Nasan luotaimet mustia aukkoja tutkimassa

Tätä me emme voikaan varmuudella tietää.

Nykyiset kosmologiset teoriat toimivat kyllä hyvin meidän lähiympäristössämme, kaukana mustista aukoista. Teorioita ei kuitenkaan luonnollisestikaan ole voitu testata todellisissa mustien aukkojen lähiympäristöjen olosuhteissa. Jos haluamme luotaintemme lähettävän meille luotettavia havaintotietoja pitemmiltä tarkkailuajanjaksoilta, on meidän toistaiseksi pysyttävä varsinaisista tarkkailukohteistamme riittävän etäisyyden päässä.

Havaintolaitteen lähettämisessä pois maanpinnalta on se idea että se laite pääsee maapallon ilmakehän ulkopuolelle. Näin se voi tehdä avaruudessa havaintoja ilman välissä olevaa maapallon ilmakehää, joka imisi joitakin sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia.

Näkyvän valon alueella ilmakehän haittaavaa vaikutusta ei niinkään huomaa, mutta esim. infrapunaisen säteilyn aallonpituusalueella ilmakehä läpäisee heikosti. IP-sätelyä lähtee lämpimistä kappaleista jotka eivät kuitenkaan ole niin kuumia että ne selvästi hehkuisivat näkyvässä valossa.

Mustaa aukkoa kiertävän ja siihen vähitellen putoavan aineen voi ajatella olevan ympäristöä lämpimämpää, koska se kiertoliikkeessään "hankaa itseään vasten". Niinpä musta aukko voisi paljastua IP-alueella tehtävin havainnoin.

Todennäköisesti mustat aukot ovat erittäin kaukana. Luotainta ei voida niin kauas lähettää, se luultavasti jää maapallon läheisyyteen, mutta havaintoja toivottavasti voi tehdä kauempaakin.

"Kiinnostaisi tietää, miten voidaan olla varmoja siitä, etteivät luotaimet mene liian lähelle aukkoja?"

Tuo ei käytännössä ole mikään vaara. Tähden massaiset mustat aukot ovat joka tapauksessa kaukana, koska aurinkokunnassa ei tunnu muiden tähtien gravitaation vaikutusta. Jos lähistöllä olisi tähden massan luokkaa oleva musta aukko, näkyisi se planeettojen radoissa hyvin selvästi. Galaksien keskustoihin oletetut supermassiiviset mustat aukot ovat vielä mittaamattoman paljon kauempana.

Vaikka luotain lentäisi nykyisen tekniikan sallimalla maksiminopeudella ulos aurinkokunnasta (jota se ei tee koska se olisi turhaa), kuluisi mustan aukon kohtaamiseen todennäköisesti paljon kauemmin aikaa kuin mitä luotaimen tekniikka kestää. Ei ole olemassa mitään sellaista tekniikkaa joka kestäisi esim. tuhat vuotta ilman saneerausta, huoltoa ja korjauksia.

Mustaan aukkoon putoaminen on sitäpaitsi hidas prosessi koska sinne on kovin vaikea pudota suoraan. Jos luotain joutuisi mustan aukon läheisyyteen, joutuisi se luultavasti kiertämään sen ympäri varsin kauan ennen aukkoon putoamistaan.

Sitäpaitsi musta aukko on hyvin teoreettinen kohde. Yhtään ei ole havaittu niin selvästi että havainto olisi kaiken kriittisen spekulaation ulottumattomissa.

Tulee ihan mieleen 1970- ja 1980-lukujen taitteen musta aukko -hurmos ja spekuloinnit siitä miten erikoiseen hirvittävää olisi pudota mustaan aukkoon!

Musta aukko -hurmosliike on varmaankin verrattavissa kaikkein hurmoshenkisimpiin uususkontoihin, mutta ehkä sitä voi hiukan lieventää lohduttamalla sillä että tavalliseen tähteen putoaminen ei olisi yhtään sen mukavampaa ja lisäksi huomattavasti todennäköisempää.

Ymmärrän kyllä kysyjän olevan trollin, mutta kerrotaan nyt kuitenkin, että tämä NASA:n tutkimuslaite on satelliitti pelkästään sen takia, että se saataisiin Maan ilmakehän ulkopuolelle mittaamaan hyvin suuritaajuista gammasäteilyä, jonka ilmakehä suodattaa pois.

Ei se satelliitti minnekään mene, se ei ole luotain.

"Kiinnostaisi tietää, miten voidaan olla varmoja siitä, etteivät luotaimet mene liian lähelle aukkoja?"

Eiköhän se laite ole tarkoitus ajaa lopuksi aukosta läpi.

Sellaiset luotaimet ja mustat aukot ne on vaan Hollywoodin studioissa, samoissa missä Apollo-lennot kuvattiin.