en tyrkytä, kerjää tai anele.
Tuosta on nyt yli 2 vuotta, ei ole sitten ainakaan vielä halunnut, vaikka samasa sängyssä nukumme.

Itse olen alle 50-vuotias mies, peseydyn päivittäin ja huolehdin muutenkin hygieniastani, olen lähes absolutisti, tienaan kohtuullisen hyvin, joten ymmärtääkseni "tausta" on kunnossa.
Sängyssä olen yleensä enemmän kiinnostunut partnerini nautinnosta kuin omastani, ja ainakin ennen nykyistä vaimoani, silloiset tyttöystäväni olivat hyvinkin tyytyväisiä seksiin.

Mutta ainakin meillä tuo seksin puute on vaikuttanut parisuhteeseen siten, että pienistäkin asioista tulee välillä sanottua turhankin terävästi, molemmin puolin.

40

2047

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • E:::

      Rakasta myös itseäsi. Ota ero. Kyllä rakastelu kuuluu suhteeseen. Kaikenlainen hellyys. On meitä naisiakin jotka syystä tai toisesta ilman seksiä (yhden yön suhteet ei kiinnosta). Kelpaisit varmaanki monelle. Pettämistä en suosittele. Likapyykkiä siitä vain tulee. Ja saat syyt niskoillesi. Toivottelen sinulle hyvää kesää : )

      • mies47vuotta

        Olen kyllä eroakin harkinnut, mutta siinä on vaan niin pirusti huonoja puolia. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja siinä on omaisuuttakin karttunut jonkin verran.
        Avioerossa vaimoni saisi tietenkin puolet omaisuudesta, joka köytännössä tarkoittaisi talon myyntiä. Samalla menisi pilalle harrastukseni, johon kuuluu moottoripyörät ja vanhat jenkkiautot.
        Käytännössä kaikki, mitä olen tulevaisuutta silmälläpitäen hankkinut, menisi vasaran alle.
        Jälkikasvu onneksi on jo täysi-ikäistä, ettei se aiheuttaisi suurempaa huolta.

        Toisaalta taas tuo pakkoselibaatti on murentanut itsetuntoa aika tehokkaasti. Kun muutaman vuoden ajan tulee ilta toisensa perään torjutuksi, alkaa itsevarmuus karista pikku hiljaa.
        Tilalle tulee jonkinlainen katkeruus, enkä enää edes yritä sitä peitellä. Mutta ei se vaimossani saa aikaan minkäänlaista reaktiota. Eikö huomaa, vai eikö välitä, en tiedä.
        Tilanteeni on vaikea, eikä mitään helppoa ratkaisua ilemisesti ole olemassakaan


      • E:::
        mies47vuotta kirjoitti:

        Olen kyllä eroakin harkinnut, mutta siinä on vaan niin pirusti huonoja puolia. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja siinä on omaisuuttakin karttunut jonkin verran.
        Avioerossa vaimoni saisi tietenkin puolet omaisuudesta, joka köytännössä tarkoittaisi talon myyntiä. Samalla menisi pilalle harrastukseni, johon kuuluu moottoripyörät ja vanhat jenkkiautot.
        Käytännössä kaikki, mitä olen tulevaisuutta silmälläpitäen hankkinut, menisi vasaran alle.
        Jälkikasvu onneksi on jo täysi-ikäistä, ettei se aiheuttaisi suurempaa huolta.

        Toisaalta taas tuo pakkoselibaatti on murentanut itsetuntoa aika tehokkaasti. Kun muutaman vuoden ajan tulee ilta toisensa perään torjutuksi, alkaa itsevarmuus karista pikku hiljaa.
        Tilalle tulee jonkinlainen katkeruus, enkä enää edes yritä sitä peitellä. Mutta ei se vaimossani saa aikaan minkäänlaista reaktiota. Eikö huomaa, vai eikö välitä, en tiedä.
        Tilanteeni on vaikea, eikä mitään helppoa ratkaisua ilemisesti ole olemassakaan

        Itse kun erosin, niin talo meni myyntiin. Muutin 3 lapsen kanssa vuokralle. Rahaa ei paljoa ollu. Mut olin onnellinen. Kyllähän myös ymmärrän,että olet tehny kovasti töitä ja luonut hyvät puitteet elämääsi. Mutta, oletko katkerana onnellinen? En usko. Rakkaus on silti tärkeintä ja kun saa vielä tunteilleen vastakaikua. Raha ja omaisuus ei välttämättä tuo sitä onnea. Voit vaan itse valita kumpi. Toivon, et löydät vielä naisen joka rakastaa, haluaa ja arvostaa sinua. Suukkoja sulle.


      • moparlady-64
        mies47vuotta kirjoitti:

        Olen kyllä eroakin harkinnut, mutta siinä on vaan niin pirusti huonoja puolia. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja siinä on omaisuuttakin karttunut jonkin verran.
        Avioerossa vaimoni saisi tietenkin puolet omaisuudesta, joka köytännössä tarkoittaisi talon myyntiä. Samalla menisi pilalle harrastukseni, johon kuuluu moottoripyörät ja vanhat jenkkiautot.
        Käytännössä kaikki, mitä olen tulevaisuutta silmälläpitäen hankkinut, menisi vasaran alle.
        Jälkikasvu onneksi on jo täysi-ikäistä, ettei se aiheuttaisi suurempaa huolta.

        Toisaalta taas tuo pakkoselibaatti on murentanut itsetuntoa aika tehokkaasti. Kun muutaman vuoden ajan tulee ilta toisensa perään torjutuksi, alkaa itsevarmuus karista pikku hiljaa.
        Tilalle tulee jonkinlainen katkeruus, enkä enää edes yritä sitä peitellä. Mutta ei se vaimossani saa aikaan minkäänlaista reaktiota. Eikö huomaa, vai eikö välitä, en tiedä.
        Tilanteeni on vaikea, eikä mitään helppoa ratkaisua ilemisesti ole olemassakaan

        Ei ole helppoa patenttiratkaisua tilanteeseesi, varmasti lähes joka avioero-, parisuhde-, ja vastaavilla palstoilla toki ne vakiovastaukset. 1) eroa 2) hanki seksiseuraa (joko yhdenyön tai toinen nainen) 3) tyydy kohtaloosi ja harrasta sooloseksiä. En sinänsä minäkään voi sanoa mikä on se sinulle sopivin vaihtoehto, ja ymmärrän kyllä kuinka sitä ei haluaisi elämäntyöstään luopua. Tosin kokemuksesta tiedän että epätyydyttävässä liitossa eläminen on hirveää, sitten sen vasta todellakin tajuaa kun siitä pääsee eroon. Se vaan vaatii rohkeita päätöksiä.

        Mikään ei ole niin seksikästä kuin V8 ja varsinkin isokoppasemmassa sekstaaminen on helppoa. Take me for a ride :)


      • mk
        mies47vuotta kirjoitti:

        Olen kyllä eroakin harkinnut, mutta siinä on vaan niin pirusti huonoja puolia. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja siinä on omaisuuttakin karttunut jonkin verran.
        Avioerossa vaimoni saisi tietenkin puolet omaisuudesta, joka köytännössä tarkoittaisi talon myyntiä. Samalla menisi pilalle harrastukseni, johon kuuluu moottoripyörät ja vanhat jenkkiautot.
        Käytännössä kaikki, mitä olen tulevaisuutta silmälläpitäen hankkinut, menisi vasaran alle.
        Jälkikasvu onneksi on jo täysi-ikäistä, ettei se aiheuttaisi suurempaa huolta.

        Toisaalta taas tuo pakkoselibaatti on murentanut itsetuntoa aika tehokkaasti. Kun muutaman vuoden ajan tulee ilta toisensa perään torjutuksi, alkaa itsevarmuus karista pikku hiljaa.
        Tilalle tulee jonkinlainen katkeruus, enkä enää edes yritä sitä peitellä. Mutta ei se vaimossani saa aikaan minkäänlaista reaktiota. Eikö huomaa, vai eikö välitä, en tiedä.
        Tilanteeni on vaikea, eikä mitään helppoa ratkaisua ilemisesti ole olemassakaan

        Hommaa rakastajatar niin helpottaa eik ätartte erota niin hyvä tulee ja jos kiinni jäät niin toteat että asioliittoon kuuluu seksi ja yksi hyvä tapa on että et maksa mitään muuta yhteisista menoita kun pakolliset ja niitäkin vähemmän. Kun vaimosi rupeaa kitisemään kun pihistelet rahojasi niin sanot että ihan samalla tavalla kun hän pihsitelee seksiä että silleen.


      • num num
        moparlady-64 kirjoitti:

        Ei ole helppoa patenttiratkaisua tilanteeseesi, varmasti lähes joka avioero-, parisuhde-, ja vastaavilla palstoilla toki ne vakiovastaukset. 1) eroa 2) hanki seksiseuraa (joko yhdenyön tai toinen nainen) 3) tyydy kohtaloosi ja harrasta sooloseksiä. En sinänsä minäkään voi sanoa mikä on se sinulle sopivin vaihtoehto, ja ymmärrän kyllä kuinka sitä ei haluaisi elämäntyöstään luopua. Tosin kokemuksesta tiedän että epätyydyttävässä liitossa eläminen on hirveää, sitten sen vasta todellakin tajuaa kun siitä pääsee eroon. Se vaan vaatii rohkeita päätöksiä.

        Mikään ei ole niin seksikästä kuin V8 ja varsinkin isokoppasemmassa sekstaaminen on helppoa. Take me for a ride :)

        V kasi isolla kopalla jess,
        hyvä roomsteri, hyvä harrastus, joka skulaa elämässä.


      • korrukka ville
        moparlady-64 kirjoitti:

        Ei ole helppoa patenttiratkaisua tilanteeseesi, varmasti lähes joka avioero-, parisuhde-, ja vastaavilla palstoilla toki ne vakiovastaukset. 1) eroa 2) hanki seksiseuraa (joko yhdenyön tai toinen nainen) 3) tyydy kohtaloosi ja harrasta sooloseksiä. En sinänsä minäkään voi sanoa mikä on se sinulle sopivin vaihtoehto, ja ymmärrän kyllä kuinka sitä ei haluaisi elämäntyöstään luopua. Tosin kokemuksesta tiedän että epätyydyttävässä liitossa eläminen on hirveää, sitten sen vasta todellakin tajuaa kun siitä pääsee eroon. Se vaan vaatii rohkeita päätöksiä.

        Mikään ei ole niin seksikästä kuin V8 ja varsinkin isokoppasemmassa sekstaaminen on helppoa. Take me for a ride :)

        Oot kova Lady 64. Story, oikee v8 misu...


    • 3 naisen loukussa

      Olen elänyt vähän vastaavassa tilanteessa kuin sinäkin jo 5 vuotta. Lasten takia lähinnä en kuitenkaan haluaisi vielä erota; vaikka näenkin sen vääjäämättömänä edessäni. Itse olen ratkaissut asian niin, tai oikeammin hakenut helpotusta tilanteeseen, hankkimalla pari vakiopartneria, joita tapaan toisinaan ja lähinnä vain seksin merkeissä. Jutut ovat kestäneet jo toinen 4 vuotta ja toinen 2 vuotta. Naiset eivät tietenkään tiedä toisistaan. Joskus tapaan heitä vain muutaman tunnin, joskus viikonlopunkin. Ongelma vain on, että nämä naiset haluaisivat suuremman sijan elämässäni kuin mitä olen valmis antamaan. Olen ulospäinsuuntautunut, hyvä keskustelija ja maailmaakin nähnyt, joten seuraa saan aika helpolla niin kapakoista kuin nettisaiteiltakin. Kun naiset ovat tuttuja, meillä on hauskaa yhdessä, on myös seksi nautinnollista molemmin puolin, Tarpeet kun ovat naisillakin. Mutta, ihan ongelmaton ei minunkaan järjestelyni ole.

      Paras vaihtoehto elämääni olisi kiinteä parisuhde, jolloin olisin uskollinen ja haluaisin naiselleni vain hyvää. Tällä hetkellä en voi sitä vielä muutamaan vuoteen saada, joten seuraavaksi paras vaihtoehto minulle on pitää paria rakastajatarta. Siinä mielessä haluan heitä olevan 2-3, koska, jos olisi vain yksi, tulisi paine suhteen tiivistämiseen eteen aika nopeasti ja se vain ei nyt sovi elämääni. Naisteni kanssa olen sopinut, että emme sitoutu, vaan vietämme laatuaikaa silloin, kun se molemmille sopii. Eihän tämäkään tunnepuolella täydellinen ratkaisu ole, mutta en kestäisi olla ilman seksiäkään ja tässä systeemissä saa kuitenkin lämpöäkin osakseen. toisin kuin yhdenyön jutuissa.

      Jos jollain ihmeellä saisin vaimoni innostumaan seksistä uudestaan, olisi hän se, jonka edelleen haluaisin. Vaikuttaa näiden vuosien jälkeen kuitenkin epätodennäköiseltä. Mies vain ei voi elää ilman seksiä. En minä ainakaan.

    • mies47vuotta

      Uudistetaampas tätäkin. Tilanteeni on ennallaan, paitsi että tuo "pieni" sanominen on lisääntynyt selvästi.
      Viime aikoina, lähestulkoon kaikki mitä teen tai en tee, aiheuttaa jonkinasteista vittuilua. Puheenaiheetkin alkaa käymään vähiin, kun aina pitää etukäteen miettiä, mitä voi sanoa, ettei se aiheuta nälvimistä.

      Aloin netistä hakemaan tietoa, mistä tuollainen pahantuulisuus saattaisi johtua, niin törmäsin sanaan; narsisti.
      Ja pam! kymmenittäin tarinoita, joista jokainen oli jollain tasolla toteutunut myös meillä.

      Vaimoni on oikein mukava seuraihminen, tykkää huolehtia juhlien järjestelystä, ja aina valmis lähtemään mukaan milloin mihinkin pippaloihin ja esimerkikisi työpaikallaan aina juhlien varma osanottaja.
      Mutta kun se kaikki onkin vain suurta teatteria.
      Hön tykkää tehdä asioita, joista häntä kiitellään ja ihaillaan, ja samanlaiset kulissit pidetään pystyssä elämän muissakin osa-alueissa.
      Kotona kulisseja ei tarvita, siellä voi kaikessa rauhassa keskittyä ihailemaan ylvästä, kaunista, kaikkitietävää itseään ja samalla huomautella millaisen nahjuksen kanssa joutuu elämään.

      Itselläni oli hyvinkin laaja kaveripiiri, mutta n.20 vuoden aikana, kaverit on kaikonneet. Osittain syy on minun itseni, kun yrittäjänä ollessa, ei kertakaikkiaan ollut vapaa aikaa, jolloin olisi ehtinyt kaverisuhteita pitää yllä. Niihin parhaimpiin kavereihin olin suhteemme alussa kuitenkin yhteydessä, mutta kun vaimoni ei tullut joko kaverieni tai niiden tyttöystävien kanssa toimeen, niin sillain ne kaverisuhteet kuihtui pois.
      Narsistit on kuitenkin taitavia laskelmoimaan, joten kyse saattoi olla myös siitä, että näin minun "turvaverkkoni" eliminoitiin, enkä oikeastaan edes huomannut, kuinka olin vaimoni armoilla.
      Vasta nuo narsistien uhrien kirjoitukset härätti minut ajettelemaan ja puntroimaan tilannettani.

      Juuri nyt tuntuu suorastaan helpotukselta, että vaimoni tekee vuorotyötä, jolloin edes joka tonen viikko saan olla rauhassa.

      Nyt varmasti lähes jokainen lukija ajattelee, miksi en ota eroa. Kun edelleen ne asiat joista nautin, menis vasaran alle, kun tää omaisuus menis jakoon. Juuri tätä kirjoittaessani huomasin, että en enää ilmeisesti osaa edes ajatella seksinkin kuuluvan niihin nautittaviin asioihin, kun mielessäni ajattelin lähinnä kitaraa, autoja ja moottoripyörää.

      • ..............

        Ensinnäkin narsismi on harvinaista ja jos menee sukset ristiin, niin ei se aina heti tarkoita, että toinen on narsisti. Jotkut vain on ikäviä ihmisiä ja yleensä sitä vikaa ei kukaan näe itsessään, joten vaimosi tarina voisi olla vallan toinen. (Mikä sinun muuten pitäisi kysyä häneltä, että miksi hänestä tilanne on se kuin on)

        Pahantuulisuus johtuu hyvin todennäköisesti siitä, ettei vaimosi ole onnellinen.

        Mutta siis, jos nyt haluat tässä suhteessa pysyä ja haluat seksiä, niin ainoa mitä voit kokeilla, on muuttaa itseäsi, koska toista ihmistä et voi muuttaa. Suomalaisille miehille tyypillistä on se, ettei nainen saa hellyyttä kuin seksin yhteydessä ja se tappaa halut hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Ei kukaan halua tuntea olevansa pelkkä tyydytysväline. Kokeile antaa vaimollesi hellyyttä vaikka parin kuukauden ajan, mutta älä pyydä seksiä. Ehkä teistä tulee taas läheisiä ja silloin nainen haluaa seksiäkin.

        Ja jos olet kitaran, auton ja moottoripyörän takia huonossa suhteessa, niin ketä siitäkään voi syyttää... Tuskin se kitara nyt ainakaan jakoon menisi.


      • ``````
        .............. kirjoitti:

        Ensinnäkin narsismi on harvinaista ja jos menee sukset ristiin, niin ei se aina heti tarkoita, että toinen on narsisti. Jotkut vain on ikäviä ihmisiä ja yleensä sitä vikaa ei kukaan näe itsessään, joten vaimosi tarina voisi olla vallan toinen. (Mikä sinun muuten pitäisi kysyä häneltä, että miksi hänestä tilanne on se kuin on)

        Pahantuulisuus johtuu hyvin todennäköisesti siitä, ettei vaimosi ole onnellinen.

        Mutta siis, jos nyt haluat tässä suhteessa pysyä ja haluat seksiä, niin ainoa mitä voit kokeilla, on muuttaa itseäsi, koska toista ihmistä et voi muuttaa. Suomalaisille miehille tyypillistä on se, ettei nainen saa hellyyttä kuin seksin yhteydessä ja se tappaa halut hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Ei kukaan halua tuntea olevansa pelkkä tyydytysväline. Kokeile antaa vaimollesi hellyyttä vaikka parin kuukauden ajan, mutta älä pyydä seksiä. Ehkä teistä tulee taas läheisiä ja silloin nainen haluaa seksiäkin.

        Ja jos olet kitaran, auton ja moottoripyörän takia huonossa suhteessa, niin ketä siitäkään voi syyttää... Tuskin se kitara nyt ainakaan jakoon menisi.

        Onpa tyypillinen itsekeskeisen naisen kirjoitus.
        Vaimo kiduttaa miestään ja sun mielestä se on miehen vika.


      • mies47vuotta
        `````` kirjoitti:

        Onpa tyypillinen itsekeskeisen naisen kirjoitus.
        Vaimo kiduttaa miestään ja sun mielestä se on miehen vika.

        No kyllä toi vähän naisen kirjoittamalta vaikuttaa, mutta toisaalta tuo hyvin esiin sen, että asioilla on aina kaksi puolta ja erilaisia katsontakantoja.
        Varmasti vaimoni kertomana tämä "tarina" olisi hyvinkin erilainen, mutta en tiedä millainen, koska asiasta ei voi, eikä saa keskustella.
        Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, kaikenlainen keskustelu joka edes vähän sivuaa seksiä, saa vaimoni hermostumaan ja samantien alkaa syyttely milloin mistäkin.

        Ilomielin antaisin vaimolleni hellyyttä, mutta kun se on mahdotonta toteuttaa koskematta häneen. Kosketuksen hän on itse kieltänyt ja toisaalta myös sen estää oma päätökseni; en enää koske, ellei hän pyydä tai muuten ilmaise sellaista haluavansa.
        En tarkoita mitään polvillaan anelua, vaan edes jonkinlaista osoitusta siitä, että hän haluaa minun koskevan häneen.
        Viimeiseen kolmeen vuoteen meillä ei ole ollut minkäänlaista fyysistä kosketusta toisiimme. Ja huolestuttavinta tässä on se, ettei asia näytä mitenkään vaivaavan vaimoani.

        Vaikka olen yrittänyt "ottaa etäisyyttä", niin siltikin joka ikinen ilta, kun menen sänkyyn, joku pieni toivo elää, että vaimoni antaisi edes jonkun merkin, että haluaa lähelleni.
        Mutta joka ilta joudun pettymään, kun mitään merkkiä ei tulekaan. Hän tulee parivuoteemme toiselle reunalle ja tiukasti omalla puolellaan pysyen kääntää selkänsä ja alkaa nukkumaan.
        Tuosta kaikesta huolimatta, se pieni toivonkipinä vaan pysyy hengissä vaikka pieneneekin jokaisesta pettymyksestä.

        Ja mitä noihin harrastusvälineisiin tulee, niin minulle ne on viimeiset "pakopaikat", joiden parissa voin unohtaa "pahan maailman".
        Toiset tekee sen vetämällä pään täyteen viinaa, mutta mun tapa on keskittyä noihin harrastusvälineisiin.


      • krs-68
        mies47vuotta kirjoitti:

        No kyllä toi vähän naisen kirjoittamalta vaikuttaa, mutta toisaalta tuo hyvin esiin sen, että asioilla on aina kaksi puolta ja erilaisia katsontakantoja.
        Varmasti vaimoni kertomana tämä "tarina" olisi hyvinkin erilainen, mutta en tiedä millainen, koska asiasta ei voi, eikä saa keskustella.
        Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, kaikenlainen keskustelu joka edes vähän sivuaa seksiä, saa vaimoni hermostumaan ja samantien alkaa syyttely milloin mistäkin.

        Ilomielin antaisin vaimolleni hellyyttä, mutta kun se on mahdotonta toteuttaa koskematta häneen. Kosketuksen hän on itse kieltänyt ja toisaalta myös sen estää oma päätökseni; en enää koske, ellei hän pyydä tai muuten ilmaise sellaista haluavansa.
        En tarkoita mitään polvillaan anelua, vaan edes jonkinlaista osoitusta siitä, että hän haluaa minun koskevan häneen.
        Viimeiseen kolmeen vuoteen meillä ei ole ollut minkäänlaista fyysistä kosketusta toisiimme. Ja huolestuttavinta tässä on se, ettei asia näytä mitenkään vaivaavan vaimoani.

        Vaikka olen yrittänyt "ottaa etäisyyttä", niin siltikin joka ikinen ilta, kun menen sänkyyn, joku pieni toivo elää, että vaimoni antaisi edes jonkun merkin, että haluaa lähelleni.
        Mutta joka ilta joudun pettymään, kun mitään merkkiä ei tulekaan. Hän tulee parivuoteemme toiselle reunalle ja tiukasti omalla puolellaan pysyen kääntää selkänsä ja alkaa nukkumaan.
        Tuosta kaikesta huolimatta, se pieni toivonkipinä vaan pysyy hengissä vaikka pieneneekin jokaisesta pettymyksestä.

        Ja mitä noihin harrastusvälineisiin tulee, niin minulle ne on viimeiset "pakopaikat", joiden parissa voin unohtaa "pahan maailman".
        Toiset tekee sen vetämällä pään täyteen viinaa, mutta mun tapa on keskittyä noihin harrastusvälineisiin.

        Miks ihmeessä sä olet vielä vaimos kans?
        Olen varma, että sulle löytys ottajia vaikka kuinka paljon. Ei yleensä kukaan mies osaa tollain kertoo tunteistaa.
        Olet sä varmasti olemas?


      • mies47vuotta
        krs-68 kirjoitti:

        Miks ihmeessä sä olet vielä vaimos kans?
        Olen varma, että sulle löytys ottajia vaikka kuinka paljon. Ei yleensä kukaan mies osaa tollain kertoo tunteistaa.
        Olet sä varmasti olemas?

        Tällä(kin) hetkellä tuntuu että olen vaimoni kanssa vain tottumuksesta. Ehkä haluan välttää eroamisen aiheuttamaa "sählinkiä", omaisuuden jakoa, todennäköistä riitaantumista yms., en ole vieläkään ajatellut eroa ainoana oikeana ratkaisuna.

        Eipä noita "ottajia" ole ainakaan jonoksi asti kertynyt:) Vaikka asun Suomen mittapuun mukaan suuressa kaupungissa, niin en kuitenkaan tapaa kovinkaan paljon uusia ihmisiä. Elämän kuviot pyörii kuitenkin aika pienessä piirissä.
        Yhden nettituttavuuden kanssa jonkin aikaa kirjoiteltiin, mutta välimatkan vuoksi se ei voinut johtaa mihinkään.

        En minäkään varmasti pysty pukemaan sanoiksi kaikkea sitä mitä kirjoitan, mutta tässä on paremmin aikaa miettiä lauseita, niin niistä tulee ehkä jotenkin ymmärrettävämpiä.

        Kyllä minä olen olemassa juuri tälläisenä, mutta ehkä en ole sellainen, minkälaisen kuvan olet itse luonut.

        Kirjoittele vaikka privaatisti, jos kiinnostaa.


      • V...U
        .............. kirjoitti:

        Ensinnäkin narsismi on harvinaista ja jos menee sukset ristiin, niin ei se aina heti tarkoita, että toinen on narsisti. Jotkut vain on ikäviä ihmisiä ja yleensä sitä vikaa ei kukaan näe itsessään, joten vaimosi tarina voisi olla vallan toinen. (Mikä sinun muuten pitäisi kysyä häneltä, että miksi hänestä tilanne on se kuin on)

        Pahantuulisuus johtuu hyvin todennäköisesti siitä, ettei vaimosi ole onnellinen.

        Mutta siis, jos nyt haluat tässä suhteessa pysyä ja haluat seksiä, niin ainoa mitä voit kokeilla, on muuttaa itseäsi, koska toista ihmistä et voi muuttaa. Suomalaisille miehille tyypillistä on se, ettei nainen saa hellyyttä kuin seksin yhteydessä ja se tappaa halut hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Ei kukaan halua tuntea olevansa pelkkä tyydytysväline. Kokeile antaa vaimollesi hellyyttä vaikka parin kuukauden ajan, mutta älä pyydä seksiä. Ehkä teistä tulee taas läheisiä ja silloin nainen haluaa seksiäkin.

        Ja jos olet kitaran, auton ja moottoripyörän takia huonossa suhteessa, niin ketä siitäkään voi syyttää... Tuskin se kitara nyt ainakaan jakoon menisi.

        Ensinnäkin, olet selvästi nainen. Sukset voi hyvinkin mennä ristiin vain ja ainoastaan sen vuoksi, että nainen on täys persereikä. Ainakin meillä olen minä se tunne ihminen joka haluaa halata ja pussailla, mutta sekään ei käy. Seksiä ei tietenkään ole eikä muutakaan yhdessäoloa. Lasten kanssa touhuan ja käyn joka paikassa vain minä, koska vaimo ei kuulemma kotitöiltään ehdi. Jos tarjoudun tekemään kotitöitä niin mies ei kuulemma osaa tehdä yhtä hyvää jälkeä kuin nainen. Jos kuitenkin teen siivoukset ja tiskaukset hänen ollessaan töissä niin eihän sitä huomaa mistään. Miesten työt on turhia, vaikka jos ei ole talvella puita tai tehty lumitöitä niin vittuilua tulee. Nurmikonleikkuusta huomautellaan, mutta ei sekään merkitse mitään niihin NAISTEN töihin verrattuna. Minä ainakin otan eron. Maksoi mitä maksoi.


    • mies47vuotta

      Jos joku nainen haluaa kirjoitella yksityisesti tai henkilökohtaisemmin, niin avasin sähköpostiosoitteen, johon voit kirjoitella: [email protected]

    • lähtenyt

      vaadi naista kanssasi terapeutille. Eroa ei kannata ottaa., pitäisi selvittää miksi nainen ei halua seksiä. voisiko hän kirjoittaa jos puhuminen on vaikeaa. Älä syytä naista vaan kerro omista tunteistasi. Painaako naista joku loukkaus kenties, onko kaunaa. Jokin naisella on pahasti vialla jos käytös on tuollasta, sano että voisit edes selittää mistä tää johtuu. Itseltä lopahti joskus kiinostus miheen kun huomasin että se ei ole läsnä henkisesti tai muutenkaan. Välinpitämättömyys synnyttää välinpitämättömyyttä ´. Nainen tarvii paljon romantiikkaa ja huomioimista, onko katkeroitunut sen puutteesta tai sit jostain muusta. Lyöminen kertoo kyllä että jotain vihamielisiä tunteita on.

      • mies47vuotta

        Ehdotin että menisimme jollekin ammattiauttajalle, jo vuosia sitten, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen heti.
        Hänellähän on asiat juuri niin kuin hän haluaa.
        Eikä hänellä ole mitään ongelmaa, ongelmahan on vain minulla, joka haluan läheisyyttä, seksiä ja ainkin omasta mielestäni normaalia yhdessäoloa.
        Hän ilmeisesti ei halua, ja nyt asiat on juuri niin.

        Kaikenlainen keskustelu asiasta, saa aikaan jonkinasteisen riidan, minkäänlaisesta järkevastä keskustelusta ei oikein voi edes haaveilla.
        Muuten yhteiselomme melko hyvin. Teemme yhdessä matkoja, remontoimme yhdessä taloa yms. , mutta siinä kaikki. Elämme kuin kämppäkaverit, vaikka nukumme samassa sängyssä.
        Sängyssä pysymme omilla puolillamme, eikä vaimoni vahingossakaan edes hipaise minua, enkä enää minäkään häntä, sen jälkeen kun hän löi.
        Lyönti ei tietenkään satuttanut fyysisesti, mutta henkisesti se lyönti oli minulle iso asia.
        Itselleni ei tulisi edes mieleen, koskaan lyödä vaimoani.

        Varmasti olen itse tehnyt monia asioita väärin, mutta mistä voisin tietää, että mikä on väärin, ellei toinen saa sanotuksi.
        Tällä hetkellä teen aivan tietoisesti väärin, kun olen ns. ottanut etäisyyttä.
        Nyt helpotan omaa elämään, kun en vain jaksa tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Kun olen vähän "kauempana", en putoa niin korkealta, kun vaimoni taas torjuu mut uudestaan.


      • Sauli 45
        mies47vuotta kirjoitti:

        Ehdotin että menisimme jollekin ammattiauttajalle, jo vuosia sitten, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen heti.
        Hänellähän on asiat juuri niin kuin hän haluaa.
        Eikä hänellä ole mitään ongelmaa, ongelmahan on vain minulla, joka haluan läheisyyttä, seksiä ja ainkin omasta mielestäni normaalia yhdessäoloa.
        Hän ilmeisesti ei halua, ja nyt asiat on juuri niin.

        Kaikenlainen keskustelu asiasta, saa aikaan jonkinasteisen riidan, minkäänlaisesta järkevastä keskustelusta ei oikein voi edes haaveilla.
        Muuten yhteiselomme melko hyvin. Teemme yhdessä matkoja, remontoimme yhdessä taloa yms. , mutta siinä kaikki. Elämme kuin kämppäkaverit, vaikka nukumme samassa sängyssä.
        Sängyssä pysymme omilla puolillamme, eikä vaimoni vahingossakaan edes hipaise minua, enkä enää minäkään häntä, sen jälkeen kun hän löi.
        Lyönti ei tietenkään satuttanut fyysisesti, mutta henkisesti se lyönti oli minulle iso asia.
        Itselleni ei tulisi edes mieleen, koskaan lyödä vaimoani.

        Varmasti olen itse tehnyt monia asioita väärin, mutta mistä voisin tietää, että mikä on väärin, ellei toinen saa sanotuksi.
        Tällä hetkellä teen aivan tietoisesti väärin, kun olen ns. ottanut etäisyyttä.
        Nyt helpotan omaa elämään, kun en vain jaksa tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Kun olen vähän "kauempana", en putoa niin korkealta, kun vaimoni taas torjuu mut uudestaan.

        Yritän kirjoittaa sulle sähköpostia lähipäivänä. Sun kertomukset oli niin koskettavia ja tunnen sympatiaa.


      • milli1961
        mies47vuotta kirjoitti:

        Ehdotin että menisimme jollekin ammattiauttajalle, jo vuosia sitten, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen heti.
        Hänellähän on asiat juuri niin kuin hän haluaa.
        Eikä hänellä ole mitään ongelmaa, ongelmahan on vain minulla, joka haluan läheisyyttä, seksiä ja ainkin omasta mielestäni normaalia yhdessäoloa.
        Hän ilmeisesti ei halua, ja nyt asiat on juuri niin.

        Kaikenlainen keskustelu asiasta, saa aikaan jonkinasteisen riidan, minkäänlaisesta järkevastä keskustelusta ei oikein voi edes haaveilla.
        Muuten yhteiselomme melko hyvin. Teemme yhdessä matkoja, remontoimme yhdessä taloa yms. , mutta siinä kaikki. Elämme kuin kämppäkaverit, vaikka nukumme samassa sängyssä.
        Sängyssä pysymme omilla puolillamme, eikä vaimoni vahingossakaan edes hipaise minua, enkä enää minäkään häntä, sen jälkeen kun hän löi.
        Lyönti ei tietenkään satuttanut fyysisesti, mutta henkisesti se lyönti oli minulle iso asia.
        Itselleni ei tulisi edes mieleen, koskaan lyödä vaimoani.

        Varmasti olen itse tehnyt monia asioita väärin, mutta mistä voisin tietää, että mikä on väärin, ellei toinen saa sanotuksi.
        Tällä hetkellä teen aivan tietoisesti väärin, kun olen ns. ottanut etäisyyttä.
        Nyt helpotan omaa elämään, kun en vain jaksa tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Kun olen vähän "kauempana", en putoa niin korkealta, kun vaimoni taas torjuu mut uudestaan.

        Vanha kirjoitus,mutta haluan silti kommentoida - toivottavasti elämäsi on muuttunut edes jotenkuten paremmaksi.
        Itse erosin reilu vuosi sitten narsisti-tyyppisestä avomiehestäni ja jäljet tuntuvat vieläkin.Seksistä haluaisin sanoa,että siinä vaiheessa,kun siitä tulee ns.peli-tai kaupatekoväline ovat asiat jo huonosti.
        Ei normaali suhteessa paikata ja palkita asioita seksillä - voi hyviä asioita tietenkin sillä juhlistaa..
        Ja riitojen sopimiseen seksi joskus sopii - tietysti elleivät riidat ole mitään ns.maatakaatavia..


      • mies47vuotta
        milli1961 kirjoitti:

        Vanha kirjoitus,mutta haluan silti kommentoida - toivottavasti elämäsi on muuttunut edes jotenkuten paremmaksi.
        Itse erosin reilu vuosi sitten narsisti-tyyppisestä avomiehestäni ja jäljet tuntuvat vieläkin.Seksistä haluaisin sanoa,että siinä vaiheessa,kun siitä tulee ns.peli-tai kaupatekoväline ovat asiat jo huonosti.
        Ei normaali suhteessa paikata ja palkita asioita seksillä - voi hyviä asioita tietenkin sillä juhlistaa..
        Ja riitojen sopimiseen seksi joskus sopii - tietysti elleivät riidat ole mitään ns.maatakaatavia..

        No eipä toi loppupätkä niin kovin vanhaa ole, mutta ikävä kyllä, eloni ei ole muuttunut oikeastaan millään tavalla.
        Pientä helpotusta on tuonut muutamat, jotka on kirjoitelleet henkilökohtaisemmin tuohon sähköpostiosoitteeseeni, mutta ne kaikki on vain olleet kirjeenvaihtoa, vailla mahdollisuutta, johtaa mihinkään muuhun.

        Vain itseään ajattelevan puolison kanssa eläminen jättää varmasti jäljet, jotka ei helposti poistu Kyseessähän on jonkinlainen alistaminen, joka jatkuu päivästä toiseen ja pikkuhiljaa syö itsetuntoa. Ei se ole noin vain palautettavissa.

        Eipä meillä tuo seksi ole ollut "kaupantekovälineenäkään", kun meillä ei ole seksiä ollenkaan. Edellisen kerran seksiä oli 2008 maaliskuussa!
        Mutta onneksi on olemassa ihmisiä, jotka ymmärtävät tälläisen elämän ankeuden ja haluavat jakaa kokemuksiaan, se tuo aina uskoa paremmmasta huomisesta.


      • mk
        mies47vuotta kirjoitti:

        Ehdotin että menisimme jollekin ammattiauttajalle, jo vuosia sitten, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen heti.
        Hänellähän on asiat juuri niin kuin hän haluaa.
        Eikä hänellä ole mitään ongelmaa, ongelmahan on vain minulla, joka haluan läheisyyttä, seksiä ja ainkin omasta mielestäni normaalia yhdessäoloa.
        Hän ilmeisesti ei halua, ja nyt asiat on juuri niin.

        Kaikenlainen keskustelu asiasta, saa aikaan jonkinasteisen riidan, minkäänlaisesta järkevastä keskustelusta ei oikein voi edes haaveilla.
        Muuten yhteiselomme melko hyvin. Teemme yhdessä matkoja, remontoimme yhdessä taloa yms. , mutta siinä kaikki. Elämme kuin kämppäkaverit, vaikka nukumme samassa sängyssä.
        Sängyssä pysymme omilla puolillamme, eikä vaimoni vahingossakaan edes hipaise minua, enkä enää minäkään häntä, sen jälkeen kun hän löi.
        Lyönti ei tietenkään satuttanut fyysisesti, mutta henkisesti se lyönti oli minulle iso asia.
        Itselleni ei tulisi edes mieleen, koskaan lyödä vaimoani.

        Varmasti olen itse tehnyt monia asioita väärin, mutta mistä voisin tietää, että mikä on väärin, ellei toinen saa sanotuksi.
        Tällä hetkellä teen aivan tietoisesti väärin, kun olen ns. ottanut etäisyyttä.
        Nyt helpotan omaa elämään, kun en vain jaksa tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Kun olen vähän "kauempana", en putoa niin korkealta, kun vaimoni taas torjuu mut uudestaan.

        Ei muuta kun lopetat vaimosi kanssa matkustelut ja muut jutut ja jos kysyy miksi et lähde reissuun hänen kanssaan niin sanot ettei siitä ole mitään hyötyä kun ei seksiä ole niin helpottaa.


      • mies47vuotta
        mk kirjoitti:

        Ei muuta kun lopetat vaimosi kanssa matkustelut ja muut jutut ja jos kysyy miksi et lähde reissuun hänen kanssaan niin sanot ettei siitä ole mitään hyötyä kun ei seksiä ole niin helpottaa.

        Ehdotuksesi on ihan hyvä, mutta jollekin toiselle.
        Mun mielessä toi kuulostaa jonkinlaiselta kiristämiseltä ja pakottamiselta, eikä sellainen ole oikein mun juttu.
        Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, ei minulla ole tarvetta eikä halua olla vaimolleni ilkeä.


      • mk
        mies47vuotta kirjoitti:

        Ehdotuksesi on ihan hyvä, mutta jollekin toiselle.
        Mun mielessä toi kuulostaa jonkinlaiselta kiristämiseltä ja pakottamiselta, eikä sellainen ole oikein mun juttu.
        Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, ei minulla ole tarvetta eikä halua olla vaimolleni ilkeä.

        Ei se kiristämistä ole vaan miksi sinä matkustelet naisesi kanssa jos siellä lomalla ei sitä seksiä haarasteta ja itse miehnä en ainakaan yhtään matkaa maksaaisi jos lomalla eiolla niinkuin kuuluu. Naisesihan kiristää sinua kun ei seksiä harrasta kanssasi niin ei sitten kannata muutkaan vaimon kanssa harrataa että sillen.


      • mies47vuuotta
        mk kirjoitti:

        Ei se kiristämistä ole vaan miksi sinä matkustelet naisesi kanssa jos siellä lomalla ei sitä seksiä haarasteta ja itse miehnä en ainakaan yhtään matkaa maksaaisi jos lomalla eiolla niinkuin kuuluu. Naisesihan kiristää sinua kun ei seksiä harrasta kanssasi niin ei sitten kannata muutkaan vaimon kanssa harrataa että sillen.

        Ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää tilannettamme, mutta meillä menee seksiä ja siihen liittyvää kanssakaymistä lukuunottamatta melko hyvin. Tietenkin vuosien pakkoselibaatti ja tunteettomuus on jättänyt jälkensä, mutta muuten olemme vaimoni kanssa samalla aaltopituudella useimmissa asioissa.

        Jos alkaisin sanella esim. lomamatkan ehdoksi, seksin saamisen, niin uskon että tilanteemme menisi täysin lukkoon ja se johtaisi avioeroon, joka ei vieläkään ole minulle se toivottavin vaihtoehto.


    • Puutteessa jatkuvast

      Olemme olleet 5 vuotta yhdessä.Molemmilla takana erot ja pitkät suhteet.Nyt olen kiukkuinen kuin härkä kun toinen pihtaa sekä läheisyyttä että seksiä.Kolme vuotta oli tosi aktiivista aikaa.Kun mieheni itsetunto kohosi miehuudessa, minä olen enää pelkkä dildo, joka otetaan joskus esiin tarpeisiin...Tätä on jatkunut jo kaksi vuotta. Mieheni kyllä sanoo rakastavansa ja suukottaa joka päivä.Haluaisin silti kainaloon ja seksuaalista elämää. Ei riitä kerran kuussa tai kahdessa.Kiukuttaa ettei keskustella enkä halua enää inttää yhtään asiasta.Olo on nyt että pidä kalleutesi, pidä kätesi ja sylisi.Puren jos kosket. Silti hän on minun elämäni mies.Eikä sekään auta.Hän keksittyy niin omiin pään sisäisiin ongelmiin että unohtaa muiden huomioimisen kokonaan. Olen onneton ja tunnen kuolevani pystyyn.Pettääkään en halua. Minulla on oma talo,maksoin puolikkaan erossa exälleni ja talolainoja makselen nyt.Lapset on jo viimein aikuisia joten vapaus olisi tehdä elämälleen ihan mitä haluan.Ollako elämänsä miehen kanssa ja kuivaa pystyyn vai elää täysillä ja päästää toinen ja itsensä vapaaksi.....Omaisuuden takia en suostuisi koskaan yhdessä olemaan....

      • mies47vuotta

        Olisi kiva kuulla, minkälaiseen ratkaisuun olet päätynyt, vai onko mihinkään tullut muutosta?


      • niinitär
        mies47vuotta kirjoitti:

        Olisi kiva kuulla, minkälaiseen ratkaisuun olet päätynyt, vai onko mihinkään tullut muutosta?

        syökö vaimosi e-pillereitä? itse tajusin useamman vuoden haluttomuuteni johtuneen pillereistä sen jälkeen kun ne lopetin. Nyt seksi maistuisi, mutta olen sinkku..


      • mies47vuotta
        niinitär kirjoitti:

        syökö vaimosi e-pillereitä? itse tajusin useamman vuoden haluttomuuteni johtuneen pillereistä sen jälkeen kun ne lopetin. Nyt seksi maistuisi, mutta olen sinkku..

        Kyllä syö e-pillereitä, vaikken ymmärrä että miksi. On joskus kertonut, että ilman niitä naamaan tulee näppylöitä tms..
        Olen useammastakin eri paikasta kuullut, että tuo e-pillerien syönti voisi tuon haluttomuden aiheuttaa ja vuosia sitten vaimollenikin puhuin.
        Mutta se oli kuin olisi seinälle puhunut.
        Ilmeisesti vaimoani ei vähääkään häiritse ilman seksiä oleminen, eikä ilmeisesti ymmärrä (tai välitä) minun kärsivän siitä.

        Kuulisin mielelläni lisää siitä, miltä se e-pillerien aiheuttama haluttomuus tuntui.
        Millaisia tunteita mikäkin asia aiheutti yms.?

        Haluaisin kovasti kuulla sinusta enemmän....
        Ellet uskalla tänne "avautua", niin kirjoittele vaikka tuohon mun luukku-sähköpostiini: [email protected]


    • Filpeli Pilhula

      Minkäänlaista kosketusta ei ollut reiluun vuoteen. Sitten oltiin reissussa ja se
      kaulaili mua jossakin bistrossa. Se oli lomafiiliksissä , itseä lähinnä ärsytti.

    • riuttala76

      No itse oon mieluummin selibaatissa kuin harrastan seksiä naisen kanssa josta en kiihoitu. Silloin kun oli vielä energiaa ja rahaa käydä ravintoloissa ja joskus jopa eroottisissakin ravintoloissa niin olihan ne täynnä upeita naisia kun olivat laittautuneet viimeisen päälle, vaan monet niistäkin loppujen lopuksi arkivaatteissa ja ilman meikkejä eivät sit ulkonäön suhteen aina niin unelmia olleetkaan. Tosin en mä kyl seksikkyyden perusteella parisuhteeseen lähtisikään.

    • valivalivali1

      Anteeksi kun sanon suoraan, mutta sä olet nahjus ja ruikuttaja. Kukaan nainen ei voi kunnioittaa tollasta miestä, joka ei pane toimeksi.

      Kissa täytyy nostaa pöydälle. Eikä maata siinä vieressä hiljaisena odottaen säälip.illua. Ja jos naisella on su kohtaan halut loppuneet, sitten kärsit loppuelämäsi siitä mopojesi ja kitaroittesi keskellä, mutta älä ruikuta.

      • tuhansia tuollaisia

        Se on akan pään sisällä vika jos ei saa orgasmia, samoin se vika on akan pään sisällä jos se ei halua seksiä rakastavalta mieheltään. Sille ei mies voi tehdä mitään.


      • 17 + 9
        tuhansia tuollaisia kirjoitti:

        Se on akan pään sisällä vika jos ei saa orgasmia, samoin se vika on akan pään sisällä jos se ei halua seksiä rakastavalta mieheltään. Sille ei mies voi tehdä mitään.

        Kohtalotoverina voin todeta, että elämä meni jo. Ehkä seuraavassa elämässä on taas kivaa.

        Turha pilata marinalla vaimon elämää. Miksi molempien puolisoiden pitäisi vajota samaan suohon?


      • vmp.

        Vittu mitä paskaa


      • alkoholisti?
        vmp. kirjoitti:

        Vittu mitä paskaa

        Oletka harkinnut AA-klinikkaa?


    • Vaasa

      Ikävä juttu juu..Itse olen varmaan menossa samaan suuntaan vaimon kanssa..
      Vuosiin ei ole ollut hyvää seksiä,liukkarilla pillu valmiiksi ja naama norsunvitulla pikainen yhdyntä kun kuulemma alkaa pissattamaan..jos kestää liian kauan.

      Suuseksiä ei saa , ei takaapäin,ei ratsastelua..
      Sitten kun sessio on ohi taas akkaa naurattaa !

      Olen päättänyt hankkia vakipanon ja mieluiten useamman..Ja jos ei heti pian
      löydy , niin käyn maksullisella isoimpaan vitutukseen

      • gtrtt

        Liukkarilla valmiiksi = ei kiihota = ei viehätä = itsekäs mies/nössö mies/hellyyttä pihtaava mies,

        aina kannattaa katsoa peiliin.

        seurustelun mukavan miehen kanssa, mutta kun vuodenkaan jälkeen ei tajunnut (lukuisista rautalankamallin keskusteluista huolimatta), etten naisena toimi kuin mies ja 2min puristelua tisseistä ja suoraan sormet koiralle EI toimi, niin ei voi mitään. Vuoden menee niin, koska oma halu jaksaa pitää toivoa yllä, sen jälkeen hiipuu, eikä voisi vöhempää kiinnostaa, vaikka muuten haluan seksiä aika usein.

        Ei vaan kiinnosta toisen nautinnosta välinpitämätön mies joka ei tajua, että sukupuolierot ovat pysyviä.


      • ????????
        gtrtt kirjoitti:

        Liukkarilla valmiiksi = ei kiihota = ei viehätä = itsekäs mies/nössö mies/hellyyttä pihtaava mies,

        aina kannattaa katsoa peiliin.

        seurustelun mukavan miehen kanssa, mutta kun vuodenkaan jälkeen ei tajunnut (lukuisista rautalankamallin keskusteluista huolimatta), etten naisena toimi kuin mies ja 2min puristelua tisseistä ja suoraan sormet koiralle EI toimi, niin ei voi mitään. Vuoden menee niin, koska oma halu jaksaa pitää toivoa yllä, sen jälkeen hiipuu, eikä voisi vöhempää kiinnostaa, vaikka muuten haluan seksiä aika usein.

        Ei vaan kiinnosta toisen nautinnosta välinpitämätön mies joka ei tajua, että sukupuolierot ovat pysyviä.

        Tarkoitatko ettei naisessa voi olla mitään vikaa, vika on aina miehessä?


    • suu auki silmät kii

      Voi perskarva.. olihan femakkolehmältä kommentti tuo grtt.
      "mies ei tajunnut" ..

      miksi ei itse ota ohjaksia käsiin ja vie seksijuttua mieleiseensä suuntaan.
      kyllä nuo "rautalankamallin" keskustelut naisten kanssa on aika nähtyjä juttuja, ollaan hiljaa kuin huopikastehtaalla ja odotetaan uri gellerin (se mies) lukevan ajatuksista että millaisia fantasioita sen päivän kauniit ja roheet on saanut akan päähän.

      kissus..

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4036
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      184
      2449
    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1597
    4. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1167
    5. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      23
      1117
    6. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      171
      894
    7. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      892
    8. Junan kylkeen autolla

      Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä
      Pyhäjärvi
      73
      851
    9. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      101
      829
    10. Oletko päättänyt

      Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa
      Ikävä
      72
      810
    Aihe