Olen tyhmä

En pysy kärryillä small talkissa, en yksinkertaisesti ymmärrä paikkakunnan kauheaa murretta tai sitä, että juttu polveilee epäjohdonmukaisesti ja alkuperäinen aihe unohtuu ja jätetään kesken. Ihmiset jäävät esim. jahnaamaan jonkun minulle tuntemattoman henkilön ikää, nimeä tms, jolloin ikävystyn melkein hengiltä.

Samoin jonkun tarina alkaa ihan aatamista ja etenee merkityksettömien seikkojen (ikä, nimi tms) kautta kohti loppua, jonka olen arvannut jo alussa.

Seison sivussa hiljaa, koska en yleensä tunne puheen aiheena olevaa pikkutapahtumaa tai henkilöä. Olen käynyt kolme vuotta yhdessä harrastuksessa voimatta osallistua yhteenkään tällaiseen sisäpiirin keskusteluun. Mikään kommenttini ei kiinnosta tai herätä vastakaikua. Siskoni yritti joskus opettaa minua puhumaan "normaaleista" asioista ja olemaan neutraali.
Toisin sanoen, puheen tulisi peittää juuri ne ajatukset ja tunteet, joita se on luotu ilmaisemaan?
Avaan suuni vain harvoin, enkä koskaan onnistuneesti. Sieltä pääsee sammakko tai jokin outo, epäsovinnainen pöläys.
Tämä on vain tunteenpurkaus eikä sisällä vihjausta, että olisin älykäs. Luulin joskus kärsiväni aspergerista, mutta siihenhän liittyy usein lahjakkuus?
9181
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

oot tyhmä vaan jos välität siitä

Äänestä

Minusta aloittaja vaikuttaa fiksulta ihmiseltä. En itsekään "osaa" small talkia, koska puheellani on aina jokin määränpää. Kun olin nuorempi, kuvittelin, että minulla on kaiken maailman sosiaalisuuden puutteeseen liittyviä sairauksia. Nämä sammakot liittyvät varmaan siihen, että olet tottumaton keskustelija. Sehän on ihan normaalia, jos ei ole saanut keskustella itselleen mieleisistä aiheista ja tullut kuunnelluksi.

Minun lapsuuden kodissa ainoat sallitut aiheet olivat sähkö ja tietokoneet. Koitapa siinä sitten kasvaa täysipainoiseksi nuoreksi naiseksi, kun tunne-elämän asiat ovat turhaa.

"Oot tyhmä vaan jos välität siitä"

Olen erimieltä. Jos on tunneherkkyys ja älykkyys eivät ole toisiaan poissulkevia käsitteitä.

Äänestä

^ tyhmä

Äänestä

ETKÄ OLE!!!!!!!!!!!

Äänestä

Fiksuna pitämäni työtoveri kertoi viimeksi sietämättömän pitkäpiimäisen tarinan koirastaan, joka oli kusematta 20 tuntia. Tarina vain kesti ja kesti, kunnes huipentui siihen miten koira sitten lopulta kusi. Tukahdutin mielestäni erittäin terveen reaktioni, joka oli keskeyttää tuo stoori, että "äh, pidä Seppo suusi kiinni."
Kamalinta, että muut kuuntelivat koiran kusemattomuustarinaa oikein henkeään pidättäen. Kyllähän siitä olisi saanut huvittavan jutun oikeanlaisella, yllättävällä kertomistavalla, mutta, lentoon se tarina ei tosiaan noussut.
En totu myöskään sairauskertomuksiin tai siihen, miten erikoinen onkaan oma lapsi, joka näyttää kuitenkin olevan täysin ikäänsä vastaavalla kehitystasolla.
Kauheaa soopaa, ihmiselämää, smalltalkia, yhdessäoloa - en osaa.

Muistan, miten kiihkeästi halusin kertoa toisille todella erikoisesta matkakohteestani. Kukaan ei tiennyt tuon paikan olemassaolosta tai sijainnista, ja olin hiljattain erehtynyt käymään kampaajalla. Tukkani kiinnosti, sitä kehuttiin ja pohdittiin, ja se on pelkkä tukka! En saanut kertoa todella jännittävästä matkastani mitään, vai mahtoiko nyt joku kysyä, että millainen oli hotelli.
Tukka on tukka ja hotelli on hotelli - MITÄ kiinnostavaa niissä oikein on?

Äänestä
  • nooh mua taas just kyllästyttää kaikenlaiset matkakertomukset ,. ei niihin osaa eläytyä, sen sijaan kertojat itse näyttävät aina olevan hurmoksessa eivätkä huomaa että kuulijaa haukotuttaa ,.

    Äänestä

Et vaan jaksa keskittyä paskanjauhamiseen.

Yksinkertaista.

Äänestä

Älä välitä..Paskasakki karsiutuu pois.

Äänestä

jos puhut niin kuin kirjoitat, ei sinulla ole mitään onkelmaa ,.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


... kirjoitti:

En pysy kärryillä small talkissa, en yksinkertaisesti ymmärrä paikkakunnan kauheaa murretta tai sitä, että juttu polveilee epäjohdonmukaisesti ja alkuperäinen aihe unohtuu ja jätetään kesken. Ihmiset jäävät esim. jahnaamaan jonkun minulle tuntemattoman henkilön ikää, nimeä tms, jolloin ikävystyn melkein hengiltä.

Samoin jonkun tarina alkaa ihan aatamista ja etenee merkityksettömien seikkojen (ikä, nimi tms) kautta kohti loppua, jonka olen arvannut jo alussa.

Seison sivussa hiljaa, koska en yleensä tunne puheen aiheena olevaa pikkutapahtumaa tai henkilöä. Olen käynyt kolme vuotta yhdessä harrastuksessa voimatta osallistua yhteenkään tällaiseen sisäpiirin keskusteluun. Mikään kommenttini ei kiinnosta tai herätä vastakaikua. Siskoni yritti joskus opettaa minua puhumaan "normaaleista" asioista ja olemaan neutraali.
Toisin sanoen, puheen tulisi peittää juuri ne ajatukset ja tunteet, joita se on luotu ilmaisemaan?
Avaan suuni vain harvoin, enkä koskaan onnistuneesti. Sieltä pääsee sammakko tai jokin outo, epäsovinnainen pöläys.
Tämä on vain tunteenpurkaus eikä sisällä vihjausta, että olisin älykäs. Luulin joskus kärsiväni aspergerista, mutta siihenhän liittyy usein lahjakkuus?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu