Minkälaista lukiossa on venäjän kielen opiskelu? Tai minkälaista venäjän kieli edes ylinpäänsä on? Olen kuullut huhuja, että venäjän kielessä ei ole kysymyssanoja paljoa ja kysymyslauseet perustuvat äänenpainotukseen, onko tämä totta? Kertokaa kaikkea yleistä venäjän kieleen liittyen ja että kannattaako opiskella.
Venäjän kieli
6+6
11698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kielten opiskelu kannattaa aina. Venäjän kysymyslauseet perustuvat äänenpainoon, mutta ei se tee kielestä yhtään helpompaa. Venäjä on mielestäni aika vaikea kieli, mutta ihmiset ovat erilaisija oppijoita, joten mitään yleispätevää hankaluudesta/helppoudesta ei voi sanoa.
Mutta miksi et kokeilisi miltä sen opiskelu tuntuu; kurssin voi aina jättää kesken jos siitä ei tule mitään.
Mitä kieliä osaat entuudestaan? Venäjän kielessä on esim. kolme kieliopillista sukua: maskuliini, feminiini, ja neutri, eli sama kokoonpano kuin saksan kielessä. Saksan taito siis auttaisi todella paljon.
Venäjän konsonantit luidentuvat tiettyjen vokaalien edessä, mikä kuulemani mukaan aiheuttaa joillekuille opiskelijoille hankaluuksia, ja lausuminen voi muutenkin olla haaste. Tosin sijamuotoja on paljon vähemmän kuin suomen kielessä, mikä voi olla sinulle eduksi. Aakkostenkaan ei pitäisi tuottaa ongelmia kun ne ovat lähes samat kuin latinan aakkoset ja toimivat samalla tavalla (toisin kuin japanin tavukirjoitus tai kiinan kirjoitusjärjestelmä).
Jos venäjä kiinnostaa niin totta kai kannattaa opiskella! Eli ei muuta kun koulun penkille!
Kiitoksia vastauksista teille! Osaan suomen kielen lisäksi ruotsia jotenkni ja englantia hyvin. Venäjän kieleen motivaatiota kyllä löytyisi, jotenkin aina kiehtonut Venäjän kulttuuri ja ylinpäänsä Venäjä maana.
Kaikkien indoeurooppalaisten kielten ääntäminen on suomalaiselle haaste. Venäjä on hyvää äännejumppaa kaikkien kielten ääntämistä silmällä pitäen.
Yleensä kukaan, joka on aloittanut venäjän alkeet lukiossa, ei jätä kesken ainakaan liiallisen vaikeuden takia. Minun venäjän ryhmässäni kukaan ei saanut alle kasia lukion päästötodistukseen.
Venäjässä on kolme kieliopillista sukua, mutta ne eivät ole ollenkaan samanlainen ongelma kuin saksan, ruotsin tai ranskan suvut, jotka on opeteltava joka sanasta. Yleensä venäjän sanan suku näkyy sanan lopusta. (Vain pehmeään merkkiin päättyvistä on muistettava, onko sana feminiini vai maskuliini.)
Vaikeaa sen sijaan on paino. Paino voi olla millä tavulla tahansa ja se vaihtaa paikkaa. Tämä vaikuttaa ääntämiseen, muttei kirjoitukseen.
Helppoa on, että menneitä aikamuotoja on vain yksi, mutta verbeillä on kaksi aspektia (kustakin verbistä opeteltava "päättymätön" ja "päättynyt" muoto). Esim. lukea on читать (čitat') - прочитать (pročitat') riippuen siitä, onko lukeminen jatkuvaa/kesken vai loppuun suoritettua/päättynyttä. Suomessa tätä aspektuaalisuutta ilmaistaan esim. objektin sijamuodolla: Luin eilen kirjaa - Luin eilen kirjan.
Venäjä on hyvin taipuisaa, mutta vaikeimpia asioita ei ehditty ainakaan minun aikoinani lyhyessä venäjässä käsitellä. Suomen lauseenvastikkeista ym. vaikeuksista on näitä muotoja sisäistäessä paljon apua.
Pääsäännöt suvuista:
Luonnollinen suku on tärkeämpi kuin kieliopillinen. Esim. врач (vrač) on konsonantiin päättyvä eli maskuliini, mutta saa luonnollisen suvun mukaan taipuneen määreen sen mukaan, onko lääkäri nainen vai mies:
Он хороший врач. (mies)
Она хорошая врач (nainen)
- kovaan konsonanttiin päättyvät ovat maskuliineja
- vokaaleihin -a ja -я päättyvät ovat feminiinejä
- vokaaleihin -o ja -e päättyvät ovat neutreja
Pehmeään merkkiin ь päättyvät maskuliineja tai feminiinejä.
Monesti kysymyslauseet perustuvat juurikin äänenpainotukseen.
Это место свободно? (Onko tämä paikka vapaa?)
Это место свободно. (Tämä paikka on vapaa.)
Tässä tapauksessa kysymyksen ja toteamuksen erottaa vain lauseen lopussa oleva piste tai kysymysmerkki (ja toki "kysyvä" äänenpaino).
Voidaan toki vastata myös lyhyemmin "Да, свободно."
Olla-verbiä käytetään paljon harvemmin venäjänkielessä kuin suomenkielessä.
Kysymyslauseessa äänenpaino nousee painollisella tavun vokaalilla eikä sanan loppua kohti eli tuossa esimerkissä "kiekaistaan" keskimmäinen o: Eto mesto svobÓdno?
(Paino vaikuttaa ääntämiseen niin, että painottomat vokaalit tuossa ääntyvät suurin piirtein a-na: Éta mésta svabÓna? Painollinen O ääntyy vähän diftongimaisesti -uo-).
Venäläinen ymmärtää ulkomaalaisenkin kysyvän intonaation, pääasia on, että lauseessa on kysyvä nuotti, mikä on suomalaiselle vaikeaa. Meillä kun kaikki sanottava papatetaan tasaisella nuotilla. Tosin ei meillä ole tarvettakaan ilmaista kysymystä äänenpainoilla, koska kielessä on kysyvä partikkeli.
Englannissa kysymys ilmaistaan käänteisellä sanajärjestyksellä, mutta silti varsinkin amerikkalaisten puheessa on myös nouseva intonaatio. Englantilaisella harvemmin, mikä kuulostaa jenkistä kylmältä, yläluokkaiselta ja koppavalta.
En ole lukenut venäjää lukiossa vaan kansalaisopiston kurssilla, yksi kaksoistunti viikossa. Lukiossa edetään kuulemma paljon nopeammin. Oppikirjaan "Можно 1" meni meiltä neljä vuotta. Tai siis käytännössä 4 syksyä ja talvea.
Venäjää kannattaa opetella siinä missä ruotsiakin. Käytännössä vaikeutena on aluksi kirjaimisto, suhuäänteet ja se että venäläiset puhuvat tavattoman nopeasti. Joidenkin sanojen merkitys riippuu kriittisesti suomalaiselle vieraiden suhuäänteiden oikeasta ääntämisestä ja ymmärtämisestä.
Kielenopetuksessa on vallalla sellainen trendi että oppilaiden - jotka eivät oikeasti osaa kyseistä kieltä - pitäisi "keskustella" tuolla vieraalla kielellä. Tämä on mielestäni kouluopetuksen suurimpia ja turhauttavimpia ongelmia.
Puhekieli ei välttämättä ole helppoa ymmärtää koska käytännön puhekieli ei noudata oppikirjojen rakennetta.
Oppikirjan ohella jokin helpohko "oikea" venäläinen lähde voisi olla hyvä. Mielellään jotakin sisällöltään tuttua ja ajattoman mielenkiintoista, ehkä harrastuksiin liittyvää?
Juu, vielä että sanojen paino ja vokaalien oikea ääntäminen on tärkeää jos ei halua kuulostaa ukrainalaiselta.
Painot on kyllä merkitty oppikirjoihin, mutta ei todelliseen venäläiseen tekstiin koska he osaavat sen asian ulkoa.
En pidä kirjaimistoa vaikeutena ainakaan jos verrataan vaikkapa englannin opiskelun aloittamiseen ja siihen, että sanat kirjoitetaan ihan miten sattuu (kielihistoriasta johtuen).
Venäjässä ihan ensimmäiseksi käydään läpi kielen äänteet, koska niitä vastaavat kirjaimet on opittava. Ei muissa kielissä yleensä aloiteta näin peruslaatuisesta asiasta. Tästä on hyötyä kaikkien kielten äänteiden (varsinkin sibilanttien) erottamiseen ja oppimiseen.