Vaikuttaa siltä että kaikki huulen heitto on nykykielessä vittuilua... Jos apinoin, tai "näpäytän" toista henkilöä jollain keskustelun asiahaaralla niin heti aletaan huutamaan että kusipää vittuilet ja suututaan ja loukkaannutaan oikeasti. Olenko oikeasti niin harhassa näissä suomen kielen asioissa että en tunnista vittuilua, apinointia, näsäviisastelua ja näpäyttelyä samaksi asiaksi?
Itsehän elän siinä käsityksessä että "vittuilla" voi huumorimielessäkin, mutta pääasiallisesti vittuilemisen tarkoituksena on loukata vastapuolta tai pyrkiä alentamaan tämän sosiaalista arvoa yhteiskunnan normeihin nähden. Mitä nämä sanat nyt oikeasti tarkoittavat? Jos toistan jonkin vastapuolen sanoman asian, jolla luulen hänen vähättelevän minua niin onko se sitten sitä rankkaa vittuilua, jolla toista loukataan?
Nimittäin kävi näin. Kyseessä oli tilanne, jossa ei oltu ennalta sovittu pelisääntöjä vain piti toimia oletuksien mukaisesti". Toinen osapuoli huomautti tehneensä palveluksen ja vihjasi etten arvosta sitä. Siihen tokaisin sitten samanlaisella lauseen alulla pienen hieman saivartelevan huomautuksen siitä, että asiat oli menneet juuri niinkuin sovittiin. Oliko tämä selvästi loukkaavaa vittuilua, myönnän että tarkoituksella poimin juuri nuo sanat, koska katsoin, että vastapuoli vähättelee minua.?
Missä menee oikean vittuilun raja, voiko sellaista edes kielellisesti vetää vai onko merkittävin osa aina sen tarkoituksessa? Voinko siis vittuilla niin, että olen varma ettei kukaan loukkaannu vai onko se silloin vitsi? Voihan vitsistäkin suuttua. Ovatko ne siis sama asia?
Lapsellistahan tuollainen näpäyttely on myönnän, mutta onko mahdollista, jos olen ihan asiasta huomauttanut, että myös toisen osapuolen käytös on pikkaisen lapsellista, jos siitä suuttuu?
Itsehän elän siinä käsityksessä että "vittuilla" voi huumorimielessäkin, mutta pääasiallisesti vittuilemisen tarkoituksena on loukata vastapuolta tai pyrkiä alentamaan tämän sosiaalista arvoa yhteiskunnan normeihin nähden. Mitä nämä sanat nyt oikeasti tarkoittavat? Jos toistan jonkin vastapuolen sanoman asian, jolla luulen hänen vähättelevän minua niin onko se sitten sitä rankkaa vittuilua, jolla toista loukataan?
Nimittäin kävi näin. Kyseessä oli tilanne, jossa ei oltu ennalta sovittu pelisääntöjä vain piti toimia oletuksien mukaisesti". Toinen osapuoli huomautti tehneensä palveluksen ja vihjasi etten arvosta sitä. Siihen tokaisin sitten samanlaisella lauseen alulla pienen hieman saivartelevan huomautuksen siitä, että asiat oli menneet juuri niinkuin sovittiin. Oliko tämä selvästi loukkaavaa vittuilua, myönnän että tarkoituksella poimin juuri nuo sanat, koska katsoin, että vastapuoli vähättelee minua.?
Missä menee oikean vittuilun raja, voiko sellaista edes kielellisesti vetää vai onko merkittävin osa aina sen tarkoituksessa? Voinko siis vittuilla niin, että olen varma ettei kukaan loukkaannu vai onko se silloin vitsi? Voihan vitsistäkin suuttua. Ovatko ne siis sama asia?
Lapsellistahan tuollainen näpäyttely on myönnän, mutta onko mahdollista, jos olen ihan asiasta huomauttanut, että myös toisen osapuolen käytös on pikkaisen lapsellista, jos siitä suuttuu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kappas vaan, kirosanafiltteri hyväksyy vittuilun mukisematta!
Onko siis filtterikin on niin tyyten harhassa näissä suomen kielen asioissa että tunnistaa vittuilun, apinoinin, näsäviisastelun ja näpäyttelyn samaksi asiaksi?
Suoli24:n kirosanafiltteri on pelkkää pelleilyä. Siitä saa kyllä läpi vaikka sanat perkele, saatana, paska ja kyrpä, jos vain osaa: perkеle, saаtana, pаska ja kуrpä. Eri juttu on, miksi kukaan kusiрää haluaisi kiroilla.
Liian hienosyisiä, monimutkaisia ja epämääräisiä asioita pohdittavaksi. Meitähän on moneksi, ja rajanveto luettelemiesi toimenpiteiden välillä on ilman persoonallisia mittapuitakin kuin veteen piirretty viiva.
Vittuilu on käsitteenä varsinainen hehtaaritykki. Sillä on helppo vaientaa.
Toisaalta suomalaisten ironian taju on surkea. Jos ei ole ironian tajua, ei ole myöskään itseironiaa. Siksi kai kaikki on vittuilua.
Hienostunut vittuilu on elämän suola. Se on suurta huumoria.
On vain oltava valmis ottamaan itsekin vastaan samaa lajia. Se voi olla ikävä yllätys sellaiselle, joka on tottunut vain v-uilemaan toisille. Vaientuminen voikin tulla omaksi osaksi, joko heti tai myöhemmin.
"Elämän suola", "suurta huumoria"... Ilmeisesti et ole vielä elämässäsi ehtinyt todellisen suolan ja huumorin äärelle. Normaalia keskenkasvuisen maskuliinin ajattelua, jossa elämä on nokittelua, voimainkoetusta, reviiritaistelua. Kunhan se tapahtuu ns. hienostuneella tavalla.
No, mitä tästa sanot? Onko tämä suurta huumoria? Tietysti sanot, että siitä puuttuu hienostuneisuus.