Olenko vegaani jos...

Hei!

Mun mielestä olet vegaani. Uskoakseni hyvin hyvin harva kykenee olemaan 100% vegaaninen kaikissa valinnoissaan. Itse näen asian niin, että vegaanius kuvaa parhaiten sinun tilannettasi, koska ilmeisesti kokonaisvaltainen vegaanius on sinun tavoitteesi. Tiedän monia vegaaneita, jotka tekevät poikkeuksia ja syövät esimerkiksi hunajaa ja kirvaväriä. Monet vegaanit myös käyttävät kauppojen perusmeikkejä ja hiusvärejä. Myöskin kenkien valmistuksessa käytetyt liimat saattavat olla eläinperäisiä ja tuskin kaikki vegaanit hankkivat kenkästä vegetarian shoesilta tms. eettiseltä merkiltä. Monet vegaaniksi itseään kutsuvat myös käyttävät villaa ja nahkaa, saattavat ostaa uutenakin noita tuotteita. Monelle kirpparilta ostettu tuote on ok, huolimatta siitä onko kyseessä täysin vegaaninen tuote. Tosin turkiksia varmaan moni vältää, koska niiden kantamista voi pitää vähän kuin turkisteollisuuden mainontana. Moni vegaani myös ruokkii lemmikkiään lihalla.

Mielestäni nuo sun "lipsahdukset" ovat sangen pieniä. Vegaaneissakin on aika paljon hajontaa: jotkut ovat äärimmäisen tiukkoja ja toiset sallivat itselleen silloin tällöin esim. maitosuklaalla tms. ei-vegaaniselle tuotteella herkuttelun. samoin kyläillessä jotkut vegaanit syövät kohteliaisuudesta lakto-ovoakin tarjottavaa. Etenkin luomuun jotkut suhtautuvat sallivasti: esim. pientilan lakto-ovo-piiras voi tuntua täysin eettiseltä valinnalta.

Jokainen vetää rajan vähän eri paikkaan. Kuitenkin itse määrittelen vegaaniuden nimenomaan _pyrkimyksenä_ pidättäytyä kaikista eläinperäisistä tuotteista. Tiukkuus voi vaihdella paljonkin: joillekin ruuan vegaanisuus on tärkeää, mutta muilla kulutustuotteilla ei ole niin väliä (Lumenen meikit kelpaa jne.). Toiset taas pyrkivät täydelliseen vegaaniuteen. kuitenkaan täydellisinkään vegaanius harvemmin yltää sataan prosenttiin.

Mun mielestä et ole vegaani, mutta ei hätää. Vegaanisuus ei ole mikään ansaittu kunniamerkki. Kuten tuolla aiempi kommentti sanoi, 100% vegaaninen ei vaan pysty olemaan, joten vegaanisuus on pyrkimys, ei mikään oikea olotila. Lipsahduksia tapahtuu, mutta mun mielestä (siis mielipide, ei absoluuttinen fakta) on tärkeää se, miksi niitä tapahtuu.

Esimerkki: Itse olen tottunut siihen, että vegaanien luona tarjotaan ainoastaan vegaanista. Kun joku muu oli kuitenkin tuonut paikalle epävegaanisia sipsejä (eikä ne ois sitä laktoosia tms. ees tarvinnu, mutta Estrella ilmeisesti tunkee tarpeettomasti eritteitä tuotteisiinsa!) niin enhän mä sitä tajunnut ennen kuin emäntä huomautti sipsien ollessa jo suussa. En mä jaksanut siitä kokea sen kummempaa syyllisyyttä, koska mun mielestä tilanteen piti olla sellainen jossa mitään ei tarvitse tarkastaa. Sen sijaan mikäli muonituksesta vastaa sekasyöjät, pyydän varmuuden vuoksi nähdä pakkauksia, tai jätän vaan suoraan syömättä. Nykyään osaan kyllä tunnistaa esimerkiksi vegaaniset makeiset (koska niitä ei ole kauhean montaa :D).

Mun mielestä eläinperäiset jutut saa käyttää loppuun. Kirppareilta hankkiminen on vähän harmaata aluetta, mutten jaksa siitä vauhkata. Uutena ei mun mielestä kyl pitäis ostaa mitään eläinperästä, ja eläimillä testattujakin pitäs välttää niin pitkään kun pystyy. Vaikkei vegaanius olekaan mikään absoluuttinen olotila, niin ei se myöskään oo mikään semmonen vaate jonka voi pukea päälle silloin kun se itselle sopii (enkä siis oo väittämässä että sä toimisit niin). Se on aate ja elämäntapa joka näkyy kaikissa valinnoissa.

Lemmikit onkin sitten vähän hankalampi juttu, eikä siihen ole mitään helppoa vastausta. Veganismin kannalta varsinkin kissat ja koirat, miksei liskot, käärmeet ja kalatkin, ajavat huoltajansa ristiriitatilanteisiin jatkuvasti. Siinä kohtaa pitänee kuitenkin ajatella sitä tyyppiä joka on juuri siinä itsellä edessä. Dyykkiliha on myös mun mielestä tällä hetkellä paras tapa ruokkia sekasyöjäystäviä.

Onko tämä mielipidekysymys?

Minä pidän itseäni vegaanina, en käytä villaa en nahkaa, en syö ikinä liivatetta tai kirvaa, en edes kylässä. Ei vaan tee mieli, enkä ala kohteliaisuudesta tekemään itseäni vastaan. Liivatetta enkä E120 pystynyt syömään edes laktovegenä, enkä silloinkaan käyttänyt villaa. Kyse on siitä mikä tuntuu itsestäni hyvälle. En vain tee sellaista mitä en halua. Muistan kun liivate ällötti minua jo lapsena vaikka olin lihaani.

Lihaa tai teurastuotteita en voisi syödä vaikka henkeä uhattaisiin. Maito voisin syödä mutta ei ole tullut 8 vuoteen sellaista tilannetta että olisi halunnut/kiinnostanut maitoa syödä.

Mutta nämä asiat on hyvin pitkän ajan tulos. Muistan kun itsekin kamppailin 20 vuotta sitten kosmetiikan kanssa. Silloin väkivallattomia tuotteita oli tosi hankala saada. Tein vain sen päätöksen että annoin nahkakengät ja muut vakivaltatuotteet eteenpäin. Hyvin on pärjännyt ilman nahkaa ja nykyisin on mielettömän helppo hankkia esim. vegaanista kosmetiikkaa ja luontaistuotteita iherbistä.

Monien mielestä elämäni on hankalaa, mutta minusta tämä on mukavaa. On sitä ihmiset vuosituhansia aikaisemminkin pärjännyt perustuotteilla ilman markettieineksiä ja -kosmetiikkaa ja irtsareita.

Jokainen määrittelee rajansa itse. Itse en osta villaa uutena, käytettynä ostan sekä villaisia vaatteita että nahkakenkiä (vegaanikengistä sain tarpeekseni, kun mitkään eivät olleet ongelmajaloilleni sopivia). Ruoan suhteen olen tarkka. Tosin hunajaa olen käyttänyt jonkin verran viime aikoina.

Lähiomaisissani on kasvissyöjiä, jotka suostuvat syömään mm. kyläillessä kalaa, mutta määrittelevät itsensä silti kasvissyöjäksi. Voihan sitä sanoa olevansa kasvissyöjä/vegaani, mutta ei ehdoton sellainen. Itse pidän itseäni tiukkapipona sen vuoksi, etten poikkea dieetistäni edes kyläillessä. Vaikkakin ostan ei-vegaanisia kirpparivaatteita. Tätä asiaa sitten selitän tarvittaessa ihmisille.

Olet nahkatakkisi ostanut ennen vegaaniaikaasi, eikä asia siitä muutu miksikään, vaikka sen hylkäisit. Olet sen kerran ostanut. Samoin kuin useampi vegaani on lienee vähintäänkin lapsena syönyt eläinperäistä ruokaa, vaikka nykyään katsoisi olevansa mahdollisimman täydellinen vegaani. Eiköhän nuo ole keskenään rinnasteisia asioita. Samoin jos olet ottanut lemmikin ennen vegaaniksi ryhtymistä, on sinun toki eettistä huolehtia lemmikistäsi edelleenkin. Ei vegaani vie lemmikkiään lopetettavaksi sen vuoksi, että on ryhtynyt vegaaniksi.

Itse koetan muutenkin välttää kaikkia kemikaaleja, enkä meikkaa. Ne vähät pesuaineet mitkä ostan, ovat normaalista kaupan valikoimasta. Kynsilakkainnostus minulla on tällä hetkellä, ja se on varmaan "harmaata aluetta". Usein jossain vaiheessa iskee into sellaista kohtaan, joka on ollut "kiellettyä". Esim. erilaisten vegaanikorviketuotteiden tultua markkinoille (vegaanijuustot ja -makkarat ym.) olen ollut niistä äärimmäisen kiinnostunut, mutta innostus sammuu äkkiä.

> d) Syötän koiralleni sekaruokaa (raksuja).

Äärimmäisten vegaanien (esim. PETA-aktivistit) mukaan kotieläinten pitäminen on eläinrääkkäystä.

Kotieläinten pitäminen voi systeeminä olla ongelma, esim pentutehtailu, sairaiden eläinten tuonti ulkomailta väärine papereineen kalliilla myytäväksi, se että vaikka itse pitää eläintään kuin kukkaa kämmenellä niin silti laki sallii niiden varsin tylyn pidon, ja vaikka laki jäisi noudattamattakin niin sitä on vaikea valvoa, sitä ei valvota senkään vertaa kuin voitaisiin, ja kaameistakin väärinkäytöksistä ja kiduttamisista tulee pieni sakko ja eläintenpitokielto. Eläin, lemmikkieläinkin, on ihmiseen nähden systemaattisesti lohduttoman heikossa asemassa, ja ymmärrän että se on monelle ongelma.

Silti jos asiaa katsoo yksittäisen lemmikin kannalta, niin jos eläin kerran on niin mitä muuta voi tehdä kuin pitää sen ja tehdä sen hyväksi kaiken minkä voi? Myydä sen pois, jolloin se saa kodinvaihdon trauman ja ehkä huonon omistajan, mutta jää silti omaisuudeksi? Heittää sen ulos, jolloin se nääntyy viimeistään talven tullen kylmään ja nälkään? Lopettaa sen, kun nyt kerran meistä varmaan kaikki myöntävät että eläimellä on oikeus saada elää?

Toivon että saisivat sen keinotekoisen lihan pian valmiiksi =7

Ettehän te silloin voi kutsua itseänne vegaaneiksi jos te eläinperäisiä tuotteita käytätte. Oletteko idiootteja?

"Veganismissä käytetään ainoastaan kasviperäisiä tuotteita."

Ihan oikeesti. Luulenpa että 50% teistä "veeganeista" leikkii sillä tittelillä koska se on niin coolia olla erilainen.

Ette ole vegaaneja, lähinnä kasvissyöjiä.

Vegan and damn proud of it.

Olen ollut lakto-ovo-vegetaristi kymmenen vuotta. Juustoa on ennen ollut ainoa eläinperäinen tuote, jota olen pystynyt makunsa puolesta syömään. En esimerkiki ikinä aloittanut lehmänmaidon juontia. Lihan syöntikin tuntui jo aivan pienenä lapsena pahalta. En voinut käsittää miksi ihmiset pitävät lemmikkeinä länsimaissa koiria, mutta syövät surutta kanoja, possuja, lehmiä jne. Ironista kyllä, äitini toimii elintarvikealalla. Suutarin lapsella ei näemmä ole kenkiä.

Kuukausi takaperin päätin ryhtyä vegaaniksi. Jonathan Safran Foerin kirjalla Eating Animals oli todella suuri merkitys. Koin, etten kykene sulkemaan enää silmiäni kaikelta siltä julmuudelta, miten tuotantoeläimiä kohdellaan. Toisaalta myös terveydelliset syytpuolsivat vegaaniutta. Maidon kaseiini on yksi merkittävimmistä syöpää aiheuttavista karsinogeeneista. Eläinproteiinin on myös viimeiaikaisten tutkimusten mukaan todettu estävän kalsiumin imeytymistä.

MIten sitten olen ajatellut toimia: Pyrin olemaan jatkossa niin cruelty-free kuin mahdollista.

Lihaa en missään tapauksessa syö - en edes nälkäkuoleman partaalla. Kuten Eating Animals kirjassakin vilahtaa: " If nothing matters, there is nothing to save."

Aluksi ajattelin, että poikkeuksellisissa sosiaalisissa tilanteissa "kohteliaisuudesta" (kuulostaa jotenkin naiviilta, i know) voisin syödä lakto-ovo-ruokaa. Tämän poikkeuksen kerran tämän kuukauden aikana tehtyäni huomasin, että juuston syönti tuntui kerrassaan pahalta. Ei ainoastaan eettis-moraalisesti vaan myös makunsa puolesta. Näin ollen en usko, että vegan dietiini tulee minkäänlaisia poikkeuksia.

Muilla elämän saroilla, kuten kosmetiikka ja vaatteet/asusteet, pyrin valitsemaan jatkossa cruelty-free vaihtoehtoja. Kosmetiikkassa listalla mm. The Body Shop, Paul Mitchell. Nahkaa en osta enää uutena, mutta vanhaa jo useamman vuoden palvellutta nahkaista laukkuania olen käyttänyt vielä toistaiseksi, vaikka pahalta tuntuu...

100%:nen vegaanius on haaste ja mitä edes "täydellisyys" on? Eikös vihannesten viljellyssäkin välillisesti kuole maan matosia ja muita mönkijöitä. Mielestäni on tärkeintä löytää itselleen sopiva balanssi. Jo pienet muutokset - kuten lihatuotteiden olennainen karsiminen on suunta - parempaan. :)