..selittää voiko ja millä tavalla masennuksen taustalla olla olosuhteisiin ja ympäristöön sopimattomasti rakentuneet hermoverkot? Tarkoitan nyt vakavaa ja pitkäkestoista masennusta ja siihen liittyviä mahdollisia muita häiriöitä ja ahdistusta.
Kuulin jostain asiasta jostain. Tähän asti serotoniinin puute on kai annettu yleiseksi pääsyyksi? En siis tiedä tästäkään ilmiöstä kuin vähän opiskelultani, psykologia tosin kiinnostaa alana opiskella jatkossa.
Kuitenkin, jutussa ei ollut tuotu esiin teorian ilmenemistä käytännössä.. Joten..siksi päätin kysyä, jospa saisi asiallisenkin vastauksen. Yleensähän vaikean masennuksen taustalla on jotain selvittämätöntä, joka jää varjostamaan elämää, ja saa suhtautumaan ympäristöönkin sen mukaisesti. Muutokseen kai voi pyrkiä, muttei se pelkästään ajatuksen tasolla vie asiaa eteenpäin, eikä ainakaan teeskentelemällä ns. normaalia käytöstä.
Sitten kai olosuhteiden on muututtava tarpeeksi, sekä ihmisen oltava valmis olemaan avoin tiedostamaan sisäisiä ristiriitojaan, käymään asioita läpi ja olemaan valmis ottamaan vastaan positiivisia muutoksia ja erilaisia toiminta/ajattelutapoja..
Tämä on parikymppisen ja liian vähän asiaan perehtyneen mutta itse vaikean masennuksen kokeneen pohdiskelua. Joten olisi kiva kuulla näkökulmia.
Olen kyllästynyt katselemaan läheisten ihmisten joutumista siihen tilanteeseen, ettei kunnollista terapiaa/terapeuttia löydy tai he itse eivät saa asioista kerrottua jollin kaikki jää vain pinnansilittelyksi.
Lievempiinkin tapauksiin tupataan heti lääkkeet, jotta ongelmien todellisiin syihin turtuu ja kohta joutuukin syömään vahvempia lääkkeitä, kun asiat eivät selviä. Ne lääkkeet eivät sitäpaitsi kumoa aina haittavaikutuksiaan, eikä sopivia löydetä helposti.
Asenteiden pitäisi muuttua asiassa miten masennukseen suhtaudutaan ja miten sitä hoidetaan. Välillä vaikuttaa, kuin se olisi jonkinlainen muoti-ilmiö.. mikä on naurettavaa ja vaarallista.. niin tosin on nykykulttuuri muutenkin.
jaa a en sano enää muuta etten ja paahtaa järjettömyyksiä.
Kuulin jostain asiasta jostain. Tähän asti serotoniinin puute on kai annettu yleiseksi pääsyyksi? En siis tiedä tästäkään ilmiöstä kuin vähän opiskelultani, psykologia tosin kiinnostaa alana opiskella jatkossa.
Kuitenkin, jutussa ei ollut tuotu esiin teorian ilmenemistä käytännössä.. Joten..siksi päätin kysyä, jospa saisi asiallisenkin vastauksen. Yleensähän vaikean masennuksen taustalla on jotain selvittämätöntä, joka jää varjostamaan elämää, ja saa suhtautumaan ympäristöönkin sen mukaisesti. Muutokseen kai voi pyrkiä, muttei se pelkästään ajatuksen tasolla vie asiaa eteenpäin, eikä ainakaan teeskentelemällä ns. normaalia käytöstä.
Sitten kai olosuhteiden on muututtava tarpeeksi, sekä ihmisen oltava valmis olemaan avoin tiedostamaan sisäisiä ristiriitojaan, käymään asioita läpi ja olemaan valmis ottamaan vastaan positiivisia muutoksia ja erilaisia toiminta/ajattelutapoja..
Tämä on parikymppisen ja liian vähän asiaan perehtyneen mutta itse vaikean masennuksen kokeneen pohdiskelua. Joten olisi kiva kuulla näkökulmia.
Olen kyllästynyt katselemaan läheisten ihmisten joutumista siihen tilanteeseen, ettei kunnollista terapiaa/terapeuttia löydy tai he itse eivät saa asioista kerrottua jollin kaikki jää vain pinnansilittelyksi.
Lievempiinkin tapauksiin tupataan heti lääkkeet, jotta ongelmien todellisiin syihin turtuu ja kohta joutuukin syömään vahvempia lääkkeitä, kun asiat eivät selviä. Ne lääkkeet eivät sitäpaitsi kumoa aina haittavaikutuksiaan, eikä sopivia löydetä helposti.
Asenteiden pitäisi muuttua asiassa miten masennukseen suhtaudutaan ja miten sitä hoidetaan. Välillä vaikuttaa, kuin se olisi jonkinlainen muoti-ilmiö.. mikä on naurettavaa ja vaarallista.. niin tosin on nykykulttuuri muutenkin.
jaa a en sano enää muuta etten ja paahtaa järjettömyyksiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.