http://www.youtube.com/watch?v=y9bVd3BspIQ&feature=g-vrec
Video esittelee suhteellisen tuoreita ideoita tietoisuuden ja todellisuuden yhteydestä, sekä tuoreimpia tieteellisiä löydöksiä jotka tukevat todellisuuden olevan tietoisuuden manifestoituminen! Ideoita?
Video esittelee suhteellisen tuoreita ideoita tietoisuuden ja todellisuuden yhteydestä, sekä tuoreimpia tieteellisiä löydöksiä jotka tukevat todellisuuden olevan tietoisuuden manifestoituminen! Ideoita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kunpa noin olisikin! Vai kuinka?
Kyllä, erittäin mielenkiintoinen ja potentiaalinen ajatus...En todellakaan aio hylätä ideaa vain sen takia että se on epätodennäköinen tieteellisen näytön valossa.
''It is somewhat presumptuous to disdain or condemn that which doesn't appear likely'' -Montaigne ;)
Niin tietoisuushan määrittää todellisuuden. Näinhän se on. Ainoastaan tietoisuuden kehittymisellä voidaan saada kehitystä aikaan maailmassa, toisin sanoen "OLE se muutos jonka haluat nähdä" sanoi Gandhi. Niin kauan kuin me vaan osoitetaan sormilla itsestämme ulospäin ja syytetään muita ihmisiä, olosuhteita, asioita maailmassa, niin me olla ihan harhateillä ja eletään unessa eli hologrammimaailmassa, joka on vain kalpea heijastus todellisesta potentiaalista. Vasta kun me tajutaan nähdä maailma peilikuvana itsellemme ja etsiä ns. syyllistä itsestämme ja alkamaan kehittämään omaa tietoisuustasoamme, niin maailma ympärilläkin alkaa muuttumaan sen mukaan. Eikä tämä ole pelkkää teoriaa kun sen voi ihan itse testata, jos ihan vilpittömästi asia kiinnostaa. Vanha viisaus alkaa tulla tieteellisissä tutkimuksissa todennetuksi. Ja toisaalta tieteessä tulee rajat vastaan mitä sillä enää pystytään todistamaan kun se perustuu vain aistihavaintoihin, mieleen, ajatuksiin.
tietoisuus jäsentää vastaanottamaansa sisäistä ja ulkoista informaatiota peilaten niitä olemassa oleviin alatikehittyviin symbolisetteihin, kantakuviin, joiden suhteen syntyy todellisuuskokemus, joka jokaisella yksilöllä on erilainen, vaikka todellisuus, jonka jaamme on kaikille sama
On olemassa kaksi asiaa: mielten ulkopuolinen todellisuus, sekä eliöitä, jotka havainnoivat tätä todellisuutta. Jos mielen ulkopuolista todellisuutta lähdetään kyseenalaistamaan, kyseenalaistaja päätyy käytännössä vihannekseksi, koska kaikki aistihavainnot ovat silloin turhia (vaikka nämä aistit ovatkin jollain tavalla olemassa).
Jos tämän mielen ulkopuolisen todellisuuden hyväksyy, silloin voidaan tutkia sen toimintaa. Elämä on syntynyt mitä varmimmin abiogeneesin ja evoluution tuloksena. Yhtenä evoluution tuloksena on eliöiden sisäänrakennetut mekanismit havainnointiin, sekä monilla eliöillä (kuten ihmisillä) kyky rakentaa oma uskomusjärjestelmänsä aikojen saatossa - kyky sopeutua ympäristöön. Tämä uskomusjärjestelmä määrittelee miten ihminen ajattelee eri tilanteissa, jotka aiheutuvat ulkopuolisen todellisuuden vaikuttaessa tähän ihmiseen.
Mutta siinä missä aivot ja sitä kautta uskomusjärjestelmä ovat sopeutuvia, ovat ne myös fyysisten lakien alaisia ja voivat helposti rikkoontua (V.S. Ramachandranin Phantoms in the Brain on äärimmäisen hyvä kirja kuvaamaan tätä ideaa). Esim. aivoihin kohdistuneen vaurion jälkeisessä Capgrasin oireyhtymässä potilas luulee, että tämän tuttavat on korvattu äärimmäisen uskottavilla avaruusolioilla tai roboteilla. Onko todellisuus silloin vaihtunut kaikkien osalta niin, että nämä lähimmäiset todella *on* korvattu jollain avaruusolioilla?
Joo, olisihan se kiva kuvitella että itse olisi se universumin keskipiste ja pystyisi määrittelemään todellisuuden miten haluaa ja että ihmiset olisivat muutakin kuin vain kasa biologista materiaa, mutta onko tämänlainen kuva todellisuudesta muuta kuin vain halua luoda kirjaimellista taikaa tähän universumiin?
Jos luulit että poissuljen ulkoisen todellisuuden, niin ymmärsit väärin. Sisäinen sekä ulkoinen maailma ovat ''symbioosissa'', mutta moni ihminen ei edes vaivaudu tarkastelemaan sisäistä maailmaa. Jos tietoisuus on a priori, ei tämä johda siihen, että tiede olisi väärässä!!! Se johtaisi vain siihen, että on myös jotain fyysisen todellisuuden ulkopuolella. Tämäkään ei tarkoita, että tämä jokin olisi riippumatonta fyysisestä maailmasta. Mielestäni tietoisuus ei voi syntyä ilman materiaa, eli monimutkaisia aivotoimintoja, mutta jos emme suostu tarkastelemaan tietoisuuden vaikutusta maailmaan seka assosiaatioihimme, niin hylkäämme ison vaikuttajan meidän kaikkien elämässämme.
Tietoisuuden merkitsevyys ei johda siihen, että voimme ampua tulipalloja käsistämme! Tietoisuus on ikäänkuin maalari, joka maalaa talon tietyn väriseksi. Kun ymmärrämme, että talo voi olla toisenkin värinen, tai että on muitakin taloja kuin tämä minkä maalasimme, niin ymmärrämme että tietoisuus ohjaa paljolti sitä, kuinka tahdomme nähdä maailman, ja kuinka ajatuksemme maailmasta perustuvat sille, miten JOKU on joskus määritellyt sen, mikä on todellisuuden luonne.
Aihe on hankala, enkä itsekään ole pohtinut aihetta loppuun asti...enkä usko, että KUKAAN on vielä tehnyt niin...tietoisuus on paradoksaalinen aihe, ja pelkkä kysymys ''Kuka on se, joka on tietoinen minun ajatuksistani?'' saa monen huomaamaan, että tietoisuus on ajatuksiemme ''tarkastelija'' ja arvioija, eikä niinkään se, joka ajattelee!
Suosittelen katsomaan tämän lyhyen aiheeseen liityvän klipin, joka sai ainakin itseni pohtimaan ko. aihetta: http://www.youtube.com/watch?v=Yxfn5PFWYTk&feature=fvwrel
Kaikki ajatukseni ovat johtaneet vain yhteen asiaan, ja se on, että en voi väittää tietäväni mikä on totta, mutta tiedän, ettei voi kukaan muukaan! Avomielisyys on paras lahja ihmiselle!
Itsekin huomasin asian paradoksaaliseksi kun aloin miettiä sitä enemmän. Mitä on kokemukseni omista aistihavainnoistani ja ajatuksistani? Aivot voi jakaa lohkoihin, joista jokainen kuuntelee toistensa signaaleja ja lähettää viestejä toisilleen. Olenko minä kaikki nuo lohkot samaan aikaan? En usko, sillä silloin kaikki ajatukset saapuisivat tietoisuuteeni välittömästi (reaktioaika = 0), eikä tilanne olisi edes fysikaalinen informaation kulkunopeuden takia. Jos taas olen yksi lohko, on syytä rajoittaa lohkon koko alkeishiukkaseen, koska muuten sama ongelma toistuisi tuon lohkon sisällä. Toinen paradoksi saadaan, kun mietitään informaation siirtymistä ympäristöstä tietoisuuteen. Jos ihminen joskus kytketään virtuaalitodellisuuteen, mikä määrittää rajan ihmisen aivojen ja tietokoneen välillä? Suurin osa varmasti ajattelee, että ihminen voidaan kytkeä "ajatuskypärään" laitteen tavoin, ja kun ihminen irroitetaan kypärästä hän on yhä sama ihminen, koska aivoja ei ole siirretty paikasta toiseen. Jos tietokone hoitaa virtuaalimatkan aikana osan ajatustyöstä (eli informaation siirtyminen tietokoneen ja aivojen välillä on merkittävää), mikä yhdistää ihmisen tietoisuuden hänen omiin aivoihinsa siten, että ihminen kokee virtuaalimatkan jälkeen olevan oma itsensä, eikä jää vangiksi tietokoneeseen? Kun asiaa ajattelee lisää huomaa, että kyseinen ajatuskoe poikkeaa hyvin vähän esim. keskustelutilanteesta, jossa kahden ihmisen aivot kommunikoivat puheen välityksellä. Tuloksena saadaan "ryhmä-älyä" ja muuta hienoa, mutta ei vastausta kysymykseen "miksi minä olen minä".
Allekirjoitan viimeisen lausahduksen: "Avomielisyys on paras lahja ihmiselle". Tässä maailmassa todellakin tuntee itsensä pieneksi satunnaisten luonnonlakien ja vaikeiden kysymysten keskellä. Koskaan ei voi olla täysin varma siitä onko oikeassa (niinhän ne hullutkin kuvittelevat).
PS. Hieno video!
"information creates fractals which are predictable"
Determinismiinhän tuo johtaa.
Mitä tapahtui kaaokselle ja vapaalle tahdolle?