Hei kaikille!
Olen 34-v nainen ja melko huonossa kunnossa. Olen viime vuodet harrastanut vain pyöräilyä ja hyötyliikuntaa, tosin niitä sitten kohtalaisen paljon. Painoni on jojoillut vuosia 56-70 kg:n välillä, olen 167 cm pitkä. Nyt painan noin 65 kg.
Jaloissani on varmaan ihan ok lihakset ja voimaa, mutta yläkroppa onkin sitten löysääkin löysempi ja voimattomampi.
Elämäntapani ovat muutenkin aika huonot, tupakoin askin verran päivässä ja syön paljon herkkuja. Nyt on ollut jo pitempään sellainen olo, että "tarttis tehdä jotakin"!
Tavoitteenani on siis parantaa lihaskuntoa, tiputtaa painoa sekä järkevöittää ruokailua. Personal trainer olisi mahtavaa saada potkimaan minut alkuun liikkeelle, mutta taitaa olla tässä elämäntilanteessa liian kallista (olen opiskelija).
En usko ihmeisiin vaan kovaan, pitkäjänteiseen työhön. En muutenkaan selittele ylikilojani millään geeneillä, vaan ihan itse olen mässyttänyt itseni tähän kuntoon.
Pyydänkin siis vinkkejä, tsemppausta, omia kokemuksia asian tiimoilta, mitä vain kannustusta ja pyllylle potkimista, mikä voisi auttaa tiellä kohti terveempää elämää:)
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista jo etukäteen! Myös teidän omia kokemuksianne kuntoremontista lukisin mielelläni.:)
Olen 34-v nainen ja melko huonossa kunnossa. Olen viime vuodet harrastanut vain pyöräilyä ja hyötyliikuntaa, tosin niitä sitten kohtalaisen paljon. Painoni on jojoillut vuosia 56-70 kg:n välillä, olen 167 cm pitkä. Nyt painan noin 65 kg.
Jaloissani on varmaan ihan ok lihakset ja voimaa, mutta yläkroppa onkin sitten löysääkin löysempi ja voimattomampi.
Elämäntapani ovat muutenkin aika huonot, tupakoin askin verran päivässä ja syön paljon herkkuja. Nyt on ollut jo pitempään sellainen olo, että "tarttis tehdä jotakin"!
Tavoitteenani on siis parantaa lihaskuntoa, tiputtaa painoa sekä järkevöittää ruokailua. Personal trainer olisi mahtavaa saada potkimaan minut alkuun liikkeelle, mutta taitaa olla tässä elämäntilanteessa liian kallista (olen opiskelija).
En usko ihmeisiin vaan kovaan, pitkäjänteiseen työhön. En muutenkaan selittele ylikilojani millään geeneillä, vaan ihan itse olen mässyttänyt itseni tähän kuntoon.
Pyydänkin siis vinkkejä, tsemppausta, omia kokemuksia asian tiimoilta, mitä vain kannustusta ja pyllylle potkimista, mikä voisi auttaa tiellä kohti terveempää elämää:)
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista jo etukäteen! Myös teidän omia kokemuksianne kuntoremontista lukisin mielelläni.:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Moi *Maaria*
Elämäntaparemontti on iso juttu kenelle tahansa.
Antamasi mittojen mukaan olet varsin normaali nuori nainen ja liikkuminen ei lienee tuota juurikaan ongelmia jos muuten olet terve?
Tavoitteesi oli parantaa lihaskuntoa,tiputtaa painoa ja järkevöittää ruokavaliota.
Lihaskunto paranee painoharjoittelulla joten kuntosali on oikea osoite, tietysti sellainen jossa on monipuoliset laitteet sekä ammattitaitoinen henkilökunta.
Painonpudotus on periaatteessa hyvin yksinkertaista mutta käytännössä hieman haastavaa.
Jos haluat painosi putoavan niin sinun täytyy kuluttaa enemmän energiaa kuin syöt.
Em. vaatii hiukan matematiikkaa mutta aluksi riittää mainiosti että alat kiinnittämään huomiota syömäsi ravinnon määrään sekä laatuun.
Vältä roskaruokaa jotka sisältävät paljon rasvaa ja sokeria. Syö pienempiä annoksia useammin päivässä ja lisää kasvisten sekä hedelmien määrää.
Valitse kaupanhyllyistä "kevyempiä" tuotteita,tee ruokasi itse ja vältä eineksiä.
Käytä täysjyvä tuotteita viljoissa ja jos lihaa syöt niin valitse vähärasvaisia tuotteita. Kalaa ja kanaa voi suositella niiden ravintoarvon ja keveyden perusteella.
"En usko ihmeisiin vaan kovaan, pitkäjänteiseen työhön."
Tuo lause sisältää avaimen menestykseen ja mikä parasta, sinä itse sen sanoit :)
Hyvää jatkoa sulle :)
Kiitos Anaboliaa mukavasta vastauksestasi!:)
Kuntosalille on tarkoitus suunnata alkuviikosta, siitä se lähtee.
Olen tosiaan täysin terve, ja unohtui mainita että olen kasvissyöjä (käytän maitotuotteita ja munia), olen ollut jo 22 vuotta.
Tuo laihduttamisen "yhtälö" on minulle tuttu, olen ollut teini-iästä lähtien usein erilaisilla "dieeteillä" ja painoni on sahannut ylös ja alas. Nyt olen tajunnut että kituutusdieetit eivät ratkaise paino-ongelmaani kuin hetkeksi aikaa.
Tuon vuosia kestäneen painon jojoilun takia minulla on jotenkin löysä nahka monesta kohtaa ylävartalossani. Ei siis raskausarpia tai sinänsä roikkuvaa nahkaa, mutta kiinteys on kyllä kaukana. Onkohan vielä mahdollista korjata tilannetta kuntosaliharjoittelulla? Käsivarteni ovat myös niin löysät ja rumat etten mielelläni näyttäydy lyhythihaisessa paidassa.
Kuinkahan paljon järkevä ruokavalio treenauksen yhteydessä vaatii ns. hifistelyä? Menen aivan sekaisin lukiessani kaikkia kuntoilu- ja ravinto-ohjeita ja tuntuu etten ikinä osaa koota järkevää ruokavaliota. Syyskuusta alkaen syön taas yliopistolla kasvislounaan ja pitää varmaan ottaa rahkapurkki tms. protskulisä mukaan, koska ruokalan ruoat ovat pääsääntöisesti melko proteiiniköyhiä. Muutenkin terveellinen ruokavalio ja siinä pysyminen tuntuu vaikealta, koska tosiaan olen vuosia syönyt ihan mitä sattuu. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan? :)
"Tuo laihduttamisen "yhtälö" on minulle tuttu, olen ollut teini-iästä lähtien usein erilaisilla "dieeteillä" ja painoni on sahannut ylös ja alas. Nyt olen tajunnut että kituutusdieetit eivät ratkaise paino-ongelmaani kuin hetkeksi aikaa."
Hyvin olet asian oivaltanut.
Pysyvä painonhallinta on prosessi joka vaatii omistautumista koko loppuelämän ajaksi.
Terveet elämäntavat riittävät yleensä mainiosti :)
Ei ole olemassa terveellisiä "vippaskonsteja" painon kurissa pitämiseen, tämä olisi kaikkien tärkeä ymmärtää. Liikkuminen ja syöminen monipuolisesti, kohtuullisesti "perusruokaa" sekä riittävä lepo toimivat yleensä erinomaisesti.
"Tuon vuosia kestäneen painon jojoilun takia minulla on jotenkin löysä nahka monesta kohtaa ylävartalossani. Ei siis raskausarpia tai sinänsä roikkuvaa nahkaa, mutta kiinteys on kyllä kaukana. Onkohan vielä mahdollista korjata tilannetta kuntosaliharjoittelulla? Käsivarteni ovat myös niin löysät ja rumat etten mielelläni näyttäydy lyhythihaisessa paidassa."
Lihaskuntoharjoittelu ja aerobinen liikunta yhdistettynä järkevään ruokavalioon ovat lyömätön yhdistelmä kunnon kohentamiseen; rasva palaa, sydän ja keuhkot vahvistuvat, lihakset voimistuvat, kunto kohoaa ja paino pysyy kurissa.
Em. aiheuttaa myös sivuoireita; virkeämpää mielialaa, yleisen jaksamisen lisääntymistä, parempaa itsetuntoa, syvempää unta, tervettä ulkonäköä, positiivisuutta..........etc.
Mitään"hifistelyä" ei tarvita, perusjutut riittävät hyvin pitkälle.
Aamupala, lounas, päivällinen, iltapala, tarvittaessa myös välipalat, syö pieniä annoksia joka aterialla ( että olet melkein kylläinen) ja lopeta siihen. Juo vettä tarpeeksi.
Säännöllisyys ja monipuolisuus ovat avainsanat.
Älä kuitenkaan ole liian ankara itsellesi, herkuttelu aina sillointällöin on paikallaan ja elämässä pitää olla myös nautintoja :)
Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa kuntoilla, syömään terveellisesti ja nukkumaan tarpeeksi.
Punerra, tee vatsalihaksia, lankkua, hommaa pienet muutaman kilon käsipainot ja treenaa niillä kotona telkkaria katsellessa, käy lenkillä, uimassa, pyöräile vaikka tunnin lenkkejä.
Jos jaksat vielä syksyllä treenata osta salikortti. Moni innostuu ja yhtä nopeasti into loppuu...
Anabolia antoi hyvää tekstiä. Mutta pari vinkkiä myös täältä. Alkuun ei pääse kuin aloittamalla, ei auta päättää että huomenna tai loppuviikosta. Alkuun pääsemistä helpottaa jos kävelee vaikka suoraan töistä salille, varaa ajan kunto-ohjaajalle ja sopii ajan seuraavalle päivälle... Kuukaudessa olet aloittanut ja loppu on itsestä kiinni.
Toinen vinkki on, vaikka treeni motivaatiosi on laohtua niin älä pyri nopeisiin tuloksiin. Jos alussa tulosta tuleekin huvin, niin motivaatiosi punnitaan vasta kun tulokset vähän hidastuu ja junnaa välillä paikallaan. Kaikki silloinkin tehty työ on kuin panisi rahaa pankkiin. Jos junnaa liian kauan niin sitten radikaalimpaa muutosta yreeniin ja ruokaan.
Innea uudelle elämälle
t: -M-
Mun elämäntapamuutos alkoi oikeasta mielentilasta. Olin PÄÄTTÄNYT aloittaa paremmat elintavat. En enään meinannut, niin kuin ennen. Naurattaa ihan kuunnella työkavereiden selityksiä, pitäsi aloittaa kuntoilu, mutta... pitäisi aloittaa laihdutus, mutta... Olin itse samanainen joskus, kuulostaa siis tutulta.
Ei mitään tekosyitä enään. Tiedän naisen jolta on toinen jalka amputoitu ja hän silti kuntoilee kahvakuulalla, ui yms. Sokeat pystyvät kuntoilemaan. Syöpäsairas tätini on aloittanut taas kuntoilut, kun on toipunut hoidoistaan.
Yleensä meilä ns. terveilä ei oikeasti ole syytä olla liikkumatta. Jos on nivelvaivaa tai selkävaivaa, niin liikunta valitaan sen mukaan Jokainen varmaan osaa syödä terveellisesti. Itsestään ne herkut ei tule sinne kaappiin. Kuka ne sieltä kaupasta ostaa?
Kaiken A ja O painonhalinnassa on kuitenkin stressittömyys ja riittävä uni. Tehkää asialle jotain, jos on stressiä. Itse olen opetellut ottamaan rennommin. Niin ja se liikunta auttaa myös siihen mielihyvään. Kokeile hölkätä joskus, sen tuoma hyvänolon tunne on jotain aivan mahtavaa. Kuntosaliin jää koukkuun ja senkin jälkeen olo on jotain parempaa kuin esim. humala.
Kiitos paljon kaikille vastanneille!:)
Tänään kävin sitten ostamassa salikortin ja aloittelemassa. Räätälöidyn kunto-ohjelma saan ensi viikolla.
Syömisiäkin olen fiksannut jo parempaan kuntoon. Kyllä tämä tästä alkaa sujumaan, tällä kertaa olen varma siitä!:)
Mainiota. Alku on aina se hankalin, vaikka matkankin varrelle niitä motivaation lopahtamisia mahtuu.
Kuten aiemmin jo sanottiinkin: Älä ole itsellesi liian ankara. Älä yritä tehdä kaikkea kerralla, äläkä luovuta jos välillä lipsahtaa. Jos yrität samalla kertaa lisätä paljon liikuntaa, lopettaa herkuttelun, muuttaa ruokavalion ja lopettaa tupakoinnin, niin voi tuntua liian rankalta.
-Tupakointi on hyvä lopettaa, mutta tee se omaan tahtiisi.
-Herkutella voi välillä, vaikka laihduttaisikin. Kohtuus on se avainsana.
-Liikuntaa vähitellen lisää, niin kroppa ehtii tottua. Esim. juoksussa liian kova alkutreeni kostautuu usein rasitusvammoina.
- Ns. terveellisemmässä ruokavaliossa on se hyvä puoli, että siihen tottuu, kunhan ei ole mikään "kidutusdieetti". Jonkin ajan kuluttua ne vähärasvaiset ja -suolaiset ruuat maistuvatkin paremmilta omaan suuhun, vaikka aluksi niissä ei tuntunut olevan lainkaan makua. Herkuttelukin vähenee, kun ne alkavat tuntumaan turhan raskailta omaan makuun.
Tietysti jotkut pystyvät tekemään totaalisen muutoksen yhdessä päivässä, mutta harvalta se onnistuu. Parempi ottaa askel kerrallaan.
Tsemppiä! Kyseessä ei ole pikamatka, vaan elämän pituinen maratonmatka. Tahti sen mukaan.
Täällähän on hyvää ja asiallista keskustelua :) Hienoa!
Niinhän se on, että kunkin täytyy löytää se juuri itselle sopiva tapa liikkua ja syödä oikein. Seuraavien ei ole tarkoitus olla välttämättä vinkkejä vaan ennemminkin asioita, joilla tavoin itse olen tottunut elämään.
Olen jo muutaman vuoden ajan tehnyt töiden jälkeen kotiin tultua niin, etten syökään silloin päivällistä vaan välipalan. Huomasin, että jos tulen nälkäisenä kotiin ja syön normaalin päivällisen (jolloin usein söin itseni ähkyyn) niin sen jälkeen meni monta tuntia ennen kuin pystyisi esim. lähtemään lenkille. Päivällisen sijaan syön 200g raejuustoa, johon laitan esim. banaanin tai marjoja ja juon pari kuppia kahvia. Näin pahin nälkä siirtyy, virkistyy ja on hyvinkin pian valmis liikuntahommiin. Varsinaisen päivällisen syön vasta 20-21:n aikaan, kuitenkin niin ettei ruokailu mene liian lähelle nukkumaan menoa. Tuolloin päivällinen korvaa iltapalan. Ruoaksi usein paistan oliiviöljyssä kanaa ja pakastejuureksia. Lisäksi juon ruoan kanssa 4cl punaviinia terveydellisistä syistä. (Mainittakoon, että tällä ruokavaliolla, juoksemisella, Benecolilla ja Rouhevalla minun LDL laski puolessa vuodessa 4.2:sta 2.7:ään.)
Herkkujen suhteen totean itsestäänselvyyden: mitä enemmän syö makeaa/herkkuja sitä enemmän niitä tekee mieli, ja mitä vähemmän niitä syö sitä vähemmän niitä tekee mieli. Herkkujen suhteen tulee tehdä joka päivä tietoisia valintoja. Viimeksi eilen jouduin tilanteeseen, jolloin oli nälkä ja teki mieli herkkuja. Kuitenkin pinnistelin, söin banaanin poljin kuntopyörää 45min, jonka jälkeen söin kalafileitä ja jälkkäriksi viinirypäleitä. Himon hetkellä tilanne tuntui toivottomalta mutta kun siitä oli päässyt ylitse, vähän hikoillut ja syönyt oikean ruoan niin jopahan oli hyvä fiilis!
Mitä liikuntaan tulee niin tosiaan kannattaa aloittaa varovasti eikä liian rajulla treenillä, koska silloin paikat kipeytyy ja kyllästyminen iskee nopeasti. Omalla kohdalla juoksemaan piti opetella. "Juoksin" tai hölkkäsin lyhyitä matkoja käytännössä niin hitaasti kuin vain pystyin. Siinä pikkuhiljaa oppi juoksemaan ja kunnon kohetessa askel hiljalleen piteni ja pystyi myös juoksemaan pitempiä matkoja. Nykyään itselle sopiva matka on 10km, jonka juoksen vähän alle tuntiin, eli edelleenkin vauhti on hyvin maltillinen. Pisimmillään juoksen jotain kahden tunnin lenkkiä. Jos äkkinäinen lähtee juoksemaan juoksee hän usein liian lujaa ja puolen kilsan päässä alkaa tympimään. Tämän jälkeen lenkille lähteminen on yhä vaan hankalampaa.
On tosiaan mukava kuulla, että *Maaria* puhut elämäntapamuutoksesta. Siitähän tässä on kyse eikä vippaskonstit useinkaan tuo pysyviä muutoksia. Eräs hyvä ystäväni oli vuosia ja vuosia ylipainoinen ja hänen kanssaan puhuttiin usein painonhallinnasta. Muutosta painossa ei tapahtunut alaspäin vaan hänelle kertyi koko ajan painoa lisää, kunnes... En ollut nähnyt ystävääni pitkään aikaan koska asumme eri paikkakunnilla ja sitten kun näin hänet olin ihmeissäni. Hän oli tehnyt elämäntapamuutoksen ja hitaaseen tahtiin oli tiputtanut 10:ssä kuukaudessa 10:n kiloa. Hän itse vaan totesi, että tekosyyt loppuivat kesken. Hänen liikunnallinen kipinänsä on ruokkinut edelleen liikunnallisuutta, ruokavalio on muuttunut merkittävästi ja kaveri edelleen hoikistuu.
Yksi oikea vinkki liikunnan suhteen on tehdä itselle sunnuntai-iltaisin "lukujärjestys" seuraavaa viikkoa varten, johon suunnittelee muutkin kuin liikunnalliset menemiset. Tuolloin omaa suunnitelmaa tulee paremmin noudatettua, verrattuna siihen että liikunta olisi vaan ajatuksen tasolla eli "tarttis tehrä jotain". Tässäkin kannattaa muistaa kohtuus eikä tehdä viikko-ohjelmasta liian rankkaa. Kannattaa myös palkita itsensä jollain kivalla jutulla jos on saanut pidettyä ohjelmasta kiinni.
Muistaa kuitenkin täytyy, että takapakkia ja repsahtamisia varmasti tulee mutta ne täytyy antaa itselleen anteeksi ja palata aina siihen terveelliseen päiväjärjestykseen.
Ai niin ja se röökinpoltto pitää lopettaa. Se ei ole helppoa ja tarvittaessa kannattaa jutella asiasta lääkärin kanssa. Tukiverkko ja suunnitelma pahimman himon varalle olisi myös hyvä tehdä.
Tsemppiä *Maarialle* ja muillekin elämäntavanmuutoksessa :)
*Maaria* kiittää ja kumartaa hienoista vinkeistä joita olen taas saanut!
Esim. tuo lukujärjestyksen teko voisi omallakin kohdallani toimia hyvin.
Jotenkin haasteelliselta tuntuu syyskuussa jatkuvat opiskelut ja iltatyöt, joita on siis 5 krt/viikossa. Mutta yritän ujuttaa sen salilla käynnin aina johonkin väliin ja pysyä ruodussa ruokavalion suhteen:)
Pian lähden taas salille, tuli lenkkeiltyä juuri reilu tunti koiran kanssa ja energiaa tuntuu olevan ihan hyvin. Odotan jo innolla keskiviikkoa, jolloin saan siis sen itselleni räätälöidyn saliohjelman.
Tsemppiä kaikille ihanille immeisille ja kiitos!:)
Hei Maaria!
Hyvän päätöksen olet tehnyt terveytesi edistämiseksi.
Itse olen 33-v. nainen ja vaikkakin normaalipainoinen (ylärajalla), tunnen itseni löysäksi vaikka olen suht hoikka/pienikokoinen.
Rasvaprosentti huitelee kuitenkin 37,5:ssa. Aloitin tammikuussa rempan ja salitreenit; kuntosalini ohjaaja laati minulle kolmijakoisen ohjelman, antoi lisäksi vinkkejä ruokailuun (hän on ammattilainen myös tässä asiassa).
Nyt, pikkuhiljaa huomaan kiinteytymisen alkaneen. Ensin käsivarsista, sitten keskivartalosta. Sivuprofiili näyttää kummasti kaventuneen/"soikistuneen". Eli oikealla tiellä ollaan=)
Aerobista harrastan pari kertaa viikossa;spinningiä, lenkkeilyä(joskus myös juoksen osan lenkistä), pyöräilyä paljon näin kesäaikaan, uintia/vesijuoksua "riehumista" järvessä. En omista enkä tule omistamaan autoa ainakaan vuosiin joten liikun joka paikkaan, aivan minne vain pystyn käyttäen omaa kehoani.
Kyllä se tästä, jos minäkin voin onnistua, voit myös sinä. Tsemiä!!