Väitän, että älykkyys on ihmisen aivojen keskimääräisen toimintakyvyn geneettisesti määräytyvä osa. Kyse on pelkästään määritelmistä. Älykkyyttä ei voi kehittää, koska henkistä suorituskykyään kehittävä henkilö törmää väistämättä muuriin tätä yrittäessään. Tällä tarkoitan, että ihmisen henkisissä kyvyissä on osa, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa. Oli tuo osa kuinka pieni hyvänsä, se määrittää ihmisen henkisen "potentiaalin", eli sen kuinka pitkälle ihminen voi päästä jollain alueella ja kuinka paljon hänen on tehtävä töitä menestyäkseen. Töitä on tehtävä vähemmän jos tietyt aivoalueet toimivat jo valmiiksi paremmin.
Vertaan älykkyyttä kouluun. On olemassa erilaisia lahjakkuuden lajeja, jotka ovat kuin koulun eri oppiaineita. Jokaisesta kyvystä vastaa joukko aivojen osia, joiden kunto vaikuttaa kykyyn toimia kyseisellä alueella. On kuitenkin olemassa yleisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat kaikkien osien toimintaan samalla tavalla. Esimerkiksi synapsia suojaavan myeliinitupen koostumus on sellainen. Tämä on pelkkä intuitiivinen arvaus, mutta väitän että suuri osa edellä mainitsemistani tekijöistä liittyy aivojen kemiaan. Dopamiinin ja serotoniinin tuotantomäärät kiertokulut vaihtelevat yksilöstä toiseen ja niillä on vaikutusta aivojen toimintaan. Mitä paremmin kemiallinen tasapaino tukee aivojen toimintaa, sitä paremmin se tukee luovaa ajatustyötä. Tätä kautta myös ravinto vaikuttaa aivojen yleiseen toimintakykyyn. Ravinnon vaikutus ei kuitenkaan sisälly älykkyyden määritelmään, koska se on ympäristötekijä johon henkilö voi itse vaikuttaa.
Älykkyys on henkilön "keskiarvo". Jos kaikki aivojen osasysteemit toimivat mahdollisimman hyvin, ihminen on niin älykäs kuin hän voi olla. Ihminen, jonka aivojen jokainen osa pystyy itsenäisesti merkittäviin suorituksiin on älykäs. Ihminen voi olla esim. yleisesti nopea, mikä tekee hänestä älykkään. Asian monimutkaistamiseksi voidaan määritellä yleinen älykkyys, joka on älykkyyden yleisistä tekijöistä riippuva osa. Ne tekijät, jotka vaikuttavat yhtälailla kaikkien aivoalueiden toimintaan ovat yleisen älykkyyden kannalta merkityksellisiä.
Henkinen suorituskyky on paljon älykkyyttä laajempi käsite. Siihen liittyy esim. tekijöitä, jotka kytkeytyvät aivojen eri osien välisiin yhteyksiin. Yhteyksien muodostuminen ei tunnetusti ole geneettistä (paitsi minimaalisesti) vaan jokainen voi vaikuttaa siihen vapaalla tahdolla (filosofiset saivartelut unohtaen). Yhteyksien muodostuminen on myös paljon laajempaa kuin pelkkä oppiminen. Se vaikuttaa ihmisen kykyihin samalla tavalla kuin älykkyys, koska kun eri aivoalueet oppivat tekemään yhteistyötä pystytään kompensoimaan jonkin alueen heikkoutta. Henkisen suorituskyvyn muovautuva osa riippuu osittain samoista tekijöistä kuin älykkyys. Hyvä esimerkki on aivojen hapensaanti, joka on urheilijoilla keskimääräistä parempi keuhkojen paremman toiminnan vuoksi. Tämä vaikuttaa myös koulumenestykseen.
Henkisen suorituskyvyn kannalta on keskeistä aivojen etuotsalohkon toiminta, joka kytkeytyy toiminnan suunnitteluun ja itsesäätelyyn. Koska kaikki tarkoituksekas toiminta vaatii jompaa kumpaa toimintaa, etuotsalohko toimii risteyskohtana monista aivojen osista tuleville signaaleille. Näin ollen ne ihmiset, joiden otsalohko toimii hyvin, pystyvät hyödyntämään omaa potentiaaliaan muita paremmin. Tämä näkyy virheellisesti "älykkyytenä", koska yleinen toimintakyky on tällöin parempi. Hyvä uutinen on, että etuotsalohkon toimintaa voi tehostaa harjoittelulla ja esim. meditaatio tekee näin. Se ei tee ihmisestä älykkäämpää, mutta parantaa hänen yleistä toimintakykyään, mikä on vaikutuksiltaan samanlaista kuin älykkyyden kasvu.
Ihminen ei ole staattinen kivipatsas vaan kykenee muuttamaan omaa toimintaansa hyvinkin syvällisellä tasolla. Siksi sanonkin, että älykkyyden merkitys henkisen toimintakyvyn määrittäjänä näkyy lähinnä ääritapauksissa (henkisesti vammautuneet ja nerot). Kenenkään ei ole syytä masentua älykkyyden puutteen takia, koska henkinen suorituskyky voi heilahdella hyvinkin merkittävästi pitkällä ajanjaksolla. Tämän takia älykkyystestejä voi harjoitella, vaikka älykkyys ei muuttuisi. Hyvä älykkyystesti kuitenkin mittaa älykkyyttä, koska testi voidaan laatia siten että hyvien pistemäärien saavuttaminen vaatii korkeaa tasoa monella yksittäisellä osaamisen alueella ja lisäksi myös yleistä taitavuutta (nopeus yms.). Kaikkea tätä voi harjoittaa kuten jo kerroin, mutta riittävän vaikeat kysymykset takaavat, että ilman luontaista lahjakkuutta ei voi yltää esim. 160 pisteen tulokseen.
Vertaan älykkyyttä kouluun. On olemassa erilaisia lahjakkuuden lajeja, jotka ovat kuin koulun eri oppiaineita. Jokaisesta kyvystä vastaa joukko aivojen osia, joiden kunto vaikuttaa kykyyn toimia kyseisellä alueella. On kuitenkin olemassa yleisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat kaikkien osien toimintaan samalla tavalla. Esimerkiksi synapsia suojaavan myeliinitupen koostumus on sellainen. Tämä on pelkkä intuitiivinen arvaus, mutta väitän että suuri osa edellä mainitsemistani tekijöistä liittyy aivojen kemiaan. Dopamiinin ja serotoniinin tuotantomäärät kiertokulut vaihtelevat yksilöstä toiseen ja niillä on vaikutusta aivojen toimintaan. Mitä paremmin kemiallinen tasapaino tukee aivojen toimintaa, sitä paremmin se tukee luovaa ajatustyötä. Tätä kautta myös ravinto vaikuttaa aivojen yleiseen toimintakykyyn. Ravinnon vaikutus ei kuitenkaan sisälly älykkyyden määritelmään, koska se on ympäristötekijä johon henkilö voi itse vaikuttaa.
Älykkyys on henkilön "keskiarvo". Jos kaikki aivojen osasysteemit toimivat mahdollisimman hyvin, ihminen on niin älykäs kuin hän voi olla. Ihminen, jonka aivojen jokainen osa pystyy itsenäisesti merkittäviin suorituksiin on älykäs. Ihminen voi olla esim. yleisesti nopea, mikä tekee hänestä älykkään. Asian monimutkaistamiseksi voidaan määritellä yleinen älykkyys, joka on älykkyyden yleisistä tekijöistä riippuva osa. Ne tekijät, jotka vaikuttavat yhtälailla kaikkien aivoalueiden toimintaan ovat yleisen älykkyyden kannalta merkityksellisiä.
Henkinen suorituskyky on paljon älykkyyttä laajempi käsite. Siihen liittyy esim. tekijöitä, jotka kytkeytyvät aivojen eri osien välisiin yhteyksiin. Yhteyksien muodostuminen ei tunnetusti ole geneettistä (paitsi minimaalisesti) vaan jokainen voi vaikuttaa siihen vapaalla tahdolla (filosofiset saivartelut unohtaen). Yhteyksien muodostuminen on myös paljon laajempaa kuin pelkkä oppiminen. Se vaikuttaa ihmisen kykyihin samalla tavalla kuin älykkyys, koska kun eri aivoalueet oppivat tekemään yhteistyötä pystytään kompensoimaan jonkin alueen heikkoutta. Henkisen suorituskyvyn muovautuva osa riippuu osittain samoista tekijöistä kuin älykkyys. Hyvä esimerkki on aivojen hapensaanti, joka on urheilijoilla keskimääräistä parempi keuhkojen paremman toiminnan vuoksi. Tämä vaikuttaa myös koulumenestykseen.
Henkisen suorituskyvyn kannalta on keskeistä aivojen etuotsalohkon toiminta, joka kytkeytyy toiminnan suunnitteluun ja itsesäätelyyn. Koska kaikki tarkoituksekas toiminta vaatii jompaa kumpaa toimintaa, etuotsalohko toimii risteyskohtana monista aivojen osista tuleville signaaleille. Näin ollen ne ihmiset, joiden otsalohko toimii hyvin, pystyvät hyödyntämään omaa potentiaaliaan muita paremmin. Tämä näkyy virheellisesti "älykkyytenä", koska yleinen toimintakyky on tällöin parempi. Hyvä uutinen on, että etuotsalohkon toimintaa voi tehostaa harjoittelulla ja esim. meditaatio tekee näin. Se ei tee ihmisestä älykkäämpää, mutta parantaa hänen yleistä toimintakykyään, mikä on vaikutuksiltaan samanlaista kuin älykkyyden kasvu.
Ihminen ei ole staattinen kivipatsas vaan kykenee muuttamaan omaa toimintaansa hyvinkin syvällisellä tasolla. Siksi sanonkin, että älykkyyden merkitys henkisen toimintakyvyn määrittäjänä näkyy lähinnä ääritapauksissa (henkisesti vammautuneet ja nerot). Kenenkään ei ole syytä masentua älykkyyden puutteen takia, koska henkinen suorituskyky voi heilahdella hyvinkin merkittävästi pitkällä ajanjaksolla. Tämän takia älykkyystestejä voi harjoitella, vaikka älykkyys ei muuttuisi. Hyvä älykkyystesti kuitenkin mittaa älykkyyttä, koska testi voidaan laatia siten että hyvien pistemäärien saavuttaminen vaatii korkeaa tasoa monella yksittäisellä osaamisen alueella ja lisäksi myös yleistä taitavuutta (nopeus yms.). Kaikkea tätä voi harjoittaa kuten jo kerroin, mutta riittävän vaikeat kysymykset takaavat, että ilman luontaista lahjakkuutta ei voi yltää esim. 160 pisteen tulokseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luulisin, että yliarvioit älyllisen toimintakyvyn harjoittamisen mahdollisuuksia. Itse olen tehnyt useita netissä olevia kuviopäättelytyyppisiä testejä ja tulokset ovat 125-135 pistettä esim. henkisestä vireestä riippumatta. Uskoisin että tuo on tasoni eikä minulla ole mahdollisuuksia esim. 150 pisteen ylittämiseen esim. harjoittelun kautta; siihen tarvittaisiin sellaista luovuutta ja nopeutta, mitä minulla ei ole.
Otin asian esille, koska oma kokemukseni viittaa siihen, että henkistä toimintakykyään ja "älykkyyttään" voi kehittää tietyissä rajoissa. Sain nostettua omaa keskiarvoani netin älykkyystesteissä ja tuloksiani myös sellaisissa testeissä, joita ei voi harjoitella. Esimerkkinä voisin mainita lyhytkestoisen työmuistin n-back testin, jossa tasoni nousi jopa viidellä pykälällä. Mensan nettitestiin tämä vaikutti siten, että sain sen läpi toisella yrittämällä kun ensimmäinen yritykseni ennen harjoittelua meni pieleen. Raja tuli kuitenkin vastaan lähes kaikissa harjoittelemissani testityypeissä, joten oli pakko todeta että älykkyys on synnynnäistä. Omasta mielestäni en liioittele henkisen toimintakyvyn kehittämisen mahdollisuuksia, koska tunnen vaikutukset omassa elämässäni joka päivä. Ero on todella selvä entiseen verrattuna (asiat muistaa paremmin, ne tulevat mieleen paremmin, kaaos pysyy hallinnassa yms.) Aikaa tähän kului vuosia. Se mihin raja sitten lopulta asettuu riippuu älykkyydestä. Kun aivosi toimivat niiden biologian määräämällä maksimiteholla, tulokset eivät enää parane vaikka tekisit mitä. Sanoisin että et ole nähnyt tarpeeksi vaivaa henkisen toimintakykysi kehittämiseen jos tuloksesi eivät ole parantuneet. Jos on valmis näkemään vaivaa, odotettava parannus riippuu ehkä älykkyydestä, mutta itselläni se oli 10 pistettä.
Mielenkiintoista juttua. Itse uskon että älykkyys liittyy enemmän neuronien synapsien määrään kuin noihin välittäjäaineisiin, mutta mikä sitten saa ne neuronit tekemään niin paljon yhteyksiä. Tai mikä rajoittaa vähemmän älykkäillä neuronien määrän kehittymistä.
Henkisestä suorituskyvystä olen siinä mielessä kyllä samaa mieltä, että ihan vireystason ja monen muun tekijän takia siinä voi olla eroja. Jos oikein keskittyy johonkin asiaan flow tilassa niin voi tuntua että suorituskyky on huipussaan. Mutta toisaalta en usko että se varsinainen älyllinen suorituskyky juuri voi vaihdella. Vain se voi vaihdella kuinka paljon saa itsestään irti, mutta tietty raja on olemassa itse kullakin.
Älykkyystesteista kannattaa muistaa että niiden idea on vain arvioida sitä älykkyyttä tai henkistä, kognitiivista tai älyllistä suorituskykyä.
Neuroneita ja synapseja saa lisää treenaamalla. Vauvat ja lapset oppivat asioita salamannopeasti. Älylliset virikkeet on tärkeitä lasten omat keskenäiset leikit.
Kohdussa tosin heitetään jo arpa jokaisen yksilön osalta. Vanhemmat voivat edesauttaa tilannetta elämällä mahdollisimman terveesti/ terveellisesti ja päihteettömästi. Jos kaikki sujuu ongelmitta, tulos on erittäin hyvä ja sitä tulee jatkaa oikealla ravinnolla ja elämäntavoilla syntymän jälkeen. Keuhkot ovat vastasynteneillä tärkeimmässä roolissa. Jos jää happivajetta syystä tai toisesta, voi aivot jumiutua. Hyvää kuntoa tulee pitää yllä. Ikävää ettei ihmiset arvosta luontoa eikä ymmärrä sen tärkeyttä, vaan savuttavat ilmaan myrkkysaasteita.... sitä samaa tekee tupakointi keuhkoille nopeammassa mittakaavassa.