"Sydämessäsi tiedät"

>Kreationistit nimittäin luulevat, että heillä on tietoa asioista, koska he luottavat "sydämensä ääneen" järjen, logiikan ja todellisuuden havaintojen sijaan>

Onhan se todellista heille.

>He uskovat sen mitä "sydämessään" tuntevat tai haluavat tuntea ja pitävät sitä totuutena, vaikka mikä reaalimaailman tapahtuma todistaisi vastaansanomattomasti toisin.>

On paljon helpompaa elää sisäisen maailmansa kanssa sopusoinnussa kuin ulkoisen kovan (faktuaalisen) maailman kanssa.

>He kiistävät mm. Maan ikivanhan iän, ajoitusmenetelmien luotettavuuden ja elämän kehityksen evoluution avulla, koska he "sydämessään" tuntevat toisin>

Tyypillistä kuplassa elämistä.

>Ja he luulevat, että tuo tuntemus olisi totta.>

Uskothan sinäkin, että tuntemasi kipu on totta. Kreationisteilla kyse on vain aksistentiaalisesta ja maailmankuvallisesta kivusta. He eivät osaa ottaa huomioon sellaista vaihtoehtoa, että he olisivat väärässä.

>Koska he tuntevat sen, sen pitää olla totta huolimatta kaikista mahdollisista todellisuuden todisteista, jotka osoittavat kiistattomasti, ettei tuo tuntemus olekaan totta.>

Juurikin näin.

>Useimmat kreationistit ovat siis pohjimmiltaan rehellisiä, eivätkä valehtele tarkoituksella, he vain joutuvat kiistämään todellisuuden havainnot, koska he haluavat luottaa mieluummin "sydämensä ääneen" kuin järkeen ja todellisuudesta tehtäviin havaintoihin>

Eli toisin sanoen he sittenkin ovat epärehellisiä, tarkemmin sanoen he ovat älyllisesti epärehtejä.

>Morton puhui juuri tästä kirjoituksessaan Mortonin demonista: vain omaa kantaa tukevat havainnot voivat ylipäätään päästä kreationistin tietoisuuteen ja muut jäävät armotta ulkopuolelle, koska ne mahdollisesti kumoaisivat tuon tuntemuksen.>

Niin, kuten toveri K. Enqvist on julkisesti esittänyt: Sellainen usko jota ei voida mitenkään falsifoida, ei sisällä lopulta mitään. Sellainen uskon kohde on pelkkä tyhjä väite vailla todisteita.

>Ja siksi evoluutikoilla ja kreationisteilla on ristiriita: molemmat aidosti uskovat olevansa rehellisiä ja puhuvansa totta.>

Mutta vain toisella porukalla on väitteidensä tueksi jotakin annettavaakin.

>Selvimmin tämä tietenkin näkyy usein juuri evoluution kiistämisessä>

Vaikka ilmiöstä on olemassa roppakaupalla todistusaineistoa.

>Kreationistien pitäisi ymmärtää, että se mitä he tuntevat ja luulevat tietävänsä sen perusteella, on kuitenkin lopulta vain tuntemus eikä se kerro todellisuudesta sittenkään oikeasti mitään.>

Kysymys on lähinnä ihmisen nöyryyden puutteesta. Uskovat ihmiset eivät osaa tunnustaa luonnollisia rajojaan (tiedossa, ymmärryksessä tai biologisessa iässä); he mieluummin sivuuttavat todellisuuden omilla tarinoillaan ikuisesta elämästä ect. eli he eivät hyväksy ajatusta omasta rajallisuudestaan. Tämä jos mikä on lapsellista. Kehittymätöntä ja keskeneräistä.

JC kutsuu itsekeskeisyyttä "sydämen ääneksi".

Koska jumala puhuu ihmisen pumpussa, se, yhdessä ensisijaisena lähteenä pidettävän raamatun kanssa, sisältää tarvittavan perustiedon.

Tieteestä voidaan kelpuuttaa sitten se osa joka ei ole ristiriidassa raamatun tekstin ja pumpun juttujen kanssa.

Alkaessani seuraamaan palstaa minulla ei ollut kovinkaan varmaa käsitystä evoluution ja kreationismin/ID:n välisestä suhteesta ja niitä puoltavista argumenteista. Alussa tein kuten tuossa toisaalla nimimerkki "ripari" kertoo tehneensä: seurasin argumentoinnin johdonmukaisuutta ja tasoa.

Naturalistisessa menetelmässä on pari piirrettä, jotka tekevät siitä voittamattoman tutkittaessa ympäröivää todellisuutta:

1. Itseään korjaavuus, joka puuttuu uskonnoista
2. Sidonnaisuus havaintoihin
3. Arvovapaus

Nämä ovat olleet toki tiedossani jo opiskelujeni takia - tieteellisen menetelmän perusteethan käydään läpi jo johdantokursseilla - mutta naturalismi vs. uskontoon nojautuva ajattelu ovat mainiosti osoittaneet kumpikin oman suuntansa ja voimansa näissä keskusteluissa.

Niinpä ihan alussa tein päätelmäni toisen oikeassa olemisesta lähinnä argumentoinnin tason ja johdonmukaisuuden perusteella. Ajan myötä on tietysti myös pelkkä asiatieto lisääntynyt - erityisen lämmin kiitos siitä molochille, tieteenharrastajalle, illuminatukselle, apocalypsolle ym. jotka jaksavat pitää tieteen lippua koholla.

Ehkä huimin verbaalinen seikkailu, jossa argumentaation taso kävi poikkeuksellisen selvästi ilmi, oli aika jolloin eräs nykyisistä vaihtonikeistä kirjoitti muistaakseni joko a:na tai jb:nä sekä tämän kuvitellun vaimon "viksumman" nimissä. Silloinhan taivaalla liitelivät vedenpaisumuksen jälkeisen maailman reppuselkäenkelit, jotka kiidättivät pussieläimiä Australiaan. Samassa yhteydessä sai syntynsä a:n navetassa tuo kuulu hirvinauta, jonka tympeä haju leijuu täällä edelleenkin.

Kiitos teille, te lahjomattomat tieteen lipunkantajat. Kyllä tieto voittaa vähitellen luulon, vaikka se hidasta onkin. (En yleensä ole näin sentimentaalinen, mutta joskus kun katsoo asiaa etäämmältä, näkee millaisten asioiden äärellä oikeasti olemme.)

Juurikin näin.Nuo naurettavan ja säälittävän välillä seikkailevat kreationistit tulevat kuitenkin ajan saatossa muodostamaan yhä pienenevän vähemmistön.
Vielä kolme-neljäkymmentä vuotta sitten saattoi kirkkoon kuulumista pitää itsestäänselvyytenä,ainakin pienellä syrjäisellä paikkakunnalla(jollaisessa olen syntynyt).
Nykyään on tilanne selvästi muuttunut ja se lienee parantuneiden tiedonsaanti-mahdollisuuksien ansiota.