Millaisia määritelmiä voi antaa sanalle "on"?
Tässä on toinen keskustelu samasta aiheesta:
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=filosofia&t=572
Tässä on toinen keskustelu samasta aiheesta:
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=filosofia&t=572
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuli mieleeni ensimmäisenä aika ja sen olemus, aikaa on myös neljänneksi ulottuvuudeksi teorisoitu! joten en tod saa tähän mitään tyhjentävää aikaiseksi, mutta kipaiseppas rinnakkaistodellisuuteen tarkistamaan tämä hetki :D
Ihminen käyttää sanaa "on" silloin, kun hän aistihavaintojensa tai päättelykykynsä avulla tietää tai luulee tietävänsä jonkin olemassaolon. Käsitteen "on" keksiminen merkitsi samalla ihmisen tietoisuuden syntymistä: Minä olen.
Yksi hyvä kysymys on, voiko mitään olla olemassa ilman tietoisuutta - kun ei ole ketään sanomassa, että se on. Ainakin se on varmaa, ettei siitä voi olla varma.
Minun on paras mennä nukkumaan.
Mitä sanoo Heidegger? Onnea tutkimuksillesi!
Kielessähän "on" ei tarkoita yhtään mitään - se on tyhjä verbi, jonka ainoa arvo on taivutuksissa ja lisämääritteissä (aikamuodot, tapaluokat, päätteet).
Havainnollistan:
Kuka teistä ei ymmärrä, jos sanon: "kukka punainen" ta "kysymys auki"? Ainoa, mikä teiltä jää pimentoon on lisämääritteistä tullut informaatio ("kukka lienee ollut punainen", "kysymys oli auki").
Ei olisi vaikea luoda kielellistä järjestelmää, jossa nuo lisämääritteet ja taivutukset voitaisiin ilmaista toisin - vaikka erillisillä sanoilla. Tällaisia kieliä on muutamia - niissä todella sanotaan "Kukka punainen".
Olla-verbi ei siis tarkoita kerrassaan mitään.
Jos sanotaan ettei verbi "olla" tarkoita mitään, kieltä ajatellaan jonkinlaisena "annettuna" ja ominaisuutensa vakiinnuttaneena elementtinä. Onko kieli sellainen?
Kysymys: kuinka sitten tällainen verbi olisi syntynyt ja erilaisia merkityksiä itseensä sisällyttävänä kielen "työkaluna" kehittynyt? Voiko kieleen itsestään syntyä, tai voiko joku esim. harhautustarkoituksessta asettaaa siihen ulkopuolelta mitään tarkoittamattomia käsitteitä?
Olla-verbissä, myös esim. sen klassisissa kielissä käytetyssä kantasanassa ex--- on jokin maailmanhahmottamisen perusmielle, jotain sen kaltaista kuin "esiin tuleminen", "ulostulo" [taustasta], tms. Englannin exist on hyvä esimerkki. Esi(!)merkki on myös hyvä esimerkki jostain tuollaisesta perusmielteestä.
Suomenkielessäkin puhuttiin kauan "esineestä" kun tarkoitettiin mielenkiinnon kohdetta. Esiintyminen, esine, "tarkasteluni esineenä on...", jne. "Esineistymisestä" puhutaan vieläkin. Kannattaa huomata että se on erityinen olla-verbin muoto.