Voisiko joku fiksumpi selittää miten hawkingin (tai einsteinin) keksimällä imaginääriajan käsitteellä muka päästään eroon big bangin singulariteetin ongelmasta? ja sen, miten imaginääriajalla ei ole alkua tai loppua kuten ajalla, onhan siinäkin -i, 0, i kuten aika- akselissa on -1, 0, 1.
Imaginääriaika
Selittäkää
121275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Imaginääriaika lienee helpoin hahmottaa käyttäen universumille yhtä avaruusulottuvuutta kolmen sijaan.
Kuvittele maailmankaikkeuden koko olemassaolo pallopinnaksi (jos maailma lopulta suppenee big bangin vastakohtaan) tai esimerkiksi paraboloidin pinnaksi, jos maailma on jatkuvasti laajeneva.
Olkoon kuvittelemasi paraboloidi alaspäin aukeneva. Tällöin sen yläpää, 'kärki', kuvaa maailmankaikkeuden alkuhetkeä, siten, että ajan edetessä kuljetaan alaspäin (ja universumi, jota kuvaa paraboloidin pinnan kulloisellakin ajan hetkellä kiertävä ympyrä (1-ulotteinen universumi siis), laajenee jatkuvasti). Tai jos pallo on helpompi, olkoon yläpää, pohjoisnapa, se alkuhetki, etelänapa loppuhetki ja jokainen leveyspiiriympyrä siinä välissä jokin tietty hetki ajassa.
Näissä malleissa universumin koko (paraboloidin tai pallon kiertävän ympyrän pituus) on universumin alkuhetkellä nolla. Pallomallissa (supistuva universumi), on koko nolla myös loppuhetkellä. Nämä ovat singulariteettejä, joissa maailman koko on nolla, eivätkä luonnonlait, niin kuin me ne tunnemme, enää toimi.
Imaginääriaika sen sijaan ei kulje pallon tai paraboloidin halki kuten normaaliaika, vaan on kohtisuorassa sitä vastaan. Tällä tavalla katsottuna maailman alkuhetki (ja mahdollinen loppuhetki) ei olekaan enää singularitteetti, vaan se näyttää samanlaiselta jatkuvalta aika-avaruuden pisteeltä kuin mikä tahansa muukin piste paraboloidin tai pallon pinnalla, aivan kuten pohjoisnapa näyttää maapallon pinnalla samanlaiselta pisteeltä kuin mikä tahansa muukin piste.
Koska imaginääriaika on kohtisuorassa oikeaa aikaa vastaan, on vaikea kuvitella mitä se todellisuudessa tarkoittaisi. Liikkumista ajassa sivusuunnassa? Väittäisin, ettei imaginääriaika ole mitään todellista, vaan ainoastaan matemaattinen kikka, eräänlainen koordinaatistomuunnos, jonka avulla aika-avaruuden singulariteettejä voidaan katsella toisesta suunnasta siten, että singulariteettia tuossa muunnetussa koordinaatistossa ei enää esiinny. Näin luonnonlait saadaan, ainakin matemaattisessa mielessä, toimimaan noissakin pisteissä.
Mistä luit tuon?
Hawking kirjassa 'Ajan lyhyt historia' tuota oli selitetty. Hawking tosin puhui vain (jos oikein muistan, siitä on jo aika monta vuotta kun tuon kirjan luin) pallosta, eli universumista, joka päättyy big bangin vastakohtaan. Tämän hetkisen käsityksen mukaan universumi taitaa laajeta loputtomiin, joten pallovertaus ei käy. Lisäilin omasta päästäni tuon paraboloidin kuvaamaan jatkuvasti laajenevaa mallia. Luulisi, että sama periaate pätee siinäkin tapauksessa.
Älä kysy miten tuo imaginääriaikaan siirtyminen oikeasti tehdään matemaattisesti, ja millä tavalla singulariteetit silloin häviävät yhtälöistä. Menee noin korkea matematiikka minulla yli hilseen.
Mutta imaginäärinen aikahan on yhtä todellinen ilmiö kuin imaginääriluvut.
Fysiikka tukee myös asiaa, sillä esim. kvanttihyppyjä on vaikea selittää muun kuin toisen aika-akselin olemassaolon avulla.
Big Bang = elastinen räjähdys , Hawking ei ole ottanut sitä seikkaa huomioon !
Mitä tarkoitat elastisella?
Että ku maailma supistuu , niin siihen muodostuu vastapaine reaktio kuten pallossa , siis jossain vaiheessa paine käy niin suutreksi , että supistuminen pysähtyy ja alkaa hidas palautuminen eli laajeneminen takaisin
Kyse ei ole maailmankaikkeuden massan räjähtämisestä pisteestä ulospäin. Elastisuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Kannattaa muuten lukaista tuon jatkoksi The Grand Design vuodelta 2010. Ihan vaan vinkkinä jos tuommoinen kirjallisuus kiinnostaa.
Kiitos vinkistä. Pitääpä pitää tuo mielessä seuraavan kerran kun kirjastoon suuntaan. Tai joulupukillekin voisi vihjata. :)
Matemaattikojen kujeita!
Parasta vain tyytyä tavalliseen aikakäsitykseen!
Viljelläkseni tässä hienoja termejä tuon esiin myös" ajan elastisen luonteen" josta esim . Hawging ei tajua hölisevän pöläystä.