Itse olen tavallaan kolmen tieteenalan professori, nimittäin tarkemmin minut on virallisesti todettu päteväksi professoriksi n. 30-vuotiaana vuosituhannen vaihteessa seuraavilla aloilla:
-matemaattinen tekoäly
-matemaattinen signaaliteoria ja signaalinkäsittely
-matemaattinen tietoliikenneteknologia ja -teoria.
Nyt vamaan joku luulisi, että minulla olisivat kaikki lähiaineet matematiikka, fysiikka, tietotekniikka jne. olleet kymppejä lukiossa. Mutta näin ei ole lähimainkaan. Konkreettisesti lukiossakin matematiikan raja-arvolaskennan kurssista sain numeroksi 6 - olin "kumipää" näissä asioissa. Fysiikastakin tuli aluksi lukion ekalla ja tokan vuoden syksyllä parhaimmillaan 7-8.
Mutta sitten 2. lukiovuoden kevätlukukauden alussa sain Commodore 64-tietokoneen, ja päälle tuli ATK-kurssi ja matematiikan todennäköisyyslaskenta. ATK:ssa yhdistettiin todella hienolla tavalla aiheet "tietokone-ohjelmointi-logiikka-matematiikka-...".
Silloin RÄJÄHTI! Innostuin totaalisesti tietokoneista ja tod.näk-matikasta fysiikkakin alkoi kiinnostaa!
Siis alunperin lukion keskimääräiset arvosanat n. 6-7 nousivat lukuihin n. 9-10 liittyen matemaattis-loogis-luonnontieteellis-teknologisiin asioihin. Nämä liittyvät siihen, että sain jonkun konkreettisen kipinän, joka synnytti Raivon!
Sama juttu on kielissä. Olen kielisukua, mutta lukion ruotsi oli ***:stä. Nykyään olen hylännyt virkamiesruotsin, mutta opiskelen suurella motivaatiolla uusia kieliä espanjaa, saksaa,..., koska olen oppinut, että tietsikan avulla kielen opiskelu tehustuu.
Summa summarum:
Mensa ÄO:ni on varmasti alle 130, mutta pärjään suurella itse itseään ruokkivalla
motivaatiolla-
itsetunnon korotuksella-
hyvällä opiskelutekniikalla
ja näin ollen rakastan intellektuaalista ja luovaa "ajanhukkaa" yli kaiken.
-matemaattinen tekoäly
-matemaattinen signaaliteoria ja signaalinkäsittely
-matemaattinen tietoliikenneteknologia ja -teoria.
Nyt vamaan joku luulisi, että minulla olisivat kaikki lähiaineet matematiikka, fysiikka, tietotekniikka jne. olleet kymppejä lukiossa. Mutta näin ei ole lähimainkaan. Konkreettisesti lukiossakin matematiikan raja-arvolaskennan kurssista sain numeroksi 6 - olin "kumipää" näissä asioissa. Fysiikastakin tuli aluksi lukion ekalla ja tokan vuoden syksyllä parhaimmillaan 7-8.
Mutta sitten 2. lukiovuoden kevätlukukauden alussa sain Commodore 64-tietokoneen, ja päälle tuli ATK-kurssi ja matematiikan todennäköisyyslaskenta. ATK:ssa yhdistettiin todella hienolla tavalla aiheet "tietokone-ohjelmointi-logiikka-matematiikka-...".
Silloin RÄJÄHTI! Innostuin totaalisesti tietokoneista ja tod.näk-matikasta fysiikkakin alkoi kiinnostaa!
Siis alunperin lukion keskimääräiset arvosanat n. 6-7 nousivat lukuihin n. 9-10 liittyen matemaattis-loogis-luonnontieteellis-teknologisiin asioihin. Nämä liittyvät siihen, että sain jonkun konkreettisen kipinän, joka synnytti Raivon!
Sama juttu on kielissä. Olen kielisukua, mutta lukion ruotsi oli ***:stä. Nykyään olen hylännyt virkamiesruotsin, mutta opiskelen suurella motivaatiolla uusia kieliä espanjaa, saksaa,..., koska olen oppinut, että tietsikan avulla kielen opiskelu tehustuu.
Summa summarum:
Mensa ÄO:ni on varmasti alle 130, mutta pärjään suurella itse itseään ruokkivalla
motivaatiolla-
itsetunnon korotuksella-
hyvällä opiskelutekniikalla
ja näin ollen rakastan intellektuaalista ja luovaa "ajanhukkaa" yli kaiken.
Vastaukset 6
Vanhimmat
inspiraatio on suurin motivaattori!!!!
http://i.imgur.com/QihRQ.jpg
Olet tietyssä mielessä samanlainen kuin minä. Itselläni on kaiken tuon lisäksi "omituisuuksia", joita muut ihmiset aina ihmettelevät. Toisinaan en pysty suoriutumaan yksinkertaisesta tehtävästä, jonka kaikki muut tajuavat heti. Toisinaan taas yllän sellaisiin henkisiin suorituksiin, joita muut eivät pidä ylipäätään mahdollisina. Voisin sanoa, että suurin ongelmani on se, kuinka kykyni suuntautuvat itseni hallitsemiseen. Hallitsen omaa toimintaani lähes 100%, kunhan pysytään tiettyjen (yksittäisten) asioiden ulkopuolella. Jos oloni on "paskista paskin", pystyn pakottamaan itseni suljettuun komeroon lukemaan kirjaa, joka ei kiinnosta yhtään, 10 tunniksi. Keskityn sen kirjan lukemiseen 80% ajasta. Kaikki tämä on mahdollista, vaikka olisin sairaana ja krapulassa kolmen unettoman yön jälkeen. Pystyn tekemään vaikeita sudokuja pääni sisällä ilman kynää tai muististrategiaa, mutta jos minulta kysytään mitä tahansa urheilusta, en osaa vastata kysymykseen. Minulla on todella huono yleissivistys. Minulla ei koskaan ole ollut paljon ystäviä. Pelkäävät kai kaltaistani luonnonoikkua, vai johtuuko tämä pakonomaisesta tarpeestani opiskella yhdistettynä aikaisemmin kertomiini asioihin? En ole kertonut kaikkea kaikille (paitsi täällä nimettömänä), mutta näkyyhän tällainen päältä päin. Opiskelen eräässä korkeakoulussa ja olen pärjännyt keskihyvin. Opiskelen vain asioita, joiden koen hyödyttävän itseäni.
Olen paradoksi, jota kukaan ei tule ikinä ymmärtämään. Se johtuu ainostaan siitä, että kaikki ominaisuuteni ovat ristiriidassa keskenään. Rakastan aloittajan tavoin "luovaa ajanhukkaamista" ja asioiden filosofista pohdiskelua.
Älä edes yritä ymmärtää tätä kirjoitusta - se on loogisesti mahdotonta. Tämän kirjoituksen kirjoitti idiootti, joka on samaan aikaan jotain muuta.
Olenkin miettinyt, että miten pitkälle motivaatiolla ja ahkeruudella voi korvata puuttuvaa lahjakkuutta ja älykkyyttä matikassa ja fysiikassa. Lukiossa matikka meni hyvin (9-10, paitsi todennäköisyyskurssi tuli 6) mutta fysiikka ei silloin kiinnostanut enkä aloittanut opintoja yliopistossa, koska en uskonut että lahjakkuus olisi riittänyt. Täytynee harkita uudestaan. Mensan testistä en todennäköisesti sasisi paljoakaan keskiarvosta poikkeavaa tulosta.
Edellinen kirjoittaja totesi hienosti: "Toisinaan en pysty suoriutumaan yksinkertaisesta tehtävästä, jonka kaikki muut tajuavat heti. Toisinaan taas yllän sellaisiin henkisiin suorituksiin, joita muut eivät pidä ylipäätään mahdollisina." Tilanne minulla on hyvin samanlainen.
Aloittajalle: Kirjoituksesi oli tavallaan vastaus alun kysymykseeni lahjakkuuden korvaamisesta motivaatiolla, kiitos siitä. Miten muuten pärjäsit yliopisto-opinnoissa?
En minä mitään yliopistoa ole käynyt. Minä opiskelin sihteeriopistossa (sylitanssia).
Tässä tulee aloittajan viesti:
Sain hyvällä motivaatiolla lähes parhaita arvosanoja matemaattisesti, fysikaalisesti ja tietoteknisesti suuntautuneista oppiaineista. Lisäksi pohdiskeluun suuntautuneet kysymykset (esim. muutamassa oikeusopin tentissä, ympäristökysymyksissä ja taloustieteessä) toivat jokseenkin täydet pisteet. Diplomityötä tein ja viilasin intohimolla loppuvuodesta -88 loppukevääseen -91, ja se johti jo melkein sellaisenaan lisensiaattityöhön. Virkamiesruotsissa olin todella onneton.